Elonpolkuja, tonttumaiset punaiset

Tiina Kuun mallit - varsinkin paksummalle langalle suunnitellut sukkamallit- ovat mahtavia!  

Elonpolkuja -malli piti kokeilla kanssa, vaikka onkin ohuehkolle langalle.

Tuli ihan tonttusukat :)

Ehkä sittenkin hieman liikaa palmikkoja makuuni, silti sukat jotka halusin itselle. Mutta minä en kyllä juurikaan pidä punaisesta, joten saattaa olla, että joku samankokoiset jalat omaava saa nämä itselleen.

Oikein hyvät sukat kyllä, tarpeeksi ohuet mahtuakseen melkein mihin kenkiin tahansa, eivätkä palmikotkaan ole niin paksut, että kiristäisivät kengissä. Että pitikin tehdä punaisesta (mutta kun sitä nyt oli valmiina, joulunpunaista Fabelia).

Merenkulkijat (Isälle menneet) tulivat kyllä huomattavasti nopeammin valmiiksi, vaikka olivat 6 numeroa isommat. 

Seuraavaksi varmaan Kontiot, kun sukkabuumi iskee päälle..

Mun Iskä on komea mies :)

Iskä  saa useimmiten joululahjaksi sliparin. Tämä on kylläkin ei nyt vaan edellisjoulun versio, jota vaan ei ole tullut esiteltyä... miten niin hidas tahti :) No, sanotaan nyt vaikka tällä kertaa puolustukseksi, että mun vakiobloggauspaikkani on usein varattu:

Tämä liivi on tarkoituksellisesti iso, jotta alle mahtuu vaikka villapaita tai paksu collage-pusero kuten näissä kuvissa. 

Tätä ei ole ollenkaan tarkoitettu vieraisille päälle laitettavaksi (joten ei-hei-Korhosille-tätä-näytille), vaan tämä on talvipakkasille ulos tai mökkivaatteeksi kun mökki ei vielä ole lämmennyt talvella tarpeeksi. 

Pitää selän lämpimänä ja omaa lempinimen "ryijy". Mukava ja lämmin, erilaisista harmaista 7-veljeksistä tehty, pintaneuleena tunturineuletta.

Edessä on vetoketju, joka kai ei luonnossa pullistele niinkuin näissä kuvissa...sillä saa sentään vähän säädeltyä lämpimyyttä.

Neiti Nean Neiti Hurmaava

Kun HerttainenApulainen oli pieni, antoi kummitäti eräänä jouluna lahjaksi rakkaan pupun.
Nyt kummitädin oma Apulainen sai oman pupunsa.

Tämä pupu syntyi nopeana ideana, eikä kaavojakaan ollut, mutta tulihan siitä pupu kuitenkin.

Jotta hän -tunnetaan vielä tekohetkellä nimellä "Neiti Hurmaava" mutta saanee toisen nimen- osaa todistaa olevansa omistajansa, kirjailin vielä rintaan "N". Silmät, nenä ja suu on myös kirjailtu.

Kauniita unia ja ihania halauksia!

Vartalo on tehty pellavakankaasta ja koristelussa käytetyt pinkit palaset on ostettu Amsterdamin markkinoilta - kyllä harmittaa kun en silloin tajunnut ostaa "tarpeeksi", kauniita kankaita pakkakaupalla ja pilkkahinnalla!

Kaverille Limaa lahjaksi :)

Edellisisten postausten lehtikuvioista innostuneena (on muuten hyvin helppo ja ekan toiston jälkeen jo ulkoa opittu) sain vielä päähäni tehdä kaverille kanssa - varsinkin kun hän muutamaa viikkoa ennen joulua valitti, että hänellä on vain yksi kauhahuivi ja sekin kutittaa!

Tuohan on suoranainen haaste! Kokeillaan josko Dropsin Lima ei kutittaisi, vaikka sisältääkin vain alpakkaa ja villaa. Limaa oli jäljelläkin tästä villatakista., tähän huiviin meni vajaa 150 grammaa. Jos tämäkin kutittaa, niin tehdään toinen huivi! Tai tuubihan tämä jo annettu oikeasti on:

Tästä kuvasta näkyy malli parhaiten. Ensin tehty kaulan ympäri riittävä suorakulmio ja sen alareunasta on poimittu silmukat ja jatkettu jonkin verran Stephen West'n Colonnade Shawl'n mukaan (että tuubista riittää myös kauluksen alle). Lisätty 4 nappia...

Ja tällainen on pikkupakkasilla (tai voi tätä laskea vieläkin alemmas)..

Paukkupakkasilla voi vetää aika :) korkealle, nenäkin peittyy.

No toivottavasti nyt olisi hyvä!

Lämmintä jatkoa Herttaiselle Anopille

Herttainen Anoppi ei ollut koskaan vielä saanut minulta yhtään sliparia, joten tänä jouluna sellainen ilmaantui pukinkontista lämmittämään talven pakkasissa. Sitten ne pakkaset samantien loppuivatkin :) ja lumimyräkätkin muuttuivat vesisateiksi. Reilusti yli puolen metrin kinokset sulivat monta kymmentä senttiä.

Kuten edellisen postauksen omassa sliparissa, niin myös tässä on samaa lankaa, Dropsin Nepalia (noin 250 gr). Oikea väri on alimmassa kuvassa, mutta salamalla otetuissa kuvissa näkyy parhaiten kuviot.

Oma versio oli kalpea versio tästä, jonka malli on Suuresta Käsityölehdestä 10/2007 (Lehtikimono). Joskus ammoin huomasin jonkun tehneet tämän ohjeen sellaisilla muutoksilla, että jätetään liehuvat kimonohihat kokonaan pois ja aloitetaan suoraan liiviosuudesta, näin tein itsekin. Kimonohihat kun eivät ole talvitakkien alla kaikkein näppärimmät. Lehtiköynnöskuvio on kyllä kaunis, työ tehdään siis sivusaumasta sivusaumaan..

Näin tästä tuli kyllä kiva ja toivotunlainen. Virkkasin vielä pääntien ja hihatiet sekä helmaan useamman kierroksen pylväitä, niin tuli vähän "tukevamaksi" ja pidemmäksi. Herttanen Anoppikin tykkäsi ja se olikin tietysti pääasia. Ja kokokin näytti onneksi olivan sangen hyvä.

Nyt on jo taas palattu joululomalta kouluun ja töihin, mutten malta olla loppuun laittamatta hyvän loman aineksia: (jumppaa ei kyllä muistaakseni kovin paljoa harrastettu, lepoa ja taukoja senkin edestä :))

Tähti-idea, onnistumisen iloa

Pinterestin sivuilta jäi ennen joulua mieleen, kuinka joku oli tehnyt vessapaperirullan hylsyistä joulutähtiä riippumaan ikkunaan. Olin sitä ennen ollut niin iloinen löytäessäni paljon tosi upeita leikattavia paperisia joulutähtimalleja, mutta sitten iski innostus näihin...

Yhdestä hylsystä voi leikata esim 7 rengasta, jotka taipuvat jo leikatessa sopivaan muotoon, hieman pisaramaiseksi. 

Näkemässäni kuvassa (jota en enää löydä) oli tehty vain yhden hylsyn kokoisia tähtiä, siis seitsemän rengasta yhteen ja siimalla ikkunaan roikkumaan. 

Sekin oli yksinkertaisuudessaan kiva.

Mutta arvaahan sen, miten tässäkin taas kävi...

Töissä hiipailin eri vessoissa keräämässä tyhjiä hylsyjä ja kotona tietysti keräsin kaikki. En sentään toivonut vatsatautia, vaikka sillä olisi tietysti hylsyjäkin tullut nopeammin. Onneksi oli ihania työkavereita, jotka silmiään pyöritellellen keräsivät kotoaankin hylsyjä, vaikka varmasti olivat jo sitä mieltä, että mitä ihmettä siellä taas väsätään...Kiitti vaan näin jälkikäteenkin! Lukekaa kaverit loppuun asti :)

Mun mielestä onnistui upeasti!

Tässä oveen ripustetussa on parikymmenen hylsyn renkaat niitattu kiinni toisiinsa ja lopputulos on suihkutettu valkoisella ja hopeisella spreymaalilla (kun niitä oli kaapissa jäljellä aiemmista suihkutteluista). Materiaalin huomaa vasta aivan lähitarkastelussa näinkin arkiseksi, yksikin kaveri jo luuli tätä tuohesta tehdyksi.

Kiva näin, mutta sitten alkoi mielessä pyöriä, että oikeastaanhan tätä voisi vielä suurentaa. Ja paljon. Eli kaverit, tuokaa vaan vielä niitä hylsyjä, tästä tuleekin "koriste" yläkerran portaikon seinään, eiköhän toimi myös jonkinlaisena aukstiikkalevynä. 

Saa laajeta vielä reilusti! 

Jatkoa luvassa, jos/ kun on taas ollut materiaalia käytettävissä ja innon saa kohdistumaan taas niittailuun..

Vuoden eka työ (Nepalia)

Huoh miten kauan muka taas kesti saada innostus, kamera, piuhat ja kannettava samaan paikkaan samaan aikaan.

Tämän vuoden eka työ on itselle tehty -voiko sanoa "lyhythihainen slipari"?
Siis Dropsin Nepalista tehty liivi pienillä hihoilla.

Aloitettu kauluksesta ja tehty saumattomana helmaan asti.
5 puikoilla pehmeä, laskeutuva ja lämmin 40% alpakkaa ja loput villaa).

Kauluksessa on 80 silmukkaa ja silmukoita on lisätty tasaisesti niin, että lopulta edessä ja takana oli 80 silmukkaa ja hihoissa 60. Vyötärökavennuksien tilanteesta riippuen sivuosuudessa on 12-16 silmukkaa.

Lopuksi tehty erikseen pikkutasku, jossa lyhennettyjä kerroksia syvemmän taskun aikaansaamiseksi. Tasku on tehty työpäiviä ajatellen, sinne mahtuu esim avaimet.

Alemmassa kuvassa väri näkyy paremmin, on siis hyvin tummanharmaa, "mixed colour".

Etu- ja takakapaleessa on molemmissa samanlainen kuvio-osuus, se on yksinkertaistettu versio "Suuri käsityölehti 10/2007" lehtikimonon (malli 25) ohjeesta.

Nyt (taas kerran) on ajatuksena saada päivitystiheys vähän tasaisemmaksi, mutta koska viime vuodelta puuttuu jopa muutaman kuukauden tekemiset, niin tämä alkuvuosi on kyllä varsin helppo näyttää ahkeralta ts. täyttää ajastetuilla, viime vuoden töillä ja  tarinoilla :)