Kimalteleva kauluri ja hauskat lapaset

Pikkuisena välipalana tekaisin tällaisen kaulurin (kun se aiemmin tehty keijukais-slipari on edelleen niin mieluinen). Tässä ei kauaa mennyt, itseasiassa koristeen tekeminen vei aikaa kauemmin kuin kaulurin.

Tämä on Palmaa edelleen (kun sitä kerran jäi). Tämä on tehty kaulahuiviksi, jonka sitten päätinkin ommella kiinni kauluriksi, eli edessä oleva osuus on kaksinkertainen.

Tämän tekemiseen oli pyyntö "tee mulle jotain" & "Tee pinkkiä" & "Pehmeää" ja "Kimaltelevaa". Herttainen Apulainen ei halunnut kuviin, joten pastapurkkimme toimii nyt kaulana, oikeasti asettuu kyllä ihan nätisti. Tämän päivän kelillä tätä ei kyllä vielä tarvita, tänään mittarissa 18,2 astetta, saa mun puolestani jatkua tällaisena jouluun asti.

Kimalluksen hoitaa tuo koriste, johon on siis ommeltu kaikenlaisia Herttaisen Apulaisen valitsemia ihania nappeja.

Näitä lapasia en kyllä ole itse tehnyt, vaan ne toi Anoppi Herttaiselle Apulaiselle Vilnasta. Nämä on ihanan lämpimät ja söpöt. Osaisiko joku neuvoa miten tuo sisäpuolen lenkki on tehty?

Lapaset siis ovat parit, jos sitä ei kuvasta hoksaa, mutta oikeanpuolinen on käännetty nurinpäin.

Pikkusukkia ja isoja sukkia lähdössä karkumatkalle

Lomakuume jyllää taas, sen lisäksi että koko perhe on muutenkin puoliflunssaisena yskijäjoukkiona. Paitsi me haluaisimme taas pois täältä sateesta, niin taitavat muutkin haluta vähän lämpimämpiä olosuhteita.

Löysin nimittäin tällaisia karkulaisia saunastamme. Hetkeksi olen ne saanut napattua kiinni, mutta uhoavat kovasti lähtevänsä pian pois meiltä kokonaan.

Isot sukat koko 44-45 on tehty 7-veljestä Polkasta (52 s) ihan perussukkana ja tiimalasikantapäällä, ne aikovat muuttaa Veljelle nimpparilahjaksi.

Pikkusukat odottavat kaverin vauvan syntymää, ne on tehty Gjestalin Maijasta ja jostain (vyöte kadonnut) Virolaisesta jämälangasta ihanalla Uhoavan Gnun Supervauvanpolvisukkien ohjeella.

Ihanat polvisukat, olisinpa ollut tämä ohje kun Herttainen Apulainen oli vauva :)

Valmista pitsiä näytille

Into päällä on taas tullut tulostakin. Nämä ovat kyllä olleet valmiina jo muutaman viikon, mutta hmm..kamera ja tietsika ja piuhat eivät ole olleet samaan aikaan paikalla. Nyt kuitenkin:

Tässä ensiksi kuva paidasta, jonka tein heinäkuussa ja jonka tekstiosuus tuli jo elokuussa. Tarkoitus oli siis tehdä tästä Razor Cami, mutta tehdessä lanka ehdottomasti halusi muotoutua isommaksi paidaksi kuin topiksi. Tätä on tullut käytettyä useamman kerran ja tykkään edelleen.


Mallikuvio on nättiä, edelleen.

Sitten pääsee esille Olympialaisneuleeni, joka tosin ei päässyt maaliin saakka annettuna aikana. Mutta keskenjääminen oli oma päätös, kun en ottanut tätä February Lady Sweater'ia mukaan lomamatkalle. Valmistui kuitenkin vain hieman myöhässä.

Tässä on lankana Gjestalin Maija ja pitihän tähänkin tehdä hieman omia muokkauksia, eli hihoista tein ihan kokopitkät (ja kavensin hihoissa yhteensä 1 mallikuvion verran, että hihat olisivat hieman kapeammat).

Tätäkin olen pitänyt jo useasti, vaikka ihan tekemisen loppumetreillä mietiskelin, että mitä ihmettä mä tällaista pitsineuletta taas teen..

Ideana ja tekotapana kyllä oli helppo ja mukava ja kuten joku muukin jossain blogissa mietiskeli, niin jo tehdessä mieleen tupsahteli ideoita siitä, kuinka tämä olisi kannattanut tehdä/ joskus voisi toteuttaa. Itse en oikein tykkää ainaoikein-neulepinnasta

(tosin siihenkin on jo silmä tottunut), enkä oikein taida tykätä ainaoikein ja pitsineule-mallien väliin tehdystä reikärivistä (mun mielestäni se näyttää vähän siltä, kuin reiät olisivat syntyneet vahingossa).

Tätönen toi tähän Virosta täydelliset napit.

Keep calm and..r

Kuva täältä.


On elämää nimittäin muuallakin kuin neulomossa.

PosterList'ssä on vielä muutaman päivän ale. Tämä ainakin sopii meille kotiin.

Kuunnelkaa SytytyStä vaikka levy-yhtiön sivuilla . Sieltä sen saa näppärästi ostettuakin :) Ja muistakaa arvostella myös (säälistä tai silkasta ihailusta :)) !!

On tämä vähän maksettu mainos, mutta tätä voi ihan oikeasti kuunnella samalla kuin neuloo sohvannurkassa- on muuten kokeiltu juttu !

Keep calm and...c

Vieroitusoireita reissussa, mukaan ei tullut mitään neulomiseen liittyvääkään, koska ajattelin testata mielenlujuuttani (kun February ei kuitenkaan olisi mahtunut mukaan).. Kalmarista löytyi yksi kunnon lankakauppa, mutta mikään lanka ei hypännyt syliin huutaen, että haluaa tulla meidän mukaamme. Sitäpaitsi hinnat olivat kalliimpia kuin Suomessa. Pienenä ajatuksena oli, että koska vietimme suurimman osan lomasta Öölannissa ja sehän on täynnä lampaita -> täytyy löytyä lampaanhajusia, rasvaisia villalankoja. Mutta eipä osunut silmään.

Onneksi en osallistunut virallisesti olympialaisiin. February on nimittäin yhä vaiheessa, vielä puuttuu yksi hiha. Tähän on syynä flunssa, joka hyökkäsi isommalla tai pienemmällä voimallaan koko perheemme kimppuun. En ole jaksanut pinnistellä.

Ja osuus "KEEP CALM" ihan siitä huomiosta, että hihaa pystyy tekemään reilusti !! niin, että poimii silmukat raglanista oikein näpsäkästi ja antaa mennä vaan...huomatakseen myöhemmin neulovansa väärälle puolelle. Siis Februaryn nurjalle puolelle pitsikuvion oikeaa puolta... vähänkö otti aivoon, kun oli pakko purkaa paljon!! (Ja varoa, etteivät raglanissa langalle poimitut silmukat pitsikuvioineen purkaudu saman tien). Kyllä voi olla tyhmä.. nyt olen taas vaiheessa "CARRY ON". HUOH.

Teki mieli nakata koko pusero huoneennurkkaan ja aloittaa muita töitä (joihin taas Tätönen on huomaavaisesti tuonut Virosta ihania uusia liukuvärjättyjä lankoja). Kiitos vaan TAAS!

Kuvat / photos: Keep Calm Ltd.

Omat Olympialaiset

Ihan omiin olympialaisiini kuuluu ainakin laji, jossa väsätään Pikku-Ketun kuvien innoittamana February Lady Sweater'ia. Omani alkoi muotoutumaan vasta pari päivää avajaisten jälkeen, kun mieleeni yhtäkkiä takavasemmalta hyökkäsi mielikuva Gestalin Maija-keristä, jotka suorastaan hyppäsivät sohvalle ja ilmoittivat olevansa juuri oikean tiheyden omaavaa, jos neulois 5-puikoilla... Maijaa on tarpeeksi (hmm :) Kilon iloinen löytö Oulunkylän FashionHousen ystävyysmyynnistä on siis jo odottanut tekeytymistään lähes vuoden), mutta beessi väri vähän mietityttää, voipi olla, että lopputulos pääsee värikylpyyn. Toistaiseksi on saatu vartalo-osuus valmiiksi, epäselvää on vielä saanko hihat tehtyä olympialaisten aikaan, kun en aio ottaa työtä mukaani torstaina alkavalle viikon lomalle. Raglanlisäykseta toteutuivat ohjeesta poiketen reiällisinä (vahingossa-ajatusvirheen tuloksena, mutta ei näyttänyt niin pahalta, että olisin purkanut pitkät pätkät).

Lomasaldon isompi pläjäys

Hups, yli kuukausi edellisestä postauksesta. Tähän on syynä pelkästään kameralaiskuus, töitä on kyllä valmistunut, mutta kuvien otto ja siirto kamerasta on tuntunut niin kovin vaikealta.

Nyt siis pidempi postitus:

Lomalla oli ajatuksena tehdä jos/ kun/ mitä huvittaa: ehkä uusi revontuli (kun sitä lankaakin nyt taas on), sukat (tuhottava ruskeaa raitalankaa). ja lankaahan ylipäätänsä jo oli varastoissa ja tuli vielä lisääkin, Viron villaa ja Novitan tarjouseriä.

Valmiiksi tulivat 3/4-hihainen puuvillapaita (jossa alunperin oli ideana Katie Marcusin Razor Cami) ja joka oli se minkä modifioimista mietiskelin jo heinäkuussa. Langaksi oli ajateltu loput pitsiboleron Tennesseestä, mutta lopputulos alkoi miellyttämään jo neuloessa niin paljon, että päätinkin tehdä tähän ihan kunnollisen yläosan ja vähän hihojakin. Hihat on aloitettu suoraan vartalo-osuudesta, vartalo-osuus tehty kokonaan pyörönä ja olkasaumat päätelty 3 puikon päättelyllä -> ihanaa, ei ommeltavia saumoja. Lankaa piti ostaa lisää :) kun ei ne vanhat siis ihan riittäneet. Tykkään. Mallineule on mukavan joustavaa ja virittelyjenkin jälkeen lopputulos miellyttää kovasti. Tennesseetä (erää 2) on vieläkin jäljellä :) Tämä pääsi jo edustamaan Suomea, kun kävimme lomalla pikamatkalla Milanossa.

Tuli aika kiva, lisään kuvan myöhemmin.

Pikkuisen jäi kuitenkin harmittamaan ajattelemani topin muuntuminen "isommaksi" vaatteeksi, joten hyvin pikaisena välityönä tekaisin tällaisen topin ihan omasta päästä (Ajatus on tässäkin sama Razor Cami, mutta pintaneule on samaa kuin aiemmin tekemässäni pitsibolerossa ja lanka on ammoin joululahjaksi saamaani polyester-puuvillaa. Ei kestänyt teko kauaa (kun tahtipuikkoina touhusivat 6-puikot).

Ei ole tarkoitettu pidettäväksi tällalailla t-paidan vaan topin päällä, mutta kuvausolosuhteet kun olivat mitä olivat, kyllä tästä jotain kuvaa saa.

Teki mieli tehdä sukat. tyrkyllä kasoissa oli melkein päällimmäisinä ruskeaa 7-veljestä raitalankaa. Mielikuva aivoissa ja pikainen googlaus toivat esille Hepsin sikin sokin sukat (jonkinlainen Jaywalker).

Koska lanka oli paksumpaa, niin tein vain 51 silmukalla ja näinollen kuviota näkyy valmiissa sukassa vähemmän. Ei muuten tullut tehdessä ajatelleeksi, että tämä mallineule ei veny, pikemminkin olin huolissani, että nyt näistä tulee kovin leveät varret(yleensä teen naisten kokojen 7-veikkasukat 46 silmukalla)

Aika tiukat jopa omiin jalkoihini, tuskin tulevat lörpsähtämään jatkossakaan, joten täytyy muistaa, että ei saa antaa kenellekään paksujalkaiselle :)

.

Loman ihanin tulos taisi kuitenkin olla toinen Revontuli. Tämä päätyy Äidille synttärinään, kun mokoma tajusi :) ihastella :) aiemmin tekemääni Revontulta. Näytti vieläpä tuomisiksi tuomaansa Viron villavyyhtiä ja sanoi, että vaikka tuosta. Tosin näki vyyhdinpuiden pyörinnän mökillä ja huomattuaan, että jotain oli aloitettu kysyi, että mitä olen tekemässä. Eikö tosiaan muistanut, että oli tavallaan antanut työksiannon? Vai oliko tämä ovela tapa saada minut ylpeäksi siitä, että teen siinä vieressä jotain hänelle tulevaa? Tämä on/ olisi kyllä minulle parempi väri kuin se itselleni aiemmin tekemäni punainen, mutta Äiti ei ole punaisen perään juuri ollenkaan, joten en taida kehdata pitää tätä itse..

Aina jaksan kuitenkin ihmetellä pingoittamisen jälkeistä tulosta, katsokaas vaikka itse:

Tässä aletaan olemaan loppusuoralla

Pingoitus kylppärin lattialla, värit eivät salamakuvassa ole kohdallaan.

Tässä suihkunraikkaana lepäilemässä pihanurmikolla. Kokoa on vähän huono hahmottaa, mutta on hyvin samankokoinen kuin jo aiemmin tekemäni.

Kannelmäen Prismassa oli lankoja "halvalla" ja mukaan hyppäsivät mm. pinkkejä Palmalankoja. Ei kuulu mitenkään omiin suosikkeihini, yleensä teen vain villasta tai melkein villasta ja harvoin puuvillasta, mutta tämä Palma on silkkaa polyesteriä. Tiesin kuitenkin Rinsessamme ihastuvan, jos tästä tekisi jotain; pinkki kuuluu lemppareihin ja tämä EI VOI kutittaa. Kahdessa illassa valmistui slipari, jota tosin on jo käytetty t-paitamaisena. Koristeluihin meni enemmän aikaa kuin itse sliparin neulomiseen, kun virkkaus ei tosiaan ole mun lajini ja nappienkin valinta oli suuren tuskailun takana :) Herttainen Apulainen oli suunnattoman onnellinen. Ja Palma-lankaa on nyt sitten jäljellä vielä 2,5 kerää... ehkä jossain vaiheessa muotoutuu pipo-kaulaliina-yösukka? -muotoon?

Sopii hyvin esimerkiksi keijukaistanssiin

Tällaiset kivan kuultavan napit löytyivät nappilaatikosta

Sitten niissä Novitan lankojen aleissa oli punaista Nalle Coloria. Osa Nallesta päätti haluta Typyn Cousteau-pipoksi Tätöselle, kun olen jo useampana vuonna kauhuissani kuunnellut, miten hän harrastaa suppilovahveroiden ja tattien poimimista metsästysaikaan armeijan vihreissä maastovaatteissa. Tätönen on saatava vähän paremmin näkyväksi, ettei käy huonosti, joten saa nyt pian synttärinään ainakin punaisen pipon. Punainen ei kuulu ollenkaan hänen lempiväreihinsä, mutta ehkä suostuu käyttämään tätä väriä edes "omissa" metsissään :) 120 s. Näitä pipoja olen tehnyt eri paksuisista langoista ainakin Veljelle, Herttaiselle Kitaristille, itselle ja Isälle. Lopputulos sopii lähes jokaisen päähän.

Lopetan lomaraporttini tähän :)