Herttainen Kirsikka

Huovutettu pullopupu

2012-01-20T12:00:00.001+02:00

Pullopupujen (citykanien) tarkoitus on pitää viini sopivan lämpöisenä/ kylmänä, vaikkei koko pulloa vetäisikään yhdellä huikalla :)

Tällainen citykaneja meni lahjaksi jo muutama vuosi sitten lahjaksi ja tämä uusin Rouva ja Herra H:lle mennyt on tehty samaan malliin..

Pupunen on neulottu kutosen puikoilla, alaosassa 45 silmukkaa, kaulan kohdalla 16 silmukkaa, tiimalasikantapäällä (9 silmukkaa) on tehty takaraivo ja sitten jo kavennettiinkin. Korvat on tehty 4 silmukan i-cordilla. Töpöhäntä on myös tehty huovuttamalla ja kiinnitetty virkattu "pallo" kiinni jo ennen pesukoneeseen menoa.

Ennen pesukonehuovutusta Pupun vartalo oli noin 35 cm ja kaula n. 10 cm ja takaraivosta nenänpäähän pituus noin 11 cm.lla on pitkät korvat. Tästä tuli just passelin kokoinen ainakin punaviinipullolle. Pullot ovat muuten yllättävän erimallisia keskenään, tämä on venytetty muotoonsa ihan kaikista tavallisimman pullomuodon päälle.

Pysyy muuten pystyssä ihan itsekseenkin, jos pulloja ei vaan kertakaikkiaan ole yhtään. Voi tätä käyttää myös pullopiilona, jos on ovela.

Etutassut ja kasvot on kirjailtu muliinilangalla ja kukkahan on taas Thamaasta viime kesänä Etsyn kautta BuzzyBee'ltä ostettu nappi.

Helenan tonttutossut

2012-01-17T12:00:00.001+02:00

Helena sai joululahjansa vähän myöhässä, mutta ne olivatkin jonkun tontun meille jaloistansa jättämät, tai ainakin tontun väriset.

Nämä on tehty Fritidsgarn- langasta ja huovutettu pesukoneessa vanhoja speksejä noudattaen. Vanhojen tapojen mukaan lahjojen vaihtokin suoritettiin, joulupuuroa ja manteleita syöden:)

Punaiset tossut kokoa 38. Leveys 14 cm, takareunasta tasona 19 cm tossunsuun loppumiseen-> 4 puikolle, kun pituus 31 cm-> kavennukset. Kokonaispituus 33 cm. Neulottu 6 puikoilla.

Lopuksi pinnistelty pienet kirjailut tossujen päälle, kissojen naamat on Thaimaasta tilattuja nappeja, joita on käytetty myös Annin sliparissa aiemmin.. Pehmeät ja mukavat, minun jalkaani vähän liian suuret, mutta ovat varmaan oikean kokoiset omistajalleen. Kummitädin lattia on kuulemma talvisin kylmä, eiköhän näillä viima pysy pois varpaista.

Pysyy viima muuten pois omistakin varpaista, nämä on liian kuumat, ainakin kotona sisällä käytettäviksi!

Nea-neidin pupuslipari

2012-01-15T12:00:00.000+02:00

Tämä kuuluu sarjaan "täysin päästä tehty", mutta silti tuli sopivan kokoinen vähän reilu vuoden ikäiselle.

Aina pieni ihmetyksen aihe itsellekin :)

Aloitettu kauluksesta ja jatkettu suurinpiirtein niin pitkälle kun lankaa riitti.

Lanka on superwash- villaa, kyllä tämä sangen hyvin lämmittää, jos tänä vuonna täällä Helsingin seudulla päästäisiin edes pakkasasteisiin...

Sliparin/ liivin malli on tarkoituksella yksinkertainen, jotta reunukset ja koriste näkyvät paremmin. Reunukset on tehty i-cordilla suoraan neuleeseen ja napinlävet tulivat siinä samalla.

Tilli mössönpoika ja muita ihania- blogista tuli innostus koristeeseen, tämä on aika suora kopiointi, kun idea nappien ompelusta jonglöörille tuntui kivalle idealle.

Ainakin äitinsä piti, toivottavasti neitikin :)

Muutama palmikkopipo ja Colonnade shawl 2

2012-01-13T12:00:00.000+02:00

Helppoa, mukavaa, nopeaa: Selman innoittamana päätin testata palmikkopipojen tekemistä Novitan Tempo langasta.
Selma sanoo näitä yhden illan jutuiksi ja niitähän ne olivatkin.

Yhteen pipoon menee vähän vajaa kerä. Toisessa pipossa on vähän hassu tupsu, mutta tuo pipo on tehty HerttaiselleApulaiselle ja tupsukin on hänen tekemänsä, siitä tuli kuulemma "just täydelinen"

Lisäksi kuvaan pääsi Colonnade shawl numero 2, tämä on tehty Novitan Isoveli- ja Puro-langoista, puron väri oli muistaakseni Luumu. Värit toistuvat jopa oikein. Huivista puuttuu tässä kuvanottovaiheessa vielä nappi ja napin kiinnitys.

Alpakkaiset sammaleiset

2012-01-10T12:00:00.002+02:00

Yhdet Sammaleiset (by Nina) tein jo viime keväänä, mutta niihin ei kirjavan langan vuoksi tullut tehtyä pintakuviota.
Nyt oli yhden yllätyspussin sisältönä tullut 50 gr alpakkalankaa, joka sopi hyvin tuhota näihin.

Lämpimät on, vaikka suht' ohuet. Nämä kun laittaa vaikka toisien lapasten tai rukkasten alle, niin pärjää kyllä kylmemmälläkin. Ei koiranulkoilutukseen, koska lanka ei varmaan kestä jatkuvaa nahkaremmin hankausta.

Niuho sanoo, että peukalossa näkyy, että oikaisin vähän ja jätin silmukat puikolle. Tuon kohdan olisi voinut tehdä hieman siistimmiksin. Muuten hyvät ja lämpimät. Näppärä tapa tehdä lapaset ylhäältä alas ja intialainen peukalokiilakin on kiva - pikkuisen eri kuin normaalisti.

Saroyan 2

2012-01-08T12:00:00.001+02:00

Tämä Saroyan (Ravelry-linkki) by Liz Abinante) on hieman isompi kuin keväällä päiväkodin opelle tekemäni.

Helppo malli, tosin samalla tietysti myös vähän pitkävetinen tehdä. Mutta tässä kun on kolme eri osaa, niin ei niitä toistoja kuitenkaan niin kovin montaa tullut. Minä tein 7 lehteä joka osioon. Tässä on lankana 7-veljestä ja sitä meni noin 100 gr. Toistaiseksi tuntuu pysyvän muodossaan, eikä käpristele tai kääntyile reunoista, pingotus ei ole ihan tiukimmasta päästä - vain sen verran, että lehdet näkyvät kokonaisina.

Tämä malli kuuluu niihin, joita voisi tehdä vaikka kuinka monta, koska lopputulos kelpaa myös "ei-niin-pitsin-ystäville", mutta silti sinä on jotain pientä ekstraa.

Joulunpunamekkoinen neitonen

2012-01-07T12:00:00.000+02:00

Joulua ennen tuli pikainen tarve punaiselle joulumekolle, eikä sellaista tuntunut löytyvän (sopivaan hintaan tai oikeaa mallia) mistään... niinpä me pistettiin ompelutehdas pystyyn ja mekko olikin päällä lähes kaikkina joulun päivinä.

Tämä tehtiin täyttämään kaikki toiveet: joulunpunainen, liehuvahelmainen ja helmillä koristeltu.

Kaavoja ei ollut, joten osat on leikattu mutu-tuntumalla, vähän vanhasta mekosta mallia ja kokoa katsoen.

Hankalaksi tässä meinasi muodostua liehuvahelmaisuus, kun lopputuloksena syntynyt 8 palasta koottu helma ei kuulemma hulmunnutkaan tarpeeksi.. onneksi keksittiin käyttää vanhan, liian pieneksi jääneen mekon kerroksellinen alushameosa tähän... kyllä kuulkaas hulmusi! Tämä oli niin ex-tempore työ, että kankaanakin käytettiin Annin prinsessaviitasta yli jäänyttä palasta.. ja nyt ei kyllä jäänyt yli yhtään mitään! Rintakoristekukkanenkin jouduttiin tekemään vanhasta satiinisesta lahjanauhasta ja kultanapista. Ja ne helmet - ommeltu yksitelleen kaulukseen ja helmasaumaan.

Kyllä tällä kelpasi jouluna esiintyä serkusten kanssa Joulupukille.

Jos vielä samaan jotain muuta jouluun liittyvää muistoksi.
Tänä vuonna ei ollut joulukuusta, kun Niilo olisi kuitenkin repinyt (ja syönyt) kaikki koristeet pois, niinpä meillä oli iso risukimppu takan päällä. Se oli spreijattu hopeiseksi ja koristeena oli vain hopeapalloja, lasilintuja ja pieniä led-valoja. Kaunista - eikä lopputuloksena ollut juhannukseen asti löytyviä neulasia lattilistojen alla.

Bias

2012-01-06T14:00:00.000+02:00

Helena Bristowin Bias on helpo, mutta näyttävä -nimenomaan pingoituksen jälkeen, kun kuvio aukenee.

Itseasiassa pingoittumatonkin versio oli kiva, mutta ei siinä kyllä mitään pitsimäisyyttä ollut. Pingoittaminen olikin aika hankalaa, jotta reunareiät sai suoriksi... mutta onnistui se kuitenkin suurinpiirtein. Tosin olin jo vähällä luovuttaa yksittäisillä nuppineuloilla yrittämisen ja laittamassa apulankoja, mutta en sitten kuitenkaan.

Meni nimittäin pingoitusvaiheeseen asti ennenkuin tajusin, että tämähän ei olekaan suorakulmio vaan suunnikas :) Ai miten niin tehty telkkaria tuijottaessa ja aika pimeässä. Tumman värinsä vuoksi sekin muuten aika haastavaa..

Tämä on tehty isommaksi huviksi 80 silmukalla, kun ohjeen toinen versio esitti tästä kapeaa huivia. Sellaisenaan olisi varmaan myös ollut kiva, mutta halusin suorakulmiomaisen huivin, kun ainoaan itselle jäljelle jääneeseen Clapotikseen tarvittiin toinen vaihtoehto.

Helppous tuo mukanaan myös sellaisia haasteita, ettei jaksaisi edes tehdä loppuun asti, mutta annoin kuitenkin mennä koko 100 grammaa lankaa, mitä minulla oli. Pientä haastetta tässäkin, lankaa jäi muutama kymmenen senttiä, joten kerrostakaan en olisi saanut enää tehtyä.

Mikä fiilis? Ihan kiva, tosin saa nähdä päätyykö tämäkään oikeasti loppujen lopuksi minulle..
Addin 5 mm pitsipuikoilla joutuisa tehdä, eikä langan hintakaan päätä huimannut - on nimittäin Oulunkylän Fashion Housen ystävyysmyyntien saalista joskus (niissä muutaman euron yllätyspusseissa voi joskus olla suoranaisia löytöjä). Omasta mielestäni tämä Zitronin "Trekking Hand art" on sellainen (ja niitä oli jopa samassa pussissa 2 eriväristä! jep, kelpaa).

Annin Nimpparislipari ja timanttinen prinsessaviitta

2012-01-01T12:00:00.001+02:00

Kaikki speksit ovat hävinneet, mutta lopputulos on onneksi sopiva :)
Neiti Anni pitää eniten punaisesta, joten sliparistaankin tuli tietysti punainen.
Tämä on Dropsin Alpakka-lankaa ja sangen pehmeä ja kevyt - ja silti lämmin.

Neiti ei oikein ole koiraihmisiä, joten ehkä tähän sopivat paremmin kissanapit, ne on aiemmin tilattu Thaimaasta..

Suloisinta näin äidin näkökulmasta on, että HerttainenApulainen halusi itse paitsi valita niin myös ommella serkkunsa napit - eikä ompelia tarvinnut edes tarkistaa saati uudelleenommella myöhemmin.

... ja intouduttiin me vielä ompelemaan prinsessaviittakin! Ja tätähän voi käyttää myös essuma haluttaessa. Yhdessä ommeltiin ja neitimme näytti paikat, mihin "timantit" ja muut korukivet kuumaliimalla liimattiin. Kyllä tuli hieno! Timentteja oltiin aiemmin jo liimailtu HerttaisenApulaisen omaan viittaan aikoinaan, täällä.

Opelle ja koulun keittiötädille

2011-12-30T12:00:00.000+02:00

En ollutkaan viime joulun jälkeen huovuttanut ja nyt kahdet lapaset yhdessä päivässä.
langantarkastusreissulla kellarissa oli nimittäin osunut silmään nämä vielä vyyhdillä olleet langat ja poishan ne piti saada sieltä kuljeksimasta. Ovat kyllä oikein hyvät telkkarineulomiset- isoilla puikoilla paksua Fritidsgarn -lankaa :) Eikä mitään erikoisuuksia mietittävänä, kunhan antaa mennä vaan - ja muistaa lopettaa ajoissa.
Näissä on molemmissa 32 silmukkaa ja ensin tehty 15 cm ranteesta peukaloon mitattuna ja peukalosta kärkeen 14 cm. peukaloissa on 14 silmukkaa ja 14 kerrosta.

Muokkautuivat oikein hyvän kokoisiksi ja pehmeiksi, just niinkuin piti. Nämä parit menivät joululahjaksi ja kiitokseksi hyvästä syksyn huolenpidosta. Pinta huopautui jälleen oikein ihanaksi ja pehmeäksi, ennen antamista liimasimme vielä heijastinkankaasta leikatut heidän nimiensä alkukirjaimet tekemään lapaset vielä henkilökohtaisemmiksi - ja vähän lisänäkyvyyttä antamaan - kun lumesta ei kyllä ole tietoakaan. Yhtenä päivänä oli 0,5 cm lunta, mutta vettä sataa joka päivä!

Alkuasetelma ennen 1 h 11 minuutin pesua 40 asteessa oli tämä: -lopputulokset oli niin nopsasti pakattu paketeihin, että ei siinä ehtinyt enää kuvia ottamaan...

Let's make some..kämmekkäitä ja taidetta

2011-12-29T19:57:00.000+02:00

Yksi hyvä kaveri sairastaa

ja joka paikkaa kolottaa. Lohdutukseksi ja kipeitä niveliä lämmittämään tekaisin tällaiset "Cafe au Lait Mitts" -kämmekkäät (by Paula McKeever). Nämä on tehty MerinoSilk-langasta ja tahallaan saajalleen hieman isot, kun mikään ei saa kiristää. Toivottavasti pehmeä ja lämmin lanka sekä ennenkaikkea lämmin ajatus auttavat edes vähän.

Kauheaa on myös se, että tämä nimenomainen kaveri harrastaa kovastikin käsitöiden tekoa ja saapa nähdä pystyykö juurikaan harrastustansa enää jatkamaan tulevaisuudessakaan, toki toivoa on.

Toista kaveria paleltaa

mainitsin ylläolevista kämmekkäistä toiselle kaverille joka -ilmeisesti kyllä oikeasti ilman mitään taka-ajatuksia sanoi itsekin tarvitsevansa jotain tuollaisia. Aina ovat sormet jäässä, kun työpisteessäkin puhaltaa ilmastoinnin kylmä viima juuri työpöydälle.

Kauhea yhtälö: otsa hiessä raataa ja kädet silti kohmeessa, nämä ovat täyttä superwash- villaa, joten lämmittänevät tarpeeksi. Tein kyllä reikiäkin :) jottei ihan hiki valu sormien välistä..

Parhaimmat lahjat ovat yllätyksiä ja yllätysten teko on kivaa, joten muutamaa päivää myöhemmin ilmestyivät nämä hänen työpöydälleen :)

Ei kyllä arvannut yhtään saavansa tällaiset, mutta arvasi aika pian, että mistä nämä ilmestyivät.

Mallina Knittyn Spirogyra by Lynne Vogel. Lankaa jäi muuten päättelyn jälkeen vajaa metri, että onneksi riitti.

Taidetta:

"Let's make some good art"- kirjaa on siellä täällä näkynyt blogeissakin. Itseä harmittaa, että tilasin vain kaksi, sillä kirja on aivan superihana! Omani tilasin Amazonilta, mistä niitä näytti saavan halvimmalla (£5,55/ kpl). Näitä olisi pitänyt tilata enemmän, sillä voin hyvin kuvitella useammankin (omani tai varsinkin HerttaisenApulaisen kaverin) pitävän tällaisesta. Tämä antaa ja jättää tilaa omalle mielikuvitukselle. Olen "ihan pikkuisen" saanut luvalla täytellä sivuja, mutta yön pimeydessä olen salaa omine lupinen piirtänyt muutamia kuvia lisää. kamalan noloa, mutta vielä en ole jäänyt kiinni.

Alla olevat kuvat ovat suoraan /letsmakesomegreatart.com- sivuilta.

Colonnade shawl (vol 1)

2011-11-24T12:00:00.000+02:00

Tämä Stephen Westin malli on mielestäni suorastaan nerokas, joten tuskin tulee tekeminen rajoittumaan kahteen... Oho- hups, niin näitä on jo toinenkin, mutta koska sen matka jatkuu vasta jouluna, niin ei pääse vielä esille.

Tämä on aivan mahtava tapa saada tuhottua paksua lankaa, jota on jostain syystä vain noin 100 grammaa.
Tässä ensimmäisessä on alkuosa tehty Dropsin Nepalilla, jota jäi pikkuisen omasta Sherborne Abbeystä. Alaosan lanka on Novitan Puroa, tässä muistaakseni sävyssä Kevät. Puroa meni tasan kaksi kerää, eli 100 grammaa. Tulipa käyttöä niillekin, kun alennuskorissa ostaessani en kyllä tiennyt muuta kuin "jes, se on vihreää" :)

Tätä mallia voi käyttää monella eri tavalla! Tykkään kovasti. Tämän ei ollut tarkoitus tulla itselle, mutta jäänee kuitenkin minulle, että saan villatakkiin ja pipoon sopivan huivin- kun muutenhan sitä lankaa pitäisi saada lisää ja kuka nyt yhtä ainoaa kerää muka lähtee mistään ostamaan :)

Niin, keväthän ei oikeasti ole tällaista sinistä, vaan vihreää, mutten saanut värejä oikeiksi edes editoimalla...

Omat pitkät miten-niin-hävyttömät? polvisukat

2011-11-20T12:00:00.000+02:00

Pitkähkö tarina siitä, miten näiden tekeminen oli mukavaa siihen asti kun olivat ns. ensimmäisen kerran valmiit. Kertomus voisi myös kuulua otsikon "taaskaan ei mennyt niinkuin Strömsössä" alle...

Sukkien valmistuttua sain päähäni, että muuten kivat, mutta jos jatkaisi vähän resoria, niin saisi sittenkin melkein samalla vaivalla polvisukat.

Siispä silmukat puikolle ja neulomaan ylöspäin.

Alunperin oli ajatuksena saada käytettyä yksi Niilon retuuttama Mellanraggi- kerä, mutta tässä vaiheessa oli tietysti lankaa jäljellä enää niin vähän, että molempia sukkia piti tehdä rinnakkain, jotta sai värinvaihtokohdat täsmäämään. Ja nyt puhutaan Niilon riepottelemasta lankakerästä, josta osa oli mennyt niin sotkuun, että se piti leikata pois. Ja puhutaan siis tosi lyhyistä langanpätkistä, joilla piti saada tehtyä koko lisäresoriosuus molempiin sukkiin. .. siis hyvin monta langanpäätä myöhemmin pääteltävänä, varsinkin kun näissä värinvaihdoissa taidan oikeasti olla aika tarkka, enkä halunnut mitään sinnepäin-rivejä.

Kun sukat olivat tarpeeksi pitkät polvisukiksi ja lankakin oli käytetty viimeistä senttiä myöten, niin tuli mieleen, että en mä tämän värisiä sukkia halua. Olisi pitänyt ajatella, että esim talvisaappaiden alta nämä eivät juurikaan näkyisi. Päätin värjätä sukat.

Marja-aroniat olivat juuri kypsiä ja putoamaisillaan pensaasta, joten päätin värjätä sukat marja-aroniamehulla. keitin ja siivilöin vahvan mehun ja ajattelin käydä Niilon kanssa lenkillä liemen jäähtyessä. Kun tulin takaisin, oli HerttainenApulainen innoissaan, miten hyvää mehua olikin tullut tehtyä. Hän oli lisännyt mukaan pikkuisen sokeria ja juonut ainakin puolet mehusta...

Siispä tekemään lisää lientä. Värjäys sinänsä onnistui hyvin ja vaaleimmat osat muuttuivat punaisiksi, mutta pistin sitten sukat vielä esukoneeseen ja osa väristä huuhtoutuikin pois. Samalla sukkien koko muuttui hieman ja nyt ne ovat aavistuksen liian suuret ja suoraan sanottuna jo hieman "vanhan" näköiset. Huoh.

Sinänsä kelpaavat, mutta eivät mitenkään ihanat. Huomattavasti helpommalla olisin tehnyt sukat jo alunperin langasta, josta pidän ja hieman pidemmällä varrella olisivat olleet jo valmiiksi polvisukat.

Mallihan sinänsä on kaunis ja helppo Saucy by Jacquelynn Vance-Kuss. mallissa ei ollut vikaa, olen sitä käyttänyt aiemminkin ja tulen varmaan vielä tekemään lisääkin Saucy- sukkia. Ei nämä kyllä mielestäni mitään nimensä veroisia ole (vrt.suomennos hävytön/ julkea/ rivo) ?

Täysin toiveiden mukainen

2011-11-18T12:00:00.003+02:00

Aiemmista villatakkien teoista viisastuneena (liian paksuja, liian punaisia, liian "jotain") tämä on tehty täysin HerttaisenApulaisen toiveiden mukaan. Nyt jopa hän,joka inhoaa villatakkeja, sanoo tämän olevan ihana, ja mikäs sen parempi palkinto olisikaan.

Dropsin Alpaca- langan piti tosin päätyä omaksi slipariksi, mutta tämä pistaasiväri houkutti myös neitiämme.

Ihan erikseen piti käydä hommaamassa turkoosia Alpaca- lankaa lisäksi, kun niitä tarvittiin ainakin kukiksi (ja pitkän pohtimisen jälkeen kelpasi myös reunaan). Nappien kiinnitys ja kaikki muut reunat paitsi resorit on tehty i-cord'lla.

Tämän malli on kyllä niin omasta päästä, että ihan ihmetyttää itseäkin onnistuminen - on meinaan ihan oikean kokoinenkin. Mallin muodostumista voisi kuvata vaikka sillä, että olin aloittamassa tätä helmasta ja luulin neulovani yhtenä kappaleena kainaloihin asti, mutta muutaman kerroksen jälkeen huomasin kappaleen olevan liian pieni, joten jatkoin samaan malliin ja aloitus olikin kauluksesta :)

Tämä on tosiaan yhtenä kappaleena neulottu, eikä yhtään ainoaa silmukkaa/ saumaa ommeltavana. Kukkien ja käynnöksen toteuttaminen ja niiden ompelu kiinni muuten valmiiseen työhän vei melkin yhtä paljon aikaa kuin itse villatakin neulominen. Nämä napit oli neitimme käynyt valitsemassa valmiiksi jo siinä vaiheessa, kun minulla siis oli pelkkä kaulus valmiina.

Kukkanapit on muuten tilattu Etsystä Buzzybeeshop'sta Thamaasta. Nämä ei muuten ole likimainkaan ainoat napit, jotka kesällä tilasin... nyt on nappilaatiko(i)ssa täytettä :) Pelkästään tuolta taisin tilata lähemmäs 200 aivan ihanaa nappia (ja vielä sangen edullisesti). Mutta on meillä ollut hauskaa HerttaisenApulaisen kanssa, kun ollaan niitäkin ihasteltu ja valikoitu milloin mihinkin.

Virkattujen kukkien esikuvana olivat Ninuskan upeat ruusut, vaikka lopputuloksesta sitä ei voine päätelläkään. Yritin ainakin :) ja kyllä ne tähän kelpaavat.

Köynnös on muuten myös icord'a ja tehty neulenukella.

Tämä on oikeasti ollut jo päälläkin, vaikka suurempia pakkaskelejä vielä onneksi odotellaankin.

Mielialasta riippuen tämä on karkkipaita tai kukkapaita. Pääasia on, että saaja tykkää ja äiti tykkää, kun on lämmin..

Kesähattuja :)

2011-11-13T12:00:00.000+02:00

Ei ole vielä pakkasta ja pipojakin on tullut tehtyä, mutta vielä kehtaa juuri ja juuri näyttää paperinarusta tehtyjä kesähattuja :)

Näihin tuli idea HerttaisenAnopin Kuhmosta kesällä ostamasta hatusta, joka näytti ja tuntui kivalta. Siispä heti kauppaan ostamaan paperinarua ja väkertämään samantapaisia.

Ensin tuli vihreät ja sitten beessi äidille.

Näitä on nyt 3 ja vielä yksi punainen ainakin pitää vielä tehdä HerttaiselleApulaiselle. Yhdestä paperinaruvyyhdistä tulee melko tarkkaan tasan 2 hattua ja nämä kaikki on muuten päälaelta aloitettu, jotenkin tuntui helpommalta arvioida lopputuloshatun kokoa. Tällainen hattuhan on muten näppärä, venyy käyttäjän pään mukaan ja sitä voi kukin vetää leveälierisemmäksi tai korkeammaksi makunsa mukaan. Ja kestää muuten rullaamisen matkalaukkuunkin.

Ensimmäinen on neulottu ja loput virkattu - oli muuten sormet hellinä tekemisen jälkeen, ei ihan pehmeintä mahdollista materiaalia!

Petunia

2011-11-10T12:00:00.000+02:00

Kesäpetunioiden aika meni jo, mutta ei hätää. Kesän kaipuuta voi lieventää KristaK:n Petunialla. Ihan kuten Krista tekstissä mainitsee "Huivi on helppo, vironvillasta neulottuna värikäs ja neulontaprojektina hieman tylsä – aivan kuten petuniakin". Olen ihan samaa mieltä.

Tykkään kyllä lopputuloksesta kovastikin! Joten tietty tylsyys unohtuu nopeammin kuin ilo valmistumisesta. ja olihan se lopuksi kiva nähdä kuinka ryttykasa muokkaantuu ihan oikeaksi puoliympyräksi.

Tämä on Tätösen aikoinaan Virosta tuomasta vironvillasta tehty ja värinvaihdot nyt vaan onistuvat tällaisessa huivissa ihan itsestään. Jep, kiva.

No oikeasti kesän kaipuuta voi myös vielä vähän aikaa lieventää myös katsomalla kesän valokuvia ja muistamalla miten lämmintä olikaan.

Onnea on..

2011-11-07T19:55:00.000+02:00

..pieni rakas, joka rakastaa ainakin

askartelua ja
tanssimista ja
tehtäväkirjojen täyttämistä ja
leipomista :)

...joka osaa lukea reseptejä ja vaikka ilmankin tekaista yllätykseksi piirakoita.

Omenapiirakkaan pilkoin kyllä omenat ja iskä oli hoitanut uuni-osuuden, mutta muuten ihan itse tehdyt.

Ja rakkauskirjeitä siinä vieressä :)

Olet rakas Heinäsirkkafanimme.

Heinäsirkka hyppäsi päähän Tammisaaren saarireissulla ja samalla keikalla näimme myös 4 merikotkan perheen liitelemässä suoraan yläpuolellamme!

On myös neulottu paljonkin ja vähän reissattu muutenkin, enää puuttuu kuvat ja tekstit, niin näette muutakin.

Niin, jopa se edellisen kirjoituksen alpakkavillatakki on ollut valmiina jo vaikka kuinka kauan!

siniset pikasniikkarit

2011-08-30T13:00:00.001+03:00

Nyt näytille pääsevät ovat siis lyhyet sukat.

Nämä olivat välityö muiden juttujen tekemisien järjestystä miettiessä ja kauhistetessa naapurimme massiivista piha- ja salaojaurakointia, joka uhkaa tulla myös meidän pihallemme.

Sukat on aloitettu lappualoituksella kärjestä ja niissä on oikein näppärä kantapää, tosi helppo - ei mitään silmukoiden poimimisia, vain lisäyksiä ja kavennuksia. Kantapään malli on "Gussett heel" - mikä onkaan suomeksi? Kuitenkin samanlainen kuin monissa WendyKnits'in sukissa yleensäkin, esim. Southwestern -sukissa. Istuukin ainakin omiin jalkoihini oikein hyvin.

Lankana Järbo Garnin Mellanraggi kerän loppu, josta onneksi sai vielä kohdistettua raidat tasan - nilkkaresorin pituus riippui täsmälleen siitä, että seuraavan sukan aloitukseen tarvittava värinvaihto tuli eteen. Itse käytän paljon tällaisia lyhyitä ja ohuehkoja villasukkia (tai pikasniikkereitä), joten resori on ihan tarpeeksi pitkä. 52 s.

Pintakuvio on kahden kerroksen ansiota ja tekee kyllä sukan päällisosan paremman näköiseksi kuin pohjan (tässä Mellanraggi- langassa kun on niin kovin pitkät ja voimakkaat värinvaihdot). Pintakuvion oli tarkoitus olla samanlaista kuin "Hermione's Everyday Socks" -sukissa, mutta kun ohje ei ollut käsillä kun tein näitä, niin tuli vähän erilainen... ovat sitten "melkein Hermionet", eivät kovin noitamaiset muutenkaan (siis vrt Harry Potterin Hermioneen).

1. rivi: *langankierto, 2 o, vedä langankierto oiken neulottujen silmukoiden yli* toista * * sukan päällä (26 s) ja pohjassa pelkkää oikeaa*
2. rivi: koko rivi oikein

..jep, toimii. Ihan kivat.

Lähiaikoina pitänee tehdä HerttaiselleApulaiselle alpakkainen ohut villatakki syksyn viileisiin päiviin, kun aiemmin tehty punainen villatakki onkin kuulemma niin kuuma (siis paksu), ettei voi "ehkä kuule koskaan" sitä käyttää... huoh... olishan tuo pitänyt muistaa ja tietää. Hän ei ole koskaan kelpuuttanut paksuja vaatteita, edes talvipakkasella. Mielummin sitten vaikka 3 ohutta päällekkäin. Aloittelinkin ohjeen mukaista villatakkia, mutta eilisillan tekemiset lienee parasta purkaa samantien - mahtuisi ilmeisesti myös minulle, vaikka koko muka olisi 7-8 vuotiaalle..

p.s Niilon punkkisaldo tänä kesänä on nyt jo 31 kpl! Valeluliuoksesta ei kyllä ole varmaan ollut mitään apua :( , en osta toiste. On siis tullut treenattua punkkien poistoa pinseteillä hyvinkin paljon, ei edes kauhistuttanut kun HerttaiseltaApulaiseltakin piti pari iltaa sitten poistaa punkki korvan takaa. Sitä en kyllä tiennyt, ettei lapsille annetakaan "varmuuden vuoksi" antibiootteja samantien, vaikka punkki olisi ollut kiinnittyneenä ihoon.

p.s 2 Citykoiramme ei kyllä ollut yhtään tietoinen rotumäärityksensä kohdasta, jossa todetaan parsoneiden olevan alunperin ketun luolametsästykseen kehitetty rotu. Hämmästyi nimittäin kovasti kun illansuussa törmäsimme melkein kotiovellamme kettuun. Kettu oli kesy ja tuijotti meitä muutaman metrin päästä Niilon vaan ihmetellessä, että mikähän tuokin on. Jos olisi ollut jänis/ koira/ orava/ varpunen/ kuiva lehti/ melkein mikä tahansa, niin varmasti olisi Niilo sännännyt samantien perään...Viitisen minuuttia tuijoteltiin toisiamme ja ehdin jopa ottamaan muutaman valokuvan kännykällä, sitten kettu lähti hissukseen kävelemään pois--- ei mitään kiirettä karkuun terhakkaa kettukoiraa :) joka kääntyi kotiinpäin, kun sanoin maagiset "nyt mennään nukkumaan" -sanat. Aah... nukkumaan... ihanaa!

Äidin musta pitsipusero

2011-08-27T12:00:00.002+03:00

Äiti sai joululahjaksi pitsipuseron, josta en ollutkaan vielä raportoinut! Miten niin blogi laahaa reilusti jäljessä :)

Tämä on tarkoitettu ainakin a) "tyttöjen kanssa baanalle lähdettäessä" päälle laitettavaksi ja/tai b) etelänmatkojen niihin iltoihin, jolloin tarvitaan hieman jotain lämmittävää mukaan.

Tämän malli on täältä, paitsi että eihän mallineule näytä ollenkaan samalta?

No tunnustettakoon, että erinäköisyys johtuu hahmotusvirheestä mallikuvion kanssa, enpä tullut tarpeeksi aikaisin huomanneeksi, että mallineule olisi ollut vain 6 silmukan pitkuista, nyt tein mallineulekertaan myös sivusilmukat. Mutta eihän lopputulos onneksi sen hullummaksi tullut, kyllä tänne on edelleen jotain alle laitettava kun iltaa lähtee viettämään :) Silmukkamäärätkin täsmäsivät ihan täysin ja tosiaan ensimmäinen epäuskon hetki tuli takakappaleen jo oltua valmis ja etukappaleen olessa kavennuksia vaille - pikkuisen hassustihan tässä nyt kavennetaan... mallikuvaa olisi voinut tarkastella tarkemmin siis jo aiemmin.

Ilmeisesti hyvä ja mukava, tosin aikoinaan tuli pientä noottia lyhyydestä, vaikka tein monta senttiä pidemmän kuin ohjeessa. Hihat ovat tahallaan 3/4 pituiset, sillä äiti tykkää sellaisista. Nyt kesällä virkkasin 5 cm lisää pituutta, mutta sen sai helpohkosti tehtyä poimimalla silmukat alareunasta ja jatkamalla suoraan alas. Tässä alakuvassa on nyt jo pidennetty. Nyt pitäisi pituuden riittää ja päässee käyttämään ensi viikon Kroatia-reissulla?

Lankana jos viime vuoden syksyllä tätä varten jemmaan alennusmyynnistä ostettua Novitan Cannes'ia (34 % bambua, 34 % puuvillaa ja 32 % viskoosia), joka oli positiivinen yllätys. Lanka näytti kerällä kauniin kiiltävältä, löyhäkierteiseltä ja mahdollisesti halkeilevalta, muta ei se neuloessa kuitenkaan juurikaan halkeillut.Valmis pinta on kauniin kiiltävää ja laskeutuvaa, ihanan pehmeää. Tosin painavaa.

Voisin haluta itsellenikin tällaisen.

Rummutusta: Sherborne Abbey ja sen pipo

2011-08-24T14:02:00.000+03:00

Tämän tein jo aiemmin kesällä, mutta pääsee nyt vihdoinkin näytille suuren rummutuksen kera.

Kesän aikana tuli toki tehtyä paljon muutakin, jopa olkapäiden kipeytymiseen saakka, mutta eilisessä AfroCubism- konsertin hytkymisessä Huvila-teltassa saivat kyllä kipeytyneet lihakset kyytiä.

"Maailmanmusiikilliset fuusiot ovat nykyään arkipäivää, mutta AfroCubism-levy kuuluu ehdottomasti alan hienoimpiin virityksiin. Laulukieli sekä painotukset kuubalaisten ja malilaisten ainesten välillä vaihtuvat ilman huomattavia saumakohtia. Risteilevät kielisoittimet hallitsevat soundia. Bongot, congat ja marakassit kuljettavat keveitä rytmejä. Vielä ei voi ennustaa, muodostuuko AfroCubismista Buena Vistaan verrattavaa kestosuosikkia, mutta vapaasti svengaavan musiikin ystävälle se tarjoaa pelkkää nautintoa." Lainaus Soundi-lehdestä 10/10, Pauli Kallio.

Sanon Jep, Jep ja älähdän nautinnollisesti lanteiden kipeyttä :)

Rummuttajina kesällä Hollannin "Festival Deventer op stelten"ssä Deventerissä esiintyneet kolumbialaiset Exodus- ryhmäläiset. Oli muuten hienot festivaalit ja upea esitys.

Ilulta (vanhasta blogista, täältä) jo vuosia sitten löytyneen ohjeen mukainen Sherborne Abbey on nappeja myöten valmis. Langasta onkin jo vinkkiä aiemmin, se on tehty paksusta Dropsin Nepalista. Ilun ohje oli hyvä, mutta menin vielä lisäilemän etumukseenkin palmikonkiertoja, ettei koko vartalo-osuuden tekeminen olisi ollut ihan tylsää.

Tunnustan jo ennenkuin joku tiirailee liian läheltä, että jouduin pienentämään viimeistelyn aikana työn kaula-aukkoa vähän pienemmäksi, kun muuten olisi käyttö jäänyt todennäköisesti paljon vähäisemmäksi. Tuo pienennys on tehty virkkaamalla 2 kerrosta kiinteitä silmukoita muuten valmiiseen työhön.

Oikean kokoinen ja KUUMA! Toivottavasti tarvitsen tätä ensi talvena :) Tykkään kyllä kovasti ja värikin ihastuttaa edelleen. Pelkkää hihaa esittävässä kuvassa tämä "olive-mix" väri kertautuu parhaiten, on siis vihreän-keltaisen-kirjavaa, eikä tasaväristä, niinkuin kuvista luulisi..

Seuraksi tuli sitten yhtenä viileämpänä lomapäivänä väkerrettyä langanlopuista pipokin, ihan perinteinen palmikkopipo, jossa 82 silmukkaa resorissa ja 84 varsinaisessa pipo-osuudessa. Tähän olin joskus tulostanut ohjeenkin tapaisen, mutta se valitettavasti katosi jo tekemisen alkuvaiheessa. Epäilen, että se joutui HerttaisenApulaisen askartelumateriaaliksi.. Tämä on hieman pidempi kuin piponi yleensä, joten hyvä kiskaista korville talvipakkasilla...

Huvinkin tein tähän satsiin, mutta se toiste.

Liehuva tunika ihan itselle

2011-07-15T12:00:00.002+03:00

Uusin työ on yhdistelmä "Rosa's sleeveless cardi'' a (by Emma Fassio/ Ravelry-linkki, tästä idea liehukkeesta), Sherborne Abbey'n palmikkoa - kun se vielä oli hyvässä muistissa- ja Ulla-neulelehden Ylösalaisneuletta (joita muuten olen tehnyt ainakin kolme aiemminkin).

Lankana tässä Lumoavasta Langasta ostettu BC Garnin Allino (puolet pellavaa ja puolet puuvillaa), ihanaa lankaa ja hupsis vaan, linkkiä etsiessäni huomasin, että Lumoavassa langassa onkin taas ale... hupsista.. :) no ei, en oikeesti langennut.. :) Luulin käyttäneeni tähän kaikki ostamani langat (350 gr), mutta äsken löysinkin vielä yhden 50 gramman täysinäisen kerän.. tää on just tätä, taas yksi epämääräinen kerä,pöh. On tehty 5-puikoilla, jottei vaan tuntuisi peltipaidalta, nyt on vilpoinen ja pehmeä.

Tykkään kovasti lopputuloksesta. Aivan sopiva ja mukava. Kuvat eivät tee tälle ollenkaan oikeutta, mikä lie tyyppi yrittää ottaa itselaukaisimella kunnollista kuvaa itsestään.. Niilo pudisteli vieressä päätänsä ja haukotteli...eikö muka osaa seistä suorassa ja vetää vatsaa sisään samaan aikaan...get a life!

sikapaljon nappeja ja pikanen tilannetiedoitus

2011-07-14T20:43:00.000+03:00

Paint it black- blogin linkkivinkistä siirryin näppärästi Buzzybee:n Etsy-sivuille ja - oho - tuli tilattua yli 150 nappia hujauksessa. Edulisia ja ihania ja jo matkalla Thaimaasta meille. Nyt on taas millä koristella ja/tai napittaa.

Josko joku kelpaisi kävisi itsellekin, kun Ilulta (vanhasta blogista, täältä) jo vuosia sitten löytyneen ohjeen mukainen Sherborne Abbey on nappeja vaille valmis. Langasta onkin jo vinkkiä aiemmassa postauksessa, se on tehty paksusta Dropsin Nepalista. Ilun ohje oli hyvä, mutta menin vielä lisäilemän etumukseenkin palmikonkiertoja, ettei koko vartalo-osuuden tekeminen olisi ollut ihan tylsää. Kuvia tulossa, kunhan saan napit paikoilleen. Nyt on ollut niin kuuma, ettei edes nappien ompelu jaksa kiinnostaa, kun työ on paksu ja lämmin. Onneksi pitää nyt odottaa nappien saapumista.

Amsterdamissa olisi joskus kaivannut lisää lämmintä päälleen, mutta S.A ei tosiaan ollut vielä ihan valmis. Mitään työtä ei ollut mukaakaan reissussa, kuten ei yleensäkään matkoilla. Kotona odotti kuitenkin myös toinen peräkkäinen itselle tehty työ viimeisiä kierroksiaan, tästä(kin) tuli ihana.

Nyt kädet syyhyävät taas uuden työn pariin. HerttainenKitaristi on Porissa ja HerttainenApulainen kutsui itse itsensä Mummalle ja Vaarille yökylään. Ihmeellinen, harvinainen vapaus!

Neiti 7v

2011-07-14T20:08:00.000+03:00

Tämäkin juttu olisi kuulunut kesäkuun tunnisteisiin, mutta tulkoon dokumentoitua edes tänne.
Rakas HerttainenApulainen täytti 7 v.

Hän odottaa koulua innokkaana ja on onnellinen, kun oppi lukemaan ennen kouluunmenoa.
Kaverisynttäreilla oli toiveen mukaisesti mustekalakakku,
tässä oli alimpana munaton muropohja,
välissä hyydytetty mustikka-valkosuklaa-kermavaahto-rahka-kerros ja
vesi oli liivatteella hyydytettyä spriteä (joka oli värjätty siniseksi). Hiekka keksinmuruja.

Marsipaani-mustekala on edellisen yön tekemisen tuloksia ja vielä tarjolle mennessä aika kostea, se kun oli maalattu toiveen mukaisesti punaiseksi nestemäisillä elintarvikeväreillä.

Mustekala piteli lonkeroissaan tärkeää tiedonantoa "Hertta 7 v".

Onneksi oli kaunis ilta, niin vilkkaat vieraat pystyi nakkaamaan vähän pihalle jäähtymään välillä, vaikka jonkun kilpailun merkeissä sinne taidettiin muka mennä. Onneksi Niilo oli hoidossa, olisi kyllä taatusti osallistunut juhlintaan aivan liian innokkaasti.

Seuraavana päivänä vietettiin kummi-sukulaisjuhlia ja sinne oltiin tehty taas toiveen mukaisesti Little Pet shop-kakku, kuva oli maalattu marsipaanille nestemäisillä väreillä. Kuva oli tällainen: (kimmellys ei ole tällä kertaa salaman aiheuttamaa vaan kimalteista tomuväriä). Kakussa oli domino-kekseistä tehty pohja, välissä mustikka-vadelma-valkosuklaa-kermavaahto-seos ja päällä Kinuskikissan peilikirkas suklaakuorrute. Tuo kuorrute on muuten tosi helppo tehdä kakun päälle ja oikeasti siisti, kirkas ja hyvänmakuinen. Ja -kuten Kinuskikissa itsekin mainitsee- maistuu muuten Jacky-makupalalle.

Sankari näytti tältä:

ja tässä vielä kaverinsa neiti K:n (7v) kanssa. Äitinsä oli paras kaverini jo kun itse olimme paljon nuorempia kuin tytöt nyt... oho :) kyllä aika rientää kun on mukavaa.

Että tulee myös jotain käsityöaiheista, niin vielä yksi kuva jo toukokuussa tekemästäni isoäidinneliöpeitteestä, joka nyt pääsi omistajalleen (kuten myös neidin eka oma puhelin, jota kynttilöiden-puhalluskuvassakin puristaa tiukasti kädessään) :) Puhelimen saatuaan vanheni silmissä ainakin vuodella.

Sininen Saroyan

2011-06-22T12:00:00.000+03:00

Näköjään jatketaan sinisellä, vaikka harvemmin sitä tuleekaan itse käytettyä.

Tämä Saroyan (Ravelry-linkki) tai normaali linkki (by Liz Abinante) on lahjus päiväkodin ope N:lle, kun ansiokkaasti piti neidistämme erinomaista huolta tämän eskarivuoden. N pitää sinisestä ja luulisin että huivistakin. Toivottavasti vähän liian lämmin nyt kesällä, mutta tulevathan ne viileät ilmat (ja ainakin talvi) taas joskus. Sitten kun neitimme on jo koululainen :)

Helppo malli, tosin samalla tietysti myös vähän pitkävetinen tehdä. Mutta tässä kun on kolme eri osaa, niin ei niitä toistoja kuitenkaan niin kovin montaa tullut. Minä tein 6 lehteä joka osioon. Tässä on lankana 7-veljestä ja sitä meni noin 100 gr. Toistaiseksi tuntuu pysyvän muodossaan, eikä käpristele tai kääntyile reunoista, pingotus ei ole ihan tiukimmasta päästä - vain sen verran, että lehdet näkyvät kokonaisina.

Luulen että pitää lahjastaan, itsekin voisin pitää tällaista. Mieluiten vihreänä. Itselle onkin jotain ihanaa vihreää puikoilla.

Tämä toinen kuva samasta huivista muistuttaa myöhemmin, että uusi terassi tehtiin toukokuussa 2011.

Jotain sinistä

2011-06-21T12:00:00.009+03:00

-blogissa on kiva emalikylttiarvonta.

Käykää osallistumassa, mutta tulkaahan sitten takaisin :)

Täällä odotellaan jo lomaa ja ensi viikon lähtöä Hollantiin.

Muutaman Amsterdamissa vietetyn päivän jälkeen viikoksi vielä 150 kilsan päähän "mökkeilemään" ja ajamaan autolla ympäriinsä. HerttaistaApulaista naurattaa, kun melkein joka päivä voitaisiin mennä eri maahan. Jos huvittaa, lomalla ei ole tarkoituskaan nähdä kaikkea mahdollista.

Amsterdam tuli tutuksi jo viime kesän pidennetyllä viikonloppureissulla ja ilolla palaan sinne uudelleen. Viimeksi olimme aikuisporukassa, nyt ei, joten on taas erilainen reissu.

En usko, että päästään tällä kertaa ajelemaan hurjasti liikenteen seassa ympäri kaupunkia, viimeksi en nähnyt lastenpyöriä vuokraamoissa. Mutta se hurjastelu oli kivaa ja Ring-Ring- pois alta te turistit, jotka kävelette pyöräilykadulla :)

Pitkähkö loma mahdollistaa onneksi myös oleilun ja reissaamisen Suomessa ennen HerttaisenApulaisen kouluunmenoa.

Uimista ja grillausta ja aikaa mennä torille ostoksille.

Aikaa lakata kynnet hienoksi ja täyttää kynnenaluset mullalla kukkapenkissä.

Leppoisaa aikaa käydä HerttaisenApulaisen leikkimökissä "kahvilassa", siellä kahvi/mehu juodaan pienenpienistä posliinikupeista ja hinnasto sisältää melkein mitä vaan ihanaa. Jos haluaa jotain hinnastossa olevaa ihanuutta (suklaamuffinsseja, mansikkakakkua, mustikkapiirakkaa, pullaa...niin on kyllä varauduttava siihen, että seuraavaksi siirrytään sisälle leipomaan). Onneksi kukaan ei tainnut viime vuonnakaan tilata paikan erikoisuutta hirvipaistia :)

Istuskelua uudella terasilla uusissa pihakalusteissa

Tulee tähän vähän käsitöitäkin: Hölmö toivoo lomaltaan myös yhtä kylmää iltaa, jolloin voisi käyttää eilen valmistunutta villatakkiaan. Se on nimittän TOSI lämmin alpakka-villapaita :)

tällaista...

HU-HUU Herra Huu ja loppuparvi esittäytyvät

2011-06-20T12:00:00.001+03:00

HU-HUU!

Yhtenä sateisena päivänä HerttaisenApulaisen sairastaessa oli kuulemma tylsää ja tarvittiin jotain rauhallista ja mukavaa askartelua. Onneksi mieleen tuli myös, että yksillä lahjottavilla pikkutytöillä on pian synttärit ja muistin aiemmin netissä bongaamani pöllöt...

Näitä pöllöjähän on näkynyt vähän siellä sun täällä, ainakin Musta lampas- blogissa ja Tilli Mössönpojalla. Ei näihin tarvittu edes kaavoja, kunhan vain valittiin asiaankuuluvalla hartaudella kankaita ja surruteltiin.. Pohjakankaana onkin ompelua varten aiemmin ostettua fleeceä (flecepeitot Jyskistä muutamalla eurolla) ja pöllöjen mahat on tehty viime kesän Amsterdamin markkinoilta ostamistani kangaspaloista.

Kuva napattu täältä

Musta on minulle itselleni ja hän on Herra Huu. Herra Huu oli aikoinaan lapsena suosikkejani ja nyt olen kovin iloinen, kun kirja kelpaa neidillemmekin iltasatulukemiseksi. Herra Huu kun ei ole kovin pelottava, vaikka itse luuleekin niin. Noloa myöntää, mutta vasta tätä kuvaa etsiessäni huomasin, että Herra Huu- kirjoja on enemmänkin kuin ylläoleva (ja lisää tulossa).

Neitimme oman pöllön nimi tuntuu vaihtuvan jatkuvasti, tällä hetkellä se on neiti "Hurmaava Pinkki".
Forumin katolla syntyneiden cityhuuhkajien mukaan loput on nimetty Staraksi, Friiduksi ja Kundiksi. Kundi on vähän tyttömäinen kirkkaana pinkkinä, mutta ei anneta sen haitata. Nämä loput ovat matkalla pikkuisten tyttöjen lahjoiksi ja tytöt varmaan itse nimeävät ne uudelleen.

Näillä pöllöillä on muuten todella nopeaa toimintaa: vasta syntyivät ja nyt Herra Huu ja Hurmaava Pinkki ovat jo kuulemma rakastuneet syvästi, ainakin ne useimmiten istuvat yhdessä savupiipun vieressä takan päällä. Seuraavaksi tehdään kuulemma parvi pieniä poikasia... :)

Äitienpäivähuivi -Annis 4

2011-05-21T12:00:00.001+03:00

Äitienpäivää tuli taas vietettyä Tammisaaren saaristossa täydellisen upeassa säässä. Onnellinen päivä. Niilokin kävi ensimmäistä kertaa elämässään uimassa väreilevän veden innoittamana, samoin uivat HerttainenApulainen ja Riku. Vesi oli 10 asteista, joten ei me muut...

Kaislikossa ja rannalla olikin Niilolla onnenpäivät, kun oli ihan ihmeellisiä tuoksuja ja hajuja. Myöhemmin kerättiin kahdeksan !! punkkia turkista, kotona sännättiinkin sitten apteekkiin punkinkarkoituslääkkettä hakemaan.

Omaa äitiä onniteltiin vasta maanantaina kotiin palattuamme, hän oli joskus esittänyt toiveen "sellaisesta huivista, minkä voisi (Tallinnassa) kiepauttaa reteästi kaulan ympärille ja ihmiset ihailis".

En tiedä siitä ihailusta, mutta kiva huivi tästä Anniksesta taas tuli. Annis 4 on tehty Hjertegarnin Merino silk-langasta (merinoa 60%, silkkiä 20%, bambua 20%)), joka on pehmeää ja ihanaa - juuri äidille sopivaa!

Langanmenekki noin 75 grammaa.

Huivien malli on siis taas Annis by Susanna IC (Ravelryssä Annis Knitty).

Eikä tässä vielä kaikki (eikä ollenkaan helmiä sioille): nyppyjen tilalle on koko rivien pituudelta neulottu toistakin lankaa ja näin saatu näppärästi lasihelmet mukaan työhön. Tämä Pearl-lanka onkin näköjään näppärää juuri tällaiseen, vaikka tulikin Oulunkylän Fashion Housen ystävyysmyynnistä yllätyspussissa vähän niinkuin ylimääräisenä.

Innokkaan kalastajan yllätyssynttärisukat

2011-05-19T12:00:00.001+03:00

Herra H vietti huhtikuussa syntymäpäiviään matkoilla ja näiden sukkien toimitus viivästyi kovasti, mutta sukat toki olivat valmiit oikeaan aikaan. Nämä olivat yllätyssukat tasavuosia täyttävälle ja siksikin kun Rouva H sai omat synttäriyllästyksensä aiemmin tänä vuonna.

Näiden kalakuvio on täältä ja pintaneuleena on tunturineuletta, jonka malli on täältä (Ulla-neulelehdestä).

Herra H on innokas kalastaja, mutta tietääkseni keskittyy ainakin keväisin lähinnä isojen (lohi)kalojen pyytämiseen, mutta jos nyt ei saalista tulisikaan, niin ehkä näistä sinteistäkin on iloa.. tosin ovat jotain kiisken ja särjen välimuotoja, kun innstuin korostamaan eviä ja silmiä punaisella. Ehkä isot lohikuvat olisivat olleet paremmat.

Tunturineule on olevinaan pientä laineiden liplattelua :) ja sen takia nämä ovat siniset. Herralla oli ollut aika kylmät lattiat viime talven pakkasissa, kyllä nämä varmaan lämmittävät ensi talvena.

Nämä on tehty 7-veljestä langasta ja kokoa 41-42. Onnea vielä näin jälkikäteenkin! Olipa ihanaa neuloa taas vaihteeksi :)

Huhtikuu oli peittokuu (2)

2011-05-17T12:00:00.018+03:00

Aiemmin Marttoille matkaavan peiton yhteydessä tulikin jo mainittua myös oman peiton valmistumisesta, tällainen siitä sitten tuli (120 * 180 cm). Eihän tämä oikeasti olekaan minulle vaan HerttaiselleApulaiselle yhdeksi synttärilahjaksi nyt kesäkuussa ja omistajakin paljastuu peiton keskeltä :)

Tämän keskus onkin neulottu jo muutama vuosi sitten koristetyynynpäälliseksi, mutta pääsikin nyt uuteen työhön kiinni.

Tämän peiton palaset on oikeasti yhtä kirjavia kuin Martta-peitossa, mutta paloissa on yksi on ylimääräinen valkoinen kerros suurentamassa peittoa ja hälventämässä liiallista värikkyyttä, on edes hieman rauhallisempi. Vaika tämäkin on tehty 7-veljestä langasta, niin kylvetys huuhteluainevedessä pehmensi lankaa huomattavasti ja nyt valmiina on paitsi pehmeä, niin myös paksu, lämmin ja painava. Juuri sellainen mikä on varmaan kiva vetäistä lämmittämään syksyn tullen.

Viimeisiä reunakerroksia virkatessani tulin suorastaan sentimentaaliselle päälle ja lähes kyyneleet silmissä kuvitteln neitimme muuttoa pois kotoa - onpa edes oma peitto turvanaan ja tukenaan, jos/kun joskus tulee äitiä ikävä... - hölmöksi asian tekee se, että hän täyttää pian vasta 7 v.

Tätä peittoa taisi haikailla joku muukin kuin minä itselleen... :)

Onkohan muilla kuin mulla ongelmia nykyään bloggerin kuvien kanssa, ne tuntuvat aina kääntyvän ihan miten sattuu, jos käytän uutta editoria.. no kai näistä nyt jotain selvää saa..mutta kohta menee hermot.

Pala Marttojen maailmanennätyspeittoon

2011-05-15T20:36:00.003+03:00

Niitä viimeksi näytille tulleita isoäidinneliöitä tuli tehtyä aika paljon.

Pelkäsin, että kohta loppuu kiinnostus, eikä mitään näytettävää tule, mutta yhtenä iltana (jo kaksi viikkoa sitten) tempaisin ja kiinnitin neliöitä yhteen. Onneksi olin keksinyt jo ruutuja tehtäessä miten langanpäitä voi jo virkkaamisen aikana päätellä ja piilottaa, niin ei loppuun saattamisessa kovin isoa hommaa ollut..

Tämä lopputulos matkaa Marttojen maailmanennätyspeiton tekemiseen, kunhan se kaveri jonka yllytyksestä tämän tein saa myös omansa valmiiksi. Kasaamisohjetta tuli katseltua tarkemmin vasta homman loputtua ja näköjään yhdistyssauma tulikin tehtyä väärälle puolelle. Minusta se näyttää paremmalta näin oikealle puolelle tehtynä. En yleensä harrasta nätä hyväntekeväisyystempauksia, kun lähipiiristäkin löytyy niin kovin moni jolle voi tehdä jotain, mutta olishan/ onhan se päheetä jos on maailmanennätyksen haltija :)

Kyllä mä olen tästäkin aika ylpeä, opin virkkaamaan neliöitä ja tuloskin on mielestäni aika kiva - toivottavasti tuo lopulta iloa ja värikästä eloa saajalleen!
Paloja jäi, näin toki tiesinkin käyvän ja nyt on tekeillä vielä yhdet kerrokset loppujen ympärille yhdellä värillä. Yksinkertaistuu ja vaalenee aika paljon, mutta tämä seuraava tuleekin meille itselle. Eiköhän sitten riitä isoäidinneliöt vähäksi aikaa. Kivahan näitä tehdä on, mutta kädet kyllä haluaisivat neuloa.

(Tein tässä välissä sentään yhdet miesten villasukat lahjaksi kohta synttäreitään viettävälle kovalle kalastajalle)

TOSI montaa väriä

2011-03-27T12:00:00.002+03:00

Nyt tulee näytille tosi montaa eri väriä !
Taas uusi Annis! Aiemmat on tehtykin jo viim kesänä ja esitelty täällä. Nyt tämä uusin on tehty liukuvärjätystä Vironvillasta. Sievä, mutta 5-puikoilla tehtynä sangen suuri..mahtuu tarvittaessa moneen kertaan kaulan ympäri. Tämä on muuten ensimmäinen, johon sain aikaiseksi tehdä myös nypyt, hidasti aika paljon valmistumista.. värinvaihdot menivät kyllä hyvin ilman mitään kikkailuja :)

Heh - tämä oli vasta esimakua tämän postauksen värikkyydestä....:)

opettelin isoäidin neliöt... ja nyt näitä tulee jo uniinkin. Tahallaan kaikkia värejä jämäkeriä 7-veljestä ja ihan pikkuisen muitakin .. teko jatkuu, näitä on helppo tehdä. Vähän sama fiilis kuin silloin, kun päivät pitkät poimii suppilovahveroita ja öisin näkee poimimisesta untakin..Nyt näitä riittää jo omaankin peittoon, kunhan päättäisi millaisen haluaisi. Tähän lisättäköön, että aiemmin olen pitänyt näitä aivan liian värikkäinä ja peittoja suorastaan räikeinä..eikä tällaiset ainakaan meille sopisi! Tulipa taas uusi tunniste "Virkkaus" :)

Tässä samoihin aikoihin tehtyjä HerttaisenApulaisen 6v ja serkkunsa Annin 4v taiteiluja - värikkäitä nekin. Nyt meillä on lintuja joka paikassa :)

Oransseja lakkoja 100 gr

2011-03-25T12:00:00.001+02:00

Oranssia
Yhdestä 100 gramman Nalle Marjaretki lakka- kerästä saa vaikka

1) lapaset (Naapurin Riikalle synttärilahjaksi). Nämä on aloitettu kärjestä ja näissä on intialainen peukalokiila.

Malli on muuten Ulla-neulelehden Sammaleiset, mutta ilman mitään pintaneuletta (lanka itsessäänkin on hyvin = liian kirjavaa- pintaneuleella olisi vielä sekavoitunut). Vastaanottaja oli tasan 11-vuotias ja tuntui ilahtuvan väriläiskistä.

2) Helmiksen pikasniikkerit (koko 37 ja Nallen värinvaihdot täsmäsivät aivan täysin - ei yhtään epämääräistä kerimistä löytääkseen oikean jatkokohdan) ja 3) ja vielä vajaatkin sniikkerit (nämä itselle, lopussa beessiä Maija-lankaa)

En pidä eriparilapasista tai eriparisukista tai mistään, missä raidat eivät mene tasan.

Lapasten peukalot olivat pieni myönnytys sisäseltä perfektionistilta (jonka olemassaolosta eivät kyllä kaikki sukulaiset ja ystävätkäänkään tiedä vieläkään mitään). Joo- pitäisi siivota paremmin tai hommata siivooja, keskityn mielummin raitojen kohdistamiseen :)

Kevätonnea ja -"esikoita"

2011-03-23T12:00:00.005+02:00

Ihanaa kun on kevät!

Voi mikä yllätys - Aiemmin ihastelemani kumisaappaat olivat herättäneet (erittäin toivotun, vähän oletetun, melkein käsketyn) huomion ja sain sellaiset! Oikean kokoiset ja juuri niin ihanat kuin ajattelinkin. Odotan kovasti pakkasten loppumista, haluan kävellä lätäköissä ja tosi korkeiden varsien ansiosta niissä voi nyt vaikka pomppia :)

Niilo vierellä nää on kyllä päheet! Eri asia on, että ei näillä raaski aikoihin mennä metsään, näihinhän tulee naarmuja ryteiköissä..

Räystäältä tippuvien vesipisaroiden rytmissä tuli neulottua sukkia. Yhdestä Novitan Nalle Kukkaketo -langasta tuli peräti kolmet sukat. Nämä ovat nyt niinkuin kevätsukkia nimestään "Syreeni" huolimatta, teeskentelen, että lanka on "Kevätesikkoa" :)

Yhdet menevät Rouva H:lle yllärisynttärilahjaksi (nämä on kärjestä aloitettu, 44 s ja samanlainen ranskalainen?? kantapää kuin aiemmin tekemissäni Rauhasukissa (Peace Socks by Wendy D. Johnson) ja vielä venäläinen joustava päättely). langan värivaihdot täsmäsivät lähes sentilleen, joten tästä oli helppo jatkaa...

toiset ovat Helmiksen pikasniikkerit HerttaiselleApulaiselle (40 s) ja miten ollakaan, tässäkin värinvaihdot täsmäsivät lähes sentilleen. Nämä olivat tilaustyö, kun itselläni on aina pikasniikkerit kotona jalassa ja HerttainenApulainen halusi myös sellaiset ja nimenomaan tästä langasta..

ja vielä kolmansiinkin riitti lankaa, kun ne ovat kokoa 9-12 kk (32 s) ja matkaavat Neiti Kanervalle. Neiti Kanervan äidiltä tuli nimittäin niin kaunis kiitosviesti neidille aikaisemmin tehdyistä sukista, lapasista ja peitteestä, että silkasta ilosta tein seuraavan koon sukat nyt kevääksi ja ensi kesäksikin.

Näiden mukana meni HerttaisenApulaisen kuva sinisten sukkien käyttäjästä ja Niilo nakersi neulomisen aikana neljät kengät, joista yksikään ei ollut pari toisten kanssa :(

Nämä olisivat olleet uudet kevätkenkäni..mutta sellaisia(kaan) ei nyt enää ole.

Koska sukissa on aloe veraa ja jojobaa ne ovat pehmeät ja lämpöiset, unisukiksi sopivat.

Lankaa jäi muutama metri näiden jälkeen, siitä virkkasin Rouva H:n sukkiin vielä pikkukukat koristeiksi. Virkkaaminen ei ole mun juttuni, mutta silti taidan kaverin yllytyksestä opetella ainakin isoäidin neliöiden tekemisen, että voin osallistua Marttojen maailmanennätyspeiton tekemiseen (jos hän osaa, niin kyllä minäkin opin, vaikka väkisin).

Ensimmäisen neliön tekokokeilu ei tuottanut ihan oikeaa tulosta, täytyi tarkistaa miten pylväs oikeasti tehdäänkään.....ja mikä se piilosilmukka onkaan.. noloa. Onneksi löytyi Attick24:n hyvät sivut (joissa mm. ohje palojen kiinnittämiseen jo neliön tekemisen yhteydessä (joining-on-the-go method ) ja PALJON ihania virikekuvia & ohjeita). Hirveä hinku tehdä värikkäitä neliöitä, vaikken ole aiemmin niistä niinkään piitannut - selkeästi kevättä ilmassa :)

Jos ei tule maailmanennätystä, niin tuleepa kokeiltua jotain uutta.

Uusi takki - N niinkuin Niilo

2011-03-20T19:27:00.000+02:00

Niilon tekstissä jo aiemmin mutistiin jotain liian boleromaiseksi muuttuneesta villapaidasta. Kelpaa kyllä lämmikkeeksi, mutta kun äitikin kavereineen olivat kuulemma asiaa vatvoneet kävelyllään, niin asialle piti tehdä jotain.

Sää lämpeni, mutta kun HerttanenApulainen oli kovan kuumeen jäljiltä toipilaana ja tarvitsi tekemistä, oli aika tehdä Niilolle uusi takki. Tämän tekemiseen ei mennyt kauaa aikaa ja suurin homma olikin ompelukoneen hakeminen esille kellarin varaston kaaoksesta. He-he lisäpointtina uusi tunniste Ompelu :)

Tarkoitusta verten ostettu halpa fleece-peitto Jyskistä, kolmen kappaleen leikkaus kaverin koiran takin mukaan ja ompelu yhteen. Tarpeeksi helppoa tehtäväksi 6-vuotiaan kanssa.

Jotta näkyisi paremmin pimeässä (ja kun varastosta löytyi valmiiksi heijastinnauhan pätkä), teimme toiselle puolelle N:n ja toiselle puolelle HerttanenApulainen ideoi ja leikkasi lopusta palasta kasan luita. Tässä heijastinnauhassa oli teippi jo valmiina toisella puolella, mutta ompelin palat velä varmuuden vuoksi kiinni.

Hyvä tuli ja nyt näkyy! Koko on pikkuisen reilu, mutta mahtunee jatkossakin, jos naperomme ei kasva enää juurikaan. Alkaa kyllä olemaan rotumääritysten kokoinen jo nyt 7 -kuukautisena, joten suurta kasvupyrähdystä ei enää olekaan oletettavissa..

Samalla ommeltiin Niilolle uusi päällys tyynysänkyyn (vanhasta paneeliverhon palasesta) ja sohvalle muutama keväinen sohvatyyny (verhosta). Hienompi kietaisumallinen koiran takkiohje odottakoon ensi talvea..

Ei sulla oo iso pää, ei sulla oo iso pää - laita saunahattu päähän vaan!

2011-02-23T12:00:00.000+02:00

Tästä kuulkaas revittiin meidän perheessä huumoria oikein urakalla (suvussa kyllä on sangen isopäisiä, mutta ei nyt mitään friikkejä sentään :)) , mutta onneksi lopputulos oli sellainen kuin kuvittelinkin.

Broidilla(kin) on paha migreeni ja on silti kova saunomaan. Luin netistä useammastakin paikasta, että huovutettu saunahattu olisi kokeilemisen arvoinen ja ilmeisesti toimii usealla - ainakin sen verran, että saunassa voi heittää löylyäkin, eikä heti tule pää kipeäksi.

"Hatun sisällä lämpötila pysyy alle 40°C, joten se ehkäisee verisuonien laajenemisen kuumassa ja supistumisen kylmässä. Monet avantouimarit ja migreenipotilaat ovat todenneet saunahatun hyväksi päänsäryn tainnuttajaksi". oheinen lainaus täältä.

Kaikkea kannattaa kokeilla, joten...

Tähän meni 150 gr Huopanen- lankaa, 6-puikoilla tehty 120 silmukkaa. Kavennukset aloitettu, kun hatun syvyys oli vähän vajaa 40 cm.

Ennen huovutusta epäuskoiset kommentoivat

..."ei sulla ole iso pää, ei sulla ole iso pää, laita päähän vaan".. :)

ja Niilokin tarkasteli tilannetta ihmeissään.

Mutta kappas vaan, melkein-päästä-vedetty-ohje toimi ja lopputulos on varmaan ihan oikean kokoinen. Tiivis ja aitoa villaa, käyttökokemuksia en vielä (vaikka sai jo jouluksi!!) ole kuullut, toivottavasti broidi tajusi, että ei tätä tarvitse ulkona julkisesti käyttää :)

Liinan Minttumaari

2011-02-21T13:19:00.000+02:00

HerttanenApulainen kehuskeli ennen joulua kaverilleen huiviaan ja miten jokaisella lapsella pitäisi olla oma pitsihuivi.

Kulman takaa kuuntelin, että vastauksena oli, että toinenkin haluaisi samanlaisen samasta langasta.

Helppo oli siis keksiä syntymäpäivälahja 7- vuotiaalle - paitsi että malliksi tuli taas Katja Kvintuksen Minttumaari (kun se on niin nopea tehdä, eikä tarvitse katsoa kaavioita koko aikaa) ja että vanha jämälanka (Nalle Colori) loppuikin kesken kaiken.

Reunuspitsi on tehty Maija-langalla ja näyttää aika pitkälle siltä, että näin oli tarkoituskin...

Syntymäpäiväsankari tuli iloiseksi :) ja itsekin olin mielissäni vastaanotosta.

Oma pitsihuivi - parempi mieli!

Niin en nyt ihan kenelle tahansa HerttaisenApulaisen kaverille ala huivia tekemään synttärilahjaksi, mutta Liina on eri juttu, kun on "melkein sukua"...

Iskälle mustikkaa

2011-02-18T11:00:00.001+02:00

Oikeasti väri on ihan tummanvihreä.
Ja mikä ihme tämän kuvan koko ajan pistää väärinpäin?

Isä pitää kovasti mustikanpoiminnasta (ja onko vähän outo tyyppi kun tykkää myös saaliin perkaamisesta), mutta ei sillä oikeastaan ollut tekemistä tämän pipon mallin valinnassa.

Palmikko vaan näytti niin kivalta, että halusin tehdä tällaisen, eikä isällä kai vihreää pipoa ollutkaan (vaikka ainakin joku talvitakki vihreä onkin). Malli: Mustikka (Suvi Simola/ Villapeikko)

7-veljestä lankaa, 3,5 puikoilla, tehty isoimman koon mukaan. Lopputulos olisi liian iso itselle (itselle muistiin, että olisi sopiva, jos ei tekisi resoria palmikko-osaan). Tai mielummin pienemmät puikot/ ohuempi lanka.

Tässä(kin) oli aluksi hieman käynnistämisvaikeuksia ja palmikkoa tuli aloiteltua pariin kertaan ennenkuin näytti menevän oikein. Uskoisin, että lopputulos on hyvä ja pääsee käyttöön.

Autumn leaves vest - Kaarokeliivi

2011-02-16T12:00:00.003+02:00

Alunperin tästä piti tulla nimipäivälahja 1,5 vuotiaalle...Vähän paksummalla (7-veljestä) langalla, että ehtisi ajoissa valmiiksi ja mahtuisi päälle vielä keväälläkin, malli on kaksivuotiaalle tiheydellä 21 s/10 cm..Kaarroke-osaan päästyäni rupesin mittailemaan tarkemmin; oho - tämähän mahtuisi vaikka HerttaiselleApulaiselle (6v)! ja suunnitelmat muuttuivat lennossa.

Kaarrokkeen jälkeisen kokeilun tuloksena oikein hyvän kokoinen muuten, paitsi tietysti liian lyhyt (kun kerran piti tulla paljon pienemmälle).. niinpä alareunasta on poimittu silmukat ja lähdetty pidentämään alaspäin.

"Päivänkakkara"-osuudet (Daisy-pattern) piti muuten tehdä edestakaisneuleena, koska "kukkien" muodostaminen tehtiin nurjalla puolella, muutoin työ on saumaton (paitsi ihan pikkuiset kolot kainalossa piti myös ommella kiinni)..

Onneksi neiti oli iloinen saadessaan mieluisan neuleen ja itseäkin lämmitti, kun työt tuli käyttöön. Poseerauskuvia olisi tullut vaikka kuinka paljon..mutta kuvatessa ei oikein tullut katsottua edes sitä, että koko helma näkyisi, tässä on jo pyöriessä välillä kääntynyt housujen alle..

Ennen joulua tilatuista napeista pari piti kuulemma aivan ehdottomasti kiinnittää taskunsuuhun kiinni.

Ainoa huono puoli tässä on, että se pikkuisen tytön slipari on edelleen tekemättä ja rupesin tekemään aivan muita juttuja..

Niilo tässä, moi

2011-02-14T22:43:00.000+02:00

Mä tulin vaan toivottamaan kaikille oikein mukavaa ystävänpäivää!

Tässä mulla ei ole paitaa, kun on olevinaan vähän lämpimämpi ilma, mutta kyllä mä muuten villapaidan vetäsen päälle ihan mielellään.

Äiti sanoo, että musta on tullut niin iso poika, että sen tarttis tehdä mulle uusi paita, kun täähän alkaa olemaan jo snadi.. mutta ei mua haittaa, kun ei tää edelleenkään purista ollenkaan. Onhan tää jo vähän boleromalli, jos nyt niin tarkkaan halutaan tsekata.

Mä nyt laitan tähän kanssa kuvan se paita päällä, kun ei sitä(kään) aiemmin näköjään esitelty ollu, ja kai se johonkin pitäis dokumentoida. Mulla on siis vihree ja systerillä punainen. Se systerille tehty on jo kauan sitten esitelty täällä, vaikka tää mun valmistui kyllä aiemmin (tietysti).

Mutta koska mä loikin lumipenkoissa kuin kani ja lumi tarttuu paakkuina mun jalkoihin, kun ei mua oo vielä trimmattu ollenkaan, niin ehkä siinä seuraavassa voisi olla pitkät lahkeet - tai jotkut irroitettavat,kun se lumipaakkujen irroittaminen kotona ei oo ollenkaan kivaa..

Mutta nukkuminen on kivaa :)

ja sit Äiti halus vielä kertoa, että ystävänpäiväksi tai synttäriksi voisi joku ihana ihminen tilata mulle tällaiset mahtavat kumpparit - katsokaa nyt, ihan kuin meidän Niilo! Voi kälynen tai äiti - huomatkaa nämä!!

Seliseli

2011-02-09T17:50:00.001+02:00

Aiemmin tehdyt jutut odottavat edelleen kuvien siirtoa kamerasta.. jonain päivänä taas uusia juttuja - olen kyllä neulonut(kin).

Olen elossa, jatkan bloggausta!

Nappeja, teippejä, tarroja ja hopeaa!

2010-12-15T14:30:00.000+02:00

Hurahdin taas ! Kyllä Etsy on ihana paikka!

Nyt tuli Amerikasta Butteredparsnips'ltä astronauttinappeja
,
leijona-karhu-pupunappeja

ja muffinssinappeja
,
japanilaisia teippeja PrettyTape'lta
,
ja tarroja
, ,
koirille osoite"luita" Craftytagz'lta
,
hopeoituja koruja Kute'lta
ja (vielä yksi, mutten näytä millainen) Vietnamista...

Kuvat ostoslistalta, ei omia.

Nyt pitäisi vielä saada aikaa tehdä/ viimeistellä niitä neulomuksia, joihin nappeja ja koruja voi kiinnittää, jotta paketit voi kiinnittää ihanilla teipeillä ja kortit koristella tarroilla...

miten niin "pitikö jättää viime tippaan" ??

Vielä yhden vauvan polvisukat

2010-12-09T09:01:00.000+02:00

Koska oikeasti puikoilla on vaan hys-hys- juttuja, niin esittelenkin aiemmin tekemäni sukat. Taas yhdet Uhoavan Gnu'n supervauvan polvisukat, kun niiden mallia oli taas kehuttu.

Nämä menivät kaverin kaverille ja kun saaja oli poika, ei ne yhdet jemmassa olevat vaaleanpunaiset oikein sopineet kuvioihin. Nämä on olevinaan vähän poikamaiset, mutta sopivat toki tytöllekin.

Tekemisessä tuli vähän kiire, joten otin käyttöön jämä-7-veljekset, äkkiähän nämä sitten tuli valmiiksi. Kaikkia lankoja jäi noin metrin pätkä, joten onneksi en ollut noista tekemässä isompia sukkia...ihana vaihtari - nyt saan omien housujen lyhennyksen hoidettua sangen näppärästi.

Silmukkamääriä on taas vähän muokkailtu, jotta olisivat jotakuinkin pikkuvauvalle sopivat, mutta mahtunevat silti jalkaan koko talven. Mikäli pakkasennusteet pitävät paikkaansa, ei haittaa vaikka alla olisi jopa toiset sukat!
En ymmärrä miksi bloggeri veti kuvan vaakaan?, mutta kai nuo sukiksi tunnistaa. Nämä sukat on tehty ja kuvattu ensimmäisten lumisateiden jälkeen, nyt pihalla on yli puoli metriä lunta! Niilo on haltioissaan - hyppii lumessa kuin kenguru! Itseä ei lumentulo naurata enää yhtään, kun illaksi on taas tulossa lumimyräkkä ja 20 cm uutta lunta.

Toiveena lasten kauluri

2010-11-27T09:00:00.013+02:00

(nyt pistä Tanja silmät kiinni samantien!)

Yksi tuntemani tylleröinen kulkee aivan liian usein/ melkein aina kurkku paljaana ja takki auki.

Nimpparilahjaksi saakoon kaulurin ja vielä lapaset samaa sarjaa. Ettei tarvitsisi olla kuin Jaakko Vaakko Vesirotta (Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen satupuussa) "nenä nuhaa tiristen, tuhisten ja puhisten. Ja sitten voi voi Vaivastus! Ja atsii atsii aivastus".

Kauluri on ihan oman mallin mukaan tehty, huomioinarvoista on se, että lopuksi (aloitettu ylhäältä) on vielä neulottu lyhennettyjä rivejä, jolloin on saatu etuosaan enemmän pituutta kuin taakse. Ei niin haittaa, vaikka takki olisikin vähän auki.

Summittaisen aloitussilmukoiden luonnin jälkeen ensin aika suoraa (kaula) osuutta ja sitten kiihtyviä silmukanlisäyksiä niin, että mallista näytti tulevan sopiva. Mallineule on samaa Rinsessa-neuletta kuin Ulla-neulelehden pipossa täällä.

Lisäksi tein lopusta langanjämästä lapaset, näyttää enemmän asianmukaiselta, harkitulta setiltä kuin epätoivoisen tädin terveenäpitämis-yritykseltä :) Lapasissa on peukalokiila ja samaa rinsessaneuletta.

Tähän tuo 7-veljestä -raitalanka sitten melkein loppuikin, mutta sai siitä vielä vähän raitoja yhden toisen tylleröisen sukkiin. Loppusukka on marjapuuron väristä 7-veljestä. Sukissa on samaa rinsessaneuletta kuin aiemmissa töissä, hyvää nimipäivää vaan! Kantapäässä näkyy kuvassa jotain ihmeellistä möykkyä, mutta oikeasti ne on vahvistettu "silleen vähän erikoisesti" ja on tehty ihan harkistusti.

Itselle muistiin: ihan kohta 7-vuotiaan Liinan jalankoko on nyt 31.

Wurm 2 itselle

2010-11-24T09:00:00.001+02:00

Taas toistan itseäni.

HerttainenApulainen on käyttänyt omaa puuvillapipoaan koko syksyn ja halusin itsellenkin samaa mallia olevan.

Tämä on 100% superwash-villaa ja ollut päässä jo monta kertaa, vaikka pakkaskausi ei ole edes kunnolla alkanut. Samat viritykset kuin aiemmassa Wurmissa, paitsi joustinneuletta piponsuussa, tämä on sitäpaitsi pidempää mallia ja tarkoitettu käytettäväksi "vähän niskasta alas kiskaistuna", jolloin painopiste/ lopetus jää takaraivolle eikä päälaelle.

Mukava käytössä ja jopa päässäkin kiva. Ei kutita, ei häiritse. Olispa aikaa tehdä tähän mätchäävät valkoiset lapaset itselle..ehkä sitten ensi vuoden puolella...

Älä mieti, että miksi ihmeessä tuohon kuvaan on pitänyt tunkea myös Lyhtykoison verhiö?? Taas opin jotain uutta, että se hedelmä onkin Wikipedian mukaan verhiö.. mutta en tiedä miksi se tuli aseteltua kuvaan mukaan. Ei tuossa kohdassa ainakaan mitään virhettä tai tahraa ole - mikä lie muka hyvä ajatus.

Uusi rakas esittelyssä

2010-11-21T10:00:00.001+02:00

Lopussa on omiakin näpertelyjä! Tänään pääsee ensin esittelyyn meidän uusi perheenjäsenemme parsonrussellinterrieri Niilo!

("Oikealta" nimeltään pikkupoikamme on Musikantin Otsalamppu. Onhan meillä musikantti perheessäkin, mutta Otsis vaihtui kuitenkin Niiloksi)

Rakas pikku ipanamme on ollut meillä nyt 2 viikkoa ja valloittanut meidät täysin. Reipas, utelias, innostunut, rakastava ja rakastettava :)

Tässä on Niilo siskonsa Erinin kanssa. Meille tässä on hienointa, että Erin muutti asumaan parhaalle kaverilleni - tapaamisia on jo ollut ja tulee jatkossakin olemaan usein... näppärä tapa nakittaa joku helposti pyydettäväksi koiranhoitajaksi on pyytää hänet kummitädiksi, joten Niilo sai kummitädin ja minusta tuli Erinin kummitätä :) halvat huvit.

No pakkaskausia on tulossa, eikä pentukarva ole kaikkein lämpimin, joten hetimiten piti tehdä sisaruksille puvut. Tässä on Erinin pusero- tytöllä kauluksessa koko matkalla ja selkäosassa muutamia rinsessapalmikoita ja punaisen sävyjä, Niilon puku on vihreä, jossa sinivalkoiset reunukset - ja yksi ihan pikkuinen palmikonkäänne, kun muuten oli aika puuduttavaa joustinneuletta koko matkalta. Molemmat puvut ovat saman Drops'n mallin mukaan tehtyjä 7-veljestä -langasta, koon s-mukaan.

Ilmeisesti kumpikaan ei inhoa puseroansa ja kokokin oli ihan sopiva. Neidin puku on hieman pidemmällä mahanalusta-osalla lämpösyistä. Malli on lähinnä joustinneuletta, joten erittäin venyvä ja muotoihin muovautuva, ei siis mikään korsetti, vaikka kuvasta näin voisi päätelläkin.

Pikkuisen tytön peitto

2010-11-20T09:00:00.001+02:00

Tällainen pikkupeitto tulee päätymään erään tyttövauvan käyttöön. Voi käyttää myös tulevien kääntyilyharjoitusten pehmikkeenä.

Tämä on tehty 7-veljestä langasta (noin 150 gr) , reunuksiin on tehty i-cordia toisella värillä (muutama kymmenen grammaa), jotta muuttuisi vähän tyttömäisemmäksi. Tosin kai myös mallikuvion pitsisyys on aika tyttömäistä, väri välttämättä ei. Koko noin 80 cm * 80 cm.

Toistan itseäni, peitossa on samaa mallikuviota (kirjasta "Kauneimmat neulemallit" malli 196) kuin viime vuonna tekemässäni Kastelahjapeitossa. Aiemmin tehty on vähän enemmän "söpöstelyversio", eikä tarkoitettu varsinaisiin pakkaskeleihin, tämä uusi toiminee pikkupakkasissakin paksuutensa vuoksi (jos ei nyt välitetä kuvion reikäisyydestä).
Jos ne luvatut paukkupakkaset ovat täällä ensi talvena, niin ei vauvelin varmaan vain tämä päällä tarvitse tarjeta.

Tuntui tärkeältä saada tämä tehtyä samantien idean tullessa, vaikka meneekin jakoon vasta jouluna.

North Roë Shawl vol 2

2010-11-19T11:06:00.000+02:00

Uusi North Roë Shawl on valmis!

Edellisestä versiosta tuli kovin kirjava, mutta olen kyllä käyttänyt sitä juuri niinä päivinä kuin oli tarkoituskin. Siis silloin kun aamulla kaikki mieluiset vaatekappaleet ovat mustia, mutta tarvitaan jotain väriäkin, ettei katoa pilkkopimeisiin aamuihin.

Tämä uusi versio on kirjava myös, eivätkä värit ole ollenkaan minua, mutta tämä onkin toiveen mukaan tehty HerttaisenApulaisen nimipäivälahjaksi. Neiti kun kaiveli huivikoriani ja huokaili kovaan ääneen, miten hänellä ei taida olla yhtään pitsihuivia ja aina pitää lainata minun huivejani. Mistä lie :) oppinut ovelaksi, mutta oli jo käynyt lankapusseillakin arvioimassa sopivia lankoja. "Punkkua tässä pitää olla ainakin ja jotain muuta kanssa..mun rotsi on vaaleanpunainen" ...outoa mutinaa 6-vuotiaan suusta kuului eteisestä, kun arvioi talvitakkiaan ja mahdollisia lankoja. Punkku on siis punaista väriä.

Nukkumaan mentyä sohvalle oli ilmaantunut yksi ylimääräinen, hämmästyttävä kerä. Mitä tää tässä tekee? Pitääkö tästä tehdä jotain? Tämä lanka olikin pitänyt kaivaa aika syvältä pussien uumenista, sitä oli käytetty viimeksi viime vuoden syksyllä tsahkal- -lapasissa. Lanka on Novitan Nallea.

Ei ollut montaa iltaa aikaa, mutta valmistui nimppariksi ja säilyi jopa yllätyksenä, koska neuloin tätä vain myöhään iltaisin, kun neiti oli jo nukkumassa. Koska lanka oli aika paksua, eikä tästä ollut tarkoituskaan tehdä telttaa, niin kaikkia toistoja on tehty vähemmän kuin ohjeessa. Koko on silti isohko, voisin itsekin kietoa tämän kaulaani. Hän ei huomannut edes lankakerän katoamista sohvanreunalta.

Nyt sopii kääriytyä ja kietoutua ja esiintyä, nimpparina päiväkodissa tosin sattui olemaan pienimuotoinen halloween- juhla, eikä kissa-neiti kääriytynyt pitsiin...paitsi meno-ja tulomatkalle.

Voihan Videokamera

2010-11-04T08:23:00.000+02:00

On tänne kohtapuoliin tulossa taas neulomuksiakin näytille, mutta linkitän heti aamutuimaan hienoihin arpajaisiin....

"Musta tuntuu" -blogissa on arvonnassa tosi hieno Canonin videokamera. Linkittämällä saa tupla-arvan... sinne mars (ja tulkaa taas takaisin).

Pikkusukkia ja -lapasia kuin sieniä sateella

2010-10-27T12:17:00.000+03:00

Taas uusia sukkia ja lapasia pikkuruisille piiperoisille. Kaikkien sukkien mallit ovat Uhoavan Gnu'n supervauvan polvisukat, kun niiden mallia ovat käyttäjät (äitinsä) niin kehuneet.

Lapasissa aivan perusmalli ilman peukaloa, osassa ranteen kohdalla joustinta ja osassa ei, lapasten koko noin 18 cm pituutta ja 5 cm leveyttä. Näin ulottuu noin kyynärtaipeeseen ja lapaset pysyvät hyvin kädessä.

Tämä satsi meni Neiti Kanervalle, lankana Hjertegarnin Palino superwash-merinovillaa ja raidoissa Novita Nalle Kukkaketo Ruusu-langanloput ihan viimeistä senttiä myöten. Neiti on kuin ruusu itsekin, ihana.

Seuraavissa lankana Hjertegarnin Kunstgarn -sukat. Harmittavasti lankan värivaihtelu muuttui toisessa sukassa huomattavasti vaaleammaksi, kyllä nämä silti pariksi tunnistaa. Nämä ovat aika ohuet, joten sopivat myös sisäkäyttöön ja lämpimämmille keleille.

Häntä vielä naurattaa :) mutta jos puheet tulevasta talvesta kylmimpänä tuhanteen vuoteen pitävät paikkaansa, niin edellisten sukkien saaja sai paksummankin satsin, jotta tarkenee talvella. Nämä ovat 100% villaa ja raidoissa 7-veljestä.

Ja sitten vielä yksi pari, kuun lopussa syntyvälle entisen naapurin tytölle. Pieni muisto yhteisistä vuosista.

No on täällä yhdet isommatkin lapaset tehty kun innostuin petroolinvärisestä 7-veljestä- langasta. Nämä ovat siis oikeasti paljon tummemmat kuin kuvassa, malli on muutaman vuoden takaisesta Novita 7-veljestä ekstrakuvastosta. Sinänsä peruslapanen peukalokiilalla ja yksinkertaisella palmikolla. Nämä taitavat mennä päiväkodin opelle jouluviemisiksi, hän tuntuu pitävän tällaisesta väristä.

Ja sieniäkin on löytynyt ja kerätty :)

Tää on kuule ihan tervejärkinen harrastus- kuka hullu leikkelee "melkein valmista"

2010-10-11T10:22:00.000+03:00

Alla paitsi pohdiskelua, niin myös steeking- leikkausta vaiheineen:

Tie muuttuu jyrkemmäksi kun kriittisyys kasvaa.
Tässä HerttainenApulainen kiipeää
Åren jyrkkiä rinteitä viime kesänä.
Kuva kääntyi jostain ihmeellisestä syystä väkisin
vaakakuvaksi, mutta ehkä näin kuvaa
steeking-ajatteluani vieläkin paremmin...
Näyttää pahemmalta kuin onkaan.

Joskus pysähdyin ajattelemaan mitä olen viime vuosien aikana oppinut neulomisen tiimoilta, miten ajatusmaailma onkaan muuttunut.

Huomasin, että yhä enemmän kokeilen tehdä asioita eri tavalla. Joskus muutos voi olla vain uudenlaisen kantapään neulominen sukkaan, työn aloittaminen "väärästä päästä" vain vaihtelun vuoksi tai vaikeamman pitsimallin helpompi hahmottaminen. Periaatteellisella tasolla muutos voi olla esimerkiksi (näkyvien) virheiden huonompi sietäminen, purkamisen suurentunut määrä yksittäisenkin väärän silmukan takia tai ihan vaan siksi, että lanka (varsinkaan pätkävärjätty/ raidoittuva) ei näytäkään työssä niin hyvältä kuin mikä ajatus oli...

Edes ajatus "melkein valmiin" leikkelystä vain sen takia, että tehdessä pääsisin helpommalla ei ole ollut ollenkaan innostava. Steeking toimenpiteenä on kuulostanut kauhealta ja silti huomasin tosissani miettivän mihin työhön leikkuun tekisin..

Sitten villatakki-innostuksen vallatessa tilanne olikin jo tämä (yhtenä kappaleena tehty tuubi):

ja tässä hihan leikkauskohta (vielä voi hengittää vapaasti, Saksikäsi-Edward on vasta tulossa):

ja lopulta leikkelyn jälkeen (leikkely itsessään oli toki helppoa kuin mikä). Jos ei oteta huomioon sitä, että keskittyessä ei uskaltanut hengittääkään...

Mitäs sitten pitäisi tehdä ?? Poimin olalta silmukat ja annoin mennä vaan, hihoista tuli vähän liian pitkät, mutta ranteita kiertävään reunukseen on kuvien jälkeen pujotettu kuminauha pitämään hihansuu ranteen kohdalla. Onpahan vähän kasvunvaraa.

En vieläkään oikein tiedä miten reunukset oikeasti olisi pitänyt tehdä, kyllä kirjoneuleen langanpätkät sojottivat sinne ja tänne ja pelkäsin, että ompelusta huolimatta kuviot alkavat purkautumaan.

Niinpä kaikki reunukset on tehty poimimalla silmukat ulkopuolelta, tekemällä Novitan Tico-Ticolla tarpeeksi pitkät kaistaleet ja sitten ompelemalla kaistaleet kiinni sisäpuolelle. Nyt tuntuu tarpeeksi tukevalta.

Kiinnityssysteemi on vielä hakusessa koska kaitale on aika ohut, niin en taidakaan ommella siihen vetoketjua.

Mitä tästä opimme? Vartalo-osan tekeminen on toki paljon nopeampaa kuin tasoneuleena tehdessä, mutta leikkuun jälkeiseen aikaan pohtimisineen ja reunusten neulomisineen ja ompelimisineen meni suhteessa liikaa aikaa - tuohan on "ylimääräistä työtä" työhön, joka on jo lähes valmis. Ilmeisesti - ja muiden blogien kokemusten mukaan - napinläpikaistaleet olisi voinut tehdä ihan normaalisti, mutta mihin ne langanpätkät sitten olisi piilottanut? Olisiko reunat pitänyt kääntää kaksinkerroin vai antaa vain olla ? Ainakaan minulla ei olisi tullut näin siistit reunat.

Väri ja kuviot on sovittu HerttaisenApulaisen kanssa, nyt pitäisi vielä saada hänet uskomaan, että tällaista paksumpaa villatakkia voi oikeasti käyttää. Neiti kun näyttää ajattelevan, että vielä on melkein kesä ja nauroi ääneen kun kerroin, että pian saattaa sataa lunta! Ihan vaan korostaakseen ilman lämpimyyttä juoksi ihan kurillaan muutaman kerran talon ympäri ulkona pelkissä pikkareissa wurm-pipo päässä..

Huokaan helpotuksesta, ei mennyt koko työ pilalle ja saatan tehdä näin joskus toistekin. Mikään into uusiin leikkauksiin ei kuitenkaan tullut...tai ainakin ensi kerralla ompelen koneella vielä useamman kerroksen leveämmällä siksakilla. Kirjoneule itsessäänkään ei ole tainnut kuulua kaikista mieluisimpiin metodeihin, mutta se sentään alkaa sujua (ainakin prässäyksen jälkeen :))

Ompelukone on ollut esillä ompelusta saakka, ehkä jonain päivänä saisin olohuoneen uudet sohvatyynytkin aikaiseksi..

HUOH! kiinnityssysteemiä lukuunottamatta "valmis".

Malli syntyi samalla kuin eteneminen ja mukaan valikoitui aiemmin vastaantulleita kuvioita, jotka tuntuivat sopivan tähän. Lankana 7-veljestä ja superwash-100%-villalankoja. Norsuja ja pupuja erityisesti pyydettiin ja flamingot halusivat mukaan väkisin..

Vauvasatsi Herra X:lle

2010-10-07T15:12:00.000+03:00

"Melkein sukulaiselle" on tulossa perheenlisäystä loppusyksyllä ja olin jo aiemmin tehnyt Novitan Puro Kaarnasta nutun odottamaan pikkuisen syntymää.

Tein lisäksi toisen villatakin, Offset Wraplan'in/ by Sara Morris (Mellanraggia (Järbo Garn) ja lisäksi täyttä villaa), luulisin että tuleva äiti pitää tällaisesta aika selkeästä sinisävyisestä.

Villatakin malli oli aika kiva epäsymmetrisine napituksineen, mutta tehtiin vähän hankalasti useammasta osasta ja reunuksetkin kukin erikseen. Napit on vanhasta Marimekon paidasta.

Suuren kiroilun aihe tässä olikin lanka, joka värjäsi valmista työtä pingottaessa valkoiseen selvästi näkyviä sinisiä laikkuja! Olen käyttänyt tätä Mellanraggia vaikka kuinka moniin töihin, mutta ilmeisesti tässä erässä oli vikaa!! Työ tuntui tässä vaiheessa olevan pilalla, kun edes pesukonepesu ei vienyt värjäytymiä pois.

Kehittelin sitten tällaisen erikseen neulotun ja työhön kiinni ommellun pupun koristamaan juuri värjäytynyttä osaa, pikkuistakaan ei paina, koska on sivussa. Puuh...tilanne pelastettu! ja oikeastaan tuo pupu on aika söpö.

Mellanraggi- ja villavarastot eivät huvenneet lainkaan, sillä sain toki korvaukseksi värin leviämisestä lankamaailma Nordiasta uudet langat, kun kävin valittamassa.

vihreä vahinko

2010-09-21T15:26:00.000+03:00

Tässä olisi tarjolla helppo vinkki "kuinka tehdä reilussa tunnissa huovutettu February lady sweater lapselle"...tai "Kuinka helposti huovutan Gjestalin Maija-lankaa"...

1) Päätä värjätä vääränvärisenä käyttämättä jäänyt hame kirkkaan pinkistä vihreäksi

2) Osta pesukoneväriä

3) Hametta kaapista hakiessasi huomaa siellä myös oma, pari vuotta vanha February lady sweater -joka on ollut ihan käyttövaatteena ja keksi, että se olisi ehkä kivempi vihreänä.

4) Kaada pesukoneväri koneeseen, lisää suola ja märkä hame + villatakki

5) Lue ohjeet - jaa - tässä pitäisikin olla pesulämpötila vähintään 80!!! Mun pesukoneessa on 30/40/60 ja 95 !! asteiset vaihtoehdot...

6) Unohda kokonaan villatakin koneessa olo ja ajattele vain, että mitähän 100% puuvillalle noin kuumassa tapahtuu...valitse 95 astetta!

7) Käynnistä kone.

8) Nukkumaanmenoajan jo mentyä ja pesun viimeinkin valmistuttua ihmettele mitä ihmeen nöyhtää siinä hameessa on ja tajua villatakin tietysti huovuttuneen itselle käyttökelvottomaksi. Väri olisi kyllä ollut just hyvä.

9) Venyttelemällä sopii kyllä HerttaiselleApulaiselle..

10) Jätä sairaslomalla olevalle miehelle pesukoneen päälle lappu, jossa lukee, että nukkasihti on tarkistettava/ tyhjennettävä...ja paetaan töihin ennenkuin näkee, että koko kone on ihan nöyhdässä...

Onneksi kelpasi neidillemme, ihme kyllä; ei ole "tönkkö" eikä liian paksu - ihankuin olisi ollut tahallista. Neitikin pitää väristä! Onneksi. Joo- neidin kädessä on pikkukiviä ja pesukoneesta löydettyä nöyhtää..

Pikkuinen Puro-villatakki

2010-09-14T12:51:00.000+03:00

Novitan Purosta saa nopsasti pikkuisia pehmoisia villatakkeja. Tällaiseen "vähän reilu vastasyntynyt" -kokoiseen ei lankaakaan mennyt kuin vajaa 50 gramman kerä.

(silmämääräisesti kokoa mukaillen toisesta jemmassa olevasta kietaisupaidasta, tässä silmukoita yhteensä 60, neulottu yhtenä kappaleena kainaloihin saakka, takaosa T:n muotoinen ja saumat vain hihoissa. Hihojen kohdalla lisätty 10 silmukkaa/ hiha, puikkokoko 5).

Näppärä reunus syntyi i-cordilla, reunasta tuli tukevampi ja napinlävet syntyivät siinä samalla. I-cord -reunuksen tekoa suoraan neuleeseen voi katsoa vaikka tästä mallista.

Tämä menee syksyn lapselle, nyt syksyllä syntyvälle pojalle.

Pieniä asusteita on syntynyt kuin sieniä sateella, monta vauvaa tulossa tai tullut maailmaan lähiaikoina!

Wurm

2010-09-11T12:50:00.001+03:00

Olinhan minä Wurmeja nähnyt jo paljon aiemminkin ja ohjeenkin olin tulostanut jo kauan sitten, mutta vasta JaanaMaan Wurm-versio jäi takaraivoon sykkimään. Kopsasin käytetyt muutokset suoraan häpeämättömästi tähän versioon ja kylläpä tuli kiva.

Ohje: Wurm (ladattavissa Ravelryssä), JaanaMaan virityksin (sileässä oikeassa keskellä reikärivi ja resorin tilalla nirkkoreunuksinen sileää oikeaa (ja vielä taitokseen jätetty pieni reikä, jos käytössä lörpsähtää)).

Lankana Novita Cotton Luxus, puoli-ilmaisena napattu Prisman jämäkeräalehyllystä. Langasta vielä sen verran, että ei tosiaan joustanut yhtään, mikä hidasti selkeästi neulomista.

Käyttäjä tykkää ja minä myös. Puuvillaisena ei kutita, niinkuin melkein kaikki muut nyt kuulemma tekevät. On ollut päässä valmistumisestaan lähtien, vaikka nyt syksylläkin olisi vielä lippiskelejä jäljellä. Ei ole toistaiseksi lörpsähtänyt.

Kuvassa oleva lehti oli jostain syystä aivan tavattoman tärkeä, eikä sitä saanut ottaa pois edes kuvauksen ajaksi, kun kerran oli päähän tipahtanut tyhjältä taivaalta - ties mistä saakka leijaillut.

Summit 2 (Puro/Kaarna- kaulaliinaversio)

2010-09-10T12:00:00.001+03:00

Edellinen Summit-huivi oli juuri valmistunut, kun bongasin Hyväneuleentie 7:ssa tehdyn kapean version. Sellainenhan piti tehdä heti, kun kaulaliinojahan tarvitsee aina :) ja edellistä oli mukava tehdä. Hyvänneuleentiellä oli tosin tehty ainaoikeaa, mutta tein alkuperäiseen tapaan sileää.

Tämäkin on kiva. Lankana Novitan Puro Kaarnaa (jota oli Lahden Kärkkäisellä paljon halvemmalla kuin Helsingissä olen nähnyt). Ostin kaikki loput kerät (kaikki huimat 3).

Kaarna oli ihan Tätöseni väristä, joten huivi päätyi hänen synttärilahjakseen, varsinkin kun pitänee tällaisesta "vähän hassusta" versiosta.

Vähän huolestuneena huomasin pingotuksen jälkeen, että alla oleva petauspatja oli hieman värjääntynyt langan tummimmasta sävystä. Höh.

Tein juuri ennen tämän viimeisiä rivejä samasta langasta vauvan nutun ja pari joskus myöhemmin käyttöön tulevaa rintakoristetta ja sitten takaisin tämän kimppuun, että langan saikin tuhottua ihan täsmälleen tähän. Loppujen lopuksi lankaa jäi 2 cm, tähän huiviin meni noin 100 grammaa.

Oli muuten nopeaa tehdä, kun mallineule oli jo (vielä) mielessä ja lanka näin paksua. 5 puikoilla silmukoitakin oli maksimissaan rivillä 22 .) Tästä lähikuvasta muuten saanee vähän käsitystä miten tämä etenee, osa kerrallaan; käännä työ-neulo-käännä työ-neulo...

Knittyn Summit 1

2010-09-09T12:12:00.001+03:00

Heti kun näin aikoinaan Summitin (by Mandie Harrington) ohjeen Knittyssä päätin, että tuollaisen teen joskus. Kesäkuumalla innostuin muuttolaatikoita tonkiessani kerästä vironvillaa ja samantien rupesivatkin puikot suihkimaan.

Tämä on kiva. Onneksi väriliukumat osuivat näinkin hyvin, nyt jos saisi vaikuttaa asiaan, niin ihan vaalensinistä en kyllä huiviin olisi halunnut, mutta eipä se onneksi pahalta näytä mielestäni näinkään.

Olin kerinyt vyyhdin sisältäpäin käytettäväksi keräksi, joten en kyllä suoraan sanottuna edes tiennyt mitä värejä kerä sisältääkään. Sorruin myös näppäryyteen, kun "joku" (en kyllä voi syyttää kuin itseäni) oli kerinyt ihan hassusti ja välillä sain kskoa hampaat irvessä sotkuista möykkiä kerän sisältä. Yleensä ottaen sisätä käytettävät keräni ovat kyllä käyttäytyneet mallikelpoisesti, en tiedä miksi tämä toimi niin hankalasti. Näissä kerissä on kivaa se, että ne pysyvät neulottaessa paikallaan, eivätkä lähde pyörimään sohvan alle.

Mallineuleen oppi nopeasti ulkoa, joten tämä oli aika nopsa tehdä. Muutaman kerran piti vertailla puikoilla olevaa työtä ja pohtia mihin suuntaan sitä olikaan matkalla.

Tässä on 68 silmukkaa/ rivi, mutta koska työ neulotaan "silleen vähän hassusti" pikkupätkä edestakaisin kerrallaan, niin suurin osa ajasta meni 11 tai 6 silmukkaa neuloen -edestakaisin- ja edestakaisin..ja edestakaisin...aika montakin kertaa.

Lopputulos oli kuitenkin kutakuinkin sellainen kuin ajattelinkin ja kun hakusessa nimenomaan oli uusi suorakulmion (tai suurinpiirtein sellaisen) muotoinen huivi, niin tämä toimii.

HerttaisenApulaisen mielestä on kauhea "onko toi sun mielestä oikeasti kiva- sähän sanoit, että kun se on kuiva ja otetaan neulat pois, se on ihan eri näköinen". No oli se oikeasti ihan eri näköinen ennen pingoitusta :)

Osallistui kuitenkin mielellään kuvausjärjestelyihin

ja juoksenteli huivin kanssa ympäri pihaa huudellen naapureille, että "katsokaa mitä mun äiti on tehnyt, sen mielestä tää on kiva" ja "eihän tän kanssa voi edes lentää, kun tässä on niin paljon isoja reikiä"...Revi siitä, olen silti itse tyytyväinen :)

Täydellisen ihanan lämmin kesä ja villalanka, mikä ihana yhdistelmä!

2010-07-20T16:05:00.000+03:00

Täydellisen ihanan lämmin kesä ja värikäs villalanka, mikä ihana yhdistelmä!
Nämä sukat ovat kaikki kyllä tulleet tarpeeseen.

Ensin huomasin, ettei Herttaisella Apulaisella ollut lainkaan ehjiä, sopivankokoisia villasukkia, olihan ne tehtävä. Aiemmista pikasniikkereistä oli jäänyt Novita Nalle Kukkaketo Ruusu-lankaa ja ja kerä neuloontuikin nopeasti sukiksi. Tässä vielä päättelemättöminä, mutta kyllä ne nyt jo ovat ihan valmiit :) En vaan voinut vastustaa, kun tekovaiheessa mökillä osui silmiin ruusuinen torkkupeite. Prinsessalle alle ja ylle.

Mökillä tein seuraavatkin pikasniikkerit ja ne oli tarkoitettu ihan itselle yösukiksi (Novitan Tico Tico- lankaa), mutta Äiti jotenkin ovelasti (?) sai ne puhuttua itselleen. kun ei muka hänellä ole kuin yhdet ainoat yösukat ja niiden kotiinjäämistä pitää aina niin varoa.... haloo: monetkohan sukat olet viime vuosien aikaan saanut, kai niistä jotain voi öisinkin käyttää ??
Sinne menivät kuitenkin, mutta kostoksi annoin samantien päättelemättöminä, kun ei mökillä voinut päätellä.

Heti kotiintultua piti tehdä itselle uudet, niistä tuli ihan samanlaiset, paitsi 1/2 numeroa pienemmät kuin nämä. Värien vaihtuminen näyttää olevan tasan yhden koon 37 sniikkerin pituinen (52 s). Nämä on myös kuvattu mökillä iltaauringossa - päättelemättöminä ja höyryttämättöminä.

Epäjärjestykseen ja kaaokseen tottuneena en ymmärrä miten värien vaihtumisesta on tullut suorastaan pakkomielle, en voi nykyään ajatellakaan, että en katsoisi tarkkaan miten väri vaihtuu. tässäkin langassa vähänkään isommista sukista tulisi aivan eriparisukat - ja millaisia unia silloin näkisi ??? Nyt näkee hyvin värikkäitä ainakin.

Ja värikäs oli iltataivaskin tässä yhtenä iltana meillä kotona. Hyvin erikoista.

HerttainenApulainen 6 v -kummitusaskartelua

2010-07-20T15:38:00.001+03:00

Synttärit olivat jo viime kuussa, mutta laitanpa tänne talteen millaiset olivat 6-v-synttäriaskartelut.

Ensin oltiin tehty ilmapalloista kummituksenmunia puhaltamalla niihin ilmaa ja liimaamalla suoraan pallon päälle Hesarinsuikaleita tapettiliisterillä.

Kun pallot olivat kuivuneet, niin niihin tehtiin reikä, jonka kautta sujautettiin kuhunkin munaan sopiva määrä karkkia ja pikkuyllätyksiä.

Reikä liisteröitiin sitten umpeen ja taas annettiin kuivua.

Pallojen pintaan liisteröitiin vielä munamaisuuden maksimoimiseksi (jotta saatoiin valkoinen, utuinen pinta). Hesari kun ei ollut uskottavuudeltaan ihan parasta mahdollista materiaalia. Parempi idea tosin olisi ollut maalata valmiit pallot vaikka sprey-maalilla, se olisi sujunut helpommin ja nopeammin.

Juhlissa näitä kummituksenmunia sitten etsiskeltiin pihalta niin kauan, että jokainen oli löytänyt omansa. Tässä vaiheessa vieraat jopa uskoivat tosissaan, että sateen jälkeen meidän pihalta löytyy kummituksenmunia vaikka muille jakaa... naamiaisten kummitusasut on jo heitetty kuumina ja hankalina pois päältä, mutta varsinainen haamujengin kokoontuminen täällä kyllä oli :) suorastaan pelottavaa sakkia.

Kaverisynttäreillä ja seuraavan päivän sukulaissynttäreillä oli vielä kummassakin yksi uusi kaveri käymässä, mutta tekohaamut rikottiin tarkoituksella, jotteivät jää häiritsemään uuden asuntomme rauhaa.

Vähän isompiin ilmapalloihin oli kanssa laitettu karkkia munien tapaan, mutta isommat oli tehty vanhasta lakanakankaasta
"hurjan" näköisiksi kummituksiksi. Näitä kummituksia roikutettiin narusta yläkerrasta ja tarkoituksena oli saada kummitus rikki. Ilo oli kova ja kiljumiset myös kun paperipallo hajosi ja karkit lensivät lattialle. Kummitukset kelpasivat piñata- aiheiksi vallan hyvin.

Kaverisynttäreillä oli tietysti kummitus-jätskikakkua, mutta tässä muistoksi myös kuva seuraavan päivän Littlest pet Shop- suklaakakusta (kuvat maalattu marsipaanilevyille ja joo myönnän, karkas vähän lapasesta tuo kiemuroiden teko) sekä sankarista (meidän oma muru, jo 6 v.)

Annis

2010-07-16T09:55:00.000+03:00

Kesäkuussa sain yhtäkkiä ahaa-elämyksen koittaessani selvittää missä jätesäkissä lankani olivatkaan. Kaikkia tavaroita ei suinkaan tosiaan ole laitettu vielä paikalleen, mutta hissukseen kyllä. Lankoja oli kateissa suuri määrä, mutta niitä etsiessäni osui silmiin monia lankoja, joita en enää muistanut omistavanikaan.

Kesäkuun ensimmäinen huivi syntyi noin 75 grammasta Kokon Zitron'a (35 % silkkiä, 35 % puuvillaa ja 30 % polyakryyliä), jota olin aiemmin käyttänyt jo vaikka missä, ainakin ylösalas-raglanpaita 3:ssa, hihattimessa, veljentytön kastelahjapeitossa ja omassa ylösalas-raglanpaidassa). Nyt tämä lanka kaiketi loppui, jos ei jotain jämäkeriä joskus löydy.

Tästäpä tuli kiva, varsinkin muotonsa takia. Huivi - kuten näkyy- ei ole tavallinen kolmiohuivi, vaan sen kerrokset tehdään lyhennetyillä riveillä ja näin saadaan kaareva muoto aikaiseksi. Mallista tulee hyvin hartioilla/ olalla pysyvä ja pitsireuna näkyy nätisti, vaikkei kietomisen kanssa olisikaan niin tarkka. Tämä on helposti kietaistavissa kaulaan/ hartioille ja lopputulos oli oikein kiva.

Tämä jää itselle.

No malli oli tosiaan niin kiva ja nopeatekoinen (2 iltaa), että tein heti perään toisen melkein samanlaisen (vajaat 2 iltaa). Tämä on ihan pikkuisen matalampi selkäsuunnassa, jotta saatoin olla varma langan riittävyydestä.

Tätä samaa lankaa oli aiemmin käyttänyt Go Fly like a kite- huivissa ja Minttumaarissa viime kesänä ja vajaat 75 grammaa oli jäänyt yli. Olin vähän niinkuin säästellyt tätä lankaa (Oulunkylän Fashion Housen ystävyysmyynnistä ostettu Hjertegarnin Merino silk (merinoa 60%, silkkiä 20%, bambua 20%)), joka on aivan ihanan pehmeää ja kaunista, mutta nyt tarvittiin äkkiä rakkaimmalle ystävälle parasta mahdollista lohduketta.

Tämä on täydellinen väri M:lle ja olin varma, että ilahtuu. Jos nyt vähän edes lohduttaisi, kun niin moni asia menee nyt pieleen. Vähän turhaan tätä toki olin säästellyt, huivin materiaalihinnaksi tuli alle euro.

Näissä kuvissa väri toistuu lähes oikeanlaisena, parhaiten tässä ekassa kuvassa..

Huivien malli on Annis by Susanna IC (Ravelryssä Annis Knitty) ja huivissa neulotaan ensin reunus ja sitten samaan kappaleeseen loppu lyhennetyillä kerroksilla. Helppoa ja nopeaa.

Takauma toukokuusta

2010-07-15T15:37:00.000+03:00

Toukokuussa käsityösaldo edelleen nolla :(

Oltiin taas Tammisaaren saaristossa, kuten niin usein ennenkin. Luonto oli heräämässä kevääseen ja oli tosi kaunista ja mukavaa. Oheisen kuvan värit ovat kuin Lacy Baktuksestani, ihanat.

Vesi oli kuulemma ihan lämmintä, mutta vain muutama meistä ui kunnolla. Hän kyllä ja HerttainenKitaristikin.

HerttainenApulainen ei vielä osannut toukuussa uida, mutta uimakouluun oltiin jo ilmoittauduttu.

Muuttohässäkkä vei liiat luppoajat, mutta Matias tuli ensimmäisenä kylään uuteen kotiimme. Kuva on käsitelty Photofunialla.

Takauma huhtikuusta

2010-07-15T14:57:00.001+03:00

Huhtikuun saldo käsitöiden osalta oli täysi nolla.

Töissä oli ihan mahdotonta ja lisäksi päätimme "vahingossa" ostaa uuden asunnon ja muuttaa! Ilman mitään ennakkoajatusta! Tosin lähelle, vain 10 km päähän, mutta kuitenkin. HerttaiselleApulaiselle saatiin syksystä alkaen uusi päivähoitopaikka uuden kodin läheltä, menee sinne syksyllä eskariin. Voi raukan pahaa mieltä, kun ei enää näkisikään (ainakaan totuttuun tapaan) "poikiaan" Ottoa ja Matiasta tai hyväksi kaveriksi muodostunutta Hannaa.

Innostui sitten vähän, kun sai osallistua huoneensa sisustamiseen ja sai "oman" parvekkeen. Iloksi tilanne muuttui, kun naapuritalon Riikka ryhtyi heti kaveriksi ja heille sai mennä ihan yksin ja itse! aidan läpi :).

Balettikoululaisen kevätjuhlissa näin sievät pinkit perhoset hurmasivat.

Vaihdoimme siis kotia vanhasta rintamamiestalosta, jota oltiin remontoitu reilusti viime vuosina tällaisista tunnelmista

...ihan toisenlaisiin fiiliksiin, 15 vuotta vanhaan kivitaloon.

Äiti "yllätti" painostuksen alla ja teki meille muuttokakun :) Kiitos paljon! Oli hyvää ja kaunis ja mukavasti ajateltu jne :) Eikö äiti olekin taitava. Päällä oli kinuskikuorrutus ja sisällä lemon curd'ia. Suorastaan sairaan hyvää!....joko äiti kehuminen riittää vai laitanko vielä jotain ? :) Olet ihana, pusu.

Takauma maaliskuusta

2010-07-15T14:29:00.002+03:00

Maaliskuun saldoksi tuli sukat ja kaksi huivia. Edelleen oli hysteerisen kiirettä töissä, mutta positiivisena puolena kättä ei enää särkenyt.

Tämä Lacy Baktus by Terhi Montonen tuli tehtyä lähinnä siksi, että netti pullisteli saman mallin mukaisia huiveja ja että malliin oikein sopivaa lankaa sattui löytymään varastosta jonkun inventaarion seurauksena.

Koska vyöte meni huivin mukana kevään lopuksi päiväkodin ihanalle Riitalle, niin en olekaan enää varma mitä se oli. Saattaa olla Marks & Kattens'n fame- lankaa tai sitten jotain muuta.

Huivin tekeminen oli suorastaan tylsää, mutta tekemistä helpotti se, että tiesin varmuudella tekeväni jotain, josta olisi iloa käyttäjälleen. Värit suorastaan kiljuivat "me ollaan Riitan !".

Kesän alussa kun lahja oli annettu tieto varmentui ja sain varmaan parhaan palautteeni mistään ikinä. Silloin ei enää muisteltu hetkiä yksitoikkoisen työn kanssa, hymyiltiin vaan leveästi kuin Hangon keksi (ja salaa surtiin, että HerttainenApulainen vaihtaisi syksyllä toiseen päiväkotiin, eikä Riitalle varmaan enää tulisi tehtyä mitään).. Riitta oli tosiaan ansainnut huivinsa, kun oli neitiämme hoitanut hyvin vuosikausia.

Maaliskuussa oli tosiaan vielä näin paljon lunta :)

Seuraava huivi olikin sitten ihan itselle. Käytettäväksi niinä päivinä, kun aika normaali musta vaatekerta tuntuu liian mustalta. Kun aurinko paistaa ja tarvitaan väriä. Tässä Hjertegarnin Kunstgarnissa väriä nimittäin piisaa jopa niin, että nyt myöhemmin mietiskelen, että onkohan tämä jopa liian kirjavaa minulle kuitenkin.

~~Nolo juttu tämän huivin esittelyssä on se, että malli on täysin kadonnut mielestäni.~~ EDIT 9/2010 malli on North Roë Shawl (linkki .pdf:ään). Tässä välillä olen muuttanut ja kaikki vanhat (todella) massiiviset tulostetut ohjeniput ovat kadoksissa. Siis kyllä ne "jossain" ovat, todennäköisesti paikassa nimeltä "jemma". Kun laatikko joskus tulee vastaan, niin koitan muistaa kertoa täällä mistä mallin nappasin.

Tätä oli oikein mukava tehdä, tykkäsin mallista ja tykkäsin langasta (tähän kävi vallan mainiosti, vaikka edellisen kerran käyttäessäni arvostelinkin). Edelleenkään en tästä langasta kyllä sukkia tekisi, kun välissä lanka oli löhes ompelulangan paksuista ja paksuimmillaan Novitan isoveli- paksuista. Kerä oli ostettu muutamalla eurolla, joten kyllä tämä huivi hintansa arvoinen on.

Tämä viimeinen kuva on taas muistoksi siitä, että ryttyisestä mytystä voi muodostua perhonen, kunhan pingottaa.

Ja sitten vielä takautuman sukat. Ne on tehty isälle synttärilahjaksi. Aivan tavalliset varpaista loitetut sukat, joissa kiilakantapää. Varren päättely tuli toiseen sukkaan tehtyä hieman kireämmin kuin toiseen, katsotaan löystyykö käytössä. Näiden lanka on samaa mysteerilankaa kuin ylempänä oleva Lacy Baktus.

Takauma helmikuusta

2010-07-14T17:20:00.001+03:00

Helmikuussa käsi oli vieläkin kipeä, enkä oikeastaan innostunut ollenkaan mistään neulomisesta. Ettei taito kokonaan häviäisi, tein taas kerran Helmiksen pikasniikkerit. Nämä on itselle hieman suuret, mutta onkin tarkoitettu kaverille myöhemmin annettavaksi. Tätä Novita Nalle Kukkaketo Ruusu- väriyhdistelmää en vaan voinut vastustaa, se hyppäsi kaupassa koriin, vaikka kovasti olin ajatellut, että vanhoja lankoja on kertakaikkiaan käytettävä reilusti pois, ennenkuin saa ostaa uusia.

Helmikuussa kuulin myös HerttaisenApulaisen parhaan kaverin Oton tulevan isoveljeksi, joten tekaisin tällaisen kietaisupuseron tulevalle vauvalle. Tässä on lankana kummitäti H:n pussukoista löytynyt puuvilla-villalanka ja reunoissa vähän Viking Froya'a antamassa väriä. Myöhemmin tosin päätin antaa hänelle sittenkin jemmassa olleet pikkuiset supervauvan polvisukat, jotka olin tehnyt jo aiemmin. Tämä pusero on tehty samalla mallilla kuin eräs aiempi ja jopa koristeena oleva reikärivi on samantapainen, tässä versiossa reikärivejä on vaan enemmän.

No innostuin vielä kolmennenkin työn tekemään, näitä Katja Kvintuksen Minttumaareja olin tehnyt useamman jo aiemminkin. Tämä on tarkoitettu vihreästä kovasti pitävälle naapurillemme, joka niin-ihanan-oikeilla-sanankäänteillä on aina kommentoinut näkemiään tekeleitäni. Minttumaari on tuttu, mutta jos pari kuvaa kuitenkin..

ihan vaan yllästykseksi Pirkolle, kun on niin mukava.

Neidiltämme lähti ensimmäinen hammas 14.2.

Helmikuussa oltiin myös Teneriffalla lämmittelemässä, paitsi että useimpina päivinä siellä oli myrsky ja viileää..

Takaumaa tammikuusta

2010-07-14T16:41:00.002+03:00

Jos alla olevat talven muistelukuvat hieman jäähdyttäisivät oloa :) nyt ulkona on yli 33 astetta jo ties monettako päivää.
*****
Kovien pakkasten aikaan oli muutaman kerran tullut ihmeteltyä, että eikö mulla muka ole pipoa, joka peittäisi korvatkin kunnolla. Oikein mieleistä ei tullut laatikkoja penkoessa vastaan, joten sain hyvän syyn tehdä uuden.

Utopia-pipo oli nopea yhden päivän homma, mutta lopputuloksen huono puoli on, että siitä tulikin vähän turhan tiukka; ihan kuin kiskoisi päähän uimalakkia! Muutenhan tämä on ihana palmikonkiertoineen! Paksuhan tämä on ja lämmin (lankana Raggegarn + Hjertegarnin Kunstgarn), vähän kova, kun on tehty kolmosen puikoilla (ihan tarkoituksella, jotta ne suojassa olevat korvat olisivat suojassa tuuleltakin). Ylempää palmikkokuviota on varmuuden vuoksi tehty yksi ylimääräinen mallikuvio, jotta varmasti olisi tarpeeksi pitkä.

Raggegarn on itsessäänkin "rouheaa", lisää sinisyyttä+pehmeyttä pipoon tuova Kunstgarn sen sijaan oli pettymys, onneksi olin saanut kerän edullisesti. Tämän piti olla niin ihanaa ?? Lanka olisi itsekseen neulottuna ollut aivan mahdotonta; välillä tosi-tosi-ohutta ja hetken päästä samaa paksuutta kuin 3 mm puikko. Todelle epätasaista ja se kai ei ole oletuksena tämän langan ominaisuus, vaikka se kuinka taiteellisen vaikutelman antaisikin?

Onneksi tämä on sopiva ja mieluinen HerttaiselleApulaiselle ja mahtuu jopa luistelukypärän alle. Ja onneksi hänen lempivärikseen muuttui viime viikolla sininen - kylläpä oli hyvä tsägä (ja ihana äiti)!

Ihmettelen ääneen laskurin käyttäytymistä, yhtäkkiä pari päivää sitten se väheni itsestään noin tuhannella ?? Pientähän tuo on - tiedän - mutta ette tiedä miten ilahdun, kun joku täällä käy.
*****
Lisäksi kovien pakkasten aikaan oli aihetta ihmetellä omaa villasukkatilannetta. Ohuita löytyi useat, mutta kunnon paksuja, luistimen sisään mahtuvia ei näköjään ollut yhtään paria. HerttainenApulainen oli oppinut luistelemaan, mutta mukana oli ikävä olla, koska varpaat olivat itsellä heti jäässä. Tähänkin piti ratkaisuksi tehdä heti samantien uudet, mahdollisimman lämpimät sukat.

Ihanainen kummitäti oli antanut ison muovipussillisen lankoja, joita ei enää tarvinnut ja pussista löytyi 100% villaa useampaakin lajia. Näihin sukkiin on lisäksi ympätty edellisessä pipossa käytettyä Famea ja varressa vielä jotain jämälankaa. Nyt ei enää palellut luistelureissuilla. Lähes kokonaan villaa olevina eivät kai kestä ihan niin hyvin kuin tavalliset sukat, mutta nämä ovatkin "vain luistelukäyttöön", kantapää on vahvistettu.

Niin ne aiemmin mainitut pakkaset eivät juurikaan auttaneet neulomista, koska jouluna satuttamani käsi oli kipeä koko tammikuun. Tyydyin käppäilemään keskuspuistossa ihailemassa näkymiä, edes hiihtää en voinut, vaikka lunta olisi taatusti ollut tarpeeksi.

pahimpien pakkasten aikaan meillä juoksenteli aika usein pieni keijukaisprinsessa :)

Aktivoitumista

2010-07-14T12:25:00.000+03:00

Selkeää aktivoitumista tapahtumista taas neulomisessa, toivottavasti myös bloggaamisessa. On tätä päivitysten puuttumista jo kauhisteltukin, sillä puolen vuoden tekemisten dokumentointi on haasteellista, mutta ehkä se hiljalleen onnistuu. Bloggerin editorin versio on näköjään vaihtunut, toivottavasti en pilaa aiempia tekstejä kokeiluissani.

Luulen että laitan tuotokset ja muut talteen haluamani jutut takautuvina kuukausikirjoituksina lähinnä itselle muistiin ja muuten aloitan suurinpiirtein nykyajankohdasta uudelleen.

Tähän voisi kirjoittaa ontuvia selityksiä laiskuudesta, kauheasta työstessistä ja kiireestä kevään aikana, muutosta ja kipeästä ranteesta, mutta parempi varmaan kuitata kaikki toteamalla, että toivottavasti jatkossa taas ahkerammin.

Huovutusintoilua mitä suuremmissa määrin

2010-01-15T22:24:00.007+02:00

Oikeasti ylihuomenna tulee täyteen tasan kuukausi neulomatta!

Tämä on täysin ennenkuulumatonta, eikä tällaista taukoa ole ollut vuosiin. Tästä ajasta vain muutama päivä ennen joulua oli suunniteltua, jotta sai muita joulujuttuja tehtyä. Joulupäivänä opetin neidillemme kuinka joululahjaksi saadulla stigalla lasketaan, tosin lopputulos kaatumisen jälkeen (mitäs mentiin liian jäiseen ja jyrkkään kohtaan) oli oma "auts :(" ja yön kitumisen jälkeen lääkäriin, onneksi lapselle ei tullut mitään traumoja. Käsi olikin sitten muutaman viikon paketissa, mutta sairauslomahan meni neulomisen kannalta aivan läskiksi, sillä ei tällä kädellä ole vieläkään voinut edes neuloa. Ja kun olen varonut oikeaa kättä, niin vasenkin on jo ruvennut vihoittelemaan, kun saa tehdä kaikki hommat.

Nyt luulen, että hiljakseen voisi taas aloitella! Nämä jutun huovutusintoilut kuitenkin ovat viime vuoden lopputuloksia.
*****

Ihan melkein vahingossa tulin hankkineeksi puoli kiloa Fritidsgarnia - huovutettavaksi sopivaa lankaa ja paljon ennenkuin sain tämän jutun julkaistua, sitä samaa lankaa tuli puoli kiloa lisää... eikä paljon mitään ole enää jäljellä. Näistä piti alunperin tulla vain kiinteillä silmukoilla virkatut lapaset (ne on sentään jo tehty ja täällä), mutta lankaa pursuileva pussukkani rupesi jo kotimatkalla huutelemaan, että olisi juuri sopivaa huovutukseen. Enkä oikeasti niin kovasti pitänyt niistä virkatuista lapasistakaan, että olisin monta paria halunnut tehdä. Niissä lapasissa kun on liikaa reikiä ja tuuli pääsee puhaltelemaan läpi. Niitä ehkä kannattaisi sisäpuolelta vähän harjailla..

Aiemmin jo tuli esiteltyä mikrovalmis :) citykaninpoikanen ja muut huovutetut citykanit.

Pikaisilla googlauksilla löytyi lapasiin ja tossuihin helposti monta ohjetta, joita sitten soveltelin. Ensimmäiset kokeilut (liilat hanskat ja punaiset tossut) on pesty tunnin pikaohjelmalla 40 asteessa ja ne ovat ihanan pehmeitä! (Ihan erilaiset kuin ne virkatut lapaset, joita varten tätä lankaa tuli hamstrattua) ja nämä ovat paljon paremmat! eihän näitä raaskisi edes antaa pois, mutta montako paria ah itselleen tarvitsee?).Lopussa tarkempia mittoja ja kokeilua, kaikki on neulottu 6 mm puikoilla.

Ensimmäisen tossuparin ohjeena käytin melko tarkkaan Tellun blogista löytyvää, toisissa on mittoja hieman viilailtu (jotta mä sain sopivat tossut itsellenikin) , lapasten ohjealkuperää en nyt samantien pystykään kertomaan, koska kirjoitin summittaiset määrät jostain blogista itselleni pikkulapulle (kun kirjoitin oli rikki) ja eipä tullut kirjattua lähdettä muistiin. Hyvät tuli kuitenkin.
Mukana pesukoneessa pyöri pari pienehköä pyyhettä.

Seuraavista odottelin samanlaisia pehmeitä, juuri sopivia tossuja ja hanskoja. Oikean koon saamiseksi pienensin tossuja hieman ja lapasten kohdalla vähän suurentelin.

Lankaa jäi kokeiluista niin pienet kerät, että niistä ei yksittäin olisi saanut mitään, joten kokeilin samalla tehdä vauvalle huovutetut tossut. Hän kun ei vielä kävele, eivätkä kengät ihan vielä oikein ajankohtaiset, niin nämä olisivat vähän villasukkia lämpimemmät (ulkonakin käytettäviksi).

Tungin tähän koneelliseen vähän enemmän pyykkiä mukaan, mutta mitenkään liian täynnä ei kone tuntunut olevan. Hämmästys olikin melkoinen, kun tuotokset eivät huovuttuneet juuri lainkaan! Kokeiluversioissa silmukat eivät juurikaan näkyneet, mutta näissä näkyivät ihan selvästi! Edes koko ei juurikaan ollut muuttunut huovuttamattomista. Voi olla että väreilläkin oli merkitystä, mutta pistän hämmennyksen liian täyden pesukoneen piikkiin - höh.

Nämä kakkoskokeilut pääsivät sitten uuteen pesukonepyöritykseen ja nyt niistä tuli oikein sopivat. Tosin näistä tuli hieman "tönkömmät", mutta ei mitään peltimäistä onneksi sentään. Eikä ollenkaan samanlaista kuin joskus aiemmin kokeilemassani Huopasessa. Mukavat käsissä ja jaloissa :)

Vauvan tossuista tuli aika pienet, ehkä juuri vielä sopivat joululahjaksi, mutta kokeilin vielä samalla tehdä hieman isommat (kevääksi). Näissä on tossuosassa jo jouduttu käyttämään muutakin lankaa kuin Fritidsgarnia (eka satsi loppui vähän kesken), pätkävärjätty on Tallinnasta ostettua "Filati Fantasia Misto Lana" - lankaa. Kuvittelin senkin huopuvan koneessa, mutta eipä huopunutkaan. No, nämä ovat sitten "sukat huovutetulla varrella".

Turkoosi-ruskeat tossut ovat kuvassa jo nyppyyntyneet, mutta olen nyt jo muutaman kuukauden käyttänyt niitä kotona lähes koko ajan. Pohjakin on kestänyt, vaikken nahkapohjia laittanutkaan. Kuvauksen jälkeen sain kyllä itsestäni irti sen verran, että nypin tossut taas siisteiksi.

Turkoosi-ruskeat lapaset 34 silmukkaa. Leveys 13 cm, alareunasta peukaloon 15 cm, peukalosta kärkeen 16 cm (koko pituus 31 cm).Peukalon reikä 5 s, koko peukalo 12 s ja 14 krs. 2 * 40 asteen 1 h lyhytohjelma.

Liilat lapaset 32 silmukkaa, Leveys 13 cm, alareunasta peukaloon 14 cm, peukalosta kärkeen 14 cm (koko pituus 28 cm).Peukalon reikä 7 s, koko peukalo 15 s ja 14 krs. 1 * 40 asteen 1 h lyhytohjelma.

Punaiset tossut koko 38. Leveys 14 cm, takareunasta tasona 19 cm tossunsuun loppumiseen-> 4 puikolle, kun pituus 31 cm-> kavennukset. Kokonaispituus 33 cm.

Turkoosi-ruskeat tossut koko 37: Leveys 14 cm, takareunasta tasona 17 cm tossunsuun loppumiseen-> 4 puikolle, kun pituus 28 cm-> kavennukset. Kokonaispituus 31 cm.

Vauvan tossut (7 cm jalalle): 25 silmukalla 15 krs -> 4 puikolle, 4 krs jälkeen kavennukset. Varsi on neulottu erikseen 24 silmukalla 15 krs ja kiinnitetty tossuihin ommellen.

Vauvan tossut II: 26 silmukalla liilalla Fritidsgarnilla 20 kerrosta. Virolaisella villalangalla tiimalasikantapää, kun pohjan pituus on 11 cm -> kavennukset. Koko pituus 14 cm.

Kultainen K- arvonta Parolan asemalla!

2010-01-12T12:24:00.004+02:00

Huomatkaa Parolan aseman "*K"' -kirjaimen arvonta!
Itse jo osallistuin, mutta linkittämällä saa tupla-arvan :)

Tuo on ihana, niinkuin koko blogikin, kuinka joku voikaan olla noin aikaansaapa!

Äidin palmikkovillatakki

2010-01-11T10:36:00.002+02:00

Novitan 7-veljestä, tumma kanerva.

Ohje garnstudion uusista malleista; Drops palmikkojakku.

Tämä on äidille, joten uskalsin tehdä jopa vyötärökavennukset mittailemalla itseeni. s-ja m-kokojen välimuoto.

Äidillä ei missään nimessä saa kaula-aukko kiristää ja tässä ei ainakaan ole sitä ongelmaa :)

Palmikot olivat kivat tehdä ja näyttävätkin.

Jos et äiti oikeesti tykkää väristä, niin voidaan kokeilla värjäystä?

Mikon slipari

2010-01-02T18:44:00.008+02:00

Broidi- parka on saanut vain vinon pinon pipoja, lapasia, sukkia yms, mutta ei koskaan sliparia. En ole ihan varma siitä, kuinka sliparityppi oikein onkaan, mutta ehkä tätä voi ainakin poikien kalastusreissuilla tai kotona käyttää.

Tämäkin on tehty "omasta päästä", summittainen arvio sopivasta silmukkamäärästä saatiin yhdistelemällä montaa ohjetta, lopputuloksessa 228 silmukkaa. Tehty pyörönä kainaloihin saakka. Oikea väri on vaalean beessi, mutta jostain syystä ulkokuvissa näyttää ihan harmaalta.

Tein tähän v-aukon, kun broidillakin on aika iso pää ja näin mahtuu ainakin pää kaula-aukosta :). Mallikuvion nappasin taas kerran kirjasta "Kauneimmat neulemallit" (Lesley Stanfield) (malli 121). Mallikuvio oli aika helppo, mutta rivejä oli pakko laskea, jotta tiesi koska jotain pitäisi tehdä.

Muutaman kerran olin huolimaton, mutta tulipa todistettua, että aina ei tarvitse purkaa ja korjata palmikkoa. Pelkän palmikkokohdan voi purkaa ja korjata neulomalla vain tuon kohdan uusiksi - kunhan muistaa tarkistaa langan kireyden. korjatuista kohdista ei kyllä helposti ainakaan huomaa, että siinä on senttitolkulla purettu ja tehty uusiksi ainoastaan pieni osa.

Ja kun takaosa olisi ollut niin kovin tylsää ilman mitään kuviota, niin taas kerran tein sinne yllärin, tämäkin mallikuvio on samasta kirjasta (malli 123).

Koska tämä on vähän pieni Herttaiselle-Kitaristille, niin sopii Broidille, eli koko on suurinpiirtein l.

Oli tässä muutakin harmia kuin huolimattomuus palmikonkierroissa: Pingotusvaiheessa kun työ oli märkä vasta huomasin, että vaikka lanka oli koko ajan samaa 7-veljestä lankaa, niin yksi kerä olikin ollut eri värjäyserää!

Tässä vaiheessa kuului kellarista kyllä p*r*le ja hel*tti ja melkein kaikki muutkin kirosanat ja koko ilta oli pilalla.

Oikeasti en ollut huomannut mitään aiemmin! Tosin tätä nyt oli tehtykin lähinnä öisin Herttaisen Apulaisen jo nukkuessa.

Onneksi kuivuttuaan ero ei ole näin näkyvä ja onneksi se vähäkin joka näkyy, voisi olla tarkoituksellista, kun se on nimenomaan keskiosassa. Tähän kun meni vähän vajaa 3 kerää ja kappaleeseen ennen hihajakoa tasan kaksi kerää (joistä jälkimmäinen se erivärinen). Broidi on kiltti ja kohtelias, tuskin ottaa asiaa esille. Jos kehtaa ottaa, niin värjään koko työn.

Jos ei tarvitse värjätä, niin broidi sulautuu hyvin sohvatyynyihin :)

Citykaneja meille ja muille

2009-12-31T16:05:00.004+02:00

Todistetusti lähipuistossakin on citykaneja, mutta tämä parivaljakko pääsi ihan sisällekin.

Vaaleanpunanen on kokeiluversio muiden ostoksien lisukkeena tulleesta huovutettavasta Viking Naturgarn-langasta ja on käsinukke. Sillä on nappisilmät ja sydämenmuotoinen nappi nenänä, muliinilangalla kirjaillut silmäripset ja joulunpunainen suu. Vaaleanpunainen ei edes halua lähteä pois, sillä HerttainenApulainen omi sen nähtyään samantien, olin vähän kyllä suunnitellut muuta, mutta kun tämä jo kastettiinkin Ruusunnupuksi, niin ei sitä enää voi eteenpäin luovuttaa.

Ruskea citykani muutti jo jouluksi Tätöselle, tällaisen voisin haluta itsekin. Joskus kauan sitten näin tämantapaisia jossain, olisivatkohan olleet Taito ry:n mainoksessa.

Kun aiemmat huovutuskokeilut Fritidsgarn'lla olivat onnistuneet hyvin, niin päätin kokeilla onnistuuko pullopiilon/ -suojuksen teko. Ehkä tällä pysyy kylmä kylmänä ja lämmin lämpimänä jonkun aikaa, sittenhän pullo pitää juoda pois joka tapauksessa ettei väljähdy.

Pupunen on neulottu kutosen puikoilla, alaosassa 45 silmukkaa, kaulan kohdalla 16 silmukkaa, tiimalasikantapäällä (9 silmukkaa) on tehty takaraivo ja sitten jo kavennettiinkin. Korvat on tehty 4 silmukan i-cordilla. Töpöhäntä on myös tehty huovuttamalla ja kiinnitetty virkattu "pallo" kiinni jo ennen pesukoneeseen menoa.

Ennen pesukonehuovutusta Pupun vartalo oli noin 35 cm ja kaula n. 10 cm ja takaraivosta nenänpäähän pituus noin 11 cm.lla on pitkät korvat. Tästä tuli just passelin kokoinen ainakin pnaviinipullon piiloksi tai lämmittäjäksi. Etutassut + kukka on kirjailtu muliinilangalla.

Isän siniharmaa slipari

2009-12-29T11:36:00.001+02:00

Isä sai jo viime vuonna sliparin joululahjaksi, mutta eihän yksi riitä vielä mihinkään, kun Korhosen Omollakin on vaikka kuinka monta; joka kerta tavattaessa erilainen päällä!

Nyt pääsee isäkin sentään jo keräilyvaiheeseen, tämänvuotinen on sinertävänharmaa.

Tämä on taas "päästä tehty" ja silmukkamäärät on saatu yhdistelemällä useaa eri ohjetta.

Hunajakennoneuleen helppo mutta näyttävä mallikuvio on talven 2009 Novita-lehdestä mallista 39, muuten ihan peruspalmikkoa. Tätä mallikuviota tulee varmaan käytettyä jatkossakin, muhkeata helposti. Tämä on kooltaan sopiva HerttaiselleKitaristille, joten sopii myös isälle, koko xl. Slipari on tehty kainaloihin asti pyörönä, tällöin 220 silmukkaa, jotka jaoin tasaisesti etu -ja takakappaleiksi.

Päätä varten on v-aukko, koska isä on aika isopäinen, eikä kaulus saa kiristää. Lanka oli aika paksua, joten tämäkin on lämmin, Korhoset voi seuraavan kerran tavata vaikka sunnuntaikävelyllä reippaassa pakkassäässä :) Tai ainakin tästä saa tekosyyn siihen, että on kävelyllä hiki päässä (vaikkei taaskaan ole ainakaan kaulaliinaa tai lapasia)

Tässäkin on takana samaa mallineuletta, ettei ihan tylsää olisi:
Lankana: Lankamaailman Nordiasta ostettu Gjestalin Raggegarn "Konepestävä rouhea villasekoitelanka, jossa tweedmäinen pinta. 80% villa/20% polyamidi/20% akryyli
Pesuohje: Konepesu 30C".

Yleensä pingotan aina, mutta tämä oli tasaista ja oikean muotoinen jo valmiiksi. Ehkä sittenkin pitää pingoittaa tai ainakin kostuttaa ja venyttää, sillä muutama sentti lisää pituutta tekisi hyvää.

Minusta tästä tuli hieno, tosin langan "rouheisuuden" takia vähän karkea, mutta ei se varmaan isää haittaa.

Koko sliparillinen kukkia

2009-12-28T12:31:00.001+02:00

Suoranainen kirjoneulemania ilmeni muutamaa päivää ennen kuin kirjastosta lainattu kirja piti jo palauttaa. Suoranainen kukkamania kanssa. Kun en ollut varma kuinka kivaa tällainen "isomman" kirjoneuletyön (sliparin) tekeminen on, niin päätin tehdä pienehkön.

Tekovaiheessa oli jopa ajatus, että jos tästä tulee liian pieni, niin leikkaan keskeltä auki ja teen jonkun ihanan koristeellisen nappilistan. Nappilistan köynnöskuviomallikin oli itseasiassa jo valittu. Pyörönä kun on niin paljon helpompi tehdä kirjoneuletta, niin ajattelin, että jopa tuo leikkaus (onko steeking-sanalle suomenkielistä vastinetta?) onnistuu.

Kukkakiemuran mallikuvio on kirjasta "Kuviot silmukoiksi : nostalgisia neuleita" by Solveig Hisdal ja tämänkokoinen 3-4 vuotiaan slipari tulee kolmen kuviokerran toiston silmukkamäärillä.

Valmistuttuaan ja pingoituksen jälkeen pystyin kuitenkin huokaamaan helpotuksesta (aika iso huokaus :)), ei tätä onneksi tarvitse leikata! netistä olisi löytynyt ihan hyviä ohjeita, eikä tämän tekemiseen kovin kauaa mennyt, mutta silti oli huomattavan huojentavaa huomata, että pingoituksessa leveni juuri sopivasti.

Kaulus ja hihansuut on ihan vaan virkattu, kun tuntui ettei niihin varsinaista resoria tarvitse tehdä.

7 veljestä- langasta tehtynä aika kuumahan tämä on, mutta lämmittänee kerrospukeutumisessa ainakin ulkona. ehkä sisälläkin kelvollinen, jos ei juosta koko aikaa ympäriinsä. Hyvä juttu on myös helppo pestävyys, koneeseen vaan jos sattuu sotkeentumaan vaikka vesiväriin.

Saaja pitää Hello Kitty'stä, ja kun näitä nappeja nyt vielä oli, niin tuli ommeltua nappi vielä ihan lisäkoristeeksi.

Aika hyvä, jopa sisäpuolelta katsottuna.

Oikeasti tässä on ylimmässä kuviossa yhden rivin mittainen virhe ja langan väri on koko ajan väärä, mutta ei anneta sen haitata.

Keeping your ears warm, vol II

2009-12-27T15:56:00.007+02:00

Pipon malli (by Stephanie) on sama "poikaystävän hattu" kuin viime vuoden isänpäivälahjassa, mutta näin oli toiveenakin. Nyt vaan piti saada vähän mustempi versio (ja tuli tästä kyllä paksumpikin, sopivasti näille pakkasille). Pakkaset on olleet nyt kyllä niin kovia, että tämän olisi pitänyt olla vielä syvempi, nyt on ongelmana ettei peitä korvia kokonaan.

Tässä on 120 silmukkaa ja lankana sekä mustaa 7-veljestä että harmaata Nallea. Ei mikään ihmeellinen, mutta toiveiden mukainen.

Oma mielikuva: kavennukset näyttävät kivalta, 3 o 2 n -ribbiä 18 cm ennen kavennuksia.

Lämmittävä citykaninpoikanen

2009-12-27T11:43:00.007+02:00

Tämä Eevin saama kaninpoikanen on yhdistelmä huovutusintoilua ja Tilli Mössönpojan inspiroimaa kirjailua. Kirjailut ovat kyllä kaukana esikuvistaan, mutta muuten tästä tuli sangen kiva.

Pupunen on neulottu Fritidsgarnista ja huovutettu kerran 60 asteen pikapesussa.

Pupua voi käyttää käsinukkena tai jos lämmittää sisuspussia mikrossa muutaman minuutin, niin pupunen lämmittää mukavasti aikansa vaikka vaunuissa pakkasella. Koska Eevi tykkää maistella kaikkea niin en harjannut pintaa pehmeämmäksi, jottei tästä irtoaisi nöyhtää tukehduttamaan pientä.

Sisuspussi on tehty ohuesta puuvillakankaasta ja sisus on täytetty ohranjyvillä. Minuutin-parin lämmitys mikrossa riittää tälle määrälle jyviä. Koko pupusen koko on noin 12 * 20 cm.

Takana on vielä omistajan nimikirjain. HEH- kirjailua täytyy vielä vähän treenata....

ISO HOME

2009-12-11T15:18:00.015+02:00

Nyt hiljaiselo saa jo loppua ja jouluyllätysten paljastaminen alkaa...onneksi olin nämä jo saanut tehtyä, sillä viikkoon en ole pystynytkään neulomaan lainkaan, kun ensin tulehtui toinen peukalo ja nyt on oikea käsi paketissa kun tuli kaaduttua joulupäivänä stigan kanssa :( välipäivinä oli kyllä ajatus tehdä jotain kivaa itselle välillä, mutta antaa käden huilata!

Kun alkukesästä tein nimikirjaimillisia sisustustyynyjä (kuten tämä) pohdiskelin HOME tai KOTI tai RAKAS tai vastaavan tyynyn koko tekstillä tekemistä jo silloin. Jossain vaiheessa "T":n ja "A":n saajien joukosta tuli ilmi, että heillekin mahtuisi HOME.

Toivottavasti tämä home ei ole koskaan uuden talonne ongelma :).

Mahtumisesta en sen sijaan ole enää ihan varma, sillä tästä tuli sangen suuri! Meillä on itsellä sohvalla aikoinaan IKEASTA hommatut samankokoiset isot (72*72 cm) tyynyt ja laskeskelin, että sen kokoiset saan näppärästi, kun alunperin mallina olleet olivat 40 * 40 cm.

Huono puoli on, että tämä kun oli tarkoitus kiinnittää valmiiseen koristetyynyyn tai ainakin -tyynynpäälliseen, niin enpä tuon kokoisia enää löytänytkään!! HÖH. Päällinen oli siis ommeltava itse - sori vaan. Yritin kyllä parhaani. Päällisen tein pussiksi, joka solmitaan kiinni nauhoilla. Sisätyynyksi täytyy keksiä jotain virittelyä, jos oikean kokoista ei ala tulemaan vastaan.

Koko perhe mahtuu kyllä yhtä aikaa lepuuttamaan päitään. Lankaa tähän meni vähän vajaa 2 kerää luonnonvalkoista 7-veljestä lankaa. Jotta olisi ollut jotain muutakin tekemistä kuin kirjainten osuuden odottelua, niin laitoin "rajat" kirjainten väliin.

Vaakaraita on pintaneuletta kirjasta "Kauneimmat neulemallit", pystyraidan hunajakennot ovat samaa Novitan mallia kuin Isän sliparissa (esittely myöhemmin).

Kirjainkaaviot ovat samaa mallia kuin aiemmissa tyynyissä, kirjasta "Neuleita kullannupuille" (Erika Knight).

Aika kiva, tosin nyt ehkä tekisin kuitenkin ennemmin toisen mallisena vaikka 40 * 160 cm kokoisena niin sisään mahtuisi 4 pikkutyynyä.

HerttainenKitaristi ihmetteli aikansa tekstiä, kunnes rohkaisi mielensä ja kysyi "miksi ihmeessä tossa lukee home ??"

Revi nyt siitä, että se on kiva sana - kato hei - eng-lan-ti-a :)

Tiivistelmä: ala-ja yläreunoissa 7 kerrosta ainaoikeaa. Kummassakin sivureunassa on 5 s ainaoikeaa. 20 krs ennen kirjaimen tekoa, kirjain 30 krs, kirjaimen ja "väliviivan" välissä taas 20 krs. Väliviiva-kuvio on 6 cm korkea, sitten taas 20 krs + kirjain 30 krs ja 20 krs ennen ainaoikein-kerroksia. Koko ajan 140 silmukkaa.

Open unisukat

2009-12-11T14:41:00.009+02:00

Oheinen Hesarin fiksu tutkimus maaliskuulta todistaa, että ihminen ehdottomasti tarvitsee unisukkia. Varsinkin jos on päiväkodin ope ja ihan poikki päivän töiden jälkeen. Yömyssykin sallitaan joskus, mutta pidempiaikaisessa käytössä nämä ovat ehkä paremmat. Näin vanhemman näkökulmasta katsottuna ainakin.

Nämä unisukat on tehty Gjestalin Bris soija-villa-yhdistelmälangasta, eivätkä valitettavasti pidä lainkaan pesukonepesusta. Mutta ovat sangen pehmeät, hyvin neuloutuvat ja sopivat unisukiksi.

Lämmittävät varmaan mielellään ihanan open varpaita joulun jälkeen ja ei-ihan-sattumalta ovat enimmäkseen turkoosit, eli open lempiväriä. Koristeeksi on kiinnitetty Fritidsgarnista virkkaamalla tehdyt ja huovutetut kukat, joihin on ommeltu turkooseja pikkuhelmiä.

Nuku hyvin, Kaisu!

Ja nuku hyvin Riitta myös, hänen sukkansa tein jo keväällä, nyt ompelin vielä vihreitä helmiä päälle.

Pikkupeikon villatakki

2009-12-11T13:23:00.006+02:00

Joskus ensijaisena tekosyynä on malli, mihin tarvitaan (tai jo löytyy) langat, joskus tekeminen alkaa siitä, että "jotain pitäis tehdä" ja joskus lanka suorastaan hyppää käsiin ja kertoo miksi haluaa tulla.

Tämä viimeinen kävi tällä kertaa. Katselin edellisissä Oulunkylän Fashion Houden ystävyysmyynnissä ihan muita lankoja, kun silmäkulmassa näin Marks & Kattensin Jytte-lankakeriä, 200 gramman kerä 4 euroa. Visio syntyi samantien; meidän pikkupeikko tykkäisi kovasti, jos tuosta tekisi villatakin. Joo - siinä pitää olla muutama helposti kiinni laitettava nappi, v-kaulus ja huppu ehdottomasti kanssa, sellainen terävähkö. Selvä pikkupeikon tai menninkäisen villatakki väreistä pitävälle.

Tämä on tehty täysin omasta päästä, vähän mittaillen olemassaolevaan, sopivaan villatakkiin. 6 puikoilla.

Neulottu kainaloihin kanssa yhtenä kappaleena 110 silmukalla ja v-aukko eteen. Kavennettu edessä ensin joka kerroksella ja hetken päästä joka toisella kerroksella, kunnes hartioihin jäi 12 silmukkaa. Hartiat on päätelty 3 puikon päättelyllä. Hihat on neulottu poimimalla silmukat (48) ja olkapäältä ranteeseen päin neuloen. Muutaman sentin jälkeen kavennukset (2 s/kerta) joka toisella kerroksella.

Helmassa, etureunoissa ja ranteensuissa on ainaoikeaa, etteivät reunat kääntyilisi. Olin tähän jo valinnut palmikkomallinkin, mutta sitä ei langan kirjavuuden ja paksuusvaihteluiden takia kannattanut tehdä, ei se mihinkään olisi näkynyt.

Hupun kanssa joudui vähän jo pohdiskelemaankin, mites se oikein tehdäänkään, kun tähän tuli tehtyä v-aukko..ongelma ratkaistu tekemällä muutaman sentin jälkeen pidennettyjä kerroksia ensin toisessa reunassa ja sitten toisessa, näin tuli näppärästi vinot reunat, jotka sitten vaan lopussa virkkasin kiinni villatakkiin. Hupussa on pidennettyjä kerroksia myös loppuvaiheessa - vähän niinkuin olisinkin ollut tekemässä sukkaa, näin tuli pikkuisen lisää muotoiluja. Hupunkin sauma on tehty 3 puikon päättelyllä.

Luulisin, että joulupukin tuominen saa hymyn huulille. Ainakin tätä oli mukava tehdä ja lopputulos on pehmeä.

Vielä ehtii marraskuulle

2009-11-30T23:21:00.009+02:00

En ole kuollut, enkä lopettanut neulomista! Valmiiksikin on tullut kaikenlaista ja lisää tulossa, mutta kun en voi laittaa niitä vielä tänne. noin 24 päivän päästä sitten :) Alempana muutama kuva ihan sen vuoksi, että kuvallisia juttuja on mukavampi lukea.

Ettäs tiedätte uteliaat potentiaaliset saajat - turha tulla kurkkimaan näyttääkö se jotain uutta - en teille ainakaan :) nimenomaan teidän ei kannata tulla ennen joulua takaisin. Laitan kyllä jotain juttuja näytille jo ennen joulua, mutta niistä ei nyt tähän hätään ole edes kuvaa.

Hyvää pian alkavaa joulukuuta kaikille tasapuolisesti! Oheisessa kuvassa tonttulakin virkaa esittää Pajunkissa-pipo, ohje by Memmu. Olisi kiva jos jättäisitte kommenttia, että vähän tietäisin keitä täällä oikein käy! Mistä te tänne osaatte ?

Jotta nyt kuitenkin tulisi jotain päivityksiä, niin laitan pari kuvaa aiempien vuosien joululahjoista - näitä varten nostin jopa ompelukoneen esille :) Valokuvat on tulostettu t-paitakankaalle, silitetty lakanakankaalle ja ommeltu kiinni joulusukkaan. Sukkien sisältä vaihteli aika rajusti saajasta toiseen: pipoja, karkkia, kuohuviiniä, glögiä tai valokuvia.

Kolmet käsineet lisää

2009-11-06T12:31:00.007+02:00

Oikeasti nämä kai olisivat nimeltään lapaskämmekkäät vai kämmekkälapaset. Näiden idea tuli Tornado- lapassormikkaista (Mira Lanki), mutta lanka on eriä, samoin kuin silmukkalukumäärät ja palmikkokin. En myöskään tehnyt näitä kynsikkäiksi vaan kämmekkäiksi, joissa siis on huppu. Minulle liian isot, mutta niin oli tarkoituskin.

Valmistuttuaan vaikuttavat sangen näppäriltä, toiste tehdessä pitää muistaa funtsia, josko silmukkojen poimimisen olisi voinut tehdä kämmekäsosan sisäpuolelta, eikä palmikkokuviosta ulkopuolelta - ehkä olisi voinut poimia helpommin sisältä?

Näiden näppärin idea on mielestäni se, että peukalo ei ole kokonainen, mutta silti pitkä. Useimmitenhan kämmekkäissä ja kynsikkäissä peukalo on ihan tavallinen kokonainen, joten miten pinsettiote sujuukaan ... näitä peukaloita voi tarvittaessa nykäistä vähän alaspäin, joten esim lapsen nuhaisen nenän pyyhkiminen pulkkamäessä onnistuu ilman että a) lapanen likaantuu tai b) lapsen nenä raapiintuu ..nämä ovat nimittäin aika "rouheaa lankaa", Naturgarnia. Lankaa meni noin 75 grammaa.

Kirjoneuletta aiemmin tehdessä ja HerttaisenApulaisen niitä sovittaessa tarvittiin yhtäkkiä hänellekin uudet lapaset "tällaiset paksut".

Mikäs siinä, kyllä vielä viidennenkin parin saa peräkkäin tehtyä, kun kerran on tarvetta/ toiveena. Näissä on hänen värivalintansa - tosin valmistumisen jälkeen ilmoitti "että mä taidan kyllä sittenkin tykätä enemmän kelkusta ja vihkusta (siis keltaisesta ja vihreästä) kuin punkusta (siis punaisesta)... anteeks vaan".

Paksuus näissä kuitenkin miellytti ja pääsevät käyttöönkin kun nyt näköjään ilmat jo kylmenevät sellaiseksi, että hanskat on oltava - jopa hänenlaisellaan hikikädellä. Nämä on tehty mutu-tuntumalla ja ajatuksella, että pitkä varsi on hyvä. 40 silmukkaa oli sopiva arvio ja kumpikin lanka on 7-veljestä.

Lisäksi sain aikaiseksi virkata! itselle kiinteillä silmukoilla lapaset, tämä virkkaaminen oli sangen suuri saavutus minulta, mutta nopeastihan nämä sitten valmistuivat (tässä kuvassa vielä päättelemättöminä). Varressa on virkattu silmukan takareunasta ja lapasosassa molemmista reunoista, aika eri näköistä.

Punaiset unipolvisukat

2009-11-06T11:31:00.006+02:00

Hellyyttävä kolmivuotias halusi oppia neulomaan ja pyysi apua. Kun sitten vähän tarkemmin kyselin, että mitähän olisi ajatus tehdä, niin reipas oli päättänyt ihan itse tarvitsevansa oikein pitkät sukat itselleen :)

Väärä oletus: pikkuisilla naperoilla on lyhyt sääri, joten täti pystyi aivan ohimennen lupaamaan, että kovista kasvusäryistä kärsivä lapsonen saisi pikimiten polvisukat lämmittämään kipeitä jalkoja öisin. Voidaan me joskus opetella neulomaankin, mutta ehkä polvisukkia ei kannata ottaa ensimmäiseksi tavoitteeksi.

Välipäätelmä sovituksen jälkeen: no ei ne sääret nyt niin kovin lyhyet olleetkaan, kokeiltaessa nehän olivat aivan liian lyhyet. Ei todellakaan mitkään polvisukat, vähän tavallisia nilkkasukkia pidemmät vain. Lopputulos: Kylläpä kolmevuotiaalla voi olla pitkä jalka! alkuperäiset nimittäin olivat melkein polvisukat meidän 5-vuotiaallekin.

Mitäs sitten, otetaan sukat takaisin, poimitaan silmukat varresta ja aletaan neulomaan lisää...
Päätetään olla harmistumatta siitä, että aiemmassa sukkien elämässä niissä oli jopa pohjemuotoilut, jotka nyt osuvat vähän väärään paikkaan. Onneksi sukat muotoutuvat jalassa, eikä muotoiluja juurikaan erottanut. Lapsen nilkka ei kuitenkaan ole mitenkään poikkeavan paksu :)

Nämä on tehty punaisen ystävälle ja kun olivat "vain ohimennen tekaistut", niin käytin vain 7-veljestä jämälankoja, jotka tosin kaikki olivat punaisia. Nyt punaiset langat ovatkin loppuneet. Resorissa on 40 silmukkaa, pohjelevennysten jälkeen 46 (lisäykset heti resorien jälkeen joka kolmas kerros) ja takaisin kavennus ensin joka kolmas kerros 40 silmukkaan ja nilkan kohdalla muutaman rivin välein 36 silmukkaan. Näiden koko on noin 26 ja varsien pidennysten jälkeen ajanevat asiansa sangen mallikkaasti.

Hus-hus- pois kasvukivut, nämä sukat jalassa ei enää satu koko yötä! Jospa nyt vanhemmatkin saisivat nukkua paremmin :)

Hurjia kummituksia

2009-10-29T15:23:00.016+02:00

HerttaisenApulaisen Halloween- juhlaviemiseksi väsättiin kummituksia. HUHUU- nämä ovat hurjia tyyppejä!

Näitä oli hauska ja nopea tehdä (vain valkosuklaan sulatus mikrossa ja pursotus suurinpiirtein kummituksen näköisiksi). HerttainenApulainen hoiti itse koko koristelupuolen, jokaisesta haluttiinkin yksilöllinen. Tyttökummituksilla on helmiä koruina, "kun ne haluavat aina hienostella". Kummitusideaa ei keksitty itse, vaan se napattiin täältä, jonne löysin täältä (Crafty Crow muuten ohimennen sanoen sisältää tosi paljon kivoja askarteluideoita eri ikäisten lasten kanssa touhuttavaksi, linkkivinkki lapsien kanssa touhuaville).

2 litraa Betty Boop'ia

2009-10-26T13:20:00.009+02:00

Mun äiti on ihan kuin Betty Boop :) Ja kun Betty Boop päätti mielummin liota syntymäpäivänsä aattona kylpylässä kylpylässä mielummin kuin valmistella juhliaan, niin juhlat piti siis kehitellä itse!

HerttaisenApulaisen ja minun osuudeksi tuli pikkukakku, tätä ei tosiaan ollut tarkoituskaan syödä montaa päivää - mutta ihmeen isot palat siitä riitti kuitenkin meillekin, kun ängettiin joka tapauksessa paikalle varsinaisena synttärinä..

Varsinaiset isommat juhlat ovat kuulemma myöhemmin - nyt me odotellaan kovasti esimerkiksi itsenäisyyspäivän vastaanotolle kutsua, kotelomekkoja ja kunniamerkkejä on kyllä jo vähän katseltu sillä silmällä :) Äiti: heti se kutsu postiin!

Tämä kakku on hyydytetty 2 litran leipävuoassa ja päällystetty suklaaganachella. Välissä on omenamarmelaaadi- kermavaahto-sekoitus ja koristeeksi "meidän omalle Bettylle" kuva itsestään ja HerttaisenApulaisen tekemä marsipaani-rannekorukin pääsi kakun päälle. Vähänkö kimalteleva :) sateiseen syksyyn pitää saada glamouria ja pilkettä, jos ei muuten niin kimallekoristespray'n ja kultahelmien avulla.

Neljän lapasparin pläjäys

2009-10-20T14:08:00.006+03:00

Suvun nuorimmainen ei käytä tuttia vieläkään, mutta päiväunilla ulkona ollessaan imeskelee pörröisiä lapasiaan niin, että hyvä kun ei tukehdu.

Täti sai toiveen vähemmän pörröisistä lapasista ja niitä syntyikin samantien kaksi paria. Nämä ovat nopeita tehdä, kun silmukoita on vain 40, eikä tietenkään tarvita vielä peukaloita. Ensimmäiset tein alkuperäisen toiveen mukaan puuvillalangasta (ja sitäpaitsi väri sopii toppahaalariin), mutta toiseen pariin tuli jo villaakin mukaan, ettei sormet heti olisi ihan jäässä. Toinen pari on tehty Novitan Syksy-langasta (kun sitä jäi yli aiemmin tehdyistä sukista) ja nämä luullakseni mahtuvat puuvillaisten allekin. Strategiset mitat molemmissa lapasissa ovat: noin suurinpiirtein 5 cm leveät ja 18 cm pitkät. Nämä molemmat ovat siis lähes kyynärtaipeeseen asti, että pysyisivät paremmin käsissä.

Sitä Syksy -lankaa jäi tietysti vieläkin ja tein siitä samantien isommat lapaset, nämä ovat miehen kokoiset, 52 silmukkaa. Ihan peruslapaset (tarkkasilmäinen huomaa, että resori ja kärkikavennus ovat kyllä muuta lankaa, ne on tehty Maija-langasta).

Neljäntenä parina putkahtivat puikoilta Villapallon Malla-lapaset, kun tuntui mukavalta tehdä kirjoneuletta. Ihan peruslapaset nämäkin, hyvän ohjeen mukaan tehty. Jäivät ehkä aavistuksen lyhyiksi (mutta mä en ainakaan valmista, muuten hyvännäköistä lapasta pura, ennemmin vaihdan lennossa saajaa :)). Lopputulos on kiva. Lankana tummanruskeaa 7-veljestä ja Marks & Kattensin Carolina Tweed- lankaa. Carolina tweed on hillitysti kiiltävää akryyliä, mutta lapaset varmasti ovat lämpimät paksuutensa ansiosta.

Yllätyskakku & luksussukat

2009-10-10T22:59:00.011+03:00

Ei tästä ole tulossa leivontablogi, vaikka joskus näitä kakkukuvia tänne laitankin. Nyt päätimme herttaisenApulaisen kanssa väsätä pikakakun vanhempieni hääpäivän kunniaksi ja saimmepa hyvän syyn (ikäänkuin muka sellaisia tarvitsisimme) mennä taas käymään. Asuvat siis hyvin lähellä meitä.

Tämän pikakakun erikoisuus on, että täyte on täysin HerttaisenApulaisen (5v) kehittelemä, sai ottaa mitä löysi ja sekoitella niinkuin itse hyväksi näki (ihan pikkuisen vaan tarkastelin taka-alalla, ettei kakkuun nyt mitään todella outoa tulisi). Ihan lopuksi sotkeuduin asiaan ja änkesin paikalle muutaman liivatelehden kanssa, jotta saataisiin kakku jähmettymäänkin. Pohjan keksimurupohjankin teki itse (tässä itse onnneksi tiesi rajansa ja komensi minut sulattamaan margariinin:))

Täytteessä on ainakin omenasiiderimarmelaadia (tämä on ihanaa, bongasin reseptin Hannalta, mutta alkuperäinen lienee tämä Ruokamaailman sivuilla oleva), omenahilloa, kermavaahtoa, valkosuklaarouhetta, sokeria ja tyrnimarjoja (ja lisäksi ne mukaantunkemani muutama liivatelehti).

Tyrnimarjoja meillä riittää, sillä naapuri tuo niitä reilusti kaveriltaan aina näin syksyisin. Marjat ovat hyviä, jos niitä ei puraise :) 2 kai päivässä tuo vuorokauden c-vitamiinit, joten kyllä näitä ihan oikeastikin meillä syödään mielummin kuin pillereitä.

Ja vielä luksussukka-osuuteen. Tasan tämän verran saa aikaiseksi yhdestä kerästä Zitron Noblesse lankaa. Sangen ylellistä - 70 % merinovillaa ja 30 % silkkiä - ja kallista - paitsi tämä kerä oli hyvin halvalla ostettu myös Oulunkylän FashionHousen ystävyys- myynnistä (siis lankamaailma Nordiasta). Ihanan täydellisen pehmeää lankaa!! Reunustus piti tehdä eri langalla, kun päättelyyn tätä ei riittänyt :) Nämä on varpaista aloitettu lappualoituksella, muuten Nutkin -sukkien ohjeen mukaan. Helpot ja sievät, käytännössä ilmeisesti unisukkakäyttöön, kun tuskin lanka kestäisi suurempaa käyttöä.

Timanttiostoksilla ja paljon kullan+hopean kimallusta

2009-10-04T11:21:00.021+03:00

Vauvan kastelahjasta jäi yli pieni pätkä vuorisilkkiä ja kun HerttainenApulainen niin innoissaan kietoutui siihen esitellen ihanan pehmeää viittaansa.. niin siitä se ajatus sitten lähti...

Ompelukone ja vanhoja nauhoja kaivettiin esille ja yhdessä illassa kangaspala muuttui prinsessan viitaksi. Vanhoja nauhoja oli suuri sen verran, että viitan sai kantattua niillä, yläreunaan rypytys, että muoto olisi parempi ja vielä yhdestä nauhasta leikattuja kimaltavia kuvioita sinne tänne..oi mikä ilo syntyikään! Koko tuli sattumalta sellaiseksi, että voi tätä käyttää esiliinanakin :)

Muutamaa päivää myöhemmin osui kuitenkin lelukaupan alennusmyynnissä silmään pussillinen "timantteja" ja olihan niitä ostettava, heti kotiin päästyä alkoikin niiden liimaaminen kuumaliimalla. Samalla muistin aiemmin yhdestä vanhasta paidasta irroittamani toisenlaiset "timantit" ja liimasimme niitäkin viittaan. Kylläpä tuli kimaltava :) ja mieluinen helpolla.

Eikä tässä kaikki! Oulunkylän FashionHousen ystävyysmyynnistä bongaamani Gjestalin Golden Silver- lanka muuttui jo samana iltana kimaltavaksi baskerimyssyseksi. Tässä langassa on 44% akryyliä, 44% villaa ja 12% metallilankaa. Lanka oli aika epätasaista neuloa., välillä hyvinkin ohutta ja seuraavassa hetkessä tosi paksua. Metallilankaosuus tuntui neulottaessa kovalta ja terävältäkin ja välillä jo ajattelin, että ei kai se raavi päätä, kun piponen on valmis.

Tämä oma baskeri on 6 puikoilla tehty, 14 cm jälkeen alettiin kaventamaan ja jo olikin valmis, nopeaa näin paksulla langalla. Pipo on tehty "käsityön uudet ulottuvuudet"- blogin "Pipo on pop"- ohjeella ihan ohjeen mukaan, paitsi että resorissa oli 75 silmukkaa. Nyt odotellaan auroinkoisia viileitä syysilmoja, että pääsee kimaltelemaan kilpaa auringon kanssa :)

... eikä tässä vielä kaikki; HerttaiselleApulaiselle piti kanssa tehdä oma! Hänen pipossaan on silmukoita vain 60. Taas tuli myös kokeiltua virkkausta ja on meillä kimaltavat kukkasetkin lätsissämme, johan kimalletaan. Melkein ei tarvita edes heijastimia :)

Syyskuun loppua, pikkukakku

2009-09-25T16:32:00.010+03:00

Työn alla etenee kiivaasti yksi työ, mitä nyt ei voikaan paljastaa vielä pitkään aikaan! Siitä tulee kiva, Dropsin uusilla malleilla palmikkoa :)

Tajusin nimittäin yhtäkkiä hölmistyneenä, että liian moni sellainen, jolle mitään teen, käy täällä. Toisaalta kiva - toisaalta ei - sillä lahjan antamiseen ja saamiseen kyllä aika oleellisesti mun mielestä kuuluu yllätysmomentti; se hetki kun saaja on avaamassa pakettiansa, mutta ei vielä tiedä mikä se on. Nyt täytyykin ruveta tarkemmin pohtimaan, että mitä tänne laittaakaan ja ennenkaikkea koska laittaa.

...Hmmm. tietysti Ravelryyn kuvan voisi valmistuttuaan laittaa, sinne sentään eivät pienet nuuskivat nenät taida sentään löytää..

Juttu ilman kuvaa on tylsä, joten tästä aasinsillalla Tätösen saamaan yllärikakkuun. Hän oli ajatellut juhlia kerrankin syntymäpäiviään, mutta monenlaisten sattumuksien ja aikataulumuutosten takia juhlat onkin siirretty hamaan tulevaisuuteen. Olen kyllä jatkuvasti yrittänyt kysellä juhlapäivää, mutta vaikka varsinaista päivää ei ole vielä tiedossa, niin ei me unohdeta :), ei juhlista niin vaan eroon pääse meidän suvussa!

HerttainenApulainen oli yökylässä heillä ensimmäistä kertaa ja oli yhtenä toimeksiantona saanut hommaksi aamulla ilmoittaa oven takana olevan jonkun pikkuisen yllärin. Kahvintuonti sänkyyn ei vielä onnistunut, kun ei saa käyttää kahvinkeitintä, eikä tämän kakun hakeminenkaan ulkoa onnistunut itsekseen, kun ei osannut avata ulko-ovea.

Tällaisen pikkukakun olimme tehneet jo etukäteen, tästä riitti hyvin kahdelle (ja vielä Tätöselle itselleen iltapalaksi lisää). Pikkuinen kakku on tehty allaolevanlaisella vanhanajan jäädykemuotilla, jonka kyllä vuorasin tuorekelmulla, jotta pystyin olemaan varma kakun saamisesta kokonaisena pois muotista. Muottien koko ei tässä ehkä tule esille, ne vetävät puoli litraa.

Juuri sopivan kokoinen (illemmalla mahtui vielä pizzaa vatsaan ja kakkuakin oli siis vielä pala jäljellä).

Kakussa tuoreita mustikoita, valkosuklaata, kermavaahtoa ja liivatetta, päälle oli paineltu dominokekseistä ja rasvasta tehty keksipohja..joka kumottaessa tietysti jäi pohjaksi. Keskellä oleva kuoppa oli täytetty mustikoilla. Päällä kuvassa valkoisena näkyvä ei suinkaan ole hometta :) vaan kristallitomuväriä, jolla kakusta tuli "tyttömäinen".

Uskon kyllä että oli hyvää, vaikka en itse kakkua maistanutkaan. Aineksista, jotka eivät mahtuneet vuokaan teimme nimittäin samalla itselle maistiaisia. Nämä oli hyydytetty siikonisiin muffinssimuotteihin, johon pohjalle sulatettiin hieman valkosuklaata. Valkosuklaata oli niin ohut kerros, että se hieman halkeili irrotettaessa muotista, mutta ei se menoa haitannut. Nam.

Liila palmikkoreunainen jakku

2009-09-16T15:40:00.011+03:00

Jonkun lehden välissä jokin aika sitten tuli kuponki, jolla saisi valitsemansa lehden ilmaiseksi. Tilaisuudesta ilahtuneena valitsin Suuren Käsityölehden ja se ilmaantuikin postilaatikkoon tosi nopsasti. Minähän en juurikaan ompele kuin hätätapauksessa, enkä osaa edes virkata, joten lähinnä ne neuleohjeet kiinnostivat.

Lehden tuloa seuraavana iltana tuli edellinen työ valmiiksi ja piti saada uutta puikoille.. pikaisella silmäyksellä aloitin liilasta Maijasta mallin 4 mukaista palmikkoreunaista jakkua. Langantiheys oli sopiva, joten pystyin tekemään suoraan ohjeen mukaan, kokona tässä s:n ja m:n välimuoto.

Tämä on jopa jotakuinkin ohjeen mukaan tehty, tosin kainalokavennuksiin saakka olen tehnyt pyörönä. "Jotakuinkin ohjeen mukaan" tarkoittaa tässä, että sen tein minkä ymmärsin, kylläpä oli hankalasti useammassakin kohdassa kerrottu mitä pitää tehdä. Ja ylipäätänsä sellaiset ohjeet, joissa joka 4. kerros tehdään jotain ja joka 6.kerros jotain muuta ja pitää muistaa monta asia yhtäaikaa... ei ihan mielijuttuja! Muutenhan tämä oli helppo, tuplahelmineuletta ja yksinkertaista palmikkoa, olisi periaatteessa ollut hyvä telkkarineule, mutta se alituinen laskeminen.. voi itku.

Kehittelin sitten tukkimiehen kirjanpitoon perustuvan viiva-piste-selostuksen, että toiset puolet (etuyläosa ja hiha) tulisivat keskenään samanlaisiksi - ei tämä muuten olisi onnistunutkaan.
Ilman erillistä apupaperia homma olisi ollut aika hankalaa. Ai miksi äidin papereihin EI SAA tehdä yhtään lisäviivaa eikä yhtään värikästä täplää?? Ja mitä enemmän kiellät koskemasta ohjeeseen, sitä vastuttavammaksi ohjeen lisämuokkaus muuttui.

Tuli sentään valmiiksi ja on jopa sangen hyvä. Oma mielipiden ohjeesta siis on "sekava" ja palmikon reunaan olisi voinut tehdä vielä muutaman lisänurjan, jotta se erottuisi paremmin. Varsinkin niskan taakse tuleviin kaitaleihin, niskasta ei nyt kovin hyvin näy, että sitä kiertää palmikko. Hihansuun leveät "lärpäkkeet" ovat aika kivat.

Pidensin tosin hihat kokopitkiksi ja vartalo-osaankin tuli hieman lisää pituutta, koko on nyt ihan oikea.

Olen tätä jo käyttänytkin, mutta nappia en ole tullut ommelleeksi, kun en osannut valita sopivaa.

Tämä kuvauksen aikainen kiinnipitolusikka ei sentään ollut käytössä töissä :)

Vaarallinen dinosaurus-pipo

2009-09-14T16:21:00.010+03:00

HerttaisenApulaisen ystävä Matias täyttää pian 5 vuotta ja sain aika tarkasti ohjeistetun vihjeen lahjaksi (tai oikeastaan sen osaksi). Viime vuonna tein hänelle Spiderman- sukat, jotka ovat vieläkin ylpeyden aihe, mutta suurin mielenkiinto onkin kuulemma nyt siirtynyt dinosauruksiin "tai lohikäärmeisiin ja kaikenlaisiin vaarallisiin liskoihin jotka puree ja joiden suusta tulee tulta". .

Pipo itse on oliivinvihreää Maija-lankaa ja on aloitettu päälaelta lappualoituksella. Leventelin ihan näppituntumalla ja vähän mittailin kokoa HerttaisenApulaisen viimekeväiseen pipoon...kyllä tämä mahtuu, itselle on vähän liian pieni :) Tästä oli tulossa kai liian suuri (144 s), joten resori on tehty taas vähän pienemmillä silmukkamäärillä (130) ja kun lanka uhkasi loppua kesken, niin resori jäi sen verran lyhyeksi, että ompelin sen varmuuden vuoksi kiinni.

Dinosaurus-lisko-lohikäärmeen teko oli itse asiassa hitaampaa kuin varsinaisen pipon. Tämä on neulottu tasona summittaisen hahmotelman mukaan ja ommeltu lopuksi kiinni pipoon. "Kelpaa", sanoi HerttainenApulainen ja ilmoitti tarvitsevansa balettipipon (naperobaletti aloitettu maanantaina ja hän tietää jo ensimmäisen tunnin perusteella olevansa hyvä ellei täydellinen), mikä mainio itseluottamus. Hoilotteli mennessään, että "täytyy mennä tanssitunnille" - ei sentään ole vielä lumikelit, jotta olisin jäänyt seisomaan lumeen..

Syksy-sukat

2009-09-14T16:14:00.005+03:00

Nämä eivät ole mitenkään erikoiset sukat, mutta uskon, että vastaanottaja tulee ilahtumaan yllätyksestä.

Aloitettu varpaista lappualoituksella, jotta värinvaihtuminen varpaissa on varmasti samanlainen molemmissa jaloissa - erilainen raidoitus sukissa on yhä enemmän ruvennut ärsyttämään- ja normaali kiilakantapää (muistaakseni ensimmäistä kertaa itsellä yhdistelmä kiilakantapää + varpaista aloitus). 56 s -> koko 38 ja lankana selvästi Novitan "syksy"- Nallea. Lankaa jäi vielä :)

"Kevät"- Nalle olisi ollut omasta mielestä kauniimpaa, mutta tämä nyt jotenkin syksyn lähestyessä valikoitui kuitenkin. Syksymäinen oli kyllä sääkin näitä tehdessä, kaatosadetta ja kovaa tuulta.

Tsahkal- lapaset

2009-08-26T10:53:00.005+03:00

Kirjoneuleinto iski päälle ja edellisten lapasten jälkeen teki mieli tehdä itselle sopivat seuraavaksi. Massiivisen tulostettujen ohjeiden pinosta osui ensimmäiseksi malliksi Ulla- neulelehden Tsahkal-lapaset (Pia Tuononen), joten ne sitten.

Lopputulos: koko: OK, väri itselle: ei-ihan-ok. kerällä lanka näytti levollisemmalta, näin mulle itselleni vähän turhan kirjavaa... lämpimät kyllä ja mun tekemäksi kirjoneuleeksi jopa tasaista (kuvassa ei ole vielä höyrytetty tai muutenkaan tasoitettu).

Lankana Nallea ja silmukkamäärät (56s) ihan ohjeen mukaan. Syksyä ja käyttöä odotellen..

Ylösalas-raglan-paita 3

2009-08-25T09:53:00.006+03:00

Taas toistan itseäni ja tein jo kolmannen puseron samalla mallilla.

Edelliset on täällä ja täällä. Jokainen on kuitenkin toisistaan poikkeava. Tämä on samaa lankaa kuin edellinenkin oma ja samaa kuin oma hihatin (Kokon Zitron: 35 % silkkiä, 35 % puuvillaa ja 30 % polyakryyliä) ja sitä meni vartalo-osaan taas vain 150 grammaa ja hihoihin pikkuisen lisää.

Tässä versiossa ei ole yhtään reikiä, eikä edes pikkupätkää pitsiä, vaan hiljalleen leventyviä raitoja, joiden määrä riippui täysin langan riittoisuudesta. Yksinään beessiä kun ei olisi ollut tarpeeksi, joten ruskeaa piti käyttää lisäksi. Beessin langan menekin maksimoimiseksi tässä on tehty niin, että hihat on tehty "alta pois" heti kuin mahdollista, jotta sain kaiken jäljelle jäävän käytettyä vartalo-osuuteen, eikä tarvinnut jemmata pikkunöttösiä hihojen raidoitusta varten. Lankaa jäikin sitten vain kymmenisen senttiä, joten ei jämäkeriä tällä kertaa. Ihan tarpeeksi pitkä tämä on, jos lanka ei olisi riittänyt niin olisi pitänyt tehdä lisää ruskeita raitoja, mutta parempi näin.

Niin ja mallihan on taas ylösalaisneule (by Johanna Pajakoski).

Saaja pitää raidoista ja näistä väreistä ja luulen että paidastakin. Neulotuksi versioksi se on yllättävän kevyt ja vilpoinen kuumallakin säällä.

Ristiäiskakku/ Kastekakku

2009-08-24T16:31:00.015+03:00

Aiemmin olinkin jo vilauttanut kakun päälle tulevaa vauvakoristetta, nyt oli aika tehdä sen alle kakkukin. Onneksi mainio kälyseni oli tehnyt valmiiksi kakkupohjat, näin minulle jäi se mukavin osuus; täyttö ja koristelu ja kehujen kuuleminen :)

Kristallikimalletta tuli tupsuteltua reilusti, mutta ei ne koristeet nyt oikeasti luonnossa ihan näin säihkyviä olleet.

Pikkuruiset ruusut olivat reilun sentin kokoisia:

.. ja tällainen niistä sitten syntyi:

sisällä on 4 kakkupohjakiekkoa (noin 12 ? munaa),

litra kermaa
12 liivatetta
2 prk maustamatonta tuorejuustoa
1 prk creme fraiche'a
3 pakastepurkkia vadelmia
pari desiä sokeria
pari ruokalusikallista vaniljasokeria
--
muistiin itselle: 8 dl kermaa olisi riittänyt, nyt tätä jäi suoraan kupista syötäväksi aika paljon...vähempikin olisi riittänyt.

Päällä on päällä kahteen kertaan tehty suklaakuorrutus, yhteensä 360 gr suklaata + 180 gr margariinia.. joo, tosi laihdutusruokaa.

Itsellä ei nyt näytäkään olevan kuvaa annetuista valmiista lahjuksista, mutta peitto on esitelty aiemmin täällä ja lisäksi tein samaan sarjaan tyynyn. Näihin tuli vielä satiinivuori & tyynyliina toiselle puolelle, jotta varmasti tuntuu pehmeältä. Lankahan on puuvilla-silkkiä, joten kylmemmillä säillä ei lämmitä, mutta toistaiseksi vielä kyllä. E-kirjaimen malli on taas "neuleita kullannupuille"- kirjasta ja koko on tehty suurinpiirtein sellaiseksi, että sain sinne tungettua vielä vauvan ensityynynkin. Vauvahan ei tyynyä tarvitse, mutta onpa vaikka eka nukentarvike jo valmiina.

Vielä ykdet kuvat vauvoista:

Oikea päivänsankari käyttäytyi hyvin mallikelpoisesti, ilma oli kaunis ja juhlat mukavat.