Aiemmin Marttoille matkaavan peiton yhteydessä tulikin jo mainittua myös oman peiton valmistumisesta, tällainen siitä sitten tuli (120 * 180 cm). Eihän tämä oikeasti olekaan minulle vaan HerttaiselleApulaiselle yhdeksi synttärilahjaksi nyt kesäkuussa ja omistajakin paljastuu peiton keskeltä :)
Tämän keskus onkin neulottu jo muutama vuosi sitten koristetyynynpäälliseksi, mutta pääsikin nyt uuteen työhön kiinni.
Tämän peiton palaset on oikeasti yhtä kirjavia kuin Martta-peitossa, mutta paloissa on yksi on ylimääräinen valkoinen kerros suurentamassa peittoa ja hälventämässä liiallista värikkyyttä, on edes hieman rauhallisempi. Vaika tämäkin on tehty 7-veljestä langasta, niin kylvetys huuhteluainevedessä pehmensi lankaa huomattavasti ja nyt valmiina on paitsi pehmeä, niin myös paksu, lämmin ja painava. Juuri sellainen mikä on varmaan kiva vetäistä lämmittämään syksyn tullen.
Viimeisiä reunakerroksia virkatessani tulin suorastaan sentimentaaliselle päälle ja lähes kyyneleet silmissä kuvitteln neitimme muuttoa pois kotoa - onpa edes oma peitto turvanaan ja tukenaan, jos/kun joskus tulee äitiä ikävä... - hölmöksi asian tekee se, että hän täyttää pian vasta 7 v.
Tätä peittoa taisi haikailla joku muukin kuin minä itselleen... :)
Onkohan muilla kuin mulla ongelmia nykyään bloggerin kuvien kanssa, ne tuntuvat aina kääntyvän ihan miten sattuu, jos käytän uutta editoria.. no kai näistä nyt jotain selvää saa..mutta kohta menee hermot.
Tämän keskus onkin neulottu jo muutama vuosi sitten koristetyynynpäälliseksi, mutta pääsikin nyt uuteen työhön kiinni.
Tämän peiton palaset on oikeasti yhtä kirjavia kuin Martta-peitossa, mutta paloissa on yksi on ylimääräinen valkoinen kerros suurentamassa peittoa ja hälventämässä liiallista värikkyyttä, on edes hieman rauhallisempi. Vaika tämäkin on tehty 7-veljestä langasta, niin kylvetys huuhteluainevedessä pehmensi lankaa huomattavasti ja nyt valmiina on paitsi pehmeä, niin myös paksu, lämmin ja painava. Juuri sellainen mikä on varmaan kiva vetäistä lämmittämään syksyn tullen.
Viimeisiä reunakerroksia virkatessani tulin suorastaan sentimentaaliselle päälle ja lähes kyyneleet silmissä kuvitteln neitimme muuttoa pois kotoa - onpa edes oma peitto turvanaan ja tukenaan, jos/kun joskus tulee äitiä ikävä... - hölmöksi asian tekee se, että hän täyttää pian vasta 7 v.
Tätä peittoa taisi haikailla joku muukin kuin minä itselleen... :)
Onkohan muilla kuin mulla ongelmia nykyään bloggerin kuvien kanssa, ne tuntuvat aina kääntyvän ihan miten sattuu, jos käytän uutta editoria.. no kai näistä nyt jotain selvää saa..mutta kohta menee hermot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti