30.11.2009

Vielä ehtii marraskuulle


En ole kuollut, enkä lopettanut neulomista! Valmiiksikin on tullut kaikenlaista ja lisää tulossa, mutta kun en voi laittaa niitä vielä tänne. noin 24 päivän päästä sitten :) Alempana muutama kuva ihan sen vuoksi, että kuvallisia juttuja on mukavampi lukea.

Ettäs tiedätte uteliaat potentiaaliset saajat - turha tulla kurkkimaan näyttääkö se jotain uutta - en teille ainakaan :) nimenomaan teidän ei kannata tulla ennen joulua takaisin. Laitan kyllä jotain juttuja näytille jo ennen joulua, mutta niistä ei nyt tähän hätään ole edes kuvaa.

Hyvää pian alkavaa joulukuuta kaikille tasapuolisesti! Oheisessa kuvassa tonttulakin virkaa esittää Pajunkissa-pipo, ohje by Memmu. Olisi kiva jos jättäisitte kommenttia, että vähän tietäisin keitä täällä oikein käy! Mistä te tänne osaatte ?

Jotta nyt kuitenkin tulisi jotain päivityksiä, niin laitan pari kuvaa aiempien vuosien joululahjoista - näitä varten nostin jopa ompelukoneen esille :) Valokuvat on tulostettu t-paitakankaalle, silitetty lakanakankaalle ja ommeltu kiinni joulusukkaan. Sukkien sisältä vaihteli aika rajusti saajasta toiseen: pipoja, karkkia, kuohuviiniä, glögiä tai valokuvia.





6.11.2009

Kolmet käsineet lisää


Oikeasti nämä kai olisivat nimeltään lapaskämmekkäät vai kämmekkälapaset. Näiden idea tuli Tornado- lapassormikkaista (Mira Lanki), mutta lanka on eriä, samoin kuin silmukkalukumäärät ja palmikkokin. En myöskään tehnyt näitä kynsikkäiksi vaan kämmekkäiksi, joissa siis on huppu. Minulle liian isot, mutta niin oli tarkoituskin.


Valmistuttuaan vaikuttavat sangen näppäriltä, toiste tehdessä pitää muistaa funtsia, josko silmukkojen poimimisen olisi voinut tehdä kämmekäsosan sisäpuolelta, eikä palmikkokuviosta ulkopuolelta - ehkä olisi voinut poimia helpommin sisältä?


Näiden näppärin idea on mielestäni se, että peukalo ei ole kokonainen, mutta silti pitkä. Useimmitenhan kämmekkäissä ja kynsikkäissä peukalo on ihan tavallinen kokonainen, joten miten pinsettiote sujuukaan ... näitä peukaloita voi tarvittaessa nykäistä vähän alaspäin, joten esim lapsen nuhaisen nenän pyyhkiminen pulkkamäessä onnistuu ilman että a) lapanen likaantuu tai b) lapsen nenä raapiintuu ..nämä ovat nimittäin aika "rouheaa lankaa", Naturgarnia. Lankaa meni noin 75 grammaa.



Kirjoneuletta aiemmin tehdessä ja HerttaisenApulaisen niitä sovittaessa tarvittiin yhtäkkiä hänellekin uudet lapaset "tällaiset paksut".

Mikäs siinä, kyllä vielä viidennenkin parin saa peräkkäin tehtyä, kun kerran on tarvetta/ toiveena. Näissä on hänen värivalintansa - tosin valmistumisen jälkeen ilmoitti "että mä taidan kyllä sittenkin tykätä enemmän kelkusta ja vihkusta (siis keltaisesta ja vihreästä) kuin punkusta (siis punaisesta)... anteeks vaan".

Paksuus näissä kuitenkin miellytti ja pääsevät käyttöönkin kun nyt näköjään ilmat jo kylmenevät sellaiseksi, että hanskat on oltava - jopa hänenlaisellaan hikikädellä. Nämä on tehty mutu-tuntumalla ja ajatuksella, että pitkä varsi on hyvä. 40 silmukkaa oli sopiva arvio ja kumpikin lanka on 7-veljestä.

Lisäksi sain aikaiseksi virkata! itselle kiinteillä silmukoilla lapaset, tämä virkkaaminen oli sangen suuri saavutus minulta, mutta nopeastihan nämä sitten valmistuivat (tässä kuvassa vielä päättelemättöminä). Varressa on virkattu silmukan takareunasta ja lapasosassa molemmista reunoista, aika eri näköistä.

Punaiset unipolvisukat


Hellyyttävä kolmivuotias halusi oppia neulomaan ja pyysi apua. Kun sitten vähän tarkemmin kyselin, että mitähän olisi ajatus tehdä, niin reipas oli päättänyt ihan itse tarvitsevansa oikein pitkät sukat itselleen :)

Väärä oletus: pikkuisilla naperoilla on lyhyt sääri, joten täti pystyi aivan ohimennen lupaamaan, että kovista kasvusäryistä kärsivä lapsonen saisi pikimiten polvisukat lämmittämään kipeitä jalkoja öisin. Voidaan me joskus opetella neulomaankin, mutta ehkä polvisukkia ei kannata ottaa ensimmäiseksi tavoitteeksi.
Välipäätelmä sovituksen jälkeen: no ei ne sääret nyt niin kovin lyhyet olleetkaan, kokeiltaessa nehän olivat aivan liian lyhyet. Ei todellakaan mitkään polvisukat, vähän tavallisia nilkkasukkia pidemmät vain. Lopputulos: Kylläpä kolmevuotiaalla voi olla pitkä jalka! alkuperäiset nimittäin olivat melkein polvisukat meidän 5-vuotiaallekin.

Mitäs sitten, otetaan sukat takaisin, poimitaan silmukat varresta ja aletaan neulomaan lisää...
Päätetään olla harmistumatta siitä, että aiemmassa sukkien elämässä niissä oli jopa pohjemuotoilut, jotka nyt osuvat vähän väärään paikkaan. Onneksi sukat muotoutuvat jalassa, eikä muotoiluja juurikaan erottanut. Lapsen nilkka ei kuitenkaan ole mitenkään poikkeavan paksu :)
Nämä on tehty punaisen ystävälle ja kun olivat "vain ohimennen tekaistut", niin käytin vain 7-veljestä jämälankoja, jotka tosin kaikki olivat punaisia. Nyt punaiset langat ovatkin loppuneet. Resorissa on 40 silmukkaa, pohjelevennysten jälkeen 46 (lisäykset heti resorien jälkeen joka kolmas kerros) ja takaisin kavennus ensin joka kolmas kerros 40 silmukkaan ja nilkan kohdalla muutaman rivin välein 36 silmukkaan. Näiden koko on noin 26 ja varsien pidennysten jälkeen ajanevat asiansa sangen mallikkaasti.
Hus-hus- pois kasvukivut, nämä sukat jalassa ei enää satu koko yötä! Jospa nyt vanhemmatkin saisivat nukkua paremmin :)