Ei ihan niinkin Strömsössä, mutta melkein Minttumaari

Mulla on joskus töissä kaulan ympäri kietaistuna kauan sitten tekemäni (Little)Arrowhead Shawl. Tuo on tehty ikivanhasta Novita Kolibrista (puuvilla-viskoosia), joten ei kutita eikä hiosta sisälläkään.

Yksi ihanainen työkaveri täytti pyöreitä vuosia ja kun tiesi minun tietävän synttäreistään, niin muutama päivä ennen juhlapäivää aika suorin sivulausein toivoi saavansa samanlaisen huivin :) Vähän reteästi sanoin, että saa sen omani.

Mutta eihän se käynyt, kun muistin, että omassanihan on virheitä. Ne eivät kyllä näy, kun huivi on kietaistu kaulaan, mutta eihän nyt eteenpäin voi tuollaista antaa..

Syntymäpäivä läheni ja illat lyhenivät, kun tajusin, että pitää tehdä uusi huivi ja äkkiä. Samaa lankaa kun oli vielä onneksi laatikonpohjalla pyörimässä ainakin pieneen huiviin riittävä määrä.

Minttumaari- huiveja olen tehnyt monta, mutta mikä ihmeen musta aukko tuli tätäkin tehdessä? Periaatteessa osaan ohjeen melkein ulkoa ja niinpä pistin menemään..kaikki oli hyvin loppuun asti ja kun rupesin tätäkin viimeisenä mahdollisena iltana kuvaamaan, niin huomasin, että kaavio 2 ja kaavio 3 olivat menneet väärin päin. Se siitä virheettömän eteenpäin antamisesta.

Ja aamulla huivi oli sitäpaitsi vielä kostea, joten ei sitä voinut edes paketoida nätisti vaan piti kääriä muovipussiin.. jo oli hieno paketti.

Mutta oikeasti saaja ilahtui ja minä ilahdun melkein joka päivä, kun näen huivin hänen kalaansa kiedottuna. Pronssiin vivahtava väri sopii oikein hyvin!

Jos Anita huomaa, että toteutus on ihan mitä sattuu, niin hän on niin mukava, että tuskin pitää asiasta melua.

Gail 2

Muutama vuosi sitten tehty Gail (aka Nightsongs) on edelleen ehkä kauneinta mitä olen tehnyt.

Löysin viimeksi käyttämäni ohjeet ja muistiinpanot ja Gail alkoi taas innostaa..
Itse tein niinkuin viimeksikin, eli toistin rivejä 23-38, näin reunus piti aloittaa reunuskaavion riviltä 7.

Jopa täällä ravelry-ohjesivulla (MaweLucky/Jane Araujo)
huomaa, miten edelleen ollaan käyty kovaakin keskustelua ohjeen toimivuudesta ja kaavion oikeellisuudesta, mutta olkoot... itse olen saanut ohjeen hyväksi tosiaan yllä olevilla muutoksilla.

Tämänkertainen lanka on tullut vähän niinkuin kaupanpäällisenä Fashion Housen ystävyysmyynnin pussissa, mutta sopii tähän aika hyvin.

Edelleen tosin se ensimmänen versioni on kauniimpi, tässä on vähän vaisut värit (minulle).

Karkauspäivän kunniaksi rakkaussukat

En olisi itse tarvinnut karkauspäivän kunniaksi mitään erikoisia rakkausviritelmiä :), mutta jollakulla käynee tänään flaksi..joten hempeetä lempee(tä).

Oikeastihan nämä oisi pitänyt tehdä ystävänpäiväksi, kun ohjekin on Valentinesox (by Wenche Roald), mutta kun nyt vasta huomasin englanninkielisen ohjeen ilmestyneen... ja piti heti alkaa tekemään, vaikka suunnitteilla oli käyttää isoa alpakkalankamäärää vllatakkeihin ja muuhun isompaan.

Näistä tuli söpöt, vaikka vaaleanpunainen ei kyllä kuulu normaaleihin käyttöväreihini. Ovat kyllä aika kuumat, ainakin meillä kotona sisällä pidettäviksi, kun meillä on aika tehokas lattialämmitys. Eikä kuumuutta tietenkään vähennä paksu lanka, nämä on tehty harmaasta Novitan 7-veljestä- langasta ja vaaleanpunainen on Novitan Ilona-lankaa (tämä lienee joku Citymarketin oma lanka, joka on vahvuudeltaan melko tarkkaan 7-veljestä, mutta tuntuu pehmeämältä ja on meleerattu väri).

Tämäntapaisia voisi tehdä monetkin, kantalapun sydämen jaksaa vielä tehdä edestakaisena kirjoneuleena, kun kuva on kuitenkin niin pieni. Joskus ainakin samantapaiset ruusukuvioiset Lovely & Thick Rose Socks / Pynteraggen.

Toimii ehkä paremmin alkuperäisen mallin tummanpunaisilla sydämillä, mutta onneksi kuviot näkyvät tässäkin. Kirjoneuleosuus onnistui niin nätisti, että voi näitä pitää tarpeen tullen pitkinäkin (vaikka luistimien sisällä).

HerttainenApulainen tilasi heti itselleen samanlaiset, joten joutunen edelleen viivyttelemään villatakkialoitusten kanssa. Ja jonossa on kyllä lapasta ja pipoakin vielä, ei tämä talvi vielä ohi ole, vaikka onneksi huomenna sentään siirrytään jo paljon keväisempään kuukauteen.

Sukat jalassa keskityn katselemaan tolkutonta lumisadetta ulkona.

Eevi-neidin slipari

Tämän sliparin oli tarkoitus valmistua jo vuosi sitten jouluksi, mutta jäi muiden tohinoiden jalkoihin ja valmistuikin vasta nyt. Tämä on 2,5 -vuotiaalle, jonka täti häikäilemättömästi käyttää ihanana tekosyynä pinkkien pitsijuttujen tekemiseen sitä, että ei tätä kauaa kestä - kohta ei enää kelpaa pinkki, eikä välttämättä pitsikään.  Tai neulottu juttu ylipäätänsä.

Malli on yhdistelmä ainakin kolmea, mutta kun mikään kohta ei oikein tullut tehtyä minkään ohjeen mukaan, niin kannattanee sopia, että malli syntyi päästä vetämällä ja työn edetessä. Alkuperäinen idea sentään piti: kutittamaton slipari helpolla kiinnityksellä.

Onneksi oli ihan oikean kokoinen ja lapsi pysynee lämpimänä ja iloisena.

Tämä on tehty pyöröillä yhtenä kappaleena kainaloihin asti alhaalta ylös päin ja koko on saatu mittailemalla HerttaisenApulaisen vähän pieniin vaatteisiin. Lankana tässä Novitan Pirtaa, meni vajaa kerä. Napit on tilattu viime vunna Etsyn kautta Thaimaasta.

Kuvat on muuten otettu keskellä talven pimeyttä, vain tässä alimmassa värit ovat kutakuinkin kohdallaan, mutta muista näkynee malli ja kuvio paremmin.

Iloinen ja tyytyväinen pipomies

Vaikka edellinen bloggaus onkin ensimmäinen oikeasti tänä vuonna tehty ja esitelty työ, niin olen toki tehnyt muutakin.

Kuten yhden sinisen pipon toiveesta, vaikka toteuttaminen olikin sitten olevinaan vähän niinkuin yllätys :) muka. Osoitteenkin jouduin kyllä kysymään saajalta, joten eiköhän postin tulo tuossa vaiheessa jo ollut selvää..

Lopputuloksena oli iloinen ja tyytyväinen mies Saksassa. Kovin on ollut kylmää sielläkin, onpa nyt lämmin pipo suojaamassa korvia.

Sain hienoja kuvia piposta omistajansa päässä, mutta kun en ollut varma saako ne laittaa tänne, niin editoin varmuden vuoksi kasvot pois, jos et Emmu halunnut naamaasi tänne näytille.

Pipo on hyvin tunnettu Typyn Jacques Cousteau-pipo, joita olenkin jo tehnyt vaikka kuinka monta. Tämä versio on tehty 120 silmukalla kaksinkertaisena farkunsinisestä 7-veljestä langasta ja Fame Trend- langasta. Nyt on hieman paksumpi ja hieman pehmeämpi kuin pelkästä 7-veljeksestä ja pintakin on kauniin meleerattu. Punnituksen tulos pipo kirjekuoressa pienen saatelapun kera: 99 grammaa.

Se toinen toive kesäpiposta tulee varmaan joskus lähempänä kesää, sillä nyt tekee mieli tehdä villaista, lämmintä ja pehmeää.

Kehtaisko tässä samalla kertoa, että puolivahingossa tuli hommattua kilotolkulla alpakkalankaakin lisää..

Canarialta kamaliin lumitöihin & Arrayo

ei täysin unelmailmat koko aikaa, mutta kyllä loma aina työnteon voittaa :) Kotona odottikin sitten talven pahin lumimyrsky ja sen tauottua katolta tulivat lumet pihatielle--huoh

Lumen tulo saisi jo riittää, pihalla on yli 80 cm lunta.

Onpa ainakin hyvä tausta Arrayolle (by Sarah Wolf), joka valmistui lumimyräkkää sisältä katsellessa, visusti villapeiton väliin kääriytynenä. Arrayo on ihan pikkuisen kapeammaksi tehty kuin ohjeessa, kun pelkäsin langan loppuvan. Olisi sitä vielä muutama metri ollut käytettäväksi, mutta aika kiva tästä tuli näinkin. On muuten 2 m pitkä ja leveimmältä kohdaltaan noin 40 cm leveä.

Malli oli itsessään ihanan helppo ja kun ensin tehtiin pitsireunus ja sitten loput, niin langan riittämistä pystyi hyvin tsekkailemaan. Yleensä en juurikaan pidä ainaoikeasta, mutta tähän se kyllä sopi.

Reikärivi muuten ovelasti hämää lyhennettyjen kerrosten näkyvyyttä, kerrosten vaihtelut jäävät sen vieressä piiloon.

Lanka jämäkerä -tosiaan riitti reilu 50 grammaa- Viron villaa ja puikkoina vitosen Addin pyöröt. Tuskin jää viimeiseksi Arrayoksi.

Huovutettu pullopupu

Pullopupujen (citykanien) tarkoitus on pitää viini sopivan lämpöisenä/ kylmänä, vaikkei koko pulloa vetäisikään yhdellä huikalla :)

Tällainen citykaneja meni lahjaksi jo muutama vuosi sitten lahjaksi ja tämä uusin Rouva ja Herra H:lle mennyt on tehty samaan malliin..

Pupunen on neulottu kutosen puikoilla, alaosassa 45 silmukkaa, kaulan kohdalla 16 silmukkaa, tiimalasikantapäällä (9 silmukkaa) on tehty takaraivo ja sitten jo kavennettiinkin. Korvat on tehty 4 silmukan i-cordilla. Töpöhäntä on myös tehty huovuttamalla ja kiinnitetty virkattu "pallo" kiinni jo ennen pesukoneeseen menoa.

Ennen pesukonehuovutusta Pupun vartalo oli noin 35 cm ja kaula n. 10 cm ja takaraivosta nenänpäähän pituus noin 11 cm.lla on pitkät korvat. Tästä tuli just passelin kokoinen ainakin punaviinipullolle. Pullot ovat muuten yllättävän erimallisia keskenään, tämä on venytetty muotoonsa ihan kaikista tavallisimman pullomuodon päälle.

Pysyy muuten pystyssä ihan itsekseenkin, jos pulloja ei vaan kertakaikkiaan ole yhtään. Voi tätä käyttää myös pullopiilona, jos on ovela.

Etutassut ja kasvot on kirjailtu muliinilangalla ja kukkahan on taas Thamaasta viime kesänä Etsyn kautta BuzzyBee'ltä ostettu nappi.