Innokkaan kalastajan yllätyssynttärisukat

Herra H vietti huhtikuussa syntymäpäiviään matkoilla ja näiden sukkien toimitus viivästyi kovasti, mutta sukat toki olivat valmiit oikeaan aikaan. Nämä olivat yllätyssukat tasavuosia täyttävälle ja siksikin kun Rouva H sai omat synttäriyllästyksensä aiemmin tänä vuonna.

Näiden kalakuvio on täältä ja pintaneuleena on tunturineuletta, jonka malli on täältä (Ulla-neulelehdestä).

Herra H on innokas kalastaja, mutta tietääkseni keskittyy ainakin keväisin lähinnä isojen (lohi)kalojen pyytämiseen, mutta jos nyt ei saalista tulisikaan, niin ehkä näistä sinteistäkin on iloa.. tosin ovat jotain kiisken ja särjen välimuotoja, kun innstuin korostamaan eviä ja silmiä punaisella. Ehkä isot lohikuvat olisivat olleet paremmat.

Tunturineule on olevinaan pientä laineiden liplattelua :) ja sen takia nämä ovat siniset. Herralla oli ollut aika kylmät lattiat viime talven pakkasissa, kyllä nämä varmaan lämmittävät ensi talvena.

Nämä on tehty 7-veljestä langasta ja kokoa 41-42. Onnea vielä näin jälkikäteenkin! Olipa ihanaa neuloa taas vaihteeksi :)

Huhtikuu oli peittokuu (2)

Aiemmin Marttoille matkaavan peiton yhteydessä tulikin jo mainittua myös oman peiton valmistumisesta, tällainen siitä sitten tuli (120 * 180 cm). Eihän tämä oikeasti olekaan minulle vaan HerttaiselleApulaiselle yhdeksi synttärilahjaksi nyt kesäkuussa ja omistajakin paljastuu peiton keskeltä :)

Tämän keskus onkin neulottu jo muutama vuosi sitten koristetyynynpäälliseksi, mutta pääsikin nyt uuteen työhön kiinni.

Tämän peiton palaset on oikeasti yhtä kirjavia kuin Martta-peitossa, mutta paloissa on yksi on ylimääräinen valkoinen kerros suurentamassa peittoa ja hälventämässä liiallista värikkyyttä, on edes hieman rauhallisempi. Vaika tämäkin on tehty 7-veljestä langasta, niin kylvetys huuhteluainevedessä pehmensi lankaa huomattavasti ja nyt valmiina on paitsi pehmeä, niin myös paksu, lämmin ja painava. Juuri sellainen mikä on varmaan kiva vetäistä lämmittämään syksyn tullen.

Viimeisiä reunakerroksia virkatessani tulin suorastaan sentimentaaliselle päälle ja lähes kyyneleet silmissä kuvitteln neitimme muuttoa pois kotoa - onpa edes oma peitto turvanaan ja tukenaan, jos/kun joskus tulee äitiä ikävä... - hölmöksi asian tekee se, että hän täyttää pian vasta 7 v.

Tätä peittoa taisi haikailla joku muukin kuin minä itselleen... :)

Onkohan muilla kuin mulla ongelmia nykyään bloggerin kuvien kanssa, ne tuntuvat aina kääntyvän ihan miten sattuu, jos käytän uutta editoria.. no kai näistä nyt jotain selvää saa..mutta kohta menee hermot.

Pala Marttojen maailmanennätyspeittoon

Niitä viimeksi näytille tulleita isoäidinneliöitä tuli tehtyä aika paljon.

Pelkäsin, että kohta loppuu kiinnostus, eikä mitään näytettävää tule, mutta yhtenä iltana (jo kaksi viikkoa sitten) tempaisin ja kiinnitin neliöitä yhteen. Onneksi olin keksinyt jo ruutuja tehtäessä miten langanpäitä voi jo virkkaamisen aikana päätellä ja piilottaa, niin ei loppuun saattamisessa kovin isoa hommaa ollut..

Tämä lopputulos matkaa Marttojen maailmanennätyspeiton tekemiseen, kunhan se kaveri jonka yllytyksestä tämän tein saa myös omansa valmiiksi. Kasaamisohjetta tuli katseltua tarkemmin vasta homman loputtua ja näköjään yhdistyssauma tulikin tehtyä väärälle puolelle. Minusta se näyttää paremmalta näin oikealle puolelle tehtynä. En yleensä harrasta nätä hyväntekeväisyystempauksia, kun lähipiiristäkin löytyy niin kovin moni jolle voi tehdä jotain, mutta olishan/ onhan se päheetä jos on maailmanennätyksen haltija :)





















Kyllä mä olen tästäkin aika ylpeä, opin virkkaamaan neliöitä ja tuloskin on mielestäni aika kiva - toivottavasti tuo lopulta iloa ja värikästä eloa saajalleen!
Paloja jäi, näin toki tiesinkin käyvän ja nyt on tekeillä vielä yhdet kerrokset loppujen ympärille yhdellä värillä. Yksinkertaistuu ja vaalenee aika paljon, mutta tämä seuraava tuleekin meille itselle. Eiköhän sitten riitä isoäidinneliöt vähäksi aikaa. Kivahan näitä tehdä on, mutta kädet kyllä haluaisivat neuloa.

(Tein tässä välissä sentään yhdet miesten villasukat lahjaksi kohta synttäreitään viettävälle kovalle kalastajalle)

TOSI montaa väriä

Nyt tulee näytille tosi montaa eri väriä !
Taas uusi Annis! Aiemmat on tehtykin jo viim kesänä ja esitelty täällä. Nyt tämä uusin on tehty liukuvärjätystä Vironvillasta. Sievä, mutta 5-puikoilla tehtynä sangen suuri..mahtuu tarvittaessa moneen kertaan kaulan ympäri. Tämä on muuten ensimmäinen, johon sain aikaiseksi tehdä myös nypyt, hidasti aika paljon valmistumista.. värinvaihdot menivät kyllä hyvin ilman mitään kikkailuja :)

Heh - tämä oli vasta esimakua tämän postauksen värikkyydestä....:)
 
opettelin isoäidin neliöt... ja nyt näitä tulee jo uniinkin. Tahallaan kaikkia värejä jämäkeriä 7-veljestä ja ihan pikkuisen muitakin .. teko jatkuu, näitä on helppo tehdä. Vähän sama fiilis kuin silloin, kun päivät pitkät poimii suppilovahveroita ja öisin näkee poimimisesta untakin..Nyt näitä riittää jo omaankin peittoon, kunhan päättäisi millaisen haluaisi. Tähän lisättäköön, että aiemmin olen pitänyt näitä aivan liian värikkäinä ja peittoja suorastaan räikeinä..eikä tällaiset ainakaan meille sopisi! Tulipa taas uusi tunniste "Virkkaus" :) 
 

Tässä samoihin aikoihin tehtyjä HerttaisenApulaisen 6v ja serkkunsa Annin 4v taiteiluja - värikkäitä nekin. Nyt meillä on lintuja joka paikassa :)

Oransseja lakkoja 100 gr

Oranssia
Yhdestä 100 gramman Nalle Marjaretki lakka- kerästä saa vaikka

1) lapaset (Naapurin Riikalle synttärilahjaksi). Nämä on aloitettu kärjestä ja näissä on intialainen peukalokiila.

Malli on muuten Ulla-neulelehden Sammaleiset, mutta ilman mitään pintaneuletta (lanka itsessäänkin on hyvin = liian kirjavaa- pintaneuleella olisi vielä sekavoitunut). Vastaanottaja oli tasan 11-vuotias ja tuntui ilahtuvan väriläiskistä.

2) Helmiksen pikasniikkerit (koko 37 ja Nallen värinvaihdot täsmäsivät aivan täysin - ei yhtään epämääräistä kerimistä löytääkseen oikean jatkokohdan) ja 3) ja vielä vajaatkin sniikkerit (nämä itselle, lopussa beessiä Maija-lankaa)

En pidä eriparilapasista tai eriparisukista tai mistään, missä raidat eivät mene tasan.

Lapasten peukalot olivat pieni myönnytys sisäseltä perfektionistilta (jonka olemassaolosta eivät kyllä kaikki sukulaiset ja ystävätkäänkään tiedä vieläkään mitään). Joo- pitäisi siivota paremmin tai hommata siivooja, keskityn mielummin raitojen kohdistamiseen :)

Kevätonnea ja -"esikoita"

Ihanaa kun on kevät!

Voi mikä yllätys - Aiemmin ihastelemani kumisaappaat olivat herättäneet (erittäin toivotun, vähän oletetun, melkein käsketyn) huomion ja sain sellaiset! Oikean kokoiset ja juuri niin ihanat kuin ajattelinkin. Odotan kovasti pakkasten loppumista, haluan kävellä lätäköissä ja tosi korkeiden varsien ansiosta niissä voi nyt vaikka pomppia :)

Niilo vierellä nää on kyllä päheet! Eri asia on, että ei näillä raaski aikoihin mennä metsään, näihinhän tulee naarmuja ryteiköissä..

Räystäältä tippuvien vesipisaroiden rytmissä tuli neulottua sukkia. Yhdestä Novitan Nalle Kukkaketo -langasta tuli peräti kolmet sukat. Nämä ovat nyt niinkuin kevätsukkia nimestään "Syreeni" huolimatta, teeskentelen, että lanka on "Kevätesikkoa" :)

Yhdet menevät Rouva H:lle yllärisynttärilahjaksi (nämä on kärjestä aloitettu, 44 s ja samanlainen ranskalainen?? kantapää kuin aiemmin tekemissäni Rauhasukissa (Peace Socks by Wendy D. Johnson) ja vielä venäläinen joustava päättely). langan värivaihdot täsmäsivät lähes sentilleen, joten tästä oli helppo jatkaa...

toiset ovat Helmiksen pikasniikkerit HerttaiselleApulaiselle (40 s) ja miten ollakaan, tässäkin värinvaihdot täsmäsivät lähes sentilleen. Nämä olivat tilaustyö, kun itselläni on aina pikasniikkerit kotona jalassa ja HerttainenApulainen halusi myös sellaiset ja nimenomaan tästä langasta..

ja vielä kolmansiinkin riitti lankaa, kun ne ovat kokoa 9-12 kk (32 s) ja matkaavat Neiti Kanervalle. Neiti Kanervan äidiltä tuli nimittäin niin kaunis kiitosviesti neidille aikaisemmin tehdyistä sukista, lapasista ja peitteestä, että silkasta ilosta tein seuraavan koon sukat nyt kevääksi ja ensi kesäksikin.

Näiden mukana meni HerttaisenApulaisen kuva sinisten sukkien käyttäjästä ja Niilo nakersi neulomisen aikana neljät kengät, joista yksikään ei ollut pari toisten kanssa :(

Nämä olisivat olleet uudet kevätkenkäni..mutta sellaisia(kaan) ei nyt enää ole.

Koska sukissa on aloe veraa ja jojobaa ne ovat pehmeät ja lämpöiset, unisukiksi sopivat.

Lankaa jäi muutama metri näiden jälkeen, siitä virkkasin Rouva H:n sukkiin vielä pikkukukat koristeiksi. Virkkaaminen ei ole mun juttuni, mutta silti taidan kaverin yllytyksestä opetella ainakin isoäidin neliöiden tekemisen, että voin osallistua Marttojen maailmanennätyspeiton tekemiseen (jos hän osaa, niin kyllä minäkin opin, vaikka väkisin).

Ensimmäisen neliön tekokokeilu ei tuottanut ihan oikeaa tulosta, täytyi tarkistaa miten pylväs oikeasti tehdäänkään.....ja mikä se piilosilmukka onkaan.. noloa. Onneksi löytyi Attick24:n hyvät sivut (joissa mm. ohje palojen kiinnittämiseen jo neliön tekemisen yhteydessä (joining-on-the-go method ) ja PALJON ihania virikekuvia & ohjeita). Hirveä hinku tehdä värikkäitä neliöitä, vaikken ole aiemmin niistä niinkään piitannut - selkeästi kevättä ilmassa :)

Jos ei tule maailmanennätystä, niin tuleepa kokeiltua jotain uutta.

Uusi takki - N niinkuin Niilo

Niilon tekstissä jo aiemmin mutistiin jotain liian boleromaiseksi muuttuneesta villapaidasta. Kelpaa kyllä lämmikkeeksi, mutta kun äitikin kavereineen olivat kuulemma asiaa vatvoneet kävelyllään, niin asialle piti tehdä jotain.

Sää lämpeni, mutta kun HerttanenApulainen oli kovan kuumeen jäljiltä toipilaana ja tarvitsi tekemistä,  oli aika tehdä Niilolle uusi takki. Tämän tekemiseen ei mennyt kauaa aikaa ja suurin homma olikin ompelukoneen hakeminen esille kellarin varaston kaaoksesta. He-he lisäpointtina uusi tunniste Ompelu :)

Tarkoitusta verten ostettu halpa fleece-peitto Jyskistä, kolmen kappaleen leikkaus kaverin koiran takin mukaan ja ompelu yhteen. Tarpeeksi helppoa tehtäväksi 6-vuotiaan kanssa.

Jotta näkyisi paremmin pimeässä (ja kun varastosta löytyi valmiiksi heijastinnauhan pätkä), teimme toiselle puolelle N:n ja toiselle puolelle HerttanenApulainen ideoi ja leikkasi lopusta palasta kasan luita. Tässä heijastinnauhassa oli teippi jo valmiina toisella puolella, mutta ompelin palat velä varmuuden vuoksi kiinni.

Hyvä tuli ja nyt näkyy! Koko on pikkuisen reilu, mutta mahtunee jatkossakin, jos naperomme ei kasva enää juurikaan. Alkaa kyllä olemaan rotumääritysten kokoinen jo nyt 7 -kuukautisena, joten suurta kasvupyrähdystä ei enää olekaan oletettavissa..

Samalla ommeltiin Niilolle uusi päällys tyynysänkyyn (vanhasta paneeliverhon palasesta) ja sohvalle muutama keväinen sohvatyyny (verhosta). Hienompi kietaisumallinen koiran takkiohje odottakoon ensi talvea..