Tylsää

Kuva Cubelogilta.

Aamu alkoi maanittelulla, muistuttelulla, kiljumisella, potkimisella ja karjumisella. Tylsää. Koko päivä pilalla. Ihan tyhmää.

Voispa aina voi olla vapaapäivä! Menisi luistelemaan tai tekisi muffinsseja kun huvittaa tai takaisin peiton alle tekemään vaikka majaa ja mutustelemaan näkkileipää leikkieväsretkelle. Neuloisi sivussa ja aurinko paistaisi. Ikkunat olisivat puhtaat, joten kirkas paiste ei häiritsisi. Ei tarvitsisi lähteä mihinkään, ei varsinkaan kun takana on huonosti nukuttu yö, liian pitkään makailu aamulla, kiirekin muka. Onko pakko käyttää herätyskellon torkkutoimintoa - 5 minuutin välein kurkotus kädellä ja haaveaika jatkuu.

Mihin muka on niin kiire? Töihin. Ja päiväkotiin. Ja päiväkotiin aamupalalle, ettei myöhästyisi sen syömisen takia töistä. Ja päivän tylsyys on täydellinen siinä vaiheessa kun kelloa vilkaistessa tietää, että tänään(kään) ei ehditä päiväkodin aamupalalle, en siis ehdi töihin ajoissa.

"Aion katsella tämän vuoden jokaisena päivänä kaikkea ja kaikkia kuin ensimmäistä kertaa - varsinkin pieniä asioita" lainaus Paulo Coelhon kirjasta "elämä"-kauneimmat mietelauseet. Siinäpä ohjetta alkaneelle päivälle, viikolle, vuodelle(kin).

Jos aloittaisi illalla. Ottaisi kainaloisen kainaloon, tehdään kaakaota ja voidellaan hapankorppuja. Tehdään tuoleista maja ja mennään sinne retkelle. Pussaillaan ja leikitään akrobaattitemppuja. Maalataan kasvoväreillä toisillemme pellen naamat.

..Onneksi ehdittiin aamulla aamupalan syönnin lomassa tulla taas kavereiksi. Teen rakkaimmalle Kainaloiselleni, HerttaisellaApulaiselle hahtuvasta lapasia, ehkä ne valmistuvat tänään (jos siellä majassa saa neuloa, jos ei saa, niin pelataan muistipeliä). Pesukonehuovutus joku toinen päivä, toivottavasti tulee sopivat. Illalla vietetään laatuaikaa.