Colonnade shawl (vol 1)

Tämä Stephen Westin malli on mielestäni suorastaan nerokas, joten tuskin tulee tekeminen rajoittumaan kahteen... Oho- hups, niin näitä on jo toinenkin, mutta koska sen matka jatkuu vasta jouluna, niin ei pääse vielä esille.

Tämä on aivan mahtava tapa saada tuhottua paksua lankaa, jota on jostain syystä vain noin 100 grammaa.

Tässä ensimmäisessä on alkuosa tehty Dropsin Nepalilla, jota jäi pikkuisen omasta Sherborne Abbeystä. Alaosan lanka on Novitan Puroa, tässä muistaakseni sävyssä Kevät. Puroa meni tasan kaksi kerää, eli 100 grammaa. Tulipa käyttöä niillekin, kun alennuskorissa ostaessani en kyllä tiennyt muuta kuin "jes, se on vihreää" :)

Tätä mallia voi käyttää monella eri tavalla! Tykkään kovasti. Tämän ei ollut tarkoitus tulla itselle, mutta jäänee kuitenkin minulle, että saan villatakkiin ja pipoon sopivan huivin- kun muutenhan sitä lankaa pitäisi saada lisää ja kuka nyt yhtä ainoaa kerää muka lähtee mistään ostamaan :)

Niin, keväthän ei oikeasti ole tällaista sinistä, vaan vihreää, mutten saanut värejä oikeiksi edes editoimalla...

Omat pitkät miten-niin-hävyttömät? polvisukat

Pitkähkö tarina siitä, miten näiden tekeminen oli mukavaa siihen asti kun olivat ns. ensimmäisen kerran valmiit. Kertomus voisi myös kuulua otsikon "taaskaan ei mennyt niinkuin Strömsössä" alle...

Sukkien valmistuttua sain päähäni, että muuten kivat, mutta jos jatkaisi vähän resoria, niin saisi sittenkin melkein samalla vaivalla polvisukat.

Siispä silmukat puikolle ja neulomaan ylöspäin.

Alunperin oli ajatuksena saada käytettyä yksi Niilon retuuttama Mellanraggi- kerä, mutta tässä vaiheessa oli tietysti lankaa jäljellä enää niin vähän, että molempia sukkia piti tehdä rinnakkain, jotta sai värinvaihtokohdat täsmäämään. Ja nyt puhutaan Niilon riepottelemasta lankakerästä, josta osa oli mennyt niin sotkuun, että se piti leikata pois. Ja puhutaan siis tosi lyhyistä langanpätkistä, joilla piti saada tehtyä koko lisäresoriosuus molempiin sukkiin. .. siis hyvin monta langanpäätä myöhemmin pääteltävänä, varsinkin kun näissä värinvaihdoissa taidan oikeasti olla aika tarkka, enkä halunnut mitään sinnepäin-rivejä.

Kun sukat olivat tarpeeksi pitkät polvisukiksi ja lankakin oli käytetty viimeistä senttiä myöten, niin tuli mieleen, että en mä tämän värisiä sukkia halua. Olisi pitänyt ajatella, että esim talvisaappaiden alta nämä eivät juurikaan näkyisi. Päätin värjätä sukat.

Marja-aroniat olivat juuri kypsiä ja putoamaisillaan pensaasta, joten päätin värjätä sukat marja-aroniamehulla. keitin ja siivilöin vahvan mehun ja ajattelin käydä Niilon kanssa lenkillä liemen jäähtyessä. Kun tulin takaisin, oli HerttainenApulainen innoissaan, miten hyvää mehua olikin tullut tehtyä. Hän oli lisännyt mukaan pikkuisen sokeria ja juonut ainakin puolet mehusta...

Siispä tekemään lisää lientä. Värjäys sinänsä onnistui hyvin ja vaaleimmat osat muuttuivat punaisiksi, mutta pistin sitten sukat vielä pesukoneeseen ja osa väristä huuhtoutuikin pois. Samalla sukkien koko muuttui hieman ja nyt ne ovat aavistuksen liian suuret ja suoraan sanottuna jo hieman "vanhan" näköiset. Huoh.

Sinänsä kelpaavat, mutta eivät mitenkään ihanat. Huomattavasti helpommalla olisin tehnyt sukat jo alunperin langasta, josta pidän ja hieman pidemmällä varrella olisivat olleet jo valmiiksi polvisukat.

Mallihan sinänsä on kaunis ja helppo Saucy by Jacquelynn Vance-Kuss. mallissa ei ollut vikaa, olen sitä käyttänyt aiemminkin ja tulen varmaan vielä tekemään lisääkin Saucy- sukkia. Ei nämä kyllä mielestäni mitään nimensä veroisia ole (vrt.suomennos hävytön/ julkea/ rivo) ?

Täysin toiveiden mukainen

Aiemmista villatakkien teoista viisastuneena (liian paksuja, liian punaisia, liian "jotain") tämä on tehty täysin HerttaisenApulaisen toiveiden mukaan. Nyt jopa hän,joka inhoaa villatakkeja, sanoo tämän olevan ihana, ja mikäs sen parempi palkinto olisikaan.

Dropsin Alpaca- langan piti tosin päätyä omaksi slipariksi, mutta tämä pistaasiväri houkutti myös neitiämme.

Ihan erikseen piti käydä hommaamassa turkoosia Alpaca- lankaa lisäksi, kun niitä tarvittiin ainakin kukiksi (ja pitkän pohtimisen jälkeen kelpasi myös reunaan). Nappien kiinnitys ja kaikki muut reunat paitsi resorit on tehty i-cord'lla.

Tämän malli on kyllä niin omasta päästä, että ihan ihmetyttää itseäkin onnistuminen - on meinaan ihan oikean kokoinenkin. Mallin muodostumista voisi kuvata vaikka sillä, että olin aloittamassa tätä helmasta ja luulin neulovani yhtenä kappaleena kainaloihin asti, mutta muutaman kerroksen jälkeen huomasin kappaleen olevan liian pieni, joten jatkoin samaan malliin ja aloitus olikin kauluksesta :)

Tämä on tosiaan yhtenä kappaleena neulottu, eikä yhtään ainoaa silmukkaa/ saumaa ommeltavana. Kukkien ja käynnöksen toteuttaminen ja niiden ompelu kiinni muuten valmiiseen työhän vei melkin yhtä paljon aikaa kuin itse villatakin neulominen. Nämä napit oli neitimme käynyt valitsemassa valmiiksi jo siinä vaiheessa, kun minulla siis oli pelkkä kaulus valmiina.

Kukkanapit on muuten tilattu Etsystä Buzzybeeshop'sta Thamaasta. Nämä ei muuten ole likimainkaan ainoat napit, jotka kesällä tilasin... nyt on nappilaatiko(i)ssa täytettä :) Pelkästään tuolta taisin tilata lähemmäs 200 aivan ihanaa nappia (ja vielä sangen edullisesti). Mutta on meillä ollut hauskaa HerttaisenApulaisen kanssa, kun ollaan niitäkin ihasteltu ja valikoitu milloin mihinkin.

Virkattujen kukkien esikuvana olivat Ninuskan upeat ruusut, vaikka lopputuloksesta sitä ei voine päätelläkään. Yritin ainakin :) ja kyllä ne tähän kelpaavat.

Köynnös on muuten myös icord'a ja tehty neulenukella.

Tämä on oikeasti ollut jo päälläkin, vaikka suurempia pakkaskelejä vielä onneksi odotellaankin.























Mielialasta riippuen tämä on karkkipaita tai kukkapaita. Pääasia on, että saaja tykkää ja äiti tykkää, kun on lämmin..

Kesähattuja :)

Ei ole vielä pakkasta ja pipojakin on tullut tehtyä, mutta vielä kehtaa juuri ja juuri näyttää paperinarusta tehtyjä kesähattuja :)

Näihin tuli idea HerttaisenAnopin Kuhmosta kesällä ostamasta hatusta, joka näytti ja tuntui kivalta. Siispä heti kauppaan ostamaan paperinarua ja väkertämään samantapaisia.

Ensin tuli vihreät ja sitten beessi äidille.

Näitä on nyt 3 ja vielä yksi punainen ainakin pitää vielä tehdä HerttaiselleApulaiselle. Yhdestä paperinaruvyyhdistä tulee melko tarkkaan tasan 2 hattua ja nämä kaikki on muuten päälaelta aloitettu, jotenkin tuntui helpommalta arvioida lopputuloshatun kokoa. Tällainen hattuhan on muten näppärä, venyy käyttäjän pään mukaan ja sitä voi kukin vetää leveälierisemmäksi tai korkeammaksi makunsa mukaan. Ja kestää muuten rullaamisen matkalaukkuunkin.

Ensimmäinen on neulottu ja loput virkattu - oli muuten sormet hellinä tekemisen jälkeen, ei ihan pehmeintä mahdollista materiaalia!

Petunia

Kesäpetunioiden aika meni jo, mutta ei hätää. Kesän kaipuuta voi lieventää KristaK:n Petunialla. Ihan kuten Krista tekstissä mainitsee "Huivi on helppo, vironvillasta neulottuna värikäs ja neulontaprojektina hieman tylsä – aivan kuten petuniakin". Olen ihan samaa mieltä.

Tykkään kyllä lopputuloksesta kovastikin! Joten tietty tylsyys unohtuu nopeammin kuin ilo valmistumisesta. ja olihan se lopuksi kiva nähdä kuinka ryttykasa muokkaantuu ihan oikeaksi puoliympyräksi.

Tämä on Tätösen aikoinaan Virosta tuomasta vironvillasta tehty ja värinvaihdot nyt vaan onistuvat tällaisessa huivissa ihan itsestään. Jep, kiva.

Oikeasti kesän kaipuuta voi myös vielä vähän aikaa lieventää myös katsomalla kesän valokuvia ja muistamalla miten lämmintä olikaan.

Onnea on..

..pieni rakas, joka rakastaa ainakin

askartelua ja
tanssimista ja
tehtäväkirjojen täyttämistä ja
leipomista :)

...joka osaa lukea reseptejä ja vaikka ilmankin tekaista yllätykseksi piirakoita.

Omenapiirakkaan pilkoin kyllä omenat ja iskä oli hoitanut uuni-osuuden, mutta muuten ihan itse tehdyt.

Ja rakkauskirjeitä siinä vieressä :)



Olet rakas Heinäsirkkafanimme.











































Heinäsirkka hyppäsi päähän Tammisaaren saarireissulla ja samalla keikalla näimme myös 4 merikotkan perheen liitelemässä suoraan yläpuolellamme!




















On myös neulottu paljonkin ja vähän reissattu muutenkin, enää puuttuu kuvat ja tekstit, niin näette muutakin.

Niin, jopa se edellisen kirjoituksen alpakkavillatakki on ollut valmiina jo vaikka kuinka kauan!

siniset pikasniikkarit

Nyt näytille pääsevät ovat siis lyhyet sukat.

Nämä olivat välityö muiden juttujen tekemisien järjestystä miettiessä ja kauhistetessa naapurimme massiivista piha- ja salaojaurakointia, joka uhkaa tulla myös meidän pihallemme.

Sukat on aloitettu lappualoituksella kärjestä ja niissä on oikein näppärä kantapää, tosi helppo - ei mitään silmukoiden poimimisia, vain lisäyksiä ja kavennuksia. Kantapään malli on "Gussett heel" - mikä onkaan suomeksi? Kuitenkin samanlainen kuin monissa WendyKnits'in sukissa yleensäkin, esim. Southwestern -sukissa. Istuukin ainakin omiin jalkoihini oikein hyvin.

Lankana Järbo Garnin Mellanraggi kerän loppu, josta onneksi sai vielä kohdistettua raidat tasan - nilkkaresorin pituus riippui täsmälleen siitä, että seuraavan sukan aloitukseen tarvittava värinvaihto tuli eteen. Itse käytän paljon tällaisia lyhyitä ja ohuehkoja villasukkia (tai pikasniikkereitä), joten resori on ihan tarpeeksi pitkä. 52 s.

Pintakuvio on kahden kerroksen ansiota ja tekee kyllä sukan päällisosan paremman näköiseksi kuin pohjan (tässä Mellanraggi- langassa kun on niin kovin pitkät ja voimakkaat värinvaihdot). Pintakuvion oli tarkoitus olla samanlaista kuin "Hermione's Everyday Socks" -sukissa, mutta kun ohje ei ollut käsillä kun tein näitä, niin tuli vähän erilainen... ovat sitten "melkein Hermionet", eivät kovin noitamaiset muutenkaan (siis vrt Harry Potterin Hermioneen).

1. rivi: *langankierto, 2 o, vedä langankierto oiken neulottujen silmukoiden yli* toista * * sukan päällä (26 s) ja pohjassa pelkkää oikeaa*
2. rivi: koko rivi oikein

..jep, toimii. Ihan kivat.

Lähiaikoina pitänee tehdä HerttaiselleApulaiselle alpakkainen ohut villatakki syksyn viileisiin päiviin, kun aiemmin tehty punainen villatakki onkin kuulemma niin kuuma (siis paksu), ettei voi "ehkä kuule koskaan" sitä käyttää... huoh... olishan tuo pitänyt muistaa ja tietää. Hän ei ole koskaan kelpuuttanut paksuja vaatteita, edes talvipakkasella. Mielummin sitten vaikka 3 ohutta päällekkäin. Aloittelinkin ohjeen mukaista villatakkia, mutta eilisillan tekemiset lienee parasta purkaa samantien - mahtuisi ilmeisesti myös minulle, vaikka koko muka olisi 7-8 vuotiaalle..

p.s Niilon punkkisaldo tänä kesänä on nyt jo 31 kpl! Valeluliuoksesta ei kyllä ole varmaan ollut mitään apua :( , en osta toiste. On siis tullut treenattua punkkien poistoa pinseteillä hyvinkin paljon, ei edes kauhistuttanut kun HerttaiseltaApulaiseltakin piti pari iltaa sitten poistaa punkki korvan takaa. Sitä en kyllä tiennyt, ettei lapsille annetakaan "varmuuden vuoksi" antibiootteja samantien, vaikka punkki olisi ollut kiinnittyneenä ihoon.

p.s 2 Citykoiramme ei kyllä ollut yhtään tietoinen rotumäärityksensä kohdasta, jossa todetaan parsoneiden olevan alunperin ketun luolametsästykseen kehitetty rotu. Hämmästyi nimittäin kovasti kun illansuussa törmäsimme melkein kotiovellamme kettuun. Kettu oli kesy ja tuijotti meitä muutaman metrin päästä Niilon vaan ihmetellessä, että mikähän tuokin on. Jos olisi ollut jänis/ koira/ orava/ varpunen/ kuiva lehti/ melkein mikä tahansa, niin varmasti olisi Niilo sännännyt samantien perään...Viitisen minuuttia tuijoteltiin toisiamme ja ehdin jopa ottamaan muutaman valokuvan kännykällä, sitten kettu lähti hissukseen kävelemään pois--- ei mitään kiirettä karkuun terhakkaa kettukoiraa :) joka kääntyi kotiinpäin, kun sanoin maagiset "nyt mennään nukkumaan" -sanat. Aah... nukkumaan... ihanaa!