Fillarihurmaa ja merimaisemaa

Pian onnistuu, ei ihan vielä. Pikkuisen pitää pusertaa penkkiä, jännittää kättä, ohjata salavihkaa olkapäästä. Pian osaa itsekin, siinä vauhdissa ei pysy enää kukaan mukana, josko nytkään :)

Sidonko kiinni juuri valmistuneella huivilla?

Seascape (by Kieran Foley, hei - oikeesti -miessuunnittelija, harvinaista kyllä) vihreästä Maijasta pääsi vapaaksi pingoituksesta, menihän se Juhannus näinkin. Fillarointia opettaessa ja 75%villaa neuloessa.

Lankaa meni noin 250 grammaa, joten työ rupesi jo painamaan lopussa. Nimen "merimaisemasta" en nyt niin tiedä, mutta lämmin tämä ainakin on. Koko aika iso, noin 80* 180 cm, vitosen puikoilla -testauksen perusteella toimisi myös oviverhona :) Tekemisessä oli pakko seurata kaaviota koko ajan, muuten ei kyllä tiennyt mitä pitäisi tehdä. Tämä on muuten ensimmäinen työ, jossa pingoituksessa oli pakko ottaa apulangat käyttöön ja pingoittaa niiden avulla, kun reunan reikiä ei millään muuten olisi saanut suoraan, no ehkä jos olisin omistanut 500 neulaa..

Sunnuntaina sentään auringonpaisteessa, muuten sisällä sateen ropinaa kuunnellen. Huivi on lämmin ja tarpeeksi pitkä, mutta eniten pidän väristä, oliivinvihreä kuuluu "meidän tyttöjen" lemppareihin tällä hetkellä. Ihanaa - satakoon vaan - nyt voi kääriytyä villahuiviin !

Sunnuntain koekuvauksissa laatutarkastajiksi saapuivat kahvitauon hetkenä samaan aikaan, kuin kutsuttuina, siili ja orava. Ai miten niin stadissa on hiljaista juhannuksena?

HerttainenApulainen 5 v

Vain hyvin pientä neulomista yömyöhällä on ollut havaittavissa, sillä kaikki tämän viikon illat vievät HerttaisenApulaisen syntymäpäivät. Juhannuslapsella on rankkaa, kun joka päivä tulee joku ja aina pitää jännittää jo etukäteen ja illalla ylikierroksilla.

Sukulaisjuhlissa tarjotiin kanasalaattia ja patonkia, kakkua ja toffeekuorrutettuja banaanileivoksia.

Kakkua varten olin jo aiemmin maalannut marsipaanille Helinäkeijun, mutta kun näytin sitä sankarille, niin ilme muuttuikin yllättäen apeaksi: "Mä kyllä haluaisin prinsessan kanssa"... huoh... uudet maalaussessiot seuraavana iltana, Lumikkikin pääsi ikuistetuksi hetkeksi - kakku meni kyllä jo. Lopputuloksesta tuli kyllä aika hyvät, ainakin kun huomioi, että kokeilin maalausta nyt ensimmäistä kertaa. Vieraat onneksi ymmärsivät ihailla tuotoksia ääneenkin, joten toistekin tulee varmaan maalattua.

Aatun Apajilla- blogista helmikuussa voittamassani vuosipäiväarpajaisissa voittamani Rainbow Dustin hopeista kimallejauhe, Snowflake -sävyinen kimalletomuväri ja pullo helmiäissuihketta pääsivät käyttöön ensimmäistä kertaa, käytin aika surutta ja valmiit kuvat olivat sankaristakin hyviä "koska ne kimaltavat niin ihanasti :)".

Mukana silloin tulleen suklaasiirtokuva-arkin päätin jättää toiseen kertaan, kun ei kukaan niin paljon makeaa kuitenkaan pysty illalla syömään.

Tässä kakku on hyydytetty vuokaan niin, että pohjalla ja keskellä on itse tehty murotaikinapohja, sen maku sopi hyvin tähän kakkuun. Jos olisin tullut ajatelleeksi, että kaupan valmiista murotaikinoista löytyy myös munattomia, olisin tosin varmaan hankkinut sellaisen, kun nyt piti uhrata aikaa myös siivoukselle ja pienikin ajansäästö olisi ollut tarpeen.

Välissä on:

2 * 2,5 dl kermaa

1 prk vaniljan makuista tuorejuustoa

1 prk appelsiinin makuista tuorejuustoa

1 levy pandan valkosuklaata sulatettuna

pieniksi paloiksi leikattuja mansioita reilu litra

10 liivatetta

Päällä pilkottuja mansikoita, Helinä-keiju & Lumikki sekä tärkeimpänä 5 kynttilää. Kynttilät puhallettiin kyllä ekstranopeasti, kukaan ei tainnut ehtiä ottaa kuvaa kynttilöitä puhaltavasta lapsesta.

--> nam, hyvää. Liivatteita olisi varmaan riittänyt yksi tai kaksi vähemmänkin, mutta halusin olla varma koossapysymisestä, viime vuoden kakku ei hyytynyt tarpeeksi.

Banaanileivosten ohje on bongattu Emerald city- blogista. Itse tein pellin kokoiseksi pohjaksi, jonka puolitimme, väliin aprikoosihilloa ja toinen puoli päälle. Vähän enemmän leivosmaisia, siis. Kuorrutukseksi näihin tein sekoituksen 1 purkista valmista kinuskikastiketta ja 4 desistä tomusokeria. Hyviä olivat, tosin tietysti kovin makeita. Aprikoosihillo vähän välissä lievensi makeutta. Satsista tuli 15 valmista leivosta, jotka HerttainenApulainen lopuksi koristeli (kimaltavilla) strösseleillä.

Lastenkekkeriden kakkutoiveena oli Hello Kitty ja prinsessalinna, linnan tein sullomalla jäätelöä silikonikakkuvuokaan ja muffinssivuokiin (tornit). Pääsiäismunasta saatu prinsessa prinsseineen pääsivät tornin päälle tasapainoilemaan ja muumikeksi vartioi sisäänkäyntiä. Vaaleanpunaiseksi värjättyä kermavaahtoa pursoteltiin jo juhlijoidenkin toimesta vielä linnan koristeeksi ja linnan muureja koristamaan pääsi vielä aiemmin tehtyjä marsipaanikukkasia.

Varsinkin tyttökavereiden silmät säihkyivät kilvan kimallesuihkeideni kanssa kun suihkuttelu oli jotain ihan ihmeellistä. HerttainenApulainen totesi tyynesti "noin aina meillä suihkutetaan kimalletta" :) Ei meillä ollut ennen näitä synttäreitä koskaan koskaan suihkutettu yhtään mitään kimalteita, en tosin oikaissut.. hello Kitty-osuus tässä kakussa oli linnaan työnnetty tikkari, se on ostettu Rooman lentoasemalta.

Rooma

Juhlittiin HerttaisenKitaristin synttäreitä Roomassa kolmen mukavan kaverin kanssa.

Katsottiin nähtävyyksiä, istuttiin kahviloissa ja ravintoloissa ja "juotiin grappaa tähtien alla ja tanssittiin koko yö", kuten Edu Kettunen laulaa. Mitäs Edu tähän kuuluu ? Menkää ihmeessä Kettusten kaupan sivuille! Suosittelen syvällä kokemuksen rintaäänellä, Edun työt ovat mahtavia. Me oltiin tilattu aiemminkin autoja itselle ja lahjaksi, mutta nyt HerttaiselleKitaristille tarvittiin vene -tosin ei välttämättä ihan oikeaa. Onneksi sain loistoidean teettää se hänelle, tämä on täydellinen :)

Uniikki versio kitaristille, mukana myös vahvistin ja mikrofooni.

Laiva ei päässytkään alkuperäisen idean mukaan Roomaan, kun pelkäsin sen hajoavan ja tuntui fiksummalta laittaa käsimatkatavara- laukkuun ennemmin ylimääräiset kengät kuin jotain, millä ei varsinaisesti olisi mitään käyttöä matkalla.

Gail (aka Nightsongs) sen sijaan pääsi mukaan matkalle, tosin ilmat olivat niin lämpimät, että sitä ei tarvittu. Mutta on päässyt jo ihan ulkomaillekin - ja lämmittää se nyt töissäkin, kun ilmastointi puhaltaa kuin viimeistä päivää vaikka ulkona on kylmää ja sateista.. Viikko aikaa lämmetä, sitten alkaa loma!

Ja pitihän se arvata, tuplatädiksi pääsin jo ennenkuin lentokone oli noussut Helsingin kentältä, maailmaan ilmestyi tällainen ihanuus

T niinkuin Tanja

Taas samanlainen sisustustyyny, kuin mitä maaliskuussa tein muutaman.

Tässä on "T" ja meni syntymäpäivälahjaksi "A":n äidille, kun ymmärsin, että edellinen oli mieluisa. Tämä tuli ommelluksi samanlaiseen valmiiseen sisustustyynyyn kuin aiemmin tehty "A", myös lanka on samaa (karkeaa) luonnonvalkoista, melkein beessiä 7-veljestä lankaa. Voivat sitten köllötellä sohvalla pää melkein samanlaisissa tyynyissä :)

Vauvalla ei ole vielä nimeä, joten kaikille perheen tytöille ei vielä voi tehdä omaa. Tämän langan loppu pitäisi muistaa säästää vielä yhteen päälliseen, nyt aloitetun kerän pitäisi riittää yhteensä kahteen päälliseen, kun tämä on tehty 70 silmukalla 72 sijasta. Ohje (kirjainkaavio) tietty sama kuin edellisessä, kirjasta "Neuleita kullannupuille" (Erika Knight).

..joo, on edelleen mielessä, että "koti" tai "Home" tai jotain vastaavaa olisi kiva, mutta nyt ei ole siihen innostusta. Näin paksuja lankoja seuraavaksi vasta syksyllä ? Just, joo- ulos katsoessa voisi yhtä hyvin olla syysmyrsky menossa jo nyt!

hattara- väkkärä -pinwheel

Pehmeä kuin pumpuli, pehmeä kuin Pinwheel sweater!

HerttainenApulainen löysi jollain Lankamaailma Nordian lankareissukeikalla omasta mielestään niin ihanan ihanaa lankaa, että sitä oli kertakaikkiaan ostettava.

Mistä lie huomannut, että langanostoon ei yleensä paljon "pliiiiis"'-aneluja tarvita. Näitä "pliiiiis"- aneluja tuntuu olevan koko ajan enemmän ja enemmän, ikäänkuin yhtä sanaa jankuttamalla lopputulos saavutettaisiin helpommin - uuvutus"taistelua" tämäkin -no tässä sitä ei tarvittu :)

Mulla oli massiivisessa tulostettujen ohjeideni pinossa ollut jo kauan Pinwheel sweaterin (by Shelley Mackie) ohje, mutta oikeastaan vasta sen jälkeen kun työkaveri oli tehnyt omalle tytölleen 7-veljestä -version, päätin tehdä tämän. Nuo ihanat pumpuli-hattarat päätyivät siis väkkäräksi.

Nopea, helppo, halpa ja mukava tehdä. Tähän oli käytettävissä tasan 2 * 50 gr lankaa, koska tuollaista akryyli-mohairsekoitetta en kyllä suostunut ostamaan enempää, vaikka kuinka alennuksessa olikin.. Hihat jäivät siksi lyhyiksi, mutta se ei tahtia haittaa, näin sopii paremmin prinsessan asusteeksi viileinä kesäpäivinä. Ei tästä langasta tehtynä kuitenkaan olisi lämmittänyt syksyn iltoina. Lanka on tosiaan käytetty ihan viimeiseen asti, päättelyn jälkeen pöydällä oli 10 cm pätkä ja senkin HerttainenApulainen nappasi omiin askarteluihinsa, siitä tuli sellaisenaan nukelle vyö. Sen verran oikaisin tekemisessä, että tässä ei ole tehty i-cordia reunaan vaan päätelty ihan tavallisesti, pörröisessä langassa ei päättelytapa näy.

Koko 5 vuotiaan, vitosen puikoilla. Kelpaa myös ruohonpehmikkeeksi ja peuhausalustaksi, kuten kuvista voidaan päätellä :)

Uusi ylösalaisneule

Äitienpäivälahjan teosta innostuneena päästin tehdä toisen samanlaisen. Malli on taas sama Ulla-neulesivuilta napattu Johanna Pajakosken ylösalasraglan. Tämä on muuten tehty ohjeen mukaan, mutta etuosassa on pitsineuletta ihan mielenkiinnon pysymiseksi. Pitsineule on napattu kirjasta "Kauneimmat neulemallit" s. 126, kuvio 196. Lisäksi on tehty vähän vyötärökavennuksia - jotka vieläpä kohdistuivat oikeaan paikkaan :)

Lankaa (Kokon Zitron - 35 % silkkiä, 35 % puuvillaa ja 30 % polyakryyliä) meni vartalo-osaan vain 150 grammaa ja hihoihin pikkuisen lisää. 200 gr riitti vallan mainiosti. Tämä lanka oli ihan ohjeen tiheyttä ja silti ohjeessa tähän sanotaan m-koossa menevän 450 gr! Tuskin nämä etuosan pitsin reiät tuollaista langansäästöä tekivät?

Langaksi tähän olin valinnut Fashion Housen ystävyysmyynnistä ostetun 500 gramman paketin (20 euroa), mutta tällä langanmenekillähän paketista riittää kahteen paitaan ja vielä huivikin! Äiti kyllä tykkäsi edellisestä... ja tykkää ruskeasta..hmmm.

Tässä vielä lähikuvaa pitsineuleesta, salama vääristää väriä, on tummanruskea, sellainen suklaasävyinen.

Tämä on ihan itselle ja fiilis: OK, tulee käyttöön. Tämän päivän helteelle ehkä jopa kuuma (27 astetta), mutta saattaa päästä jopa Roomaan loppuviikosta, kun häippäsen pikkulomalle.

Jotain ihan muuta: saaressa

Meillä on silloin tällöin mahdollisuus käydä Tammisaaren saaristossa olevassa isossa saaressa. Sinne meno on aina mukavaa, useimmiten sääkin suosii ja mukana on mukavaa porukkaa.

Nyt kävimme mökillä ensimmäistä kertaa tänä vuonna, toivottavasti voimme mennä vielä uudestaan!

Parasta on itse meri, niin aava ja avara, mutta metsäretket saaren toiseen kolkkaan tulevat varmaan kakkosena (jos nyt jätetään sellainen pääasia kuin hyvä ruoka itsestäänselvyytenä mainitsematta.

Hyvä ruoka, parempi mieli -toimii täällä, saaressa ei murjoteta tai kinastella..

Yhdessä kohdassa rannalla oli aivan mielettömästi simpukoita, isoja ja hienoja ja auringossa sinisenä loistavia.

Koska saari on iso, sieltä löytää kaikenlaista, kivihullut keräävät kiviä taskut ja kassitkin täyteen

Saaresta toiseen pääsee kävelemään sillan ylittämällä, aivan vieressä on kauriiden käyttämä vedenylityspaikka, ne eivät tule huojuvalle sillalle..

Kevään ensimmäiset kuumat ilmat ovat herättäneet perhosetkin ja voi ihmettä kun se laskeutui suoraan sormille.

Vain yksi korvasieni oli saaliina, vaikka olisi niitä saanut enemmänkin tulla.


Käsityötä tämäkin, itku tulisi aika pian, jos tällaista pitäisi alkaa itse väsäämään. Aitaa on ainakin kilometrin verran!

He, on sitä hyvää ruokaa kai usein muuallakin kuin mökkielämähetkissä :)

Toivottavasti pian takaisin!