Rummutusta: Sherborne Abbey ja sen pipo

Tämän tein jo aiemmin kesällä, mutta pääsee nyt vihdoinkin näytille suuren rummutuksen kera.

Kesän aikana tuli toki tehtyä paljon muutakin, jopa olkapäiden kipeytymiseen saakka, mutta eilisessä AfroCubism- konsertin hytkymisessä Huvila-teltassa saivat kyllä kipeytyneet lihakset kyytiä.

"Maailmanmusiikilliset fuusiot ovat nykyään arkipäivää, mutta Afro­Cubism-levy kuuluu ehdottomasti ­alan hienoimpiin virityksiin. Laulukieli sekä painotukset kuubalaisten ja malilaisten ainesten välillä vaihtuvat ilman huomattavia saumakohtia. Risteilevät kielisoittimet hallitsevat soundia. Bongot, congat ja marakassit kuljettavat keveitä rytmejä. Vielä ei voi ennustaa, muodostuuko AfroCubismista Buena Vistaan verrattavaa kestosuosikkia, mutta vapaasti svengaavan musiikin ystävälle se tarjoaa pelkkää nautintoa." Lainaus Soundi-lehdestä 10/10, Pauli Kallio.

Sanon Jep, Jep ja älähdän nautinnollisesti lanteiden kipeyttä :)

Rummuttajina kesällä Hollannin "Festival Deventer op stelten"ssä Deventerissä esiintyneet kolumbialaiset Exodus- ryhmäläiset. Oli muuten hienot festivaalit ja upea esitys.

Ilulta (vanhasta blogista, täältä) jo vuosia sitten löytyneen ohjeen mukainen Sherborne Abbey on nappeja myöten valmis. Langasta onkin jo vinkkiä aiemmin, se on tehty paksusta Dropsin Nepalista. Ilun ohje oli hyvä, mutta menin vielä lisäilemän etumukseenkin palmikonkiertoja, ettei koko vartalo-osuuden tekeminen olisi ollut ihan tylsää.

Tunnustan jo ennenkuin joku tiirailee liian läheltä, että jouduin pienentämään viimeistelyn aikana työn kaula-aukkoa vähän pienemmäksi, kun muuten olisi käyttö jäänyt todennäköisesti paljon vähäisemmäksi. Tuo pienennys on tehty virkkaamalla 2 kerrosta kiinteitä silmukoita muuten valmiiseen työhön.

Oikean kokoinen ja KUUMA! Toivottavasti tarvitsen tätä ensi talvena :) Tykkään kyllä kovasti ja värikin ihastuttaa edelleen. Pelkkää hihaa esittävässä kuvassa tämä "olive-mix" väri kertautuu parhaiten, on siis vihreän-keltaisen-kirjavaa, eikä tasaväristä, niinkuin kuvista luulisi..

Seuraksi tuli sitten yhtenä viileämpänä lomapäivänä väkerrettyä langanlopuista pipokin, ihan perinteinen palmikkopipo, jossa 82 silmukkaa resorissa ja 84 varsinaisessa pipo-osuudessa. Tähän olin joskus tulostanut ohjeenkin tapaisen, mutta se valitettavasti katosi jo tekemisen alkuvaiheessa. Epäilen, että se joutui HerttaisenApulaisen askartelumateriaaliksi.. Tämä on hieman pidempi kuin piponi yleensä, joten hyvä kiskaista korville talvipakkasilla...

 Huvinkin tein tähän satsiin, mutta se toiste.

Liehuva tunika ihan itselle

Uusin työ on yhdistelmä "Rosa's sleeveless cardi'' a (by Emma Fassio/ Ravelry-linkki, tästä idea liehukkeesta), Sherborne Abbey'n palmikkoa - kun se vielä oli hyvässä muistissa- ja Ulla-neulelehden Ylösalaisneuletta (joita muuten olen tehnyt ainakin kolme aiemminkin).

Lankana tässä Lumoavasta Langasta ostettu BC Garnin Allino (puolet pellavaa ja puolet puuvillaa), ihanaa lankaa ja hupsis vaan, linkkiä etsiessäni huomasin, että Lumoavassa langassa onkin taas ale... hupsista.. :) no ei, en oikeesti langennut.. :) Luulin käyttäneeni tähän kaikki ostamani langat (350 gr), mutta äsken löysinkin vielä yhden 50 gramman täysinäisen kerän.. tää on just tätä, taas yksi epämääräinen kerä,pöh. On tehty 5-puikoilla, jottei vaan tuntuisi peltipaidalta, nyt on vilpoinen ja pehmeä.

Tykkään kovasti lopputuloksesta. Aivan sopiva ja mukava. Kuvat eivät tee tälle ollenkaan oikeutta, mikä lie tyyppi yrittää ottaa itselaukaisimella kunnollista kuvaa itsestään.. Niilo pudisteli vieressä päätänsä ja haukotteli...eikö muka osaa seistä suorassa ja vetää vatsaa sisään samaan aikaan...get a life!

sikapaljon nappeja ja pikanen tilannetiedoitus

Paint it black- blogin linkkivinkistä siirryin näppärästi Buzzybee:n Etsy-sivuille ja - oho - tuli tilattua yli 150 nappia hujauksessa. Edulisia ja ihania ja jo matkalla Thaimaasta meille. Nyt on taas millä koristella ja/tai napittaa.

Josko joku kelpaisi kävisi itsellekin, kun Ilulta (vanhasta blogista, täältä) jo vuosia sitten löytyneen ohjeen mukainen Sherborne Abbey on nappeja vaille valmis. Langasta onkin jo vinkkiä aiemmassa postauksessa, se on tehty paksusta Dropsin Nepalista. Ilun ohje oli hyvä, mutta menin vielä lisäilemän etumukseenkin palmikonkiertoja, ettei koko vartalo-osuuden tekeminen olisi ollut ihan tylsää. Kuvia tulossa, kunhan saan napit paikoilleen. Nyt on ollut niin kuuma, ettei edes nappien ompelu jaksa kiinnostaa, kun työ on paksu ja lämmin. Onneksi pitää nyt odottaa nappien saapumista.

Amsterdamissa olisi joskus kaivannut lisää lämmintä päälleen, mutta S.A ei tosiaan ollut vielä ihan valmis. Mitään työtä ei ollut mukaakaan reissussa, kuten ei yleensäkään matkoilla. Kotona odotti kuitenkin myös toinen peräkkäinen itselle tehty työ viimeisiä kierroksiaan, tästä(kin) tuli ihana.

Nyt kädet syyhyävät taas uuden työn pariin. HerttainenKitaristi on Porissa ja HerttainenApulainen kutsui itse itsensä Mummalle ja Vaarille yökylään. Ihmeellinen, harvinainen vapaus!

Neiti 7v

Tämäkin juttu olisi kuulunut kesäkuun tunnisteisiin, mutta tulkoon dokumentoitua edes tänne.
Rakas HerttainenApulainen täytti 7 v.

Hän odottaa koulua innokkaana ja on onnellinen, kun oppi lukemaan ennen kouluunmenoa.
Kaverisynttäreilla oli toiveen mukaisesti mustekalakakku,
tässä oli alimpana munaton muropohja,
välissä hyydytetty mustikka-valkosuklaa-kermavaahto-rahka-kerros ja
vesi oli liivatteella hyydytettyä spriteä (joka oli värjätty siniseksi). Hiekka keksinmuruja.

Marsipaani-mustekala on edellisen yön tekemisen tuloksia ja vielä tarjolle mennessä aika kostea, se kun oli maalattu toiveen mukaisesti punaiseksi nestemäisillä elintarvikeväreillä.

Mustekala piteli lonkeroissaan tärkeää tiedonantoa "Hertta 7 v".

Onneksi oli kaunis ilta, niin vilkkaat vieraat pystyi nakkaamaan vähän pihalle jäähtymään välillä, vaikka jonkun kilpailun merkeissä sinne taidettiin muka mennä. Onneksi Niilo oli hoidossa, olisi kyllä taatusti osallistunut juhlintaan aivan liian innokkaasti.

Seuraavana päivänä vietettiin kummi-sukulaisjuhlia ja sinne oltiin tehty taas toiveen mukaisesti Little Pet shop-kakku,  kuva oli maalattu marsipaanille nestemäisillä väreillä. Kuva oli tällainen: (kimmellys ei ole tällä kertaa salaman aiheuttamaa vaan kimalteista tomuväriä). Kakussa oli domino-kekseistä tehty pohja, välissä mustikka-vadelma-valkosuklaa-kermavaahto-seos ja päällä Kinuskikissan peilikirkas suklaakuorrute. Tuo kuorrute on muuten tosi helppo tehdä kakun päälle ja oikeasti siisti, kirkas ja hyvänmakuinen. Ja -kuten Kinuskikissa itsekin mainitsee- maistuu muuten Jacky-makupalalle.

Sankari näytti tältä:

ja tässä vielä kaverinsa neiti K:n (7v)  kanssa. Äitinsä oli paras kaverini jo kun itse olimme paljon nuorempia kuin tytöt nyt... oho :) kyllä aika rientää kun on mukavaa.

Että tulee myös jotain käsityöaiheista, niin vielä yksi kuva jo toukokuussa tekemästäni isoäidinneliöpeitteestä, joka nyt pääsi omistajalleen (kuten myös neidin eka oma puhelin, jota kynttilöiden-puhalluskuvassakin puristaa tiukasti kädessään) :) Puhelimen saatuaan vanheni silmissä ainakin vuodella.

Sininen Saroyan

Näköjään jatketaan sinisellä, vaikka harvemmin sitä tuleekaan itse käytettyä.

Tämä Saroyan (Ravelry-linkki) tai normaali linkki  (by Liz Abinante) on lahjus päiväkodin ope N:lle, kun ansiokkaasti piti neidistämme erinomaista huolta tämän eskarivuoden. N pitää sinisestä ja luulisin että huivistakin. Toivottavasti vähän liian lämmin nyt kesällä, mutta tulevathan ne viileät ilmat (ja ainakin talvi) taas joskus. Sitten kun neitimme on jo koululainen :)

Helppo malli, tosin samalla tietysti myös vähän pitkävetinen tehdä. Mutta tässä kun on kolme eri osaa, niin ei niitä toistoja kuitenkaan niin kovin montaa tullut. Minä tein 6 lehteä joka osioon. Tässä on lankana 7-veljestä ja sitä meni noin 100 gr. Toistaiseksi tuntuu pysyvän muodossaan, eikä käpristele tai kääntyile reunoista, pingotus ei ole ihan tiukimmasta päästä - vain sen verran, että lehdet näkyvät kokonaisina.

Luulen että pitää lahjastaan, itsekin voisin pitää tällaista. Mieluiten vihreänä. Itselle onkin jotain ihanaa vihreää puikoilla.

Tämä toinen kuva samasta huivista muistuttaa myöhemmin, että uusi terassi tehtiin toukokuussa 2011.

Jotain sinistä

-blogissa on kiva emalikylttiarvonta.

Käykää osallistumassa, mutta tulkaahan sitten takaisin :)

Täällä odotellaan jo lomaa ja ensi viikon lähtöä Hollantiin.

Muutaman Amsterdamissa vietetyn päivän jälkeen viikoksi vielä 150 kilsan päähän "mökkeilemään" ja ajamaan autolla ympäriinsä. HerttaistaApulaista naurattaa, kun melkein joka päivä voitaisiin mennä eri maahan. Jos huvittaa, lomalla ei ole tarkoituskaan nähdä kaikkea mahdollista.

Amsterdam tuli tutuksi jo viime kesän pidennetyllä viikonloppureissulla ja ilolla palaan sinne uudelleen. Viimeksi olimme aikuisporukassa, nyt ei, joten on taas erilainen reissu.

En usko, että päästään tällä kertaa ajelemaan hurjasti liikenteen seassa ympäri kaupunkia, viimeksi en nähnyt lastenpyöriä vuokraamoissa. Mutta se hurjastelu oli kivaa ja Ring-Ring- pois alta te turistit, jotka kävelette pyöräilykadulla :)

Pitkähkö loma mahdollistaa onneksi myös oleilun ja reissaamisen Suomessa ennen HerttaisenApulaisen kouluunmenoa.

Uimista ja grillausta ja aikaa mennä torille ostoksille.

Aikaa lakata kynnet hienoksi ja täyttää kynnenaluset mullalla kukkapenkissä.

Leppoisaa aikaa käydä HerttaisenApulaisen leikkimökissä "kahvilassa", siellä kahvi/mehu juodaan pienenpienistä posliinikupeista ja hinnasto sisältää melkein mitä vaan ihanaa. Jos haluaa jotain hinnastossa olevaa ihanuutta (suklaamuffinsseja, mansikkakakkua, mustikkapiirakkaa, pullaa...niin on kyllä varauduttava siihen, että seuraavaksi siirrytään sisälle leipomaan). Onneksi kukaan ei tainnut viime vuonnakaan tilata paikan erikoisuutta hirvipaistia :)

Istuskelua uudella terasilla uusissa pihakalusteissa



Tulee tähän vähän käsitöitäkin: Hölmö toivoo lomaltaan myös yhtä kylmää iltaa, jolloin voisi käyttää eilen valmistunutta villatakkiaan. Se on nimittän TOSI lämmin alpakka-villapaita :)

tällaista...

HU-HUU Herra Huu ja loppuparvi esittäytyvät

HU-HUU!

Yhtenä sateisena päivänä HerttaisenApulaisen sairastaessa oli kuulemma tylsää ja tarvittiin jotain rauhallista ja mukavaa askartelua. Onneksi mieleen tuli myös, että yksillä lahjottavilla pikkutytöillä on pian synttärit ja muistin aiemmin netissä bongaamani pöllöt...

Näitä pöllöjähän on näkynyt vähän siellä sun täällä, ainakin Musta lampas- blogissa ja Tilli Mössönpojalla. Ei näihin tarvittu edes kaavoja, kunhan vain valittiin asiaankuuluvalla hartaudella kankaita ja surruteltiin.. Pohjakankaana onkin ompelua varten aiemmin ostettua fleeceä (flecepeitot Jyskistä muutamalla eurolla)  ja pöllöjen mahat on tehty viime kesän Amsterdamin markkinoilta ostamistani kangaspaloista.

Kuva napattu täältä

Musta on minulle itselleni ja hän on Herra Huu. Herra Huu oli aikoinaan lapsena suosikkejani ja nyt olen kovin iloinen, kun kirja kelpaa neidillemmekin iltasatulukemiseksi. Herra Huu kun ei ole kovin pelottava, vaikka itse luuleekin niin. Noloa myöntää, mutta vasta tätä kuvaa etsiessäni huomasin, että Herra Huu- kirjoja on enemmänkin kuin ylläoleva (ja lisää tulossa).

Neitimme oman pöllön nimi tuntuu vaihtuvan jatkuvasti, tällä hetkellä se on neiti "Hurmaava Pinkki".
Forumin katolla syntyneiden cityhuuhkajien mukaan loput on nimetty Staraksi, Friiduksi ja Kundiksi. Kundi on vähän tyttömäinen kirkkaana pinkkinä, mutta ei anneta sen haitata. Nämä loput ovat matkalla pikkuisten tyttöjen lahjoiksi ja tytöt varmaan itse nimeävät ne uudelleen.

Näillä pöllöillä on muuten todella nopeaa toimintaa: vasta syntyivät ja nyt Herra Huu ja Hurmaava Pinkki ovat jo kuulemma rakastuneet syvästi, ainakin ne useimmiten istuvat yhdessä savupiipun vieressä takan päällä. Seuraavaksi tehdään kuulemma parvi pieniä poikasia... :)