Pikkusukkia ja -lapasia kuin sieniä sateella

Taas uusia sukkia ja lapasia pikkuruisille piiperoisille. Kaikkien sukkien mallit ovat Uhoavan Gnu'n supervauvan polvisukat, kun niiden mallia ovat käyttäjät (äitinsä) niin kehuneet.

Lapasissa aivan perusmalli ilman peukaloa, osassa ranteen kohdalla joustinta ja osassa ei, lapasten koko noin 18 cm pituutta ja 5 cm leveyttä. Näin ulottuu noin kyynärtaipeeseen ja lapaset pysyvät hyvin kädessä.

Tämä satsi meni Neiti Kanervalle, lankana Hjertegarnin Palino superwash-merinovillaa ja raidoissa Novita Nalle Kukkaketo Ruusu-langanloput ihan viimeistä senttiä myöten. Neiti on kuin ruusu itsekin, ihana.

Seuraavissa lankana Hjertegarnin Kunstgarn -sukat. Harmittavasti lankan värivaihtelu muuttui toisessa sukassa huomattavasti vaaleammaksi, kyllä nämä silti pariksi tunnistaa. Nämä ovat aika ohuet, joten sopivat myös sisäkäyttöön ja lämpimämmille keleille.



Häntä vielä naurattaa :) mutta jos puheet tulevasta talvesta kylmimpänä tuhanteen vuoteen pitävät paikkaansa, niin edellisten sukkien saaja sai paksummankin satsin, jotta tarkenee talvella. Nämä ovat 100% villaa ja raidoissa 7-veljestä.

Ja sitten vielä yksi pari, kuun lopussa syntyvälle entisen naapurin tytölle. Pieni muisto yhteisistä vuosista.

No on täällä yhdet isommatkin lapaset tehty kun innostuin petroolinvärisestä 7-veljestä- langasta. Nämä ovat siis oikeasti paljon tummemmat kuin kuvassa, malli on muutaman vuoden takaisesta Novita 7-veljestä ekstrakuvastosta. Sinänsä peruslapanen peukalokiilalla ja yksinkertaisella palmikolla. Nämä taitavat mennä päiväkodin opelle jouluviemisiksi, hän tuntuu pitävän tällaisesta väristä.

Ja sieniäkin on löytynyt ja kerätty :)

Tää on kuule ihan tervejärkinen harrastus- kuka hullu leikkelee "melkein valmista"

Alla paitsi pohdiskelua, niin myös steeking- leikkausta vaiheineen:

Tie muuttuu jyrkemmäksi kun kriittisyys kasvaa.
Tässä HerttainenApulainen kiipeää
Åren jyrkkiä rinteitä viime kesänä.
Kuva kääntyi jostain ihmeellisestä syystä väkisin
vaakakuvaksi, mutta ehkä näin kuvaa
steeking-ajatteluani vieläkin paremmin...
Näyttää pahemmalta kuin onkaan.

 
Joskus pysähdyin ajattelemaan mitä olen viime vuosien aikana oppinut neulomisen tiimoilta, miten ajatusmaailma onkaan muuttunut. 

Huomasin, että yhä enemmän kokeilen tehdä asioita eri tavalla. Joskus muutos voi olla vain uudenlaisen kantapään neulominen sukkaan, työn aloittaminen "väärästä päästä" vain vaihtelun vuoksi tai vaikeamman pitsimallin helpompi hahmottaminen. Periaatteellisella tasolla muutos voi olla esimerkiksi (näkyvien) virheiden huonompi sietäminen, purkamisen suurentunut määrä yksittäisenkin väärän silmukan takia tai ihan vaan siksi, että lanka (varsinkaan pätkävärjätty/ raidoittuva) ei näytäkään työssä niin hyvältä kuin mikä ajatus oli...

Edes ajatus "melkein valmiin" leikkelystä vain sen takia, että tehdessä pääsisin helpommalla ei ole ollut ollenkaan innostava. Steeking toimenpiteenä on kuulostanut kauhealta ja silti huomasin tosissani miettivän mihin työhön leikkuun tekisin..

Sitten villatakki-innostuksen vallatessa tilanne olikin jo tämä (yhtenä kappaleena tehty tuubi):

ja tässä hihan leikkauskohta (vielä voi hengittää vapaasti, Saksikäsi-Edward on vasta tulossa):

ja lopulta leikkelyn jälkeen (leikkely itsessään oli toki helppoa kuin mikä). Jos ei oteta huomioon sitä, että keskittyessä ei uskaltanut hengittääkään...

Mitäs sitten pitäisi tehdä ?? Poimin olalta silmukat ja annoin mennä vaan, hihoista tuli vähän liian pitkät, mutta ranteita kiertävään reunukseen on kuvien jälkeen pujotettu kuminauha pitämään hihansuu ranteen kohdalla. Onpahan vähän kasvunvaraa.

En vieläkään oikein tiedä miten reunukset oikeasti olisi pitänyt tehdä, kyllä kirjoneuleen langanpätkät sojottivat sinne ja tänne ja pelkäsin, että ompelusta huolimatta kuviot alkavat purkautumaan.

Niinpä kaikki reunukset on tehty poimimalla silmukat ulkopuolelta, tekemällä Novitan Tico-Ticolla tarpeeksi pitkät kaistaleet ja sitten ompelemalla kaistaleet kiinni sisäpuolelle. Nyt tuntuu tarpeeksi tukevalta.

Kiinnityssysteemi on vielä hakusessa koska kaitale on aika ohut, niin en taidakaan ommella siihen vetoketjua.

Mitä tästä opimme? Vartalo-osan tekeminen on toki paljon nopeampaa kuin tasoneuleena tehdessä, mutta leikkuun jälkeiseen aikaan pohtimisineen ja reunusten neulomisineen ja ompelimisineen meni suhteessa liikaa aikaa - tuohan on "ylimääräistä työtä" työhön, joka on jo lähes valmis. Ilmeisesti - ja muiden blogien kokemusten mukaan - napinläpikaistaleet olisi voinut tehdä ihan normaalisti, mutta mihin ne langanpätkät sitten olisi piilottanut? Olisiko reunat pitänyt kääntää kaksinkerroin vai antaa vain olla ? Ainakaan minulla ei olisi tullut näin siistit reunat.

Väri ja kuviot on sovittu HerttaisenApulaisen kanssa, nyt pitäisi vielä saada hänet uskomaan, että tällaista paksumpaa villatakkia voi oikeasti käyttää. Neiti kun näyttää ajattelevan, että vielä on melkein kesä ja nauroi ääneen kun kerroin, että pian saattaa sataa lunta! Ihan vaan korostaakseen ilman lämpimyyttä juoksi ihan kurillaan muutaman kerran talon ympäri ulkona pelkissä pikkareissa wurm-pipo päässä..

Huokaan helpotuksesta, ei mennyt koko työ pilalle ja saatan tehdä näin joskus toistekin. Mikään into uusiin leikkauksiin ei kuitenkaan tullut...tai ainakin ensi kerralla ompelen koneella vielä useamman kerroksen leveämmällä siksakilla. Kirjoneule itsessäänkään ei ole tainnut kuulua kaikista mieluisimpiin metodeihin, mutta se sentään alkaa sujua (ainakin prässäyksen jälkeen :))

Ompelukone on ollut esillä ompelusta saakka, ehkä jonain päivänä saisin olohuoneen uudet sohvatyynytkin aikaiseksi..



HUOH! kiinnityssysteemiä lukuunottamatta "valmis".

Malli syntyi samalla kuin eteneminen ja mukaan valikoitui aiemmin vastaantulleita kuvioita, jotka tuntuivat sopivan tähän. Lankana 7-veljestä ja superwash-100%-villalankoja. Norsuja ja pupuja erityisesti pyydettiin ja flamingot halusivat mukaan väkisin..

Vauvasatsi Herra X:lle

"Melkein sukulaiselle" on tulossa perheenlisäystä loppusyksyllä ja olin jo aiemmin tehnyt Novitan Puro Kaarnasta nutun odottamaan pikkuisen syntymää.

Tein lisäksi toisen villatakin, Offset Wraplan'in/ by Sara Morris (Mellanraggia (Järbo Garn) ja lisäksi täyttä villaa), luulisin että tuleva äiti pitää tällaisesta aika selkeästä sinisävyisestä.

Villatakin malli oli aika kiva epäsymmetrisine napituksineen, mutta tehtiin vähän hankalasti useammasta osasta ja reunuksetkin kukin erikseen. Napit on vanhasta Marimekon paidasta.

 

Suuren kiroilun aihe tässä olikin lanka, joka värjäsi valmista työtä pingottaessa valkoiseen selvästi näkyviä sinisiä laikkuja! Olen käyttänyt tätä Mellanraggia vaikka kuinka moniin töihin, mutta ilmeisesti tässä erässä oli vikaa!! Työ tuntui tässä vaiheessa olevan pilalla, kun edes pesukonepesu ei vienyt värjäytymiä pois.

 

Kehittelin sitten tällaisen erikseen neulotun ja työhön kiinni ommellun pupun koristamaan juuri värjäytynyttä osaa, pikkuistakaan ei paina, koska on sivussa. Puuh...tilanne pelastettu! ja oikeastaan tuo pupu on aika söpö.



Mellanraggi- ja villavarastot eivät huvenneet lainkaan, sillä sain toki korvaukseksi värin leviämisestä lankamaailma Nordiasta uudet langat, kun kävin valittamassa.

vihreä vahinko

Tässä olisi tarjolla helppo vinkki "kuinka tehdä reilussa tunnissa huovutettu February lady sweater lapselle"...tai "Kuinka helposti huovutan Gjestalin Maija-lankaa"...

1) Päätä värjätä vääränvärisenä käyttämättä jäänyt hame kirkkaan pinkistä vihreäksi

2) Osta pesukoneväriä

3) Hametta kaapista hakiessasi huomaa siellä myös oma, pari vuotta vanha February lady sweater -joka on ollut ihan käyttövaatteena ja keksi, että se olisi ehkä kivempi vihreänä.

4) Kaada pesukoneväri koneeseen, lisää suola ja märkä hame + villatakki

5) Lue ohjeet - jaa - tässä pitäisikin olla pesulämpötila vähintään 80!!! Mun pesukoneessa on 30/40/60 ja 95 !! asteiset vaihtoehdot...

6) Unohda kokonaan villatakin koneessa olo ja ajattele vain, että mitähän 100% puuvillalle noin kuumassa tapahtuu...valitse 95 astetta!

7) Käynnistä kone.

8) Nukkumaanmenoajan jo mentyä ja pesun viimeinkin valmistuttua ihmettele mitä ihmeen nöyhtää siinä hameessa on ja tajua villatakin tietysti huovuttuneen itselle käyttökelvottomaksi. Väri olisi kyllä ollut just hyvä.

9) Venyttelemällä sopii kyllä HerttaiselleApulaiselle..

10) Jätä sairaslomalla olevalle miehelle pesukoneen päälle lappu, jossa lukee, että nukkasihti on tarkistettava/ tyhjennettävä...ja paetaan töihin ennenkuin näkee, että koko kone on ihan nöyhdässä...

Onneksi kelpasi neidillemme, ihme kyllä; ei ole "tönkkö" eikä liian paksu - ihankuin olisi ollut tahallista. Neitikin pitää väristä! Onneksi. Joo- neidin kädessä on pikkukiviä ja pesukoneesta löydettyä nöyhtää..

Pikkuinen Puro-villatakki

Novitan Purosta saa nopsasti pikkuisia pehmoisia villatakkeja. Tällaiseen "vähän reilu vastasyntynyt" -kokoiseen ei lankaakaan mennyt kuin vajaa 50 gramman kerä.

(silmämääräisesti kokoa mukaillen toisesta jemmassa olevasta kietaisupaidasta, tässä silmukoita yhteensä 60, neulottu yhtenä kappaleena kainaloihin saakka, takaosa T:n muotoinen ja saumat vain hihoissa. Hihojen kohdalla lisätty 10 silmukkaa/ hiha, puikkokoko 5).

Näppärä reunus syntyi i-cordilla, reunasta tuli tukevampi ja napinlävet syntyivät siinä samalla. I-cord -reunuksen tekoa suoraan neuleeseen voi katsoa vaikka tästä mallista.

Tämä menee syksyn lapselle, nyt syksyllä syntyvälle pojalle.

Pieniä asusteita on syntynyt kuin sieniä sateella, monta vauvaa tulossa tai tullut maailmaan lähiaikoina!

Wurm

Olinhan minä Wurmeja nähnyt jo paljon aiemminkin ja ohjeenkin olin tulostanut jo kauan sitten, mutta vasta JaanaMaan Wurm-versio jäi takaraivoon sykkimään. Kopsasin käytetyt muutokset suoraan häpeämättömästi tähän versioon ja kylläpä tuli kiva.

Ohje: Wurm (ladattavissa Ravelryssä), JaanaMaan virityksin (sileässä oikeassa keskellä reikärivi ja resorin tilalla nirkkoreunuksinen sileää oikeaa (ja vielä taitokseen jätetty pieni reikä, jos käytössä lörpsähtää)).

Lankana Novita Cotton Luxus, puoli-ilmaisena napattu Prisman jämäkeräalehyllystä. Langasta vielä sen verran, että ei tosiaan joustanut yhtään, mikä hidasti selkeästi neulomista.

Käyttäjä tykkää ja minä myös. Puuvillaisena ei kutita, niinkuin melkein kaikki muut nyt kuulemma tekevät. On ollut päässä valmistumisestaan lähtien, vaikka nyt syksylläkin olisi vielä lippiskelejä jäljellä. Ei ole toistaiseksi lörpsähtänyt.

Kuvassa oleva lehti oli jostain syystä aivan tavattoman tärkeä, eikä sitä saanut ottaa pois edes kuvauksen ajaksi, kun kerran oli päähän tipahtanut tyhjältä taivaalta - ties mistä saakka leijaillut.

Summit 2 (Puro/Kaarna- kaulaliinaversio)

Edellinen Summit-huivi oli juuri valmistunut, kun bongasin Hyväneuleentie 7:ssa tehdyn kapean version. Sellainenhan piti tehdä heti, kun kaulaliinojahan tarvitsee aina :) ja edellistä oli mukava tehdä. Hyvänneuleentiellä oli tosin tehty ainaoikeaa, mutta tein alkuperäiseen tapaan sileää.

Tämäkin on kiva. Lankana Novitan Puro Kaarnaa (jota oli Lahden Kärkkäisellä paljon halvemmalla kuin Helsingissä olen nähnyt). Ostin kaikki loput kerät (kaikki huimat 3).

Kaarna oli ihan Tätöseni väristä, joten huivi päätyi hänen synttärilahjakseen, varsinkin kun pitänee tällaisesta "vähän hassusta" versiosta.

Vähän huolestuneena huomasin pingotuksen jälkeen, että alla oleva petauspatja oli hieman värjääntynyt langan tummimmasta sävystä. Höh.

Tein juuri ennen tämän viimeisiä rivejä samasta langasta vauvan nutun ja pari joskus myöhemmin käyttöön tulevaa rintakoristetta ja sitten takaisin tämän kimppuun, että langan saikin tuhottua ihan täsmälleen tähän. Loppujen lopuksi lankaa jäi 2 cm, tähän huiviin meni noin 100 grammaa.

Oli muuten nopeaa tehdä, kun mallineule oli jo (vielä) mielessä ja lanka näin paksua. 5 puikoilla silmukoitakin oli maksimissaan rivillä 22 .) Tästä lähikuvasta muuten saanee vähän käsitystä miten tämä etenee, osa kerrallaan; käännä työ-neulo-käännä työ-neulo...