TOSI montaa väriä

Nyt tulee näytille tosi montaa eri väriä !
Taas uusi Annis! Aiemmat on tehtykin jo viim kesänä ja esitelty täällä. Nyt tämä uusin on tehty liukuvärjätystä Vironvillasta. Sievä, mutta 5-puikoilla tehtynä sangen suuri..mahtuu tarvittaessa moneen kertaan kaulan ympäri. Tämä on muuten ensimmäinen, johon sain aikaiseksi tehdä myös nypyt, hidasti aika paljon valmistumista.. värinvaihdot menivät kyllä hyvin ilman mitään kikkailuja :)

Heh - tämä oli vasta esimakua tämän postauksen värikkyydestä....:)
 
opettelin isoäidin neliöt... ja nyt näitä tulee jo uniinkin. Tahallaan kaikkia värejä jämäkeriä 7-veljestä ja ihan pikkuisen muitakin .. teko jatkuu, näitä on helppo tehdä. Vähän sama fiilis kuin silloin, kun päivät pitkät poimii suppilovahveroita ja öisin näkee poimimisesta untakin..Nyt näitä riittää jo omaankin peittoon, kunhan päättäisi millaisen haluaisi. Tähän lisättäköön, että aiemmin olen pitänyt näitä aivan liian värikkäinä ja peittoja suorastaan räikeinä..eikä tällaiset ainakaan meille sopisi! Tulipa taas uusi tunniste "Virkkaus" :) 
 

Tässä samoihin aikoihin tehtyjä HerttaisenApulaisen 6v ja serkkunsa Annin 4v taiteiluja - värikkäitä nekin. Nyt meillä on lintuja joka paikassa :)

Oransseja lakkoja 100 gr

Oranssia
Yhdestä 100 gramman Nalle Marjaretki lakka- kerästä saa vaikka

1) lapaset (Naapurin Riikalle synttärilahjaksi). Nämä on aloitettu kärjestä ja näissä on intialainen peukalokiila.

Malli on muuten Ulla-neulelehden Sammaleiset, mutta ilman mitään pintaneuletta (lanka itsessäänkin on hyvin = liian kirjavaa- pintaneuleella olisi vielä sekavoitunut). Vastaanottaja oli tasan 11-vuotias ja tuntui ilahtuvan väriläiskistä.

2) Helmiksen pikasniikkerit (koko 37 ja Nallen värinvaihdot täsmäsivät aivan täysin - ei yhtään epämääräistä kerimistä löytääkseen oikean jatkokohdan) ja 3) ja vielä vajaatkin sniikkerit (nämä itselle, lopussa beessiä Maija-lankaa)

En pidä eriparilapasista tai eriparisukista tai mistään, missä raidat eivät mene tasan.

Lapasten peukalot olivat pieni myönnytys sisäseltä perfektionistilta (jonka olemassaolosta eivät kyllä kaikki sukulaiset ja ystävätkäänkään tiedä vieläkään mitään). Joo- pitäisi siivota paremmin tai hommata siivooja, keskityn mielummin raitojen kohdistamiseen :)

Kevätonnea ja -"esikoita"

Ihanaa kun on kevät!

Voi mikä yllätys - Aiemmin ihastelemani kumisaappaat olivat herättäneet (erittäin toivotun, vähän oletetun, melkein käsketyn) huomion ja sain sellaiset! Oikean kokoiset ja juuri niin ihanat kuin ajattelinkin. Odotan kovasti pakkasten loppumista, haluan kävellä lätäköissä ja tosi korkeiden varsien ansiosta niissä voi nyt vaikka pomppia :)

Niilo vierellä nää on kyllä päheet! Eri asia on, että ei näillä raaski aikoihin mennä metsään, näihinhän tulee naarmuja ryteiköissä..

Räystäältä tippuvien vesipisaroiden rytmissä tuli neulottua sukkia. Yhdestä Novitan Nalle Kukkaketo -langasta tuli peräti kolmet sukat. Nämä ovat nyt niinkuin kevätsukkia nimestään "Syreeni" huolimatta, teeskentelen, että lanka on "Kevätesikkoa" :)

Yhdet menevät Rouva H:lle yllärisynttärilahjaksi (nämä on kärjestä aloitettu, 44 s ja samanlainen ranskalainen?? kantapää kuin aiemmin tekemissäni Rauhasukissa (Peace Socks by Wendy D. Johnson) ja vielä venäläinen joustava päättely). langan värivaihdot täsmäsivät lähes sentilleen, joten tästä oli helppo jatkaa...

toiset ovat Helmiksen pikasniikkerit HerttaiselleApulaiselle (40 s) ja miten ollakaan, tässäkin värinvaihdot täsmäsivät lähes sentilleen. Nämä olivat tilaustyö, kun itselläni on aina pikasniikkerit kotona jalassa ja HerttainenApulainen halusi myös sellaiset ja nimenomaan tästä langasta..

ja vielä kolmansiinkin riitti lankaa, kun ne ovat kokoa 9-12 kk (32 s) ja matkaavat Neiti Kanervalle. Neiti Kanervan äidiltä tuli nimittäin niin kaunis kiitosviesti neidille aikaisemmin tehdyistä sukista, lapasista ja peitteestä, että silkasta ilosta tein seuraavan koon sukat nyt kevääksi ja ensi kesäksikin.

Näiden mukana meni HerttaisenApulaisen kuva sinisten sukkien käyttäjästä ja Niilo nakersi neulomisen aikana neljät kengät, joista yksikään ei ollut pari toisten kanssa :(

Nämä olisivat olleet uudet kevätkenkäni..mutta sellaisia(kaan) ei nyt enää ole.

Koska sukissa on aloe veraa ja jojobaa ne ovat pehmeät ja lämpöiset, unisukiksi sopivat.

Lankaa jäi muutama metri näiden jälkeen, siitä virkkasin Rouva H:n sukkiin vielä pikkukukat koristeiksi. Virkkaaminen ei ole mun juttuni, mutta silti taidan kaverin yllytyksestä opetella ainakin isoäidin neliöiden tekemisen, että voin osallistua Marttojen maailmanennätyspeiton tekemiseen (jos hän osaa, niin kyllä minäkin opin, vaikka väkisin).

Ensimmäisen neliön tekokokeilu ei tuottanut ihan oikeaa tulosta, täytyi tarkistaa miten pylväs oikeasti tehdäänkään.....ja mikä se piilosilmukka onkaan.. noloa. Onneksi löytyi Attick24:n hyvät sivut (joissa mm. ohje palojen kiinnittämiseen jo neliön tekemisen yhteydessä (joining-on-the-go method ) ja PALJON ihania virikekuvia & ohjeita). Hirveä hinku tehdä värikkäitä neliöitä, vaikken ole aiemmin niistä niinkään piitannut - selkeästi kevättä ilmassa :)

Jos ei tule maailmanennätystä, niin tuleepa kokeiltua jotain uutta.

Uusi takki - N niinkuin Niilo

Niilon tekstissä jo aiemmin mutistiin jotain liian boleromaiseksi muuttuneesta villapaidasta. Kelpaa kyllä lämmikkeeksi, mutta kun äitikin kavereineen olivat kuulemma asiaa vatvoneet kävelyllään, niin asialle piti tehdä jotain.

Sää lämpeni, mutta kun HerttanenApulainen oli kovan kuumeen jäljiltä toipilaana ja tarvitsi tekemistä,  oli aika tehdä Niilolle uusi takki. Tämän tekemiseen ei mennyt kauaa aikaa ja suurin homma olikin ompelukoneen hakeminen esille kellarin varaston kaaoksesta. He-he lisäpointtina uusi tunniste Ompelu :)

Tarkoitusta verten ostettu halpa fleece-peitto Jyskistä, kolmen kappaleen leikkaus kaverin koiran takin mukaan ja ompelu yhteen. Tarpeeksi helppoa tehtäväksi 6-vuotiaan kanssa.

Jotta näkyisi paremmin pimeässä (ja kun varastosta löytyi valmiiksi heijastinnauhan pätkä), teimme toiselle puolelle N:n ja toiselle puolelle HerttanenApulainen ideoi ja leikkasi lopusta palasta kasan luita. Tässä heijastinnauhassa oli teippi jo valmiina toisella puolella, mutta ompelin palat velä varmuuden vuoksi kiinni.

Hyvä tuli ja nyt näkyy! Koko on pikkuisen reilu, mutta mahtunee jatkossakin, jos naperomme ei kasva enää juurikaan. Alkaa kyllä olemaan rotumääritysten kokoinen jo nyt 7 -kuukautisena, joten suurta kasvupyrähdystä ei enää olekaan oletettavissa..

Samalla ommeltiin Niilolle uusi päällys tyynysänkyyn (vanhasta paneeliverhon palasesta) ja sohvalle muutama keväinen sohvatyyny (verhosta). Hienompi kietaisumallinen koiran takkiohje odottakoon ensi talvea..

Ei sulla oo iso pää, ei sulla oo iso pää - laita saunahattu päähän vaan!

Tästä kuulkaas revittiin meidän perheessä huumoria oikein urakalla (suvussa kyllä on sangen isopäisiä, mutta ei nyt mitään friikkejä sentään :)) , mutta onneksi lopputulos oli sellainen kuin kuvittelinkin.

Broidilla(kin) on paha migreeni ja on silti kova saunomaan. Luin netistä useammastakin paikasta, että huovutettu saunahattu olisi kokeilemisen arvoinen ja ilmeisesti toimii usealla - ainakin sen verran, että saunassa voi heittää löylyäkin, eikä heti tule pää kipeäksi.

"Hatun sisällä lämpötila pysyy alle 40°C, joten se ehkäisee verisuonien laajenemisen kuumassa ja supistumisen kylmässä. Monet avantouimarit ja migreenipotilaat ovat todenneet saunahatun hyväksi päänsäryn tainnuttajaksi". oheinen lainaus täältä.

Kaikkea kannattaa kokeilla, joten...

Tähän meni 150 gr Huopanen- lankaa, 6-puikoilla tehty 120 silmukkaa. Kavennukset aloitettu, kun hatun syvyys oli vähän vajaa 40 cm.

Ennen huovutusta epäuskoiset kommentoivat

..."ei sulla ole iso pää, ei sulla ole iso pää, laita päähän vaan".. :)

ja Niilokin tarkasteli tilannetta ihmeissään.

Mutta kappas vaan, melkein-päästä-vedetty-ohje toimi ja lopputulos on varmaan ihan oikean kokoinen. Tiivis ja aitoa villaa, käyttökokemuksia en vielä (vaikka sai jo jouluksi!!) ole kuullut, toivottavasti broidi tajusi, että ei tätä tarvitse ulkona julkisesti käyttää :)

Liinan Minttumaari

HerttanenApulainen kehuskeli ennen joulua kaverilleen huiviaan ja miten jokaisella lapsella pitäisi olla oma pitsihuivi.

Kulman takaa kuuntelin, että vastauksena oli, että toinenkin haluaisi samanlaisen samasta langasta.

Helppo oli siis keksiä syntymäpäivälahja 7- vuotiaalle - paitsi että malliksi tuli taas Katja Kvintuksen Minttumaari (kun se on niin nopea tehdä, eikä tarvitse katsoa kaavioita koko aikaa) ja että vanha jämälanka (Nalle Colori) loppuikin kesken kaiken.

Reunuspitsi on tehty Maija-langalla ja näyttää aika pitkälle siltä, että näin oli tarkoituskin...

Syntymäpäiväsankari tuli iloiseksi :) ja itsekin olin mielissäni vastaanotosta.

Oma pitsihuivi - parempi mieli!

Niin en nyt ihan kenelle tahansa HerttaisenApulaisen kaverille ala huivia tekemään synttärilahjaksi, mutta Liina on eri juttu, kun on "melkein sukua"...

Iskälle mustikkaa




Oikeasti väri on ihan tummanvihreä.
Ja mikä ihme tämän kuvan koko ajan pistää väärinpäin?

Isä pitää kovasti mustikanpoiminnasta (ja onko vähän outo tyyppi kun tykkää myös saaliin perkaamisesta), mutta ei sillä oikeastaan ollut tekemistä tämän pipon mallin valinnassa.

Palmikko vaan näytti niin kivalta, että halusin tehdä tällaisen, eikä isällä kai vihreää pipoa ollutkaan (vaikka ainakin joku talvitakki vihreä onkin). Malli: Mustikka (Suvi Simola/ Villapeikko)

7-veljestä lankaa, 3,5 puikoilla, tehty isoimman koon mukaan. Lopputulos olisi liian iso itselle (itselle muistiin, että olisi sopiva, jos ei tekisi resoria palmikko-osaan). Tai mielummin pienemmät puikot/ ohuempi lanka.

Tässä(kin) oli aluksi hieman käynnistämisvaikeuksia ja palmikkoa tuli aloiteltua pariin kertaan ennenkuin näytti menevän oikein. Uskoisin, että lopputulos on hyvä ja pääsee käyttöön.