23.2.2014

Yhden kerän Alizet

Äärimmäisen outoa käyttäytymistä HerttaiseltaKitaristilta, toi työmatkalta Tallinnasta minulle lankaa! 


Se oli kuulemma ollut niin minun väristäni, että oli vaan pakko ottaa mukaan... sanoo siis se sama mies, joka "silloin tällöin" huomauttelee siellä täällä majailevista lankakeristä.



Jep, kuitenkin: toi kerän (100 gr) Batik Design Alize Lanagold - lankaa. Kaunista turkkilaista villa-akryylisekoitetta.

Tekaisin pipon vähän wurm-myssyä mukaillen

ja toisenkin, kun lanka tuntui riittävän. Tässä mallikuviona "kuplat" ja kontrastivärinä pikkuinen jämäkerä Seitsemää Veljestä. 
Alizea jäi 10 cm.

Molemmat mallia omasta päästä, tykkään molemmista. 
Tarvitsenko muka kaksi samanväristä pipoa.
Tarvitsenko muka kaikkia niitä 20 pipoa, jotka minulla on ? 

Heh. 
Joo, pipot vaan on niin kivoja!

Kampaajakäynti ei tekisi pahaa.

20.2.2014

Hopeakoruja hopeasavesta-. mikä mainio materiaali!

Hopeasavi on ihmeellistä ainetta! 

Ajatelkaas, että sitä voi muovata kuten muovailuvahaa, kuivaamisen jälkeen se poltetaan ja lopputulos on puhdasta hopeaa/ 99,99% hopeaa. Ja tätä voi tehdä kotonakin, jopa polton.Ja vielä kierrätysmateriaalista, tähän käytetään esim vanhoja röntgenkuvia.

Sangen ihmeellistä, joten pitihän sitä kokeilla!


(Itse kävin Vantaan Aikuisopistolla alkeis-lyhytkurssin, joten alla olevat ovat täydellisen ummikon tekeleitä). Katso myös "jälkeen" -kuvat lopusta.

Tällaisia sain kurssilla aikaiseksi:

Sudenkorento on itselle, oman mallin mukaan tehty. Tähän meni kokonainen 5 gramman savipala. Osat tehty erikseen ja kiinnitetty kuivumisen jälkeen. Siipien paksuus on 1 mm.
Siipien koristeet on saatu aikaiseksi kaulimalla levy silikonisen kuviolevyn päällä.

 Näistä kahdesta 1,5 mm paksuista lättänästä tulee rintakorut/ huivipidikkeet, yhteensä 3 grammaa. Sama pintakuviointi kuin sudenkorennossa.

 Ja jäljelle jääneestä 2 grammasta sai vielä korvakorut. Näihin kiinnitin läpinäkyvät zirkonit ja laitoin kiinni sterlinghopeisiin korvakorukoukkuihin. Kukat on tehty silikonisella muotilla, kun oli juuri sopivan kokoinen loppusavelle.


Kurssin lopputulos, 10 grammaa hopeasavea.
Myöhemmin näitä tuli vielä muokattua:
Sudenkorentoon kiinnitysrengas ja Swarowskin kristalli nahkanauhassa.


Rintakoruihin myös Swarowskin kristalli ja pikku sydänlaatta "Made with love" ja taustalle koruneula. Nyt näitä voi pitää kaulassa roikkumassa tai rintapielessä.
 Korvikset sai jäädä ihan sellaisekseen, kinastellaan HerttaisenApulaisen kanssa siitä, että kumman nämä nyt oikein olivatkaan.

Kivaahan tuo oli, tosin suhteellisen kallista materiaalia. Niinhän se on lankojenkin kanssa, on halvempaa ja on kalliimpaa. Itsetehtyä tuli kuitenkin.

Voi hyvänen aika mikä korukuume tästä myöhemmin tulikaan ja kaikki kyllä alkoi siitä, kun tällä kurssilla hoksasin, että hopeisia korvakorukoukkuja myydään koruihin/ koruosiin erikoistuneissa kaupoissa. Heti piti tilata niitä, kun muutamat itsellä olleet vanhat korvikset piti vaihtaa hopeisiin koukkuihin.ja kuka hullu sitä pelkkiä koukkuja tilaa, kun maailma on täynnä mitä ihanimpia helmiä yms.... puolustukseksi voidaan todeta, että koruosat vievät paljon vähemmän tilaa kuin langat :) Ja kun me tehdään paljon HerttaisenApulaisen kanssa yhdessä, niin saadaan laatuaikaa mukavalla tavalla. Neulomaan ei vielä kunnolla ole oppinut, vaikka tekikin jo minulle pipon:)

16.2.2014

Nea- neidin pupu-slipari

Edit 26.2.14: Kiitos serkkuseni kuvasta!
Saajalle kelpaa, se on onnea se!


 

**
Joululahjaksi mennyt, tämäkin.




Kauan sitten tuli tehtyä HerttaiselleApulaiselle pikkupeikon villatakki Marks & Kattensin Jytte- langasta. Lankaa jäi silloin reilusti jäljelle ja taas tuli pikkupeikon (tämä on ihan hyvällä mielellä) asu, tällä kertaa slipari.

Edellisessä samaan osoitteeseen menneessä sliparissa oli myös pupu, joten koriste vanhaa toistaen. Kuvissa on säästä johtuen jouduttu käyttämään salamaa, eivätkä värit toistu ihan oikein, oikeasti tämä on enimmäkseen vihreä.

Söpö, pehmeä ja vesipestävä! Sopii niihin 3-vuotiaan hetkiin, kun ei tarvitse välttämättä olla prinsessa :)

14.2.2014

Ihan vaan pikkuinen

ystävänpäivätoivotus!

Kiitos kun kävit!






12.2.2014

M2 pipot

Elämäni kaksi M-tyyppiä saivat talven kunniaksi uusia pipoja.

Allaoleva pipo lämmittäköön broidini päätä. 
Dropsin Nepal- alpakkasekoitetta ja 
kirjoneuleena tietysti paksuhko ja lämmin.

Mallina, kuten aiemmissakin tämäntapaisissa on käytetty Knittyn lapasohjetta Made in the USA.
Näitä on kiva tehdä, kun langanjuoksut eivät ole liian pitkiä ja lopputuloskin on tarpeeksi näyttävä.
Ja Nepalista tehtynä on pehmeä.


Tällaisen pipon sai HerttainenKitaristi. Vain tämä päällä oleva harmaa - alla olevat siniset ovat sukat.


Tämäkin Dropsin Lima-alpakkasekoitetta. 
Aivan tahallaan -ei-tyköistuva- rokkarihengen mukaisesti löpöttävä.
Tunturineuletta, kavennukset tehty Coustou-pipon tapaan.

Ja miksikö HerttaiselleKitaristille piti taas tehdä pipo??
No kun unohti edellisen uuden piponsa metroon - törkeästi jo ennenkuin ehdin edes bloggaamaan siitä.

Kadonnut oli tällainen (Novitan Noki-lankaa) ja lyhennetyin kerroksin muotoiltu sellaiseksi, että putoaa niskaan helpommin, eikä törrötä kohti taivasta.



10.2.2014

Annin slipari ja kovin turkoosi kaulakoru

Anni- neiti 7v on siirtynyt jo aikaa sitten pinkistä täysin muihin väreihin.
Ei iske tädinkään pinkin viritelmät lainkaan, joten sai sitten ilmeisesti mieluisan värisen sliparin. Hyvin tummanharmaata paksuhkoa mohairia, sori vaan kälyseni - ei pesukoneeseen! 
Pehmeää, muhkeaa ja lämmintä. Eikä mitään pikkulasten vaatteita.

Lempiväri on jo muutaman vuoden ollut turkoosi, joten sitäkin pikkuisen - nämä kukat on vaan solmittu langoilla kiinni takapuolelle, jotta ne saa pois, jos rakkaus turkoosiin kohta loppuu.

Kukat on virkattu ja itse slipari tehty täysin saumattomana mutu-menetelmällä kauluksesta alaspäin. Muutama reikärivi keskellä piristämässä tekemistä.

Kimallusta tuomaan oli pakettiin lisäksi laitettu kaulakoru - juu, uusimmasta innostuksesta koruilusta en olekaan vielä päässyt retostelemaan. Tässä on turkooseja, mustia ja kirkkaita lasihelmiä vaijerissa, ja iso lasisydän. 



Pisteenä i'n päällä on itse stansseilla leimattu metallilaatta, siinä lukee Anni.
Lukkosysteemi lienee ollut ns "piilotettu" isommiltakin, mutta kyllä tässä on salpalukko ja se on tarkoitettu ihan näkyville, eteen. 

Onneksi löytyi lopulta, kun eihän tuo varmasti pään yli mahdu.