Ei ihan niinkin Strömsössä, mutta melkein Minttumaari

Mulla on joskus töissä kaulan ympäri kietaistuna kauan sitten tekemäni (Little)Arrowhead Shawl. Tuo on tehty ikivanhasta Novita Kolibrista (puuvilla-viskoosia), joten ei kutita eikä hiosta sisälläkään.

Yksi ihanainen työkaveri täytti pyöreitä vuosia ja kun tiesi minun tietävän synttäreistään, niin muutama päivä ennen juhlapäivää aika suorin sivulausein toivoi saavansa samanlaisen huivin :) Vähän reteästi sanoin, että saa sen omani.

Mutta eihän se käynyt, kun muistin, että omassanihan on virheitä. Ne eivät kyllä näy, kun huivi on kietaistu kaulaan, mutta eihän nyt eteenpäin voi tuollaista antaa..

Syntymäpäivä läheni ja illat lyhenivät, kun tajusin, että pitää tehdä uusi huivi ja äkkiä. Samaa lankaa kun oli vielä onneksi laatikonpohjalla pyörimässä ainakin pieneen huiviin riittävä määrä.

Minttumaari- huiveja olen tehnyt monta, mutta mikä ihmeen musta aukko tuli tätäkin tehdessä? Periaatteessa osaan ohjeen melkein ulkoa ja niinpä pistin menemään..kaikki oli hyvin loppuun asti ja kun rupesin tätäkin viimeisenä mahdollisena iltana kuvaamaan, niin huomasin, että kaavio 2 ja kaavio 3 olivat menneet väärin päin. Se siitä virheettömän eteenpäin antamisesta.

Ja aamulla huivi oli sitäpaitsi vielä kostea, joten ei sitä voinut edes paketoida nätisti vaan piti kääriä muovipussiin.. jo oli hieno paketti.

Mutta oikeasti saaja ilahtui ja minä ilahdun melkein joka päivä, kun näen huivin hänen kalaansa kiedottuna. Pronssiin vivahtava väri sopii oikein hyvin!

Jos Anita huomaa, että toteutus on ihan mitä sattuu, niin hän on niin mukava, että tuskin pitää asiasta melua.