Lomasaldon isompi pläjäys

Hups, yli kuukausi edellisestä postauksesta. Tähän on syynä pelkästään kameralaiskuus, töitä on kyllä valmistunut, mutta kuvien otto ja siirto kamerasta on tuntunut niin kovin vaikealta.

Nyt siis pidempi postitus:

Lomalla oli ajatuksena tehdä jos/ kun/ mitä huvittaa: ehkä uusi revontuli (kun sitä lankaakin nyt taas on), sukat (tuhottava ruskeaa raitalankaa). ja lankaahan ylipäätänsä jo oli varastoissa ja tuli vielä lisääkin, Viron villaa ja Novitan tarjouseriä.

Valmiiksi tulivat 3/4-hihainen puuvillapaita (jossa alunperin oli ideana Katie Marcusin Razor Cami) ja joka oli se minkä modifioimista mietiskelin jo heinäkuussa. Langaksi oli ajateltu loput pitsiboleron Tennesseestä, mutta lopputulos alkoi miellyttämään jo neuloessa niin paljon, että päätinkin tehdä tähän ihan kunnollisen yläosan ja vähän hihojakin. Hihat on aloitettu suoraan vartalo-osuudesta, vartalo-osuus tehty kokonaan pyörönä ja olkasaumat päätelty 3 puikon päättelyllä -> ihanaa, ei ommeltavia saumoja. Lankaa piti ostaa lisää :) kun ei ne vanhat siis ihan riittäneet. Tykkään. Mallineule on mukavan joustavaa ja virittelyjenkin jälkeen lopputulos miellyttää kovasti. Tennesseetä (erää 2) on vieläkin jäljellä :) Tämä pääsi jo edustamaan Suomea, kun kävimme lomalla pikamatkalla Milanossa.

Tuli aika kiva, lisään kuvan myöhemmin.

Pikkuisen jäi kuitenkin harmittamaan ajattelemani topin muuntuminen "isommaksi" vaatteeksi, joten hyvin pikaisena välityönä tekaisin tällaisen topin ihan omasta päästä (Ajatus on tässäkin sama Razor Cami, mutta pintaneule on samaa kuin aiemmin tekemässäni pitsibolerossa ja lanka on ammoin joululahjaksi saamaani polyester-puuvillaa. Ei kestänyt teko kauaa (kun tahtipuikkoina touhusivat 6-puikot).

Ei ole tarkoitettu pidettäväksi tällalailla t-paidan vaan topin päällä, mutta kuvausolosuhteet kun olivat mitä olivat, kyllä tästä jotain kuvaa saa.

Teki mieli tehdä sukat. tyrkyllä kasoissa oli melkein päällimmäisinä ruskeaa 7-veljestä raitalankaa. Mielikuva aivoissa ja pikainen googlaus toivat esille Hepsin sikin sokin sukat (jonkinlainen Jaywalker).

Koska lanka oli paksumpaa, niin tein vain 51 silmukalla ja näinollen kuviota näkyy valmiissa sukassa vähemmän. Ei muuten tullut tehdessä ajatelleeksi, että tämä mallineule ei veny, pikemminkin olin huolissani, että nyt näistä tulee kovin leveät varret(yleensä teen naisten kokojen 7-veikkasukat 46 silmukalla)

Aika tiukat jopa omiin jalkoihini, tuskin tulevat lörpsähtämään jatkossakaan, joten täytyy muistaa, että ei saa antaa kenellekään paksujalkaiselle :)

.

Loman ihanin tulos taisi kuitenkin olla toinen Revontuli. Tämä päätyy Äidille synttärinään, kun mokoma tajusi :) ihastella :) aiemmin tekemääni Revontulta. Näytti vieläpä tuomisiksi tuomaansa Viron villavyyhtiä ja sanoi, että vaikka tuosta. Tosin näki vyyhdinpuiden pyörinnän mökillä ja huomattuaan, että jotain oli aloitettu kysyi, että mitä olen tekemässä. Eikö tosiaan muistanut, että oli tavallaan antanut työksiannon? Vai oliko tämä ovela tapa saada minut ylpeäksi siitä, että teen siinä vieressä jotain hänelle tulevaa? Tämä on/ olisi kyllä minulle parempi väri kuin se itselleni aiemmin tekemäni punainen, mutta Äiti ei ole punaisen perään juuri ollenkaan, joten en taida kehdata pitää tätä itse..

Aina jaksan kuitenkin ihmetellä pingoittamisen jälkeistä tulosta, katsokaas vaikka itse:

Tässä aletaan olemaan loppusuoralla

Pingoitus kylppärin lattialla, värit eivät salamakuvassa ole kohdallaan.

Tässä suihkunraikkaana lepäilemässä pihanurmikolla. Kokoa on vähän huono hahmottaa, mutta on hyvin samankokoinen kuin jo aiemmin tekemäni.

Kannelmäen Prismassa oli lankoja "halvalla" ja mukaan hyppäsivät mm. pinkkejä Palmalankoja. Ei kuulu mitenkään omiin suosikkeihini, yleensä teen vain villasta tai melkein villasta ja harvoin puuvillasta, mutta tämä Palma on silkkaa polyesteriä. Tiesin kuitenkin Rinsessamme ihastuvan, jos tästä tekisi jotain; pinkki kuuluu lemppareihin ja tämä EI VOI kutittaa. Kahdessa illassa valmistui slipari, jota tosin on jo käytetty t-paitamaisena. Koristeluihin meni enemmän aikaa kuin itse sliparin neulomiseen, kun virkkaus ei tosiaan ole mun lajini ja nappienkin valinta oli suuren tuskailun takana :) Herttainen Apulainen oli suunnattoman onnellinen. Ja Palma-lankaa on nyt sitten jäljellä vielä 2,5 kerää... ehkä jossain vaiheessa muotoutuu pipo-kaulaliina-yösukka? -muotoon?

Sopii hyvin esimerkiksi keijukaistanssiin

Tällaiset kivan kuultavan napit löytyivät nappilaatikosta

Sitten niissä Novitan lankojen aleissa oli punaista Nalle Coloria. Osa Nallesta päätti haluta Typyn Cousteau-pipoksi Tätöselle, kun olen jo useampana vuonna kauhuissani kuunnellut, miten hän harrastaa suppilovahveroiden ja tattien poimimista metsästysaikaan armeijan vihreissä maastovaatteissa. Tätönen on saatava vähän paremmin näkyväksi, ettei käy huonosti, joten saa nyt pian synttärinään ainakin punaisen pipon. Punainen ei kuulu ollenkaan hänen lempiväreihinsä, mutta ehkä suostuu käyttämään tätä väriä edes "omissa" metsissään :) 120 s. Näitä pipoja olen tehnyt eri paksuisista langoista ainakin Veljelle, Herttaiselle Kitaristille, itselle ja Isälle. Lopputulos sopii lähes jokaisen päähän.

Lopetan lomaraporttini tähän :)