Lämmittävä citykaninpoikanen

Tämä Eevin saama kaninpoikanen on yhdistelmä huovutusintoilua ja Tilli Mössönpojan inspiroimaa kirjailua. Kirjailut ovat kyllä kaukana esikuvistaan, mutta muuten tästä tuli sangen kiva.

Pupunen on neulottu Fritidsgarnista ja huovutettu kerran 60 asteen pikapesussa.

Pupua voi käyttää käsinukkena tai jos lämmittää sisuspussia mikrossa muutaman minuutin, niin pupunen lämmittää mukavasti aikansa vaikka vaunuissa pakkasella. Koska Eevi tykkää maistella kaikkea niin en harjannut pintaa pehmeämmäksi, jottei tästä irtoaisi nöyhtää tukehduttamaan pientä.

Sisuspussi on tehty ohuesta puuvillakankaasta ja sisus on täytetty ohranjyvillä. Minuutin-parin lämmitys mikrossa riittää tälle määrälle jyviä. Koko pupusen koko on noin 12 * 20 cm.

Takana on vielä omistajan nimikirjain. HEH- kirjailua täytyy vielä vähän treenata....

ISO HOME

Nyt hiljaiselo saa jo loppua ja jouluyllätysten paljastaminen alkaa...onneksi olin nämä jo saanut tehtyä, sillä viikkoon en ole pystynytkään neulomaan lainkaan, kun ensin tulehtui toinen peukalo ja nyt on oikea käsi paketissa kun tuli kaaduttua joulupäivänä stigan kanssa :( välipäivinä oli kyllä ajatus tehdä jotain kivaa itselle välillä, mutta antaa käden huilata!

Kun alkukesästä tein nimikirjaimillisia sisustustyynyjä (kuten tämä) pohdiskelin HOME tai KOTI tai RAKAS tai vastaavan tyynyn koko tekstillä tekemistä jo silloin. Jossain vaiheessa "T":n ja "A":n saajien joukosta tuli ilmi, että heillekin mahtuisi HOME.

Toivottavasti tämä home ei ole koskaan uuden talonne ongelma :).

Mahtumisesta en sen sijaan ole enää ihan varma, sillä tästä tuli sangen suuri! Meillä on itsellä sohvalla aikoinaan IKEASTA hommatut samankokoiset isot (72*72 cm) tyynyt ja laskeskelin, että sen kokoiset saan näppärästi, kun alunperin mallina olleet olivat 40 * 40 cm.

Huono puoli on, että tämä kun oli tarkoitus kiinnittää valmiiseen koristetyynyyn tai ainakin -tyynynpäälliseen, niin enpä tuon kokoisia enää löytänytkään!! HÖH. Päällinen oli siis ommeltava itse - sori vaan. Yritin kyllä parhaani. Päällisen tein pussiksi, joka solmitaan kiinni nauhoilla. Sisätyynyksi täytyy keksiä jotain virittelyä, jos oikean kokoista ei ala tulemaan vastaan.

Koko perhe mahtuu kyllä yhtä aikaa lepuuttamaan päitään. Lankaa tähän meni vähän vajaa 2 kerää luonnonvalkoista 7-veljestä lankaa. Jotta olisi ollut jotain muutakin tekemistä kuin kirjainten osuuden odottelua, niin laitoin "rajat" kirjainten väliin.

Vaakaraita on pintaneuletta kirjasta "Kauneimmat neulemallit", pystyraidan hunajakennot ovat samaa Novitan mallia kuin Isän sliparissa (esittely myöhemmin).

Kirjainkaaviot ovat samaa mallia kuin aiemmissa tyynyissä, kirjasta "Neuleita kullannupuille" (Erika Knight).

Aika kiva, tosin nyt ehkä tekisin kuitenkin ennemmin toisen mallisena vaikka 40 * 160 cm kokoisena niin sisään mahtuisi 4 pikkutyynyä.

HerttainenKitaristi ihmetteli aikansa tekstiä, kunnes rohkaisi mielensä ja kysyi "miksi ihmeessä tossa lukee home ??"

Revi nyt siitä, että se on kiva sana - kato hei - eng-lan-ti-a :)

Tiivistelmä: ala-ja yläreunoissa 7 kerrosta ainaoikeaa. Kummassakin sivureunassa on 5 s ainaoikeaa. 20 krs ennen kirjaimen tekoa, kirjain 30 krs, kirjaimen ja "väliviivan" välissä taas 20 krs. Väliviiva-kuvio on 6 cm korkea, sitten taas 20 krs + kirjain 30 krs ja 20 krs ennen ainaoikein-kerroksia. Koko ajan 140 silmukkaa.

Open unisukat

Oheinen Hesarin fiksu tutkimus maaliskuulta todistaa, että ihminen ehdottomasti tarvitsee unisukkia. Varsinkin jos on päiväkodin ope ja ihan poikki päivän töiden jälkeen. Yömyssykin sallitaan joskus, mutta pidempiaikaisessa käytössä nämä ovat ehkä paremmat. Näin vanhemman näkökulmasta katsottuna ainakin.

Nämä unisukat on tehty Gjestalin Bris soija-villa-yhdistelmälangasta, eivätkä valitettavasti pidä lainkaan pesukonepesusta. Mutta ovat sangen pehmeät, hyvin neuloutuvat ja sopivat unisukiksi.

Lämmittävät varmaan mielellään ihanan open varpaita joulun jälkeen ja ei-ihan-sattumalta ovat enimmäkseen turkoosit, eli open lempiväriä. Koristeeksi on kiinnitetty Fritidsgarnista virkkaamalla tehdyt ja huovutetut kukat, joihin on ommeltu turkooseja pikkuhelmiä.

Nuku hyvin, Kaisu!

Ja nuku hyvin Riitta myös, hänen sukkansa tein jo keväällä, nyt ompelin vielä vihreitä helmiä päälle.

Pikkupeikon villatakki

Joskus ensijaisena tekosyynä on malli, mihin tarvitaan (tai jo löytyy) langat, joskus tekeminen alkaa siitä, että "jotain pitäis tehdä" ja joskus lanka suorastaan hyppää käsiin ja kertoo miksi haluaa tulla.

Tämä viimeinen kävi tällä kertaa. Katselin edellisissä Oulunkylän Fashion Houden ystävyysmyynnissä ihan muita lankoja, kun silmäkulmassa näin Marks & Kattensin Jytte-lankakeriä, 200 gramman kerä 4 euroa. Visio syntyi samantien; meidän pikkupeikko tykkäisi kovasti, jos tuosta tekisi villatakin. Joo - siinä pitää olla muutama helposti kiinni laitettava nappi, v-kaulus ja huppu ehdottomasti kanssa, sellainen terävähkö. Selvä pikkupeikon tai menninkäisen villatakki väreistä pitävälle.

Tämä on tehty täysin omasta päästä, vähän mittaillen olemassaolevaan, sopivaan villatakkiin. 6 puikoilla.

Neulottu kainaloihin kanssa yhtenä kappaleena 110 silmukalla ja v-aukko eteen. Kavennettu edessä ensin joka kerroksella ja hetken päästä joka toisella kerroksella, kunnes hartioihin jäi 12 silmukkaa. Hartiat on päätelty 3 puikon päättelyllä. Hihat on neulottu poimimalla silmukat (48) ja olkapäältä ranteeseen päin neuloen. Muutaman sentin jälkeen kavennukset (2 s/kerta) joka toisella kerroksella.

Helmassa, etureunoissa ja ranteensuissa on ainaoikeaa, etteivät reunat kääntyilisi. Olin tähän jo valinnut palmikkomallinkin, mutta sitä ei langan kirjavuuden ja paksuusvaihteluiden takia kannattanut tehdä, ei se mihinkään olisi näkynyt.

Hupun kanssa joudui vähän jo pohdiskelemaankin, mites se oikein tehdäänkään, kun tähän tuli tehtyä v-aukko..ongelma ratkaistu tekemällä muutaman sentin jälkeen pidennettyjä kerroksia ensin toisessa reunassa ja sitten toisessa, näin tuli näppärästi vinot reunat, jotka sitten vaan lopussa virkkasin kiinni villatakkiin. Hupussa on pidennettyjä kerroksia myös loppuvaiheessa - vähän niinkuin olisinkin ollut tekemässä sukkaa, näin tuli pikkuisen lisää muotoiluja. Hupunkin sauma on tehty 3 puikon päättelyllä.

Luulisin, että joulupukin tuominen saa hymyn huulille. Ainakin tätä oli mukava tehdä ja lopputulos on pehmeä.

Vielä ehtii marraskuulle

En ole kuollut, enkä lopettanut neulomista! Valmiiksikin on tullut kaikenlaista ja lisää tulossa, mutta kun en voi laittaa niitä vielä tänne. noin 24 päivän päästä sitten :) Alempana muutama kuva ihan sen vuoksi, että kuvallisia juttuja on mukavampi lukea.

Ettäs tiedätte uteliaat potentiaaliset saajat - turha tulla kurkkimaan näyttääkö se jotain uutta - en teille ainakaan :) nimenomaan teidän ei kannata tulla ennen joulua takaisin. Laitan kyllä jotain juttuja näytille jo ennen joulua, mutta niistä ei nyt tähän hätään ole edes kuvaa.

Hyvää pian alkavaa joulukuuta kaikille tasapuolisesti! Oheisessa kuvassa tonttulakin virkaa esittää Pajunkissa-pipo, ohje by Memmu. Olisi kiva jos jättäisitte kommenttia, että vähän tietäisin keitä täällä oikein käy! Mistä te tänne osaatte ?

Jotta nyt kuitenkin tulisi jotain päivityksiä, niin laitan pari kuvaa aiempien vuosien joululahjoista - näitä varten nostin jopa ompelukoneen esille :) Valokuvat on tulostettu t-paitakankaalle, silitetty lakanakankaalle ja ommeltu kiinni joulusukkaan. Sukkien sisältä vaihteli aika rajusti saajasta toiseen: pipoja, karkkia, kuohuviiniä, glögiä tai valokuvia.

Kolmet käsineet lisää

Oikeasti nämä kai olisivat nimeltään lapaskämmekkäät vai kämmekkälapaset. Näiden idea tuli Tornado- lapassormikkaista (Mira Lanki), mutta lanka on eriä, samoin kuin silmukkalukumäärät ja palmikkokin. En myöskään tehnyt näitä kynsikkäiksi vaan kämmekkäiksi, joissa siis on huppu. Minulle liian isot, mutta niin oli tarkoituskin.

Valmistuttuaan vaikuttavat sangen näppäriltä, toiste tehdessä pitää muistaa funtsia, josko silmukkojen poimimisen olisi voinut tehdä kämmekäsosan sisäpuolelta, eikä palmikkokuviosta ulkopuolelta - ehkä olisi voinut poimia helpommin sisältä?


Näiden näppärin idea on mielestäni se, että peukalo ei ole kokonainen, mutta silti pitkä. Useimmitenhan kämmekkäissä ja kynsikkäissä peukalo on ihan tavallinen kokonainen, joten miten pinsettiote sujuukaan ... näitä peukaloita voi tarvittaessa nykäistä vähän alaspäin, joten esim lapsen nuhaisen nenän pyyhkiminen pulkkamäessä onnistuu ilman että a) lapanen likaantuu tai b) lapsen nenä raapiintuu ..nämä ovat nimittäin aika "rouheaa lankaa", Naturgarnia. Lankaa meni noin 75 grammaa.

Kirjoneuletta aiemmin tehdessä ja HerttaisenApulaisen niitä sovittaessa tarvittiin yhtäkkiä hänellekin uudet lapaset "tällaiset paksut".

Mikäs siinä, kyllä vielä viidennenkin parin saa peräkkäin tehtyä, kun kerran on tarvetta/ toiveena. Näissä on hänen värivalintansa - tosin valmistumisen jälkeen ilmoitti "että mä taidan kyllä sittenkin tykätä enemmän kelkusta ja vihkusta (siis keltaisesta ja vihreästä) kuin punkusta (siis punaisesta)... anteeks vaan".

Paksuus näissä kuitenkin miellytti ja pääsevät käyttöönkin kun nyt näköjään ilmat jo kylmenevät sellaiseksi, että hanskat on oltava - jopa hänenlaisellaan hikikädellä. Nämä on tehty mutu-tuntumalla ja ajatuksella, että pitkä varsi on hyvä. 40 silmukkaa oli sopiva arvio ja kumpikin lanka on 7-veljestä.

Lisäksi sain aikaiseksi virkata! itselle kiinteillä silmukoilla lapaset, tämä virkkaaminen oli sangen suuri saavutus minulta, mutta nopeastihan nämä sitten valmistuivat (tässä kuvassa vielä päättelemättöminä). Varressa on virkattu silmukan takareunasta ja lapasosassa molemmista reunoista, aika eri näköistä.

Punaiset unipolvisukat

Hellyyttävä kolmivuotias halusi oppia neulomaan ja pyysi apua. Kun sitten vähän tarkemmin kyselin, että mitähän olisi ajatus tehdä, niin reipas oli päättänyt ihan itse tarvitsevansa oikein pitkät sukat itselleen :)

Väärä oletus: pikkuisilla naperoilla on lyhyt sääri, joten täti pystyi aivan ohimennen lupaamaan, että kovista kasvusäryistä kärsivä lapsonen saisi pikimiten polvisukat lämmittämään kipeitä jalkoja öisin. Voidaan me joskus opetella neulomaankin, mutta ehkä polvisukkia ei kannata ottaa ensimmäiseksi tavoitteeksi.

Välipäätelmä sovituksen jälkeen: no ei ne sääret nyt niin kovin lyhyet olleetkaan, kokeiltaessa nehän olivat aivan liian lyhyet. Ei todellakaan mitkään polvisukat, vähän tavallisia nilkkasukkia pidemmät vain. Lopputulos: Kylläpä kolmevuotiaalla voi olla pitkä jalka! alkuperäiset nimittäin olivat melkein polvisukat meidän 5-vuotiaallekin.

Mitäs sitten, otetaan sukat takaisin, poimitaan silmukat varresta ja aletaan neulomaan lisää...
Päätetään olla harmistumatta siitä, että aiemmassa sukkien elämässä niissä oli jopa pohjemuotoilut, jotka nyt osuvat vähän väärään paikkaan. Onneksi sukat muotoutuvat jalassa, eikä muotoiluja juurikaan erottanut. Lapsen nilkka ei kuitenkaan ole mitenkään poikkeavan paksu :)

Nämä on tehty punaisen ystävälle ja kun olivat "vain ohimennen tekaistut", niin käytin vain 7-veljestä jämälankoja, jotka tosin kaikki olivat punaisia. Nyt punaiset langat ovatkin loppuneet. Resorissa on 40 silmukkaa, pohjelevennysten jälkeen 46 (lisäykset heti resorien jälkeen joka kolmas kerros) ja takaisin kavennus ensin joka kolmas kerros 40 silmukkaan ja nilkan kohdalla muutaman rivin välein 36 silmukkaan. Näiden koko on noin 26 ja varsien pidennysten jälkeen ajanevat asiansa sangen mallikkaasti.

Hus-hus- pois kasvukivut, nämä sukat jalassa ei enää satu koko yötä! Jospa nyt vanhemmatkin saisivat nukkua paremmin :)