Omat Olympialaiset

Ihan omiin olympialaisiini kuuluu ainakin laji, jossa väsätään Pikku-Ketun kuvien innoittamana February Lady Sweater'ia. Omani alkoi muotoutumaan vasta pari päivää avajaisten jälkeen, kun mieleeni yhtäkkiä takavasemmalta hyökkäsi mielikuva Gestalin Maija-keristä, jotka suorastaan hyppäsivät sohvalle ja ilmoittivat olevansa juuri oikean tiheyden omaavaa, jos neulois 5-puikoilla... Maijaa on tarpeeksi (hmm :) Kilon iloinen löytö Oulunkylän FashionHousen ystävyysmyynnistä on siis jo odottanut tekeytymistään lähes vuoden), mutta beessi väri vähän mietityttää, voipi olla, että lopputulos pääsee värikylpyyn. Toistaiseksi on saatu vartalo-osuus valmiiksi, epäselvää on vielä saanko hihat tehtyä olympialaisten aikaan, kun en aio ottaa työtä mukaani torstaina alkavalle viikon lomalle. Raglanlisäykseta toteutuivat ohjeesta poiketen reiällisinä (vahingossa-ajatusvirheen tuloksena, mutta ei näyttänyt niin pahalta, että olisin purkanut pitkät pätkät).

Lomasaldon isompi pläjäys

Hups, yli kuukausi edellisestä postauksesta. Tähän on syynä pelkästään kameralaiskuus, töitä on kyllä valmistunut, mutta kuvien otto ja siirto kamerasta on tuntunut niin kovin vaikealta.

Nyt siis pidempi postitus:

Lomalla oli ajatuksena tehdä jos/ kun/ mitä huvittaa: ehkä uusi revontuli (kun sitä lankaakin nyt taas on), sukat (tuhottava ruskeaa raitalankaa). ja lankaahan ylipäätänsä jo oli varastoissa ja tuli vielä lisääkin, Viron villaa ja Novitan tarjouseriä.

Valmiiksi tulivat 3/4-hihainen puuvillapaita (jossa alunperin oli ideana Katie Marcusin Razor Cami) ja joka oli se minkä modifioimista mietiskelin jo heinäkuussa. Langaksi oli ajateltu loput pitsiboleron Tennesseestä, mutta lopputulos alkoi miellyttämään jo neuloessa niin paljon, että päätinkin tehdä tähän ihan kunnollisen yläosan ja vähän hihojakin. Hihat on aloitettu suoraan vartalo-osuudesta, vartalo-osuus tehty kokonaan pyörönä ja olkasaumat päätelty 3 puikon päättelyllä -> ihanaa, ei ommeltavia saumoja. Lankaa piti ostaa lisää :) kun ei ne vanhat siis ihan riittäneet. Tykkään. Mallineule on mukavan joustavaa ja virittelyjenkin jälkeen lopputulos miellyttää kovasti. Tennesseetä (erää 2) on vieläkin jäljellä :) Tämä pääsi jo edustamaan Suomea, kun kävimme lomalla pikamatkalla Milanossa.

Tuli aika kiva, lisään kuvan myöhemmin.

Pikkuisen jäi kuitenkin harmittamaan ajattelemani topin muuntuminen "isommaksi" vaatteeksi, joten hyvin pikaisena välityönä tekaisin tällaisen topin ihan omasta päästä (Ajatus on tässäkin sama Razor Cami, mutta pintaneule on samaa kuin aiemmin tekemässäni pitsibolerossa ja lanka on ammoin joululahjaksi saamaani polyester-puuvillaa. Ei kestänyt teko kauaa (kun tahtipuikkoina touhusivat 6-puikot).

Ei ole tarkoitettu pidettäväksi tällalailla t-paidan vaan topin päällä, mutta kuvausolosuhteet kun olivat mitä olivat, kyllä tästä jotain kuvaa saa.

Teki mieli tehdä sukat. tyrkyllä kasoissa oli melkein päällimmäisinä ruskeaa 7-veljestä raitalankaa. Mielikuva aivoissa ja pikainen googlaus toivat esille Hepsin sikin sokin sukat (jonkinlainen Jaywalker).

Koska lanka oli paksumpaa, niin tein vain 51 silmukalla ja näinollen kuviota näkyy valmiissa sukassa vähemmän. Ei muuten tullut tehdessä ajatelleeksi, että tämä mallineule ei veny, pikemminkin olin huolissani, että nyt näistä tulee kovin leveät varret(yleensä teen naisten kokojen 7-veikkasukat 46 silmukalla)

Aika tiukat jopa omiin jalkoihini, tuskin tulevat lörpsähtämään jatkossakaan, joten täytyy muistaa, että ei saa antaa kenellekään paksujalkaiselle :)

.

Loman ihanin tulos taisi kuitenkin olla toinen Revontuli. Tämä päätyy Äidille synttärinään, kun mokoma tajusi :) ihastella :) aiemmin tekemääni Revontulta. Näytti vieläpä tuomisiksi tuomaansa Viron villavyyhtiä ja sanoi, että vaikka tuosta. Tosin näki vyyhdinpuiden pyörinnän mökillä ja huomattuaan, että jotain oli aloitettu kysyi, että mitä olen tekemässä. Eikö tosiaan muistanut, että oli tavallaan antanut työksiannon? Vai oliko tämä ovela tapa saada minut ylpeäksi siitä, että teen siinä vieressä jotain hänelle tulevaa? Tämä on/ olisi kyllä minulle parempi väri kuin se itselleni aiemmin tekemäni punainen, mutta Äiti ei ole punaisen perään juuri ollenkaan, joten en taida kehdata pitää tätä itse..

Aina jaksan kuitenkin ihmetellä pingoittamisen jälkeistä tulosta, katsokaas vaikka itse:

Tässä aletaan olemaan loppusuoralla

Pingoitus kylppärin lattialla, värit eivät salamakuvassa ole kohdallaan.

Tässä suihkunraikkaana lepäilemässä pihanurmikolla. Kokoa on vähän huono hahmottaa, mutta on hyvin samankokoinen kuin jo aiemmin tekemäni.

Kannelmäen Prismassa oli lankoja "halvalla" ja mukaan hyppäsivät mm. pinkkejä Palmalankoja. Ei kuulu mitenkään omiin suosikkeihini, yleensä teen vain villasta tai melkein villasta ja harvoin puuvillasta, mutta tämä Palma on silkkaa polyesteriä. Tiesin kuitenkin Rinsessamme ihastuvan, jos tästä tekisi jotain; pinkki kuuluu lemppareihin ja tämä EI VOI kutittaa. Kahdessa illassa valmistui slipari, jota tosin on jo käytetty t-paitamaisena. Koristeluihin meni enemmän aikaa kuin itse sliparin neulomiseen, kun virkkaus ei tosiaan ole mun lajini ja nappienkin valinta oli suuren tuskailun takana :) Herttainen Apulainen oli suunnattoman onnellinen. Ja Palma-lankaa on nyt sitten jäljellä vielä 2,5 kerää... ehkä jossain vaiheessa muotoutuu pipo-kaulaliina-yösukka? -muotoon?

Sopii hyvin esimerkiksi keijukaistanssiin

Tällaiset kivan kuultavan napit löytyivät nappilaatikosta

Sitten niissä Novitan lankojen aleissa oli punaista Nalle Coloria. Osa Nallesta päätti haluta Typyn Cousteau-pipoksi Tätöselle, kun olen jo useampana vuonna kauhuissani kuunnellut, miten hän harrastaa suppilovahveroiden ja tattien poimimista metsästysaikaan armeijan vihreissä maastovaatteissa. Tätönen on saatava vähän paremmin näkyväksi, ettei käy huonosti, joten saa nyt pian synttärinään ainakin punaisen pipon. Punainen ei kuulu ollenkaan hänen lempiväreihinsä, mutta ehkä suostuu käyttämään tätä väriä edes "omissa" metsissään :) 120 s. Näitä pipoja olen tehnyt eri paksuisista langoista ainakin Veljelle, Herttaiselle Kitaristille, itselle ja Isälle. Lopputulos sopii lähes jokaisen päähän.

Lopetan lomaraporttini tähän :)

Aiemmin tehtyjä villatakkeja

Kun nyt pääsin vauhtiin myös näiden vanhojen töiden esittelyssä, niin tässä seuraavaksi vuonna 2007 Herttaiselle Apulaiselle tehdyt 2 villatakkia:

Puna-oranssi on tehty yhtenä kappaleena kainaloihin saakka ja siitä ylöspäin tasoneuleena Virolaisesta liukuvärjätystä villasta.

Hihoihin silmukat on poimittu vartalokappaleesta ja neulottu ranteisiin.

Tasaisin välein pikkupalmikoita, pikkuisen helmineuletta ja kultaiset kolikkonapit.

Tätä on käytetty paljon ja alkaa kuvien ottohetkellä olemaan jo vähän pieni. Oma malli, koko n. 98 cm.

ja vielä lähikuva

Sinisestä sukkis-langasta paksumpi palmikkotakki(suurempi kuin edellinen, koko noin 110 cm, ideaa ja palmikkomalli on otettu Drops Designin ohjeesta pojan palmikkopusero). Muuten hyvä, mutta herttainen Apulainen ei ole oikein paksujen (=lämpimien) vaatteiden ystävä ..

Clapotis, Fifi ja kauluri

Kun huiveja on tullut jo jonkinverran esiteltyä, niin pistänpä näytille myös tasan vuosi sitten tehdyn Clapotiksen (hyvä suomenkielinen ohje by Tekele ja Tuunaus on täällä). Tätä oli mukava tehdä ja purkamisosuuskin sujui mallikkaasti ensimmäisen silmukan päästön jälkeen :)

Lankana Virosta tuotu liukuvärjätty villalanka, jonka värinvaihtojen pituudet täsmäsivät toiveeseen täysin.

Tykkään kovasti ja oli jo viime talvena suuressa käytössä.

Pääsköön samalla näytille myös viime vuonna tehty Fifi (Äidille äitienpäivälahjaksi), jotta voidaan todistaa, että kun kerran kaikki muutkin, niin tein minäkin Fifin. Nämä samanlaiset. peräkkäiset toistot ei ole tosiaan mieluisia, mutta Äiti sai takkiinsa sopivan kaulaliinan (Novita Nalle Colori).

Isä ei juurikaan käytä kaulaliinoja, mutta jos edes ihan kovimmilla pakkasilla suostuisi käyttämään (edes hiihtolenkillä) kauluria. Tällaisen version sai. Tämä on omasta päästä sävelletty, tehty yhtenä kappaleena edestä taakse, päänreikä siis kavennuksin ja lisäyksin. Kaularesori on tuplakorkea ja se on ommeltu kaksinkertaiseksi kiinni kaulukseen. Palmikkomalli on tässäkin otettu Drops Designin ohjeesta pojan palmikkopusero. Kuvassa (onpas oudosti pingoitettu, varmaan vähän vaiheessa) värit vähän vääristyvät, oikeasti on farkunsinistä Sukkis-lankaa.

Tilattu ja tehty parit sukat

Äitini näki minun ja Herttaisen Apulaisen "aurinkosukat" ja sanoi, että jopa tuollaiset olisivat ihan kivat. Samaa lankaa ei enää ollut itsellä eikä Vihreästä Vyyhdistäkään löytynyt. Ehkä hyväkin, että tuli toista sävyä, niin eivät mene mökillä sekaisin. Siitä aiemmasta keltaisemmasta, muuten samasta langasta tehdyissä omissa sukissa muuten tuli huomattavasti enemmän kirjoneuleen näköistä kuviota sukkaan "itsestään", tässä turkoosinvärisessä täpliä tuli vain ihan vähän, olisin halunnut enemmän. Nyt näyttää melkein tavalliselta raitasukalta. Yritin tehdä keskenään samanlaiset sukat, muttei ihan täysin onnistunut, kun värit eivät tulleet säännöllisesti kerältä.

Ovat nämä kyllä mun makuuni vähän liian kirjavat (turkoosit), mutta ehkä näihin voi laittaa saatelapuksi, että jos eksyy sienimetsään, voi ottaa kengät pois ja heilutella näitä sukkia, niin etsintäpartio löytää helpommin :) Nyt taas voi ihmetellä, että mihin loppulanka riittää vai pitääkö taas käydä hakemassa tälle keränlopulle kaveri, ettei olisi niin yksinäinen.

Äiti saa nämä lahjukseksi, kun hoitaa Herttaista Apulaista pidennetyn viikonlopun ajan loma-aikana. Ja ettei äiti yksin vaan pääsisi mahtailemaan uusilla sukillaan, niin Isälle piti kanssa tehdä sukat. Isälle on kiva tehdä sukkia, koska hänen tietää niitä käyttävänkin. Monet muut pihtailevat (varsinkin pitsisukkien käyttöä), kun eihän niitä raaski käyttää, etteivät kulu. Kulukoon vaan, kyllä uusia saa tekemällä . Parempaa kiitosta työlle ei olekaan, kun että näkee jonkun tekemänsä olevan käytössä. Isän sukissa on tavoistani poiketen vahvistettu kantapää, yleensä teen tiimalasikantapään, mutta Isällä on HYVIN karkeat kantapäät, ohut sukkalanka & tiimalasikantapää ei tunnu ihan kestävimmältä vaihtoehdolta!

Näillä 7-veljestä raitasukilla ei kyllä etsintäpartiota auteta, mutta toivottavasti eksyvät vain yhdessä

Ja kun Herttainen Apulainen kerran oli menossa pidemmäksi aikaa yökylään, niin hänellekin piti viimeisenä iltana tekaista uudet sukat. Näistä sammakkosukista tuli taas kerran unisukat (aiemmista tehdyistä ei mikään pari ole kelvannut, kun ovat muka kutittaneet). Näiden ei kyllä pitäisi kutittaa yhtään, kun on tehty bambulangasta. Paitsi kirjailut jälkikäteen vanhoista jämäkeristä.

Jos eksyvät yhdessä metsään, niin sammakot eivät kyllä auta etsijöitä lainkaan :)

Tekiskö vai muuttaisko kesken?

Kuva:http://penelopeillustration.com/blog/2008/02/26/start-over-start-over-start-over/

Tiedäthän sen tunteen, kun on ensin löytänyt juuri sopivan työn tehtäväksi?

Nytkin työn alla on jotain, minkä piti olla helppo ja nopea välityö, jolla saada kasvaneet Tennessee-varastot pois (Bolerosta jäi jäljelle, joten Anttilasta tarttui samaa lankaa mukaan puoliväkisin "et sä siitä 150 grammasta saa mitään tehtyä kuitenkaan"..).

Hihaton toppi päätti kesken työn muuttua hihalliseksi puuvillapaidaksi, kun sitä lankaa nyt kerran on.

Mutta olikohan sittenkään hyvä päätös? Myöhemmin nähdään. Kai.

(Parit sukat tuli taas tehtyä valmiiksi, mutta juuri nyt ei ole tarvetta omata keskeneräisiä sukkia)

Tilattu ja toimitettu: pikkusukkia muille

Pitsibolero-kaverin vieressä istuu töissä toinen kaveri, joka toivoi lasten pikkusukkia (mielummin eri kokosia ja useammat). Joten niitä sitten välipalaksi, nämä täytyi saada pian pois alta, jotta voisisi tehdä taas jotain itselle :)

Ihan perusmallikin olisi käynyt, mutta kyllä mä itse haluan, että pienissäkin sukissa on joku juju, kun muuten niitä on niin puuduttava tehdä. Joten pikkuvirityksiä nyt edes (nämä kai tarvitaan enemmän saapassukiksi kuin hienostelusukiksi, joten kovin reikäistä pitsiä en sentään mennyt tekemään). Nämä on kaikki 7-veljestä, jotta pesu onnistuu koneellakin. Ainakin meidän Herttainen Apulainen onnistuu kuraamaan sukkansakin, jos vähääkään haluaa.

Itselle (tai joulupukille) muistiin, on hommattava lyhyemmät 15 cm puikot (3,5 kokoiset), pienten sukkia on tyhmä tehdä isoilla (normaaleilla) sukkapuikoilla. Pariin saa menemään melkein yhtä paljon aikaa kuin aikuisten kokoihin.

Ekaksi noin kokoa 22, 32 silmukkaa lankalaatikosta löytyneestä marjapuuron värisestä 7-veikasta. Mallikerta tähän on Ullan rinsessa-setistä ja pituus 15 cm. Kuvio vetää vartta kasaan ja se näyttää hieman tiukalta? Toivottavasti kuitenkin sopii saajalleen nilkastakin.

Sitten koko 25(-26) raitasukat 7-veikasta 26 silmukkaa. Väriraidat menevät aika nätisti ja sukista tuli jopa :) samanlaiset.

kolmantena 26(-27) punasukat 7-veikasta. Näissä on feather-and-fun-mallikuvio
ja vielä n.kokoa 30 olevat "isot" sukat. Näissä on reikärivi varressa (alunperin oli tarkoitus tehdä nirkkorivi, mutta tämä näytti loppujen lopuksi ihan kivalta siinä vaiheessa, kun varret olisi pitänyt ommella kiinni. Herttainen Apulainen kommentoi melkein valmiita sukkia tylsiksi ja sanoi, että niihin pitäisi laittaa vaikka norsun kuva. Siispä koristelin vielä norsukuvilla. Ne on taaskin kopsattu Jessica Trompin sivuilta.

Koska moni juttu (muu kuin käsityöaiheinen) ottaa nyt aivoon, niin päätöstekstin kopsaan vielä "Rasat hukassa" blogista: "Mutta on se hyvä että ihmisellä on aina sukankudin kesken , se rauhoittaa hermoja tiukimmassa paikassa". Aloitin siis taas uudet sukat..