29.2.2012

Karkauspäivän kunniaksi rakkaussukat



En olisi itse tarvinnut karkauspäivän kunniaksi mitään erikoisia rakkausviritelmiä :), mutta jollakulla käynee tänään flaksi..joten hempeetä lempee(tä).

Oikeastihan nämä oisi pitänyt tehdä ystävänpäiväksi, kun ohjekin on Valentinesox (by Wenche Roald), mutta kun nyt vasta huomasin englanninkielisen ohjeen ilmestyneen... ja piti heti alkaa tekemään, vaikka suunnitteilla oli käyttää isoa alpakkalankamäärää vllatakkeihin ja muuhun isompaan.

Näistä tuli söpöt, vaikka vaaleanpunainen ei kyllä kuulu normaaleihin käyttöväreihini. Ovat kyllä aika kuumat, ainakin meillä kotona sisällä pidettäviksi, kun meillä on aika tehokas lattialämmitys. Eikä kuumuutta tietenkään vähennä paksu lanka, nämä on tehty harmaasta Novitan 7-veljestä- langasta ja vaaleanpunainen on Novitan Ilona-lankaa (tämä lienee joku Citymarketin oma lanka, joka on vahvuudeltaan melko tarkkaan 7-veljestä, mutta tuntuu pehmeämältä ja on meleerattu väri).


Tämäntapaisia voisi tehdä monetkin, kantalapun sydämen jaksaa vielä tehdä edestakaisena kirjoneuleena, kun kuva on kuitenkin niin pieni. Joskus ainakin samantapaiset ruusukuvioiset Lovely & Thick Rose Socks / Pynteraggen.

Toimii ehkä paremmin alkuperäisen mallin tummanpunaisilla sydämillä, mutta onneksi kuviot näkyvät tässäkin. Kirjoneuleosuus onnistui niin nätisti, että voi näitä pitää tarpeen tullen pitkinäkin (vaikka luistimien sisällä).

HerttainenApulainen tilasi heti itselleen samanlaiset, joten joutunen edelleen viivyttelemään villatakkialoitusten kanssa. Ja jonossa on kyllä lapasta ja pipoakin vielä, ei tämä talvi vielä ohi ole, vaikka onneksi huomenna sentään siirrytään jo paljon keväisempään kuukauteen.

Sukat jalassa keskityn katselemaan tolkutonta lumisadetta ulkona.

28.2.2012

Eevi-neidin slipari

Tämän sliparin oli tarkoitus valmistua jo vuosi sitten jouluksi, mutta jäi muiden tohinoiden jalkoihin ja valmistuikin vasta nyt. Tämä on 2,5 -vuotiaalle, jonka täti häikäilemättömästi käyttää ihanana tekosyynä pinkkien pitsijuttujen tekemiseen sitä, että ei tätä kauaa kestä - kohta ei enää kelpaa pinkki, eikä välttämättä pitsikään.  Tai neulottu juttu ylipäätänsä.

Malli on yhdistelmä ainakin kolmea, mutta kun mikään kohta ei oikein tullut tehtyä minkään ohjeen mukaan, niin kannattanee sopia, että malli syntyi päästä vetämällä ja työn edetessä. Alkuperäinen idea sentään piti: kutittamaton slipari helpolla kiinnityksellä.


Onneksi oli ihan oikean kokoinen ja lapsi pysynee lämpimänä ja iloisena.

Tämä on tehty pyöröillä yhtenä kappaleena kainaloihin asti alhaalta ylös päin ja koko on saatu mittailemalla HerttaisenApulaisen vähän pieniin vaatteisiin. Lankana tässä Novitan Pirtaa, meni vajaa kerä. Napit on tilattu viime vunna Etsyn kautta Thaimaasta.

Kuvat on muuten otettu keskellä talven pimeyttä, vain tässä alimmassa värit ovat kutakuinkin kohdallaan, mutta muista näkynee malli ja kuvio paremmin.

27.2.2012

Iloinen ja tyytyväinen pipomies


Vaikka edellinen bloggaus onkin ensimmäinen oikeasti tänä vuonna tehty ja esitelty työ, niin olen toki tehnyt muutakin.

Kuten yhden sinisen pipon toiveesta, vaikka toteuttaminen olikin sitten olevinaan vähän niinkuin yllätys :) muka. Osoitteenkin jouduin kyllä kysymään saajalta, joten eiköhän postin tulo tuossa vaiheessa jo ollut selvää..

Lopputuloksena oli iloinen ja tyytyväinen mies Saksassa. Kovin on ollut kylmää sielläkin, onpa nyt lämmin pipo suojaamassa korvia.

Sain hienoja kuvia piposta omistajansa päässä, mutta kun en ollut varma saako ne laittaa tänne, niin editoin varmuden vuoksi kasvot pois, jos et Emmu halunnut naamaasi tänne näytille.

Pipo on hyvin tunnettu Typyn Jacques Cousteau-pipo, joita olenkin jo tehnyt vaikka kuinka monta. Tämä versio on tehty 120 silmukalla kaksinkertaisena farkunsinisestä 7-veljestä langasta ja Fame Trend- langasta. Nyt on hieman paksumpi ja hieman pehmeämpi kuin pelkästä 7-veljeksestä ja pintakin on kauniin meleerattu. Punnituksen tulos pipo kirjekuoressa pienen saatelapun kera: 99 grammaa.

Se toinen toive kesäpiposta tulee varmaan joskus lähempänä kesää, sillä nyt tekee mieli tehdä villaista, lämmintä ja pehmeää.

Kehtaisko tässä samalla kertoa, että puolivahingossa tuli hommattua kilotolkulla alpakkalankaakin lisää..

26.2.2012

Canarialta kamaliin lumitöihin & Arrayo

ei täysin unelmailmat koko aikaa, mutta kyllä loma aina työnteon voittaa :) Kotona odottikin sitten talven pahin lumimyrsky ja sen tauottua katolta tulivat lumet pihatielle--huoh


Lumen tulo saisi jo riittää, pihalla on yli 80 cm lunta.

Onpa ainakin hyvä tausta Arrayolle (by Sarah Wolf), joka valmistui lumimyräkkää sisältä katsellessa, visusti villapeiton väliin kääriytynenä. Arrayo on ihan pikkuisen kapeammaksi tehty kuin ohjeessa, kun pelkäsin langan loppuvan. Olisi sitä vielä muutama metri ollut käytettäväksi, mutta aika kiva tästä tuli näinkin. On muuten 2 m pitkä ja leveimmältä kohdaltaan noin 40 cm leveä.

Malli oli itsessään ihanan helppo ja kun ensin tehtiin pitsireunus ja sitten loput, niin langan riittämistä pystyi hyvin tsekkailemaan. Yleensä en juurikaan pidä ainaoikeasta, mutta tähän se kyllä sopi.

Reikärivi muuten ovelasti hämää lyhennettyjen kerrosten näkyvyyttä, kerrosten vaihtelut jäävät sen vieressä piiloon.

Lanka jämäkerä -tosiaan riitti reilu 50 grammaa- Viron villaa ja puikkoina vitosen Addin pyöröt. Tuskin jää viimeiseksi Arrayoksi.