Hyvin turkoosia toukokuuta (Kuopioon)

Kevät meni vähän turhan nopeasti bloggausten kanssa, kun oli olevinaan kaikkea muuta (työ)kiirettä.

Nyt kuitenkin ainakin turkoosia toukokuuta kaikille ja varsinkin Kuopioon onnea ja iloa! Tällaisia täältä on nyt tulossa!

* Syytä T siskoasi, jos värien kanssa meni pieleen, hän oli sitä mieltä, että kirkkaat värit sopivat teille.

"Melkein sukulaisten" pienenpienten kaksostyttösten päälle olivat aiemmin samaan perheeseen tehdyt  pupunuttu ja purotakki vielä aivan liian suuria, joten tätinsä mukaan "tehdas käynnistyi :)" ja HerttaisenKitaristin mielestä "mopo lähti käsistä :)". Kummin vaan, mutta päälle jäänyt neuleplääh sai kyytiä, kun intoilin näiden tekemisen kanssa. Harvoin tulee muuten saatua valmiiksi 4 villatakkia viikossa ja parhaimmillaan vauhdilla yhdesä illassa valmista.

Yritin netistä saada selville, että minkäkokoisia näiden nyt pitäisi olla, mutta kun ei oikein varmaa tietoa löytynyt, eikä tarvittava kokokaan ollut selvillä kuin tyyliin"syntyvät minä hetkenä hyvänsä".. niin tuli tehtyä muutama ylimääräinenkin aina vähän suurentuen sen mukaan, että taas oli viikko kulunut.. Pehmeitä lankoja, lämpimiä ajatuksia ja kaikki joko ilman saumoja tai saumat vaatteiden ulkopuolella, etteivät vain hankaa.

Saattaa olla, että nämä ensimmäisiksi tarkoitetut (bolerot) ovatkin jo liian pieniä 1,5 kg ja 1,7 kg painoisille, mutta siinä tapauksessa sopivat sitten myöhemmin nuken vaatteiksi. Nämä kyllä vähän venyvät tarvittaessa, kun kostuttaa tai prässää. Novitan TicoTico Batik-langasta, joka on siis akryyliä eivätkä kutita ohutta ihoa. Vaikka tytöt ovatkin identtiset, niin kukaan ei kuitenkaan ole aivan samanlainen kuin toinen, joten nämäkin ovat hieman erilaiset, silti samaa sarjaa keskenään. Voi vaikka koittaa jatkon horrostilassa muistaa, että kummankos päälle laitoinkaan aamulla tuon jossa on liilaa..

Nämä on muuten neulottu, paitsi reunuksiin on virkattu pylväsrivit. Hello Kitty napit ovat taannoisia Thaimaan Etsy-ostoksia, kuten muutkin tämän postauksen napit.

Huomatkaa omat kynnet, vappulakkaukset ovat vielä kunnossa. Käsi on ihan tarkoituksella kuvassa mukana, jotta vaatteiden suuruusluokasta saa selvää, noin vaaksan verran, eli 18 cm pitkät/ tai siis oikeasti lyhyet.

Aiemmin lähetettyjä villasukkia voi varmaan käyttää, vaikka ovatkin vähän suuria, mutta talvisten lapasten sijaan tekaisin loppulangasta vielä sormenlämmittimet. Koko on molemmissa luokkaa lämpökynttilä mahtuisi sisään.

Seuraava pari uunista ulos! - Vauvoja pitää pitää lämpiminä... siis merinovillaa (joka ei siis kutita ketään(?))
Nmä on virkattu ja sama kuin edellä, tahallaan hieman erilaiset, mutta samaa sarjaa keskenään. Lanka on muuten ostettu Hulluilta päiviltä ja ihan värin takia.

Näissä on aika söpöt vauvanapit ja sainpa ujutettua jotain pinkkiäkin mukaan.

Vielä jotain normikokoisempaa mukaan..

Tämä on niihin pinkkeihin päiviin :) virkattua pehmeää Palmaa

tai punaisiin päiviin...(tämä on Alpakkaa, siis tosi lämmin, vaikka onkin ohut). Kauluksesta alaspäin neulottu, raglanhihat ja reikärivikoristeet

Onnittelut vielä koko porukalle T & P ja isobroidi S:lle kanssa!

p.s. Niilossa on ollut viikon aikana 2 punkkia... taitaa tulla yhtä paha vuosi kuin viime vuosi, jolloin sillä oli 49 punkkia!

Edit: Pienimmätkin bolerot mahtuivat saadun valokuvan mukaankin päälle! Jesh, päätynevät nukenvaatteiksi vasta myöhemmin.

Ei ihan niinkin Strömsössä, mutta melkein Minttumaari

Mulla on joskus töissä kaulan ympäri kietaistuna kauan sitten tekemäni (Little)Arrowhead Shawl. Tuo on tehty ikivanhasta Novita Kolibrista (puuvilla-viskoosia), joten ei kutita eikä hiosta sisälläkään.

Yksi ihanainen työkaveri täytti pyöreitä vuosia ja kun tiesi minun tietävän synttäreistään, niin muutama päivä ennen juhlapäivää aika suorin sivulausein toivoi saavansa samanlaisen huivin :) Vähän reteästi sanoin, että saa sen omani.

Mutta eihän se käynyt, kun muistin, että omassanihan on virheitä. Ne eivät kyllä näy, kun huivi on kietaistu kaulaan, mutta eihän nyt eteenpäin voi tuollaista antaa..

Syntymäpäivä läheni ja illat lyhenivät, kun tajusin, että pitää tehdä uusi huivi ja äkkiä. Samaa lankaa kun oli vielä onneksi laatikonpohjalla pyörimässä ainakin pieneen huiviin riittävä määrä.

Minttumaari- huiveja olen tehnyt monta, mutta mikä ihmeen musta aukko tuli tätäkin tehdessä? Periaatteessa osaan ohjeen melkein ulkoa ja niinpä pistin menemään..kaikki oli hyvin loppuun asti ja kun rupesin tätäkin viimeisenä mahdollisena iltana kuvaamaan, niin huomasin, että kaavio 2 ja kaavio 3 olivat menneet väärin päin. Se siitä virheettömän eteenpäin antamisesta.

Ja aamulla huivi oli sitäpaitsi vielä kostea, joten ei sitä voinut edes paketoida nätisti vaan piti kääriä muovipussiin.. jo oli hieno paketti.

Mutta oikeasti saaja ilahtui ja minä ilahdun melkein joka päivä, kun näen huivin hänen kalaansa kiedottuna. Pronssiin vivahtava väri sopii oikein hyvin!

Jos Anita huomaa, että toteutus on ihan mitä sattuu, niin hän on niin mukava, että tuskin pitää asiasta melua.

Gail 2

Muutama vuosi sitten tehty Gail (aka Nightsongs) on edelleen ehkä kauneinta mitä olen tehnyt.

Löysin viimeksi käyttämäni ohjeet ja muistiinpanot ja Gail alkoi taas innostaa..
Itse tein niinkuin viimeksikin, eli toistin rivejä 23-38, näin reunus piti aloittaa reunuskaavion riviltä 7.

Jopa täällä ravelry-ohjesivulla (MaweLucky/Jane Araujo)
huomaa, miten edelleen ollaan käyty kovaakin keskustelua ohjeen toimivuudesta ja kaavion oikeellisuudesta, mutta olkoot... itse olen saanut ohjeen hyväksi tosiaan yllä olevilla muutoksilla.

Tämänkertainen lanka on tullut vähän niinkuin kaupanpäällisenä Fashion Housen ystävyysmyynnin pussissa, mutta sopii tähän aika hyvin.

Edelleen tosin se ensimmänen versioni on kauniimpi, tässä on vähän vaisut värit (minulle).

Karkauspäivän kunniaksi rakkaussukat

En olisi itse tarvinnut karkauspäivän kunniaksi mitään erikoisia rakkausviritelmiä :), mutta jollakulla käynee tänään flaksi..joten hempeetä lempee(tä).

Oikeastihan nämä oisi pitänyt tehdä ystävänpäiväksi, kun ohjekin on Valentinesox (by Wenche Roald), mutta kun nyt vasta huomasin englanninkielisen ohjeen ilmestyneen... ja piti heti alkaa tekemään, vaikka suunnitteilla oli käyttää isoa alpakkalankamäärää vllatakkeihin ja muuhun isompaan.

Näistä tuli söpöt, vaikka vaaleanpunainen ei kyllä kuulu normaaleihin käyttöväreihini. Ovat kyllä aika kuumat, ainakin meillä kotona sisällä pidettäviksi, kun meillä on aika tehokas lattialämmitys. Eikä kuumuutta tietenkään vähennä paksu lanka, nämä on tehty harmaasta Novitan 7-veljestä- langasta ja vaaleanpunainen on Novitan Ilona-lankaa (tämä lienee joku Citymarketin oma lanka, joka on vahvuudeltaan melko tarkkaan 7-veljestä, mutta tuntuu pehmeämältä ja on meleerattu väri).

Tämäntapaisia voisi tehdä monetkin, kantalapun sydämen jaksaa vielä tehdä edestakaisena kirjoneuleena, kun kuva on kuitenkin niin pieni. Joskus ainakin samantapaiset ruusukuvioiset Lovely & Thick Rose Socks / Pynteraggen.

Toimii ehkä paremmin alkuperäisen mallin tummanpunaisilla sydämillä, mutta onneksi kuviot näkyvät tässäkin. Kirjoneuleosuus onnistui niin nätisti, että voi näitä pitää tarpeen tullen pitkinäkin (vaikka luistimien sisällä).

HerttainenApulainen tilasi heti itselleen samanlaiset, joten joutunen edelleen viivyttelemään villatakkialoitusten kanssa. Ja jonossa on kyllä lapasta ja pipoakin vielä, ei tämä talvi vielä ohi ole, vaikka onneksi huomenna sentään siirrytään jo paljon keväisempään kuukauteen.

Sukat jalassa keskityn katselemaan tolkutonta lumisadetta ulkona.

Eevi-neidin slipari

Tämän sliparin oli tarkoitus valmistua jo vuosi sitten jouluksi, mutta jäi muiden tohinoiden jalkoihin ja valmistuikin vasta nyt. Tämä on 2,5 -vuotiaalle, jonka täti häikäilemättömästi käyttää ihanana tekosyynä pinkkien pitsijuttujen tekemiseen sitä, että ei tätä kauaa kestä - kohta ei enää kelpaa pinkki, eikä välttämättä pitsikään.  Tai neulottu juttu ylipäätänsä.

Malli on yhdistelmä ainakin kolmea, mutta kun mikään kohta ei oikein tullut tehtyä minkään ohjeen mukaan, niin kannattanee sopia, että malli syntyi päästä vetämällä ja työn edetessä. Alkuperäinen idea sentään piti: kutittamaton slipari helpolla kiinnityksellä.

Onneksi oli ihan oikean kokoinen ja lapsi pysynee lämpimänä ja iloisena.

Tämä on tehty pyöröillä yhtenä kappaleena kainaloihin asti alhaalta ylös päin ja koko on saatu mittailemalla HerttaisenApulaisen vähän pieniin vaatteisiin. Lankana tässä Novitan Pirtaa, meni vajaa kerä. Napit on tilattu viime vunna Etsyn kautta Thaimaasta.

Kuvat on muuten otettu keskellä talven pimeyttä, vain tässä alimmassa värit ovat kutakuinkin kohdallaan, mutta muista näkynee malli ja kuvio paremmin.

Iloinen ja tyytyväinen pipomies

Vaikka edellinen bloggaus onkin ensimmäinen oikeasti tänä vuonna tehty ja esitelty työ, niin olen toki tehnyt muutakin.

Kuten yhden sinisen pipon toiveesta, vaikka toteuttaminen olikin sitten olevinaan vähän niinkuin yllätys :) muka. Osoitteenkin jouduin kyllä kysymään saajalta, joten eiköhän postin tulo tuossa vaiheessa jo ollut selvää..

Lopputuloksena oli iloinen ja tyytyväinen mies Saksassa. Kovin on ollut kylmää sielläkin, onpa nyt lämmin pipo suojaamassa korvia.

Sain hienoja kuvia piposta omistajansa päässä, mutta kun en ollut varma saako ne laittaa tänne, niin editoin varmuden vuoksi kasvot pois, jos et Emmu halunnut naamaasi tänne näytille.

Pipo on hyvin tunnettu Typyn Jacques Cousteau-pipo, joita olenkin jo tehnyt vaikka kuinka monta. Tämä versio on tehty 120 silmukalla kaksinkertaisena farkunsinisestä 7-veljestä langasta ja Fame Trend- langasta. Nyt on hieman paksumpi ja hieman pehmeämpi kuin pelkästä 7-veljeksestä ja pintakin on kauniin meleerattu. Punnituksen tulos pipo kirjekuoressa pienen saatelapun kera: 99 grammaa.

Se toinen toive kesäpiposta tulee varmaan joskus lähempänä kesää, sillä nyt tekee mieli tehdä villaista, lämmintä ja pehmeää.

Kehtaisko tässä samalla kertoa, että puolivahingossa tuli hommattua kilotolkulla alpakkalankaakin lisää..

Canarialta kamaliin lumitöihin & Arrayo

ei täysin unelmailmat koko aikaa, mutta kyllä loma aina työnteon voittaa :) Kotona odottikin sitten talven pahin lumimyrsky ja sen tauottua katolta tulivat lumet pihatielle--huoh

Lumen tulo saisi jo riittää, pihalla on yli 80 cm lunta.

Onpa ainakin hyvä tausta Arrayolle (by Sarah Wolf), joka valmistui lumimyräkkää sisältä katsellessa, visusti villapeiton väliin kääriytynenä. Arrayo on ihan pikkuisen kapeammaksi tehty kuin ohjeessa, kun pelkäsin langan loppuvan. Olisi sitä vielä muutama metri ollut käytettäväksi, mutta aika kiva tästä tuli näinkin. On muuten 2 m pitkä ja leveimmältä kohdaltaan noin 40 cm leveä.

Malli oli itsessään ihanan helppo ja kun ensin tehtiin pitsireunus ja sitten loput, niin langan riittämistä pystyi hyvin tsekkailemaan. Yleensä en juurikaan pidä ainaoikeasta, mutta tähän se kyllä sopi.

Reikärivi muuten ovelasti hämää lyhennettyjen kerrosten näkyvyyttä, kerrosten vaihtelut jäävät sen vieressä piiloon.

Lanka jämäkerä -tosiaan riitti reilu 50 grammaa- Viron villaa ja puikkoina vitosen Addin pyöröt. Tuskin jää viimeiseksi Arrayoksi.