Takauma helmikuusta

Helmikuussa käsi oli vieläkin kipeä, enkä oikeastaan innostunut ollenkaan mistään neulomisesta. Ettei taito kokonaan häviäisi, tein taas kerran Helmiksen pikasniikkerit. Nämä on itselle hieman suuret, mutta onkin tarkoitettu kaverille myöhemmin annettavaksi. Tätä Novita Nalle Kukkaketo Ruusu- väriyhdistelmää en vaan voinut vastustaa, se hyppäsi kaupassa koriin, vaikka kovasti olin ajatellut, että vanhoja lankoja on kertakaikkiaan käytettävä reilusti pois, ennenkuin saa ostaa uusia.

Helmikuussa kuulin myös HerttaisenApulaisen parhaan kaverin Oton tulevan isoveljeksi, joten tekaisin tällaisen kietaisupuseron tulevalle vauvalle. Tässä on lankana kummitäti H:n pussukoista löytynyt puuvilla-villalanka ja reunoissa vähän Viking Froya'a antamassa väriä. Myöhemmin tosin päätin antaa hänelle sittenkin jemmassa olleet pikkuiset supervauvan polvisukat, jotka olin tehnyt jo aiemmin. Tämä pusero on tehty samalla mallilla kuin eräs aiempi ja jopa koristeena oleva reikärivi on samantapainen, tässä versiossa reikärivejä on vaan enemmän.

No innostuin vielä kolmennenkin työn tekemään, näitä Katja Kvintuksen Minttumaareja olin tehnyt useamman jo aiemminkin. Tämä on tarkoitettu vihreästä kovasti pitävälle naapurillemme, joka niin-ihanan-oikeilla-sanankäänteillä on aina kommentoinut näkemiään tekeleitäni. Minttumaari on tuttu, mutta jos pari kuvaa kuitenkin..

ihan vaan yllästykseksi Pirkolle, kun on niin mukava.

 Neidiltämme lähti ensimmäinen hammas 14.2.

Helmikuussa oltiin myös Teneriffalla lämmittelemässä, paitsi että useimpina päivinä siellä oli myrsky ja viileää..

Takaumaa tammikuusta

Jos alla olevat talven muistelukuvat hieman jäähdyttäisivät oloa :) nyt ulkona on yli 33 astetta jo ties monettako päivää.
*****
Kovien pakkasten aikaan oli muutaman kerran tullut ihmeteltyä, että eikö mulla muka ole pipoa, joka peittäisi korvatkin kunnolla. Oikein mieleistä ei tullut laatikkoja penkoessa vastaan, joten sain hyvän syyn tehdä uuden.


Utopia-pipo oli nopea yhden päivän homma, mutta lopputuloksen huono puoli on, että siitä tulikin vähän turhan tiukka; ihan kuin kiskoisi päähän uimalakkia! Muutenhan tämä on ihana palmikonkiertoineen! Paksuhan tämä on ja lämmin (lankana Raggegarn + Hjertegarnin Kunstgarn), vähän kova, kun on tehty kolmosen puikoilla (ihan tarkoituksella, jotta ne suojassa olevat korvat olisivat suojassa tuuleltakin). Ylempää palmikkokuviota on varmuuden vuoksi tehty yksi ylimääräinen mallikuvio, jotta varmasti olisi tarpeeksi pitkä.

Raggegarn on itsessäänkin "rouheaa", lisää sinisyyttä+pehmeyttä pipoon tuova Kunstgarn sen sijaan oli pettymys, onneksi olin saanut kerän edullisesti. Tämän piti olla niin ihanaa ?? Lanka olisi itsekseen neulottuna ollut aivan mahdotonta; välillä tosi-tosi-ohutta ja hetken päästä samaa paksuutta kuin 3 mm puikko. Todelle epätasaista ja se kai ei ole oletuksena tämän langan ominaisuus, vaikka se kuinka taiteellisen vaikutelman antaisikin?

Onneksi tämä on sopiva ja mieluinen HerttaiselleApulaiselle ja mahtuu jopa luistelukypärän alle. Ja onneksi hänen lempivärikseen muuttui viime viikolla sininen - kylläpä oli hyvä tsägä (ja ihana äiti)!

Ihmettelen ääneen laskurin käyttäytymistä, yhtäkkiä pari päivää sitten se väheni itsestään noin tuhannella ?? Pientähän tuo on - tiedän - mutta ette tiedä miten ilahdun, kun joku täällä käy.
*****
Lisäksi kovien pakkasten aikaan oli aihetta ihmetellä omaa villasukkatilannetta. Ohuita löytyi useat, mutta kunnon paksuja, luistimen sisään mahtuvia ei näköjään ollut yhtään paria. HerttainenApulainen oli oppinut luistelemaan, mutta mukana oli ikävä olla, koska varpaat olivat itsellä heti jäässä. Tähänkin piti ratkaisuksi tehdä heti samantien uudet, mahdollisimman lämpimät sukat.

Ihanainen kummitäti oli antanut ison muovipussillisen lankoja, joita ei enää tarvinnut ja pussista löytyi 100% villaa useampaakin lajia. Näihin sukkiin on lisäksi ympätty edellisessä pipossa käytettyä Famea ja varressa vielä jotain jämälankaa. Nyt ei enää palellut luistelureissuilla. Lähes kokonaan villaa olevina eivät kai kestä ihan niin hyvin kuin tavalliset sukat, mutta nämä ovatkin "vain luistelukäyttöön", kantapää on vahvistettu.

Niin ne aiemmin mainitut pakkaset eivät juurikaan auttaneet neulomista, koska jouluna satuttamani käsi oli kipeä koko tammikuun. Tyydyin käppäilemään keskuspuistossa ihailemassa näkymiä, edes hiihtää en voinut, vaikka lunta olisi taatusti ollut tarpeeksi.

pahimpien pakkasten aikaan meillä juoksenteli aika usein pieni keijukaisprinsessa :)

Aktivoitumista

Selkeää aktivoitumista tapahtumista taas neulomisessa, toivottavasti myös bloggaamisessa. On tätä päivitysten puuttumista jo kauhisteltukin, sillä puolen vuoden tekemisten dokumentointi on haasteellista, mutta ehkä se hiljalleen onnistuu. Bloggerin editorin versio on näköjään vaihtunut, toivottavasti en pilaa aiempia tekstejä kokeiluissani.

Luulen että laitan tuotokset ja muut talteen haluamani jutut takautuvina kuukausikirjoituksina lähinnä itselle muistiin ja muuten aloitan suurinpiirtein nykyajankohdasta uudelleen.

Tähän voisi kirjoittaa ontuvia selityksiä laiskuudesta, kauheasta työstessistä ja kiireestä kevään aikana, muutosta ja kipeästä ranteesta, mutta parempi varmaan kuitata kaikki toteamalla, että toivottavasti jatkossa taas ahkerammin.

Huovutusintoilua mitä suuremmissa määrin

Oikeasti ylihuomenna tulee täyteen tasan kuukausi neulomatta!

Tämä on täysin ennenkuulumatonta, eikä tällaista taukoa ole ollut vuosiin. Tästä ajasta vain muutama päivä ennen joulua oli suunniteltua, jotta sai muita joulujuttuja tehtyä. Joulupäivänä opetin neidillemme kuinka joululahjaksi saadulla stigalla lasketaan, tosin lopputulos kaatumisen jälkeen (mitäs mentiin liian jäiseen ja jyrkkään kohtaan) oli oma "auts :(" ja yön kitumisen jälkeen lääkäriin, onneksi lapselle ei tullut mitään traumoja. Käsi olikin sitten muutaman viikon paketissa, mutta sairauslomahan meni neulomisen kannalta aivan läskiksi, sillä ei tällä kädellä ole vieläkään voinut edes neuloa. Ja kun olen varonut oikeaa kättä, niin vasenkin on jo ruvennut vihoittelemaan, kun saa tehdä kaikki hommat.

Nyt luulen, että hiljakseen voisi taas aloitella! Nämä jutun huovutusintoilut kuitenkin ovat viime vuoden lopputuloksia.
*****

Ihan melkein vahingossa tulin hankkineeksi puoli kiloa Fritidsgarnia - huovutettavaksi sopivaa lankaa ja paljon ennenkuin sain tämän jutun julkaistua, sitä samaa lankaa tuli puoli kiloa lisää... eikä paljon mitään ole enää jäljellä. Näistä piti alunperin tulla vain kiinteillä silmukoilla virkatut lapaset (ne on sentään jo tehty ja täällä), mutta lankaa pursuileva pussukkani rupesi jo kotimatkalla huutelemaan, että olisi juuri sopivaa huovutukseen. Enkä oikeasti niin kovasti pitänyt niistä virkatuista lapasistakaan, että olisin monta paria halunnut tehdä. Niissä lapasissa kun on liikaa reikiä ja tuuli pääsee puhaltelemaan läpi. Niitä ehkä kannattaisi sisäpuolelta vähän harjailla..

Aiemmin jo tuli esiteltyä mikrovalmis :) citykaninpoikanen ja muut huovutetut citykanit.

Pikaisilla googlauksilla löytyi lapasiin ja tossuihin helposti monta ohjetta, joita sitten soveltelin. Ensimmäiset kokeilut (liilat hanskat ja punaiset tossut) on pesty tunnin pikaohjelmalla 40 asteessa ja ne ovat ihanan pehmeitä! (Ihan erilaiset kuin ne virkatut lapaset, joita varten tätä lankaa tuli hamstrattua) ja nämä ovat paljon paremmat! eihän näitä raaskisi edes antaa pois, mutta montako paria ah itselleen tarvitsee?).Lopussa tarkempia mittoja ja kokeilua, kaikki on neulottu 6 mm puikoilla.

Ensimmäisen tossuparin ohjeena käytin melko tarkkaan Tellun blogista löytyvää, toisissa on mittoja hieman viilailtu (jotta mä sain sopivat tossut itsellenikin) , lapasten ohjealkuperää en nyt samantien pystykään kertomaan, koska kirjoitin summittaiset määrät jostain blogista itselleni pikkulapulle (kun kirjoitin oli rikki) ja eipä tullut kirjattua lähdettä muistiin. Hyvät tuli kuitenkin.
Mukana pesukoneessa pyöri pari pienehköä pyyhettä.




Seuraavista odottelin samanlaisia pehmeitä, juuri sopivia tossuja ja hanskoja. Oikean koon saamiseksi pienensin tossuja hieman ja lapasten kohdalla vähän suurentelin.

Lankaa jäi kokeiluista niin pienet kerät, että niistä ei yksittäin olisi saanut mitään, joten kokeilin samalla tehdä vauvalle huovutetut tossut. Hän kun ei vielä kävele, eivätkä kengät ihan vielä oikein ajankohtaiset, niin nämä olisivat vähän villasukkia lämpimemmät (ulkonakin käytettäviksi).
Tungin tähän koneelliseen vähän enemmän pyykkiä mukaan, mutta mitenkään liian täynnä ei kone tuntunut olevan. Hämmästys olikin melkoinen, kun tuotokset eivät huovuttuneet juuri lainkaan! Kokeiluversioissa silmukat eivät juurikaan näkyneet, mutta näissä näkyivät ihan selvästi! Edes koko ei juurikaan ollut muuttunut huovuttamattomista. Voi olla että väreilläkin oli merkitystä, mutta pistän hämmennyksen liian täyden pesukoneen piikkiin - höh.
Nämä kakkoskokeilut pääsivät sitten uuteen pesukonepyöritykseen ja nyt niistä tuli oikein sopivat. Tosin näistä tuli hieman "tönkömmät", mutta ei mitään peltimäistä onneksi sentään. Eikä ollenkaan samanlaista kuin joskus aiemmin kokeilemassani Huopasessa. Mukavat käsissä ja jaloissa :)
Vauvan tossuista tuli aika pienet, ehkä juuri vielä sopivat joululahjaksi, mutta kokeilin vielä samalla tehdä hieman isommat (kevääksi). Näissä on tossuosassa jo jouduttu käyttämään muutakin lankaa kuin Fritidsgarnia (eka satsi loppui vähän kesken), pätkävärjätty on Tallinnasta ostettua "Filati Fantasia Misto Lana" - lankaa. Kuvittelin senkin huopuvan koneessa, mutta eipä huopunutkaan. No, nämä ovat sitten "sukat huovutetulla varrella".



Turkoosi-ruskeat tossut ovat kuvassa jo nyppyyntyneet, mutta olen nyt jo muutaman kuukauden käyttänyt niitä kotona lähes koko ajan. Pohjakin on kestänyt, vaikken nahkapohjia laittanutkaan. Kuvauksen jälkeen sain kyllä itsestäni irti sen verran, että nypin tossut taas siisteiksi.



Turkoosi-ruskeat lapaset 34 silmukkaa. Leveys 13 cm, alareunasta peukaloon 15 cm, peukalosta kärkeen 16 cm (koko pituus 31 cm).Peukalon reikä 5 s, koko peukalo 12 s ja 14 krs. 2 * 40 asteen 1 h lyhytohjelma.

Liilat lapaset 32 silmukkaa, Leveys 13 cm, alareunasta peukaloon 14 cm, peukalosta kärkeen 14 cm (koko pituus 28 cm).Peukalon reikä 7 s, koko peukalo 15 s ja 14 krs. 1 * 40 asteen 1 h lyhytohjelma.

Punaiset tossut koko 38. Leveys 14 cm, takareunasta tasona 19 cm tossunsuun loppumiseen-> 4 puikolle, kun pituus 31 cm-> kavennukset. Kokonaispituus 33 cm.

Turkoosi-ruskeat tossut koko 37: Leveys 14 cm, takareunasta tasona 17 cm tossunsuun loppumiseen-> 4 puikolle, kun pituus 28 cm-> kavennukset. Kokonaispituus 31 cm.

Vauvan tossut (7 cm jalalle): 25 silmukalla 15 krs -> 4 puikolle, 4 krs jälkeen kavennukset. Varsi on neulottu erikseen 24 silmukalla 15 krs ja kiinnitetty tossuihin ommellen.

Vauvan tossut II: 26 silmukalla liilalla Fritidsgarnilla 20 kerrosta. Virolaisella villalangalla tiimalasikantapää, kun pohjan pituus on 11 cm -> kavennukset. Koko pituus 14 cm.

Kultainen K- arvonta Parolan asemalla!

Huomatkaa Parolan aseman "*K"' -kirjaimen arvonta!
Itse jo osallistuin, mutta linkittämällä saa tupla-arvan :)

Tuo on ihana, niinkuin koko blogikin, kuinka joku voikaan olla noin aikaansaapa!

Äidin palmikkovillatakki

Novitan 7-veljestä, tumma kanerva.

Ohje garnstudion uusista malleista; Drops palmikkojakku.

Tämä on äidille, joten uskalsin tehdä jopa vyötärökavennukset mittailemalla itseeni. s-ja m-kokojen välimuoto.

Äidillä ei missään nimessä saa kaula-aukko kiristää ja tässä ei ainakaan ole sitä ongelmaa :)

Palmikot olivat kivat tehdä ja näyttävätkin.

Jos et äiti oikeesti tykkää väristä, niin voidaan kokeilla värjäystä?

Mikon slipari

Broidi- parka on saanut vain vinon pinon pipoja, lapasia, sukkia yms, mutta ei koskaan sliparia. En ole ihan varma siitä, kuinka sliparityppi oikein onkaan, mutta ehkä tätä voi ainakin poikien kalastusreissuilla tai kotona käyttää.

Tämäkin on tehty "omasta päästä", summittainen arvio sopivasta silmukkamäärästä saatiin yhdistelemällä montaa ohjetta, lopputuloksessa 228 silmukkaa. Tehty pyörönä kainaloihin saakka. Oikea väri on vaalean beessi, mutta jostain syystä ulkokuvissa näyttää ihan harmaalta.

Tein tähän v-aukon, kun broidillakin on aika iso pää ja näin mahtuu ainakin pää kaula-aukosta :). Mallikuvion nappasin taas kerran kirjasta "Kauneimmat neulemallit" (Lesley Stanfield) (malli 121). Mallikuvio oli aika helppo, mutta rivejä oli pakko laskea, jotta tiesi koska jotain pitäisi tehdä.

Muutaman kerran olin huolimaton, mutta tulipa todistettua, että aina ei tarvitse purkaa ja korjata palmikkoa. Pelkän palmikkokohdan voi purkaa ja korjata neulomalla vain tuon kohdan uusiksi - kunhan muistaa tarkistaa langan kireyden. korjatuista kohdista ei kyllä helposti ainakaan huomaa, että siinä on senttitolkulla purettu ja tehty uusiksi ainoastaan pieni osa.

Ja kun takaosa olisi ollut niin kovin tylsää ilman mitään kuviota, niin taas kerran tein sinne yllärin, tämäkin mallikuvio on samasta kirjasta (malli 123).

Koska tämä on vähän pieni Herttaiselle-Kitaristille, niin sopii Broidille, eli koko on suurinpiirtein l.

Oli tässä muutakin harmia kuin huolimattomuus palmikonkierroissa: Pingotusvaiheessa kun työ oli märkä vasta huomasin, että vaikka lanka oli koko ajan samaa 7-veljestä lankaa, niin yksi kerä olikin ollut eri värjäyserää!

Tässä vaiheessa kuului kellarista kyllä p*r*le ja hel*tti ja melkein kaikki muutkin kirosanat ja koko ilta oli pilalla.

Oikeasti en ollut huomannut mitään aiemmin! Tosin tätä nyt oli tehtykin lähinnä öisin Herttaisen Apulaisen jo nukkuessa.

Onneksi kuivuttuaan ero ei ole näin näkyvä ja onneksi se vähäkin joka näkyy, voisi olla tarkoituksellista, kun se on nimenomaan keskiosassa. Tähän kun meni vähän vajaa 3 kerää ja kappaleeseen ennen hihajakoa tasan kaksi kerää (joistä jälkimmäinen se erivärinen). Broidi on kiltti ja kohtelias, tuskin ottaa asiaa esille. Jos kehtaa ottaa, niin värjään koko työn.

Jos ei tarvitse värjätä, niin broidi sulautuu hyvin sohvatyynyihin :)