Aiemmin tehtyjä villatakkeja

Kun nyt pääsin vauhtiin myös näiden vanhojen töiden esittelyssä, niin tässä seuraavaksi vuonna 2007 Herttaiselle Apulaiselle tehdyt 2 villatakkia:

Puna-oranssi on tehty yhtenä kappaleena kainaloihin saakka ja siitä ylöspäin tasoneuleena Virolaisesta liukuvärjätystä villasta.

Hihoihin silmukat on poimittu vartalokappaleesta ja neulottu ranteisiin.

Tasaisin välein pikkupalmikoita, pikkuisen helmineuletta ja kultaiset kolikkonapit.

Tätä on käytetty paljon ja alkaa kuvien ottohetkellä olemaan jo vähän pieni. Oma malli, koko n. 98 cm.

ja vielä lähikuva

Sinisestä sukkis-langasta paksumpi palmikkotakki(suurempi kuin edellinen, koko noin 110 cm, ideaa ja palmikkomalli on otettu Drops Designin ohjeesta pojan palmikkopusero). Muuten hyvä, mutta herttainen Apulainen ei ole oikein paksujen (=lämpimien) vaatteiden ystävä ..

Clapotis, Fifi ja kauluri

Kun huiveja on tullut jo jonkinverran esiteltyä, niin pistänpä näytille myös tasan vuosi sitten tehdyn Clapotiksen (hyvä suomenkielinen ohje by Tekele ja Tuunaus on täällä). Tätä oli mukava tehdä ja purkamisosuuskin sujui mallikkaasti ensimmäisen silmukan päästön jälkeen :)

Lankana Virosta tuotu liukuvärjätty villalanka, jonka värinvaihtojen pituudet täsmäsivät toiveeseen täysin.

Tykkään kovasti ja oli jo viime talvena suuressa käytössä.

Pääsköön samalla näytille myös viime vuonna tehty Fifi (Äidille äitienpäivälahjaksi), jotta voidaan todistaa, että kun kerran kaikki muutkin, niin tein minäkin Fifin. Nämä samanlaiset. peräkkäiset toistot ei ole tosiaan mieluisia, mutta Äiti sai takkiinsa sopivan kaulaliinan (Novita Nalle Colori).

Isä ei juurikaan käytä kaulaliinoja, mutta jos edes ihan kovimmilla pakkasilla suostuisi käyttämään (edes hiihtolenkillä) kauluria. Tällaisen version sai. Tämä on omasta päästä sävelletty, tehty yhtenä kappaleena edestä taakse, päänreikä siis kavennuksin ja lisäyksin. Kaularesori on tuplakorkea ja se on ommeltu kaksinkertaiseksi kiinni kaulukseen. Palmikkomalli on tässäkin otettu Drops Designin ohjeesta pojan palmikkopusero. Kuvassa (onpas oudosti pingoitettu, varmaan vähän vaiheessa) värit vähän vääristyvät, oikeasti on farkunsinistä Sukkis-lankaa.

Tilattu ja tehty parit sukat

Äitini näki minun ja Herttaisen Apulaisen "aurinkosukat" ja sanoi, että jopa tuollaiset olisivat ihan kivat. Samaa lankaa ei enää ollut itsellä eikä Vihreästä Vyyhdistäkään löytynyt. Ehkä hyväkin, että tuli toista sävyä, niin eivät mene mökillä sekaisin. Siitä aiemmasta keltaisemmasta, muuten samasta langasta tehdyissä omissa sukissa muuten tuli huomattavasti enemmän kirjoneuleen näköistä kuviota sukkaan "itsestään", tässä turkoosinvärisessä täpliä tuli vain ihan vähän, olisin halunnut enemmän. Nyt näyttää melkein tavalliselta raitasukalta. Yritin tehdä keskenään samanlaiset sukat, muttei ihan täysin onnistunut, kun värit eivät tulleet säännöllisesti kerältä.

Ovat nämä kyllä mun makuuni vähän liian kirjavat (turkoosit), mutta ehkä näihin voi laittaa saatelapuksi, että jos eksyy sienimetsään, voi ottaa kengät pois ja heilutella näitä sukkia, niin etsintäpartio löytää helpommin :) Nyt taas voi ihmetellä, että mihin loppulanka riittää vai pitääkö taas käydä hakemassa tälle keränlopulle kaveri, ettei olisi niin yksinäinen.

Äiti saa nämä lahjukseksi, kun hoitaa Herttaista Apulaista pidennetyn viikonlopun ajan loma-aikana. Ja ettei äiti yksin vaan pääsisi mahtailemaan uusilla sukillaan, niin Isälle piti kanssa tehdä sukat. Isälle on kiva tehdä sukkia, koska hänen tietää niitä käyttävänkin. Monet muut pihtailevat (varsinkin pitsisukkien käyttöä), kun eihän niitä raaski käyttää, etteivät kulu. Kulukoon vaan, kyllä uusia saa tekemällä . Parempaa kiitosta työlle ei olekaan, kun että näkee jonkun tekemänsä olevan käytössä. Isän sukissa on tavoistani poiketen vahvistettu kantapää, yleensä teen tiimalasikantapään, mutta Isällä on HYVIN karkeat kantapäät, ohut sukkalanka & tiimalasikantapää ei tunnu ihan kestävimmältä vaihtoehdolta!

Näillä 7-veljestä raitasukilla ei kyllä etsintäpartiota auteta, mutta toivottavasti eksyvät vain yhdessä

Ja kun Herttainen Apulainen kerran oli menossa pidemmäksi aikaa yökylään, niin hänellekin piti viimeisenä iltana tekaista uudet sukat. Näistä sammakkosukista tuli taas kerran unisukat (aiemmista tehdyistä ei mikään pari ole kelvannut, kun ovat muka kutittaneet). Näiden ei kyllä pitäisi kutittaa yhtään, kun on tehty bambulangasta. Paitsi kirjailut jälkikäteen vanhoista jämäkeristä.

Jos eksyvät yhdessä metsään, niin sammakot eivät kyllä auta etsijöitä lainkaan :)

Tekiskö vai muuttaisko kesken?

Kuva:http://penelopeillustration.com/blog/2008/02/26/start-over-start-over-start-over/

Tiedäthän sen tunteen, kun on ensin löytänyt juuri sopivan työn tehtäväksi?

Nytkin työn alla on jotain, minkä piti olla helppo ja nopea välityö, jolla saada kasvaneet Tennessee-varastot pois (Bolerosta jäi jäljelle, joten Anttilasta tarttui samaa lankaa mukaan puoliväkisin "et sä siitä 150 grammasta saa mitään tehtyä kuitenkaan"..).

Hihaton toppi päätti kesken työn muuttua hihalliseksi puuvillapaidaksi, kun sitä lankaa nyt kerran on.

Mutta olikohan sittenkään hyvä päätös? Myöhemmin nähdään. Kai.

(Parit sukat tuli taas tehtyä valmiiksi, mutta juuri nyt ei ole tarvetta omata keskeneräisiä sukkia)

Tilattu ja toimitettu: pikkusukkia muille

Pitsibolero-kaverin vieressä istuu töissä toinen kaveri, joka toivoi lasten pikkusukkia (mielummin eri kokosia ja useammat). Joten niitä sitten välipalaksi, nämä täytyi saada pian pois alta, jotta voisisi tehdä taas jotain itselle :)

Ihan perusmallikin olisi käynyt, mutta kyllä mä itse haluan, että pienissäkin sukissa on joku juju, kun muuten niitä on niin puuduttava tehdä. Joten pikkuvirityksiä nyt edes (nämä kai tarvitaan enemmän saapassukiksi kuin hienostelusukiksi, joten kovin reikäistä pitsiä en sentään mennyt tekemään). Nämä on kaikki 7-veljestä, jotta pesu onnistuu koneellakin. Ainakin meidän Herttainen Apulainen onnistuu kuraamaan sukkansakin, jos vähääkään haluaa.

Itselle (tai joulupukille) muistiin, on hommattava lyhyemmät 15 cm puikot (3,5 kokoiset), pienten sukkia on tyhmä tehdä isoilla (normaaleilla) sukkapuikoilla. Pariin saa menemään melkein yhtä paljon aikaa kuin aikuisten kokoihin.

Ekaksi noin kokoa 22, 32 silmukkaa lankalaatikosta löytyneestä marjapuuron värisestä 7-veikasta. Mallikerta tähän on Ullan rinsessa-setistä ja pituus 15 cm. Kuvio vetää vartta kasaan ja se näyttää hieman tiukalta? Toivottavasti kuitenkin sopii saajalleen nilkastakin.

Sitten koko 25(-26) raitasukat 7-veikasta 26 silmukkaa. Väriraidat menevät aika nätisti ja sukista tuli jopa :) samanlaiset.

kolmantena 26(-27) punasukat 7-veikasta. Näissä on feather-and-fun-mallikuvio
ja vielä n.kokoa 30 olevat "isot" sukat. Näissä on reikärivi varressa (alunperin oli tarkoitus tehdä nirkkorivi, mutta tämä näytti loppujen lopuksi ihan kivalta siinä vaiheessa, kun varret olisi pitänyt ommella kiinni. Herttainen Apulainen kommentoi melkein valmiita sukkia tylsiksi ja sanoi, että niihin pitäisi laittaa vaikka norsun kuva. Siispä koristelin vielä norsukuvilla. Ne on taaskin kopsattu Jessica Trompin sivuilta.

Koska moni juttu (muu kuin käsityöaiheinen) ottaa nyt aivoon, niin päätöstekstin kopsaan vielä "Rasat hukassa" blogista: "Mutta on se hyvä että ihmisellä on aina sukankudin kesken , se rauhoittaa hermoja tiukimmassa paikassa". Aloitin siis taas uudet sukat..

Tilattu ja toimitettu: Kietaisubolero

Lehmus oli edelleen myttynä pingoittelematta ja päättelemättä. Se näytti vähän kuivahtaneelta, joten pistin sen puoleksi tunniksi likoamaan. Sitten se näytti ihan likomärältä, joten pistin sen kuivumaan..Kiristin vielä nuppineuloilla, kun näytti niin myttyiseltä..kuivikoon rauhassa.

Sitten töissä tuli puhetta neulomisesta ja ajan puutteesta ja viitseliäisyydestäkin. Sitten tarvittiin hihatinta, jonka hämmästyksekseni lupasin tehdä, kunhan kertoo millaisen.


No hihattimen ohjeen haku keskeytyi, kun eteen oli tullut kietaisupitsiboleron ohje. Joten tarvittiinkin sellainen.
Tässä 5 puikot ja Novitan Tennessee meleerattua 100% puuvillalankaa (22 s/10 cm) n.250 gr s-koossa, joka oli mullekin ihan sopiva, vaikka olisin itselle oletuksena tehnyt m:n (ohjeen mukaisesta 350 gr jäi siis runsaasti jäljelle jotain muuta pikkutyötä varten). Jos teen tällaisen toisen joskus, niin muistettava tehdä hihansuihin asti yhtenä kappaleena, nyt meni ihan turhan paljon aikaa saumojen (siistiin) ompeluun. Ja olkasaumat pitäisi tehdä 3-puikon päättelyllä, mutta sen keksin vasta siinä vaiheessa kun osat oli jo päätelty.

Pitsineule oli tosi helppoa ja sopivan näyttävää, tosin jopa puuduttavaa tehdä, kun ei mitään vaihtelua missään vaiheessa. n -2 oikein yhteen - lk - n - lk - ylivetokavennus n. Nurjan puolen tein o -n - n - n - n - n -o. Ohjeessa oli turhan vaikeasti vaan mainittu, että nurjat nurjina ja oikeat oikeina.

Mallineule on muuten tosi mukautuvaa neulosta, vähän pelkäsin hihoja tehdessä, että tulee liian kapeat, mutta näin ei onneksi käynyt.

Ihan tuli oikean kokoinen ja näköinen, onneksi. Ja ilmeisesti mieluinenkin. Tai sitten minua huijattiin pahemman kerran :)

Perhosen kuoriutuminen

Jotain värivammaisia lehmuksenlehtiä vai joko se syksy tuli?

Tämä siis on lehmus. Tehty 5 pyöröillä virolaisesta liukuvärjätystä langasta. Lankaa ei mennyt paljon mitään, tämä onkin ollut tosi riittoisaa, kun siitä on tullut jo Kärhö-liivi ja Clapotis.

Malli itsessään oli helppo ja mukava, mutta ei tämä ollut ihan mun juttuni. Tykkäsin Revontulen teosta enemmän. Ainakin puoleenväliin asti piti koko ajan kaaviosta tarkastaa, että mitä ihmettä tällä rivillä pitikään tehdä.. vain hullu valitsee tällaisen työn telkkarityöksi. Fudiksen EM-kisoja pystyi tämän tekoiltana katsomaan vain toisella silmällä. Turhautuneena kaavion tylsyyteen ja ennustettavuuteen tein reilusti vähemmän toistoja kuin ohjeessa neuvottiin, mutta olihan puikotkin isommat.. pingotuskin onneksi suurensi vielä, joten tuli ihan riittävän kokoinen.

Vielä pitäisi päättää mitä tällä nyt tekisi :)