Hurjia kummituksia

HerttaisenApulaisen Halloween- juhlaviemiseksi väsättiin kummituksia. HUHUU- nämä ovat hurjia tyyppejä!

Näitä oli hauska ja nopea tehdä (vain valkosuklaan sulatus mikrossa ja pursotus suurinpiirtein kummituksen näköisiksi). HerttainenApulainen hoiti itse koko koristelupuolen, jokaisesta haluttiinkin yksilöllinen. Tyttökummituksilla on helmiä koruina, "kun ne haluavat aina hienostella". Kummitusideaa ei keksitty itse, vaan se napattiin täältä, jonne löysin täältä (Crafty Crow muuten ohimennen sanoen sisältää tosi paljon kivoja askarteluideoita eri ikäisten lasten kanssa touhuttavaksi, linkkivinkki lapsien kanssa touhuaville).

2 litraa Betty Boop'ia

Mun äiti on ihan kuin Betty Boop :) Ja kun Betty Boop päätti mielummin liota syntymäpäivänsä aattona kylpylässä kylpylässä mielummin kuin valmistella juhliaan, niin juhlat piti siis kehitellä itse!

HerttaisenApulaisen ja minun osuudeksi tuli pikkukakku, tätä ei tosiaan ollut tarkoituskaan syödä montaa päivää - mutta ihmeen isot palat siitä riitti kuitenkin meillekin, kun ängettiin joka tapauksessa paikalle varsinaisena synttärinä..

Varsinaiset isommat juhlat ovat kuulemma myöhemmin - nyt me odotellaan kovasti esimerkiksi itsenäisyyspäivän vastaanotolle kutsua, kotelomekkoja ja kunniamerkkejä on kyllä jo vähän katseltu sillä silmällä :) Äiti: heti se kutsu postiin!

Tämä kakku on hyydytetty 2 litran leipävuoassa ja päällystetty suklaaganachella. Välissä on omenamarmelaaadi- kermavaahto-sekoitus ja koristeeksi "meidän omalle Bettylle" kuva itsestään ja HerttaisenApulaisen tekemä marsipaani-rannekorukin pääsi kakun päälle. Vähänkö kimalteleva :) sateiseen syksyyn pitää saada glamouria ja pilkettä, jos ei muuten niin kimallekoristespray'n ja kultahelmien avulla.

Neljän lapasparin pläjäys

Suvun nuorimmainen ei käytä tuttia vieläkään, mutta päiväunilla ulkona ollessaan imeskelee pörröisiä lapasiaan niin, että hyvä kun ei tukehdu.

Täti sai toiveen vähemmän pörröisistä lapasista ja niitä syntyikin samantien kaksi paria. Nämä ovat nopeita tehdä, kun silmukoita on vain 40, eikä tietenkään tarvita vielä peukaloita. Ensimmäiset tein alkuperäisen toiveen mukaan puuvillalangasta (ja sitäpaitsi väri sopii toppahaalariin), mutta toiseen pariin tuli jo villaakin mukaan, ettei sormet heti olisi ihan jäässä. Toinen pari on tehty Novitan Syksy-langasta (kun sitä jäi yli aiemmin tehdyistä sukista) ja nämä luullakseni mahtuvat puuvillaisten allekin. Strategiset mitat molemmissa lapasissa ovat: noin suurinpiirtein 5 cm leveät ja 18 cm pitkät. Nämä molemmat ovat siis lähes kyynärtaipeeseen asti, että pysyisivät paremmin käsissä.

Sitä Syksy -lankaa jäi tietysti vieläkin ja tein siitä samantien isommat lapaset, nämä ovat miehen kokoiset, 52 silmukkaa. Ihan peruslapaset (tarkkasilmäinen huomaa, että resori ja kärkikavennus ovat kyllä muuta lankaa, ne on tehty Maija-langasta).

Neljäntenä parina putkahtivat puikoilta Villapallon Malla-lapaset, kun tuntui mukavalta tehdä kirjoneuletta. Ihan peruslapaset nämäkin, hyvän ohjeen mukaan tehty. Jäivät ehkä aavistuksen lyhyiksi (mutta mä en ainakaan valmista, muuten hyvännäköistä lapasta pura, ennemmin vaihdan lennossa saajaa :)). Lopputulos on kiva. Lankana tummanruskeaa 7-veljestä ja Marks & Kattensin Carolina Tweed- lankaa. Carolina tweed on hillitysti kiiltävää akryyliä, mutta lapaset varmasti ovat lämpimät paksuutensa ansiosta.

Yllätyskakku & luksussukat

Ei tästä ole tulossa leivontablogi, vaikka joskus näitä kakkukuvia tänne laitankin. Nyt päätimme herttaisenApulaisen kanssa väsätä pikakakun vanhempieni hääpäivän kunniaksi ja saimmepa hyvän syyn (ikäänkuin muka sellaisia tarvitsisimme) mennä taas käymään. Asuvat siis hyvin lähellä meitä.

Tämän pikakakun erikoisuus on, että täyte on täysin HerttaisenApulaisen (5v) kehittelemä, sai ottaa mitä löysi ja sekoitella niinkuin itse hyväksi näki (ihan pikkuisen vaan tarkastelin taka-alalla, ettei kakkuun nyt mitään todella outoa tulisi). Ihan lopuksi sotkeuduin asiaan ja änkesin paikalle muutaman liivatelehden kanssa, jotta saataisiin kakku jähmettymäänkin. Pohjan keksimurupohjankin teki itse (tässä itse onnneksi tiesi rajansa ja komensi minut sulattamaan margariinin:))

Täytteessä on ainakin omenasiiderimarmelaadia (tämä on ihanaa, bongasin reseptin Hannalta, mutta alkuperäinen lienee tämä Ruokamaailman sivuilla oleva), omenahilloa, kermavaahtoa, valkosuklaarouhetta, sokeria ja tyrnimarjoja (ja lisäksi ne mukaantunkemani muutama liivatelehti).

Tyrnimarjoja meillä riittää, sillä naapuri tuo niitä reilusti kaveriltaan aina näin syksyisin. Marjat ovat hyviä, jos niitä ei puraise :) 2 kai päivässä tuo vuorokauden c-vitamiinit, joten kyllä näitä ihan oikeastikin meillä syödään mielummin kuin pillereitä.

Ja vielä luksussukka-osuuteen. Tasan tämän verran saa aikaiseksi yhdestä kerästä Zitron Noblesse lankaa. Sangen ylellistä - 70 % merinovillaa ja 30 % silkkiä - ja kallista - paitsi tämä kerä oli hyvin halvalla ostettu myös Oulunkylän FashionHousen ystävyys- myynnistä (siis lankamaailma Nordiasta). Ihanan täydellisen pehmeää lankaa!! Reunustus piti tehdä eri langalla, kun päättelyyn tätä ei riittänyt :) Nämä on varpaista aloitettu lappualoituksella, muuten Nutkin -sukkien ohjeen mukaan. Helpot ja sievät, käytännössä ilmeisesti unisukkakäyttöön, kun tuskin lanka kestäisi suurempaa käyttöä.

Timanttiostoksilla ja paljon kullan+hopean kimallusta

Vauvan kastelahjasta jäi yli pieni pätkä vuorisilkkiä ja kun HerttainenApulainen niin innoissaan kietoutui siihen esitellen ihanan pehmeää viittaansa.. niin siitä se ajatus sitten lähti...

Ompelukone ja vanhoja nauhoja kaivettiin esille ja yhdessä illassa kangaspala muuttui prinsessan viitaksi. Vanhoja nauhoja oli suuri sen verran, että viitan sai kantattua niillä, yläreunaan rypytys, että muoto olisi parempi ja vielä yhdestä nauhasta leikattuja kimaltavia kuvioita sinne tänne..oi mikä ilo syntyikään! Koko tuli sattumalta sellaiseksi, että voi tätä käyttää esiliinanakin :)

Muutamaa päivää myöhemmin osui kuitenkin lelukaupan alennusmyynnissä silmään pussillinen "timantteja" ja olihan niitä ostettava, heti kotiin päästyä alkoikin niiden liimaaminen kuumaliimalla. Samalla muistin aiemmin yhdestä vanhasta paidasta irroittamani toisenlaiset "timantit" ja liimasimme niitäkin viittaan. Kylläpä tuli kimaltava :) ja mieluinen helpolla.

Eikä tässä kaikki! Oulunkylän FashionHousen ystävyysmyynnistä bongaamani Gjestalin Golden Silver- lanka muuttui jo samana iltana kimaltavaksi baskerimyssyseksi. Tässä langassa on 44% akryyliä, 44% villaa ja 12% metallilankaa. Lanka oli aika epätasaista neuloa., välillä hyvinkin ohutta ja seuraavassa hetkessä tosi paksua. Metallilankaosuus tuntui neulottaessa kovalta ja terävältäkin ja välillä jo ajattelin, että ei kai se raavi päätä, kun piponen on valmis.

Tämä oma baskeri on 6 puikoilla tehty, 14 cm jälkeen alettiin kaventamaan ja jo olikin valmis, nopeaa näin paksulla langalla. Pipo on tehty "käsityön uudet ulottuvuudet"- blogin "Pipo on pop"- ohjeella ihan ohjeen mukaan, paitsi että resorissa oli 75 silmukkaa. Nyt odotellaan auroinkoisia viileitä syysilmoja, että pääsee kimaltelemaan kilpaa auringon kanssa :)

... eikä tässä vielä kaikki; HerttaiselleApulaiselle piti kanssa tehdä oma! Hänen pipossaan on silmukoita vain 60. Taas tuli myös kokeiltua virkkausta ja on meillä kimaltavat kukkasetkin lätsissämme, johan kimalletaan. Melkein ei tarvita edes heijastimia :)

Syyskuun loppua, pikkukakku

Työn alla etenee kiivaasti yksi työ, mitä nyt ei voikaan paljastaa vielä pitkään aikaan! Siitä tulee kiva, Dropsin uusilla malleilla palmikkoa :)

Tajusin nimittäin yhtäkkiä hölmistyneenä, että liian moni sellainen, jolle mitään teen, käy täällä. Toisaalta kiva - toisaalta ei - sillä lahjan antamiseen ja saamiseen kyllä aika oleellisesti mun mielestä kuuluu yllätysmomentti; se hetki kun saaja on avaamassa pakettiansa, mutta ei vielä tiedä mikä se on. Nyt täytyykin ruveta tarkemmin pohtimaan, että mitä tänne laittaakaan ja ennenkaikkea koska laittaa.

...Hmmm. tietysti Ravelryyn kuvan voisi valmistuttuaan laittaa, sinne sentään eivät pienet nuuskivat nenät taida sentään löytää..

Juttu ilman kuvaa on tylsä, joten tästä aasinsillalla Tätösen saamaan yllärikakkuun. Hän oli ajatellut juhlia kerrankin syntymäpäiviään, mutta monenlaisten sattumuksien ja aikataulumuutosten takia juhlat onkin siirretty hamaan tulevaisuuteen. Olen kyllä jatkuvasti yrittänyt kysellä juhlapäivää, mutta vaikka varsinaista päivää ei ole vielä tiedossa, niin ei me unohdeta :), ei juhlista niin vaan eroon pääse meidän suvussa!

HerttainenApulainen oli yökylässä heillä ensimmäistä kertaa ja oli yhtenä toimeksiantona saanut hommaksi aamulla ilmoittaa oven takana olevan jonkun pikkuisen yllärin. Kahvintuonti sänkyyn ei vielä onnistunut, kun ei saa käyttää kahvinkeitintä, eikä tämän kakun hakeminenkaan ulkoa onnistunut itsekseen, kun ei osannut avata ulko-ovea.

Tällaisen pikkukakun olimme tehneet jo etukäteen, tästä riitti hyvin kahdelle (ja vielä Tätöselle itselleen iltapalaksi lisää). Pikkuinen kakku on tehty allaolevanlaisella vanhanajan jäädykemuotilla, jonka kyllä vuorasin tuorekelmulla, jotta pystyin olemaan varma kakun saamisesta kokonaisena pois muotista. Muottien koko ei tässä ehkä tule esille, ne vetävät puoli litraa.

Juuri sopivan kokoinen (illemmalla mahtui vielä pizzaa vatsaan ja kakkuakin oli siis vielä pala jäljellä).

Kakussa tuoreita mustikoita, valkosuklaata, kermavaahtoa ja liivatetta, päälle oli paineltu dominokekseistä ja rasvasta tehty keksipohja..joka kumottaessa tietysti jäi pohjaksi. Keskellä oleva kuoppa oli täytetty mustikoilla. Päällä kuvassa valkoisena näkyvä ei suinkaan ole hometta :) vaan kristallitomuväriä, jolla kakusta tuli "tyttömäinen".


Uskon kyllä että oli hyvää, vaikka en itse kakkua maistanutkaan. Aineksista, jotka eivät mahtuneet vuokaan teimme nimittäin samalla itselle maistiaisia. Nämä oli hyydytetty siikonisiin muffinssimuotteihin, johon pohjalle sulatettiin hieman valkosuklaata. Valkosuklaata oli niin ohut kerros, että se hieman halkeili irrotettaessa muotista, mutta ei se menoa haitannut. Nam.

Liila palmikkoreunainen jakku

Jonkun lehden välissä jokin aika sitten tuli kuponki, jolla saisi valitsemansa lehden ilmaiseksi. Tilaisuudesta ilahtuneena valitsin Suuren Käsityölehden ja se ilmaantuikin postilaatikkoon tosi nopsasti. Minähän en juurikaan ompele kuin hätätapauksessa, enkä osaa edes virkata, joten lähinnä ne neuleohjeet kiinnostivat.

Lehden tuloa seuraavana iltana tuli edellinen työ valmiiksi ja piti saada uutta puikoille.. pikaisella silmäyksellä aloitin liilasta Maijasta mallin 4 mukaista palmikkoreunaista jakkua. Langantiheys oli sopiva, joten pystyin tekemään suoraan ohjeen mukaan, kokona tässä s:n ja m:n välimuoto.

Tämä on jopa jotakuinkin ohjeen mukaan tehty, tosin kainalokavennuksiin saakka olen tehnyt pyörönä. "Jotakuinkin ohjeen mukaan" tarkoittaa tässä, että sen tein minkä ymmärsin, kylläpä oli hankalasti useammassakin kohdassa kerrottu mitä pitää tehdä. Ja ylipäätänsä sellaiset ohjeet, joissa joka 4. kerros tehdään jotain ja joka 6.kerros jotain muuta ja pitää muistaa monta asia yhtäaikaa... ei ihan mielijuttuja! Muutenhan tämä oli helppo, tuplahelmineuletta ja yksinkertaista palmikkoa, olisi periaatteessa ollut hyvä telkkarineule, mutta se alituinen laskeminen.. voi itku.

Kehittelin sitten tukkimiehen kirjanpitoon perustuvan viiva-piste-selostuksen, että toiset puolet (etuyläosa ja hiha) tulisivat keskenään samanlaisiksi - ei tämä muuten olisi onnistunutkaan.
Ilman erillistä apupaperia homma olisi ollut aika hankalaa. Ai miksi äidin papereihin EI SAA tehdä yhtään lisäviivaa eikä yhtään värikästä täplää?? Ja mitä enemmän kiellät koskemasta ohjeeseen, sitä vastuttavammaksi ohjeen lisämuokkaus muuttui.

Tuli sentään valmiiksi ja on jopa sangen hyvä. Oma mielipiden ohjeesta siis on "sekava" ja palmikon reunaan olisi voinut tehdä vielä muutaman lisänurjan, jotta se erottuisi paremmin. Varsinkin niskan taakse tuleviin kaitaleihin, niskasta ei nyt kovin hyvin näy, että sitä kiertää palmikko. Hihansuun leveät "lärpäkkeet" ovat aika kivat.

Pidensin tosin hihat kokopitkiksi ja vartalo-osaankin tuli hieman lisää pituutta, koko on nyt ihan oikea.

Olen tätä jo käyttänytkin, mutta nappia en ole tullut ommelleeksi, kun en osannut valita sopivaa.

Tämä kuvauksen aikainen kiinnipitolusikka ei sentään ollut käytössä töissä :)