Uusi rakas esittelyssä

Lopussa on omiakin näpertelyjä! Tänään pääsee ensin esittelyyn meidän uusi perheenjäsenemme parsonrussellinterrieri Niilo!

("Oikealta" nimeltään pikkupoikamme on Musikantin Otsalamppu. Onhan meillä musikantti perheessäkin, mutta Otsis vaihtui kuitenkin Niiloksi)

Rakas pikku ipanamme on ollut meillä nyt 2 viikkoa ja valloittanut meidät täysin. Reipas, utelias, innostunut, rakastava ja rakastettava :)

Tässä on Niilo siskonsa Erinin kanssa. Meille tässä on hienointa, että Erin muutti asumaan parhaalle kaverilleni - tapaamisia on jo ollut ja tulee jatkossakin olemaan usein... näppärä tapa nakittaa joku helposti pyydettäväksi koiranhoitajaksi on pyytää hänet kummitädiksi, joten Niilo sai kummitädin ja minusta tuli Erinin kummitätä :) halvat huvit.

No pakkaskausia on tulossa, eikä pentukarva ole kaikkein lämpimin, joten hetimiten piti tehdä sisaruksille puvut. Tässä on Erinin pusero- tytöllä kauluksessa koko matkalla ja selkäosassa muutamia rinsessapalmikoita ja punaisen sävyjä, Niilon puku on vihreä, jossa sinivalkoiset reunukset - ja yksi ihan pikkuinen palmikonkäänne, kun muuten oli aika puuduttavaa joustinneuletta koko matkalta. Molemmat puvut ovat saman Drops'n mallin mukaan tehtyjä 7-veljestä -langasta, koon s-mukaan.

Ilmeisesti kumpikaan ei inhoa puseroansa ja kokokin oli ihan sopiva. Neidin puku on hieman pidemmällä mahanalusta-osalla lämpösyistä. Malli on lähinnä joustinneuletta, joten erittäin venyvä ja muotoihin muovautuva, ei siis mikään korsetti, vaikka kuvasta näin voisi päätelläkin.

Pikkuisen tytön peitto

Tällainen pikkupeitto tulee päätymään erään tyttövauvan käyttöön. Voi käyttää myös tulevien kääntyilyharjoitusten pehmikkeenä.

Tämä on tehty 7-veljestä langasta (noin 150 gr) , reunuksiin on tehty i-cordia toisella värillä (muutama kymmenen grammaa), jotta muuttuisi vähän tyttömäisemmäksi. Tosin kai myös mallikuvion pitsisyys on aika tyttömäistä, väri välttämättä ei. Koko noin 80 cm * 80 cm.

Toistan itseäni, peitossa on samaa mallikuviota (kirjasta "Kauneimmat neulemallit" malli 196) kuin viime vuonna tekemässäni Kastelahjapeitossa. Aiemmin tehty on vähän enemmän "söpöstelyversio", eikä tarkoitettu varsinaisiin pakkaskeleihin, tämä uusi toiminee pikkupakkasissakin paksuutensa vuoksi (jos ei nyt välitetä kuvion reikäisyydestä).
Jos ne luvatut paukkupakkaset ovat täällä ensi talvena, niin ei vauvelin varmaan vain tämä päällä tarvitse tarjeta.

Tuntui tärkeältä saada tämä tehtyä samantien idean tullessa, vaikka meneekin jakoon vasta jouluna.

North Roë Shawl vol 2

Uusi North Roë Shawl on valmis!

Edellisestä versiosta tuli kovin kirjava, mutta olen kyllä käyttänyt sitä juuri niinä päivinä kuin oli tarkoituskin. Siis silloin kun aamulla kaikki mieluiset vaatekappaleet ovat mustia, mutta tarvitaan jotain väriäkin, ettei katoa pilkkopimeisiin aamuihin.

Tämä uusi versio on kirjava myös, eivätkä värit ole ollenkaan minua, mutta tämä onkin toiveen mukaan tehty HerttaisenApulaisen nimipäivälahjaksi. Neiti kun kaiveli huivikoriani ja huokaili kovaan ääneen, miten hänellä ei taida olla yhtään pitsihuivia ja aina pitää lainata minun huivejani. Mistä lie :) oppinut ovelaksi, mutta oli jo käynyt lankapusseillakin arvioimassa sopivia lankoja. "Punkkua tässä pitää olla ainakin ja jotain muuta kanssa..mun rotsi on vaaleanpunainen" ...outoa mutinaa 6-vuotiaan suusta kuului eteisestä, kun arvioi talvitakkiaan ja mahdollisia lankoja. Punkku on siis punaista väriä.

Nukkumaan mentyä sohvalle oli ilmaantunut yksi ylimääräinen, hämmästyttävä kerä. Mitä tää tässä tekee? Pitääkö tästä tehdä jotain? Tämä lanka olikin pitänyt kaivaa aika syvältä pussien uumenista, sitä oli käytetty viimeksi viime vuoden syksyllä tsahkal- -lapasissa. Lanka on Novitan Nallea.

Ei ollut montaa iltaa aikaa, mutta valmistui nimppariksi ja säilyi jopa yllätyksenä, koska neuloin tätä vain myöhään iltaisin, kun neiti oli jo nukkumassa. Koska lanka oli aika paksua, eikä tästä ollut tarkoituskaan tehdä telttaa, niin kaikkia toistoja on tehty vähemmän kuin ohjeessa. Koko on silti isohko, voisin itsekin kietoa tämän kaulaani. Hän ei huomannut edes lankakerän katoamista sohvanreunalta.

Nyt sopii kääriytyä ja kietoutua ja esiintyä, nimpparina päiväkodissa tosin sattui olemaan pienimuotoinen halloween- juhla, eikä kissa-neiti kääriytynyt pitsiin...paitsi meno-ja tulomatkalle.

Voihan Videokamera

On tänne kohtapuoliin tulossa taas neulomuksiakin näytille, mutta linkitän heti aamutuimaan hienoihin arpajaisiin....

"Musta tuntuu" -blogissa on arvonnassa tosi hieno Canonin videokamera. Linkittämällä saa tupla-arvan... sinne mars (ja tulkaa taas takaisin).

Pikkusukkia ja -lapasia kuin sieniä sateella

Taas uusia sukkia ja lapasia pikkuruisille piiperoisille. Kaikkien sukkien mallit ovat Uhoavan Gnu'n supervauvan polvisukat, kun niiden mallia ovat käyttäjät (äitinsä) niin kehuneet.

Lapasissa aivan perusmalli ilman peukaloa, osassa ranteen kohdalla joustinta ja osassa ei, lapasten koko noin 18 cm pituutta ja 5 cm leveyttä. Näin ulottuu noin kyynärtaipeeseen ja lapaset pysyvät hyvin kädessä.

Tämä satsi meni Neiti Kanervalle, lankana Hjertegarnin Palino superwash-merinovillaa ja raidoissa Novita Nalle Kukkaketo Ruusu-langanloput ihan viimeistä senttiä myöten. Neiti on kuin ruusu itsekin, ihana.

Seuraavissa lankana Hjertegarnin Kunstgarn -sukat. Harmittavasti lankan värivaihtelu muuttui toisessa sukassa huomattavasti vaaleammaksi, kyllä nämä silti pariksi tunnistaa. Nämä ovat aika ohuet, joten sopivat myös sisäkäyttöön ja lämpimämmille keleille.



Häntä vielä naurattaa :) mutta jos puheet tulevasta talvesta kylmimpänä tuhanteen vuoteen pitävät paikkaansa, niin edellisten sukkien saaja sai paksummankin satsin, jotta tarkenee talvella. Nämä ovat 100% villaa ja raidoissa 7-veljestä.

Ja sitten vielä yksi pari, kuun lopussa syntyvälle entisen naapurin tytölle. Pieni muisto yhteisistä vuosista.

No on täällä yhdet isommatkin lapaset tehty kun innostuin petroolinvärisestä 7-veljestä- langasta. Nämä ovat siis oikeasti paljon tummemmat kuin kuvassa, malli on muutaman vuoden takaisesta Novita 7-veljestä ekstrakuvastosta. Sinänsä peruslapanen peukalokiilalla ja yksinkertaisella palmikolla. Nämä taitavat mennä päiväkodin opelle jouluviemisiksi, hän tuntuu pitävän tällaisesta väristä.

Ja sieniäkin on löytynyt ja kerätty :)

Tää on kuule ihan tervejärkinen harrastus- kuka hullu leikkelee "melkein valmista"

Alla paitsi pohdiskelua, niin myös steeking- leikkausta vaiheineen:

Tie muuttuu jyrkemmäksi kun kriittisyys kasvaa.
Tässä HerttainenApulainen kiipeää
Åren jyrkkiä rinteitä viime kesänä.
Kuva kääntyi jostain ihmeellisestä syystä väkisin
vaakakuvaksi, mutta ehkä näin kuvaa
steeking-ajatteluani vieläkin paremmin...
Näyttää pahemmalta kuin onkaan.

 
Joskus pysähdyin ajattelemaan mitä olen viime vuosien aikana oppinut neulomisen tiimoilta, miten ajatusmaailma onkaan muuttunut. 

Huomasin, että yhä enemmän kokeilen tehdä asioita eri tavalla. Joskus muutos voi olla vain uudenlaisen kantapään neulominen sukkaan, työn aloittaminen "väärästä päästä" vain vaihtelun vuoksi tai vaikeamman pitsimallin helpompi hahmottaminen. Periaatteellisella tasolla muutos voi olla esimerkiksi (näkyvien) virheiden huonompi sietäminen, purkamisen suurentunut määrä yksittäisenkin väärän silmukan takia tai ihan vaan siksi, että lanka (varsinkaan pätkävärjätty/ raidoittuva) ei näytäkään työssä niin hyvältä kuin mikä ajatus oli...

Edes ajatus "melkein valmiin" leikkelystä vain sen takia, että tehdessä pääsisin helpommalla ei ole ollut ollenkaan innostava. Steeking toimenpiteenä on kuulostanut kauhealta ja silti huomasin tosissani miettivän mihin työhön leikkuun tekisin..

Sitten villatakki-innostuksen vallatessa tilanne olikin jo tämä (yhtenä kappaleena tehty tuubi):

ja tässä hihan leikkauskohta (vielä voi hengittää vapaasti, Saksikäsi-Edward on vasta tulossa):

ja lopulta leikkelyn jälkeen (leikkely itsessään oli toki helppoa kuin mikä). Jos ei oteta huomioon sitä, että keskittyessä ei uskaltanut hengittääkään...

Mitäs sitten pitäisi tehdä ?? Poimin olalta silmukat ja annoin mennä vaan, hihoista tuli vähän liian pitkät, mutta ranteita kiertävään reunukseen on kuvien jälkeen pujotettu kuminauha pitämään hihansuu ranteen kohdalla. Onpahan vähän kasvunvaraa.

En vieläkään oikein tiedä miten reunukset oikeasti olisi pitänyt tehdä, kyllä kirjoneuleen langanpätkät sojottivat sinne ja tänne ja pelkäsin, että ompelusta huolimatta kuviot alkavat purkautumaan.

Niinpä kaikki reunukset on tehty poimimalla silmukat ulkopuolelta, tekemällä Novitan Tico-Ticolla tarpeeksi pitkät kaistaleet ja sitten ompelemalla kaistaleet kiinni sisäpuolelle. Nyt tuntuu tarpeeksi tukevalta.

Kiinnityssysteemi on vielä hakusessa koska kaitale on aika ohut, niin en taidakaan ommella siihen vetoketjua.

Mitä tästä opimme? Vartalo-osan tekeminen on toki paljon nopeampaa kuin tasoneuleena tehdessä, mutta leikkuun jälkeiseen aikaan pohtimisineen ja reunusten neulomisineen ja ompelimisineen meni suhteessa liikaa aikaa - tuohan on "ylimääräistä työtä" työhön, joka on jo lähes valmis. Ilmeisesti - ja muiden blogien kokemusten mukaan - napinläpikaistaleet olisi voinut tehdä ihan normaalisti, mutta mihin ne langanpätkät sitten olisi piilottanut? Olisiko reunat pitänyt kääntää kaksinkerroin vai antaa vain olla ? Ainakaan minulla ei olisi tullut näin siistit reunat.

Väri ja kuviot on sovittu HerttaisenApulaisen kanssa, nyt pitäisi vielä saada hänet uskomaan, että tällaista paksumpaa villatakkia voi oikeasti käyttää. Neiti kun näyttää ajattelevan, että vielä on melkein kesä ja nauroi ääneen kun kerroin, että pian saattaa sataa lunta! Ihan vaan korostaakseen ilman lämpimyyttä juoksi ihan kurillaan muutaman kerran talon ympäri ulkona pelkissä pikkareissa wurm-pipo päässä..

Huokaan helpotuksesta, ei mennyt koko työ pilalle ja saatan tehdä näin joskus toistekin. Mikään into uusiin leikkauksiin ei kuitenkaan tullut...tai ainakin ensi kerralla ompelen koneella vielä useamman kerroksen leveämmällä siksakilla. Kirjoneule itsessäänkään ei ole tainnut kuulua kaikista mieluisimpiin metodeihin, mutta se sentään alkaa sujua (ainakin prässäyksen jälkeen :))

Ompelukone on ollut esillä ompelusta saakka, ehkä jonain päivänä saisin olohuoneen uudet sohvatyynytkin aikaiseksi..



HUOH! kiinnityssysteemiä lukuunottamatta "valmis".

Malli syntyi samalla kuin eteneminen ja mukaan valikoitui aiemmin vastaantulleita kuvioita, jotka tuntuivat sopivan tähän. Lankana 7-veljestä ja superwash-100%-villalankoja. Norsuja ja pupuja erityisesti pyydettiin ja flamingot halusivat mukaan väkisin..

Vauvasatsi Herra X:lle

"Melkein sukulaiselle" on tulossa perheenlisäystä loppusyksyllä ja olin jo aiemmin tehnyt Novitan Puro Kaarnasta nutun odottamaan pikkuisen syntymää.

Tein lisäksi toisen villatakin, Offset Wraplan'in/ by Sara Morris (Mellanraggia (Järbo Garn) ja lisäksi täyttä villaa), luulisin että tuleva äiti pitää tällaisesta aika selkeästä sinisävyisestä.

Villatakin malli oli aika kiva epäsymmetrisine napituksineen, mutta tehtiin vähän hankalasti useammasta osasta ja reunuksetkin kukin erikseen. Napit on vanhasta Marimekon paidasta.

 

Suuren kiroilun aihe tässä olikin lanka, joka värjäsi valmista työtä pingottaessa valkoiseen selvästi näkyviä sinisiä laikkuja! Olen käyttänyt tätä Mellanraggia vaikka kuinka moniin töihin, mutta ilmeisesti tässä erässä oli vikaa!! Työ tuntui tässä vaiheessa olevan pilalla, kun edes pesukonepesu ei vienyt värjäytymiä pois.

 

Kehittelin sitten tällaisen erikseen neulotun ja työhön kiinni ommellun pupun koristamaan juuri värjäytynyttä osaa, pikkuistakaan ei paina, koska on sivussa. Puuh...tilanne pelastettu! ja oikeastaan tuo pupu on aika söpö.



Mellanraggi- ja villavarastot eivät huvenneet lainkaan, sillä sain toki korvaukseksi värin leviämisestä lankamaailma Nordiasta uudet langat, kun kävin valittamassa.