Nymphalidea

Perhoset on kivoja ja niin myös perhosten mukaan nimetty aika uusi näppärä huivimalli (by Melinda VerMeer).

Pitsimäistä raunusta on vain toisella puolella, joten eri lailla käännellen näyttää päälläkin erilaiselta. Ohuena ja ilmavana mahtuu ohuemmankin takin alle tai jakun päälle ilman että näyttää kovin talviselta.

Mallissa ei ollenkaan tule monille huiveille tyypillistä käyttäytymistä, tiedättehän sen kun rivillä on jo satoja silmukoita. Tässä on maksimissaan kymmeniä ja aika pitkäti tehdään lyhyitä ja lyhennettyjä kerroksia. Edestakaisin aika monta kertaa... niin kauan, että lanka näyttää kohta loppuvan.

Nimenomaan malli, johon sopii maltillisesti itseraidoittuva lanka. Ei tähän kovin kirjavaa ehkä kannata laittaa, tai muuten reunuksen pitsiosuus jäänee näkymättä.

Helppohan tämä on ja huomattavasti nopeampi kuin moni muu.

Tämän tekeminen oli vähän niinkuin katselisi perhosen kuoriutumista, lopputuloksen muoto hämmästytti itseäkin pingoitusvaiheessa. Tällainenkö siitä tuli? Oho ja Okei..

50 grammaa Drops Delight -lankaa ja melkein saman verran Dropsin silkkialpakkaa. On pehmeä, on.

Kelpaa lentää perhosen lailla, kummitädin synttärinään. 
Paljon onnea.

Pompi, Niilo, pompi

Ja Niilohan pomppi - koko ison sydämensä kyllyydestä.

Ei parsoneita ainakaan laiskoiksi sohvaperunoiksi voi todellakaan kutsua :)

Oi miten rakas koira!

Tällaisesta voisi jopa teettää ison canvastaulun, 

niin tulisi iloiselle mielelle vähän huonompanakin päivänä :)

Hassu poika.

(sotki taas tahallaan yhden saaliiksi saamansa Alpakka-silkkikerän ja söi Vaarin piposta tupsun)

siniliilaa Nepalia ja pieniä poroja

Lunta on koko pihalla yhteensä ehkä lapiollinen ja tuppaanit työntyät jo reilun 5 cm pituisina maasta. Pajunkissat ovat kukkineet lähimetsässä koko talven ja ruusupensas lopetti kukintansa uutena vuotena.HerttaisenAnopin omenapuut kasvattavat silmuja kovaa kyytiä.

Melkein kohta jo kukkivat krookukset pihalla näissä väreissä...

Hyvä aika siis kertoa, että HerttainenApulainen toivoi pitkää, lämmintä kaulaliinaa ja tällainen oli tulos, ei muuten ole koko talvena montaa kertaa edes tarvittu. Mallin periaate reikärivein erotetusta Saroyanista ilman lehtikuviota ja lisäksi simpukkakoristeita virkattuna reunoissa tuomassa lisäleveyttä.

Viimeiset kuvat kun ovat vähän samaa siniliila-värisävyä, niin tulkoon merkityksi muistiin, että joulun alla väsäsimme muutamia poroja pullonkorkeista ja rautalanganpätkistä.
Nämä oli aika hauskoja kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Sinisiä uinteja ja sinisiä sukkia

Aluksi terveiset Gran Canarian lämmöstä, täydennettiin kaveriporukoiden kanssa d-vitamiinivarastoja.

Tässä alla uiskentelee HerttainenApulainen

ja tässä on Laura

Tällaiset sukat sai ensin HerttainenKitaristi joululahjaksi, mutta noloa kyllä ne samantien jatkoivatkin matkaa Juhan 50-v- lahjan lisukkeina. Mallikuvio on Novitan sukkalehdestä ja sukat ovat lähinnä Regia - lankaa. Kuvio tehdään nostetuilla silmukoilla, joten ei mitään pukemista hankaloittavia langanjuoksuja..
Muistiin itselle: oikea koko, Juha tykkäsi.

Niilo jäi kotiin (Mummalle ja Vaarille) odottelemaan kotiutumistamme,
mutta alla olevat sukat ovat HerttaisenKitaristin uudet,korvaamaan edellisiä.
Ne ovat muuten aivan perussukat 7-veljeksestä, mutta kantapää on TiiQn Fradrika-sukista. Monta kertaa käyttämäni kantapää, ilman mitään palmikoita, kun ei tunnu niitä arvostavan...

Ja tässä samalla Novitan sukkalehden mallilla kuin nuo ekat sukat tehdyt perussukat,
jotka muuten päätyivät Ahdin 60-v lahjan lisukkeeksi. 7-veljestä -lankaa hyvin vaaleanharmaana ja farkunsinisenä. Nämä on ihan ohjeen mukaan tehdyt, jopa vahvistettu kantapää.
Ahti mm. hoitaa metsiä ja hiihtää.. kyllä sukkia varmaan aina tarvitaan. Tai mökin lattialla talvella ainakin.

Yhden kerän Alizet

Äärimmäisen outoa käyttäytymistä HerttaiseltaKitaristilta, toi työmatkalta Tallinnasta minulle lankaa! 

Se oli kuulemma ollut niin minun väristäni, että oli vaan pakko ottaa mukaan... sanoo siis se sama mies, joka "silloin tällöin" huomauttelee siellä täällä majailevista lankakeristä.

Jep, kuitenkin: toi kerän (100 gr) Batik Design Alize Lanagold - lankaa. Kaunista turkkilaista villa-akryylisekoitetta.

Tekaisin pipon vähän wurm-myssyä mukaillen

ja toisenkin, kun lanka tuntui riittävän. Tässä mallikuviona "kuplat" ja kontrastivärinä pikkuinen jämäkerä Seitsemää Veljestä. 
Alizea jäi 10 cm.

Molemmat mallia omasta päästä, tykkään molemmista. 
Tarvitsenko muka kaksi samanväristä pipoa.
Tarvitsenko muka kaikkia niitä 20 pipoa, jotka minulla on ? 

Heh. 
Joo, pipot vaan on niin kivoja!

Kampaajakäynti ei tekisi pahaa.

Hopeakoruja hopeasavesta-. mikä mainio materiaali!

Hopeasavi on ihmeellistä ainetta! 

Ajatelkaas, että sitä voi muovata kuten muovailuvahaa, kuivaamisen jälkeen se poltetaan ja lopputulos on puhdasta hopeaa/ 99,99% hopeaa. Ja tätä voi tehdä kotonakin, jopa polton.Ja vielä kierrätysmateriaalista, tähän käytetään esim vanhoja röntgenkuvia.

Sangen ihmeellistä, joten pitihän sitä kokeilla!

(Itse kävin Vantaan Aikuisopistolla alkeis-lyhytkurssin, joten alla olevat ovat täydellisen ummikon tekeleitä). Katso myös "jälkeen" -kuvat lopusta.

Tällaisia sain kurssilla aikaiseksi:

Sudenkorento on itselle, oman mallin mukaan tehty. Tähän meni kokonainen 5 gramman savipala. Osat tehty erikseen ja kiinnitetty kuivumisen jälkeen. Siipien paksuus on 1 mm.

Siipien koristeet on saatu aikaiseksi kaulimalla levy silikonisen kuviolevyn päällä.

 Näistä kahdesta 1,5 mm paksuista lättänästä tulee rintakorut/ huivipidikkeet, yhteensä 3 grammaa. Sama pintakuviointi kuin sudenkorennossa.

 Ja jäljelle jääneestä 2 grammasta sai vielä korvakorut. Näihin kiinnitin läpinäkyvät zirkonit ja laitoin kiinni sterlinghopeisiin korvakorukoukkuihin. Kukat on tehty silikonisella muotilla, kun oli juuri sopivan kokoinen loppusavelle.

Kurssin lopputulos, 10 grammaa hopeasavea.

Myöhemmin näitä tuli vielä muokattua:

Sudenkorentoon kiinnitysrengas ja Swarowskin kristalli nahkanauhassa.

Rintakoruihin myös Swarowskin kristalli ja pikku sydänlaatta "Made with love" ja taustalle koruneula. Nyt näitä voi pitää kaulassa roikkumassa tai rintapielessä.

 Korvikset sai jäädä ihan sellaisekseen, kinastellaan HerttaisenApulaisen kanssa siitä, että kumman nämä nyt oikein olivatkaan.

Kivaahan tuo oli, tosin suhteellisen kallista materiaalia. Niinhän se on lankojenkin kanssa, on halvempaa ja on kalliimpaa. Itsetehtyä tuli kuitenkin.

Voi hyvänen aika mikä korukuume tästä myöhemmin tulikaan ja kaikki kyllä alkoi siitä, kun tällä kurssilla hoksasin, että hopeisia korvakorukoukkuja myydään koruihin/ koruosiin erikoistuneissa kaupoissa. Heti piti tilata niitä, kun muutamat itsellä olleet vanhat korvikset piti vaihtaa hopeisiin koukkuihin.ja kuka hullu sitä pelkkiä koukkuja tilaa, kun maailma on täynnä mitä ihanimpia helmiä yms.... puolustukseksi voidaan todeta, että koruosat vievät paljon vähemmän tilaa kuin langat :) Ja kun me tehdään paljon HerttaisenApulaisen kanssa yhdessä, niin saadaan laatuaikaa mukavalla tavalla. Neulomaan ei vielä kunnolla ole oppinut, vaikka tekikin jo minulle pipon:)

Nea- neidin pupu-slipari

Edit 26.2.14: Kiitos serkkuseni kuvasta!
Saajalle kelpaa, se on onnea se!


 

**
Joululahjaksi mennyt, tämäkin.

Kauan sitten tuli tehtyä HerttaiselleApulaiselle pikkupeikon villatakki Marks & Kattensin Jytte- langasta. Lankaa jäi silloin reilusti jäljelle ja taas tuli pikkupeikon (tämä on ihan hyvällä mielellä) asu, tällä kertaa slipari.

Edellisessä samaan osoitteeseen menneessä sliparissa oli myös pupu, joten koriste vanhaa toistaen. Kuvissa on säästä johtuen jouduttu käyttämään salamaa, eivätkä värit toistu ihan oikein, oikeasti tämä on enimmäkseen vihreä.

Söpö, pehmeä ja vesipestävä! Sopii niihin 3-vuotiaan hetkiin, kun ei tarvitse välttämättä olla prinsessa :)