31.12.2009

Citykaneja meille ja muille

Todistetusti lähipuistossakin on citykaneja, mutta tämä parivaljakko pääsi ihan sisällekin.




Vaaleanpunanen on kokeiluversio muiden ostoksien lisukkeena tulleesta huovutettavasta Viking Naturgarn-langasta ja on käsinukke. Sillä on nappisilmät ja sydämenmuotoinen nappi nenänä, muliinilangalla kirjaillut silmäripset ja joulunpunainen suu. Vaaleanpunainen ei edes halua lähteä pois, sillä HerttainenApulainen omi sen nähtyään samantien, olin vähän kyllä suunnitellut muuta, mutta kun tämä jo kastettiinkin Ruusunnupuksi, niin ei sitä enää voi eteenpäin luovuttaa.


Ruskea citykani muutti jo jouluksi Tätöselle, tällaisen voisin haluta itsekin. Joskus kauan sitten näin tämantapaisia jossain, olisivatkohan olleet Taito ry:n mainoksessa.


Kun aiemmat huovutuskokeilut Fritidsgarn'lla olivat onnistuneet hyvin, niin päätin kokeilla onnistuuko pullopiilon/ -suojuksen teko. Ehkä tällä pysyy kylmä kylmänä ja lämmin lämpimänä jonkun aikaa, sittenhän pullo pitää juoda pois joka tapauksessa ettei väljähdy.

Pupunen on neulottu kutosen puikoilla, alaosassa 45 silmukkaa, kaulan kohdalla 16 silmukkaa, tiimalasikantapäällä (9 silmukkaa) on tehty takaraivo ja sitten jo kavennettiinkin. Korvat on tehty 4 silmukan i-cordilla. Töpöhäntä on myös tehty huovuttamalla ja kiinnitetty virkattu "pallo" kiinni jo ennen pesukoneeseen menoa.

Ennen pesukonehuovutusta Pupun vartalo oli noin 35 cm ja kaula n. 10 cm ja takaraivosta nenänpäähän pituus noin 11 cm.lla on pitkät korvat. Tästä tuli just passelin kokoinen ainakin pnaviinipullon piiloksi tai lämmittäjäksi. Etutassut + kukka on kirjailtu muliinilangalla.

29.12.2009

Isän siniharmaa slipari


Isä sai jo viime vuonna sliparin joululahjaksi, mutta eihän yksi riitä vielä mihinkään, kun Korhosen Omollakin on vaikka kuinka monta; joka kerta tavattaessa erilainen päällä!

Nyt pääsee isäkin sentään jo keräilyvaiheeseen, tämänvuotinen on sinertävänharmaa.

Tämä on taas "päästä tehty" ja silmukkamäärät on saatu yhdistelemällä useaa eri ohjetta.

Hunajakennoneuleen helppo mutta näyttävä mallikuvio on talven 2009 Novita-lehdestä mallista 39, muuten ihan peruspalmikkoa. Tätä mallikuviota tulee varmaan käytettyä jatkossakin, muhkeata helposti. Tämä on kooltaan sopiva HerttaiselleKitaristille, joten sopii myös isälle, koko xl. Slipari on tehty kainaloihin asti pyörönä, tällöin 220 silmukkaa, jotka jaoin tasaisesti etu -ja takakappaleiksi.

Päätä varten on v-aukko, koska isä on aika isopäinen, eikä kaulus saa kiristää. Lanka oli aika paksua, joten tämäkin on lämmin, Korhoset voi seuraavan kerran tavata vaikka sunnuntaikävelyllä reippaassa pakkassäässä :) Tai ainakin tästä saa tekosyyn siihen, että on kävelyllä hiki päässä (vaikkei taaskaan ole ainakaan kaulaliinaa tai lapasia)





Tässäkin on takana samaa mallineuletta, ettei ihan tylsää olisi:
Lankana: Lankamaailman Nordiasta ostettu Gjestalin Raggegarn "Konepestävä rouhea villasekoitelanka, jossa tweedmäinen pinta. 80% villa/20% polyamidi/20% akryyli
Pesuohje: Konepesu 30C".

Yleensä pingotan aina, mutta tämä oli tasaista ja oikean muotoinen jo valmiiksi. Ehkä sittenkin pitää pingoittaa tai ainakin kostuttaa ja venyttää, sillä muutama sentti lisää pituutta tekisi hyvää.

Minusta tästä tuli hieno, tosin langan "rouheisuuden" takia vähän karkea, mutta ei se varmaan isää haittaa.

28.12.2009

Koko sliparillinen kukkia


Suoranainen kirjoneulemania ilmeni muutamaa päivää ennen kuin kirjastosta lainattu kirja piti jo palauttaa. Suoranainen kukkamania kanssa. Kun en ollut varma kuinka kivaa tällainen "isomman" kirjoneuletyön (sliparin) tekeminen on, niin päätin tehdä pienehkön.

Tekovaiheessa oli jopa ajatus, että jos tästä tulee liian pieni, niin leikkaan keskeltä auki ja teen jonkun ihanan koristeellisen nappilistan. Nappilistan köynnöskuviomallikin oli itseasiassa jo valittu. Pyörönä kun on niin paljon helpompi tehdä kirjoneuletta, niin ajattelin, että jopa tuo leikkaus (onko steeking-sanalle suomenkielistä vastinetta?) onnistuu.

Kukkakiemuran mallikuvio on kirjasta "Kuviot silmukoiksi : nostalgisia neuleita" by Solveig Hisdal ja tämänkokoinen 3-4 vuotiaan slipari tulee kolmen kuviokerran toiston silmukkamäärillä.

Valmistuttuaan ja pingoituksen jälkeen pystyin kuitenkin huokaamaan helpotuksesta (aika iso huokaus :)), ei tätä onneksi tarvitse leikata! netistä olisi löytynyt ihan hyviä ohjeita, eikä tämän tekemiseen kovin kauaa mennyt, mutta silti oli huomattavan huojentavaa huomata, että pingoituksessa leveni juuri sopivasti.


Kaulus ja hihansuut on ihan vaan virkattu, kun tuntui ettei niihin varsinaista resoria tarvitse tehdä.

7 veljestä- langasta tehtynä aika kuumahan tämä on, mutta lämmittänee kerrospukeutumisessa ainakin ulkona. ehkä sisälläkin kelvollinen, jos ei juosta koko aikaa ympäriinsä. Hyvä juttu on myös helppo pestävyys, koneeseen vaan jos sattuu sotkeentumaan vaikka vesiväriin.

Saaja pitää Hello Kitty'stä, ja kun näitä nappeja nyt vielä oli, niin tuli ommeltua nappi vielä ihan lisäkoristeeksi.








Aika hyvä, jopa sisäpuolelta katsottuna.
Oikeasti tässä on ylimmässä kuviossa yhden rivin mittainen virhe ja langan väri on koko ajan väärä, mutta ei anneta sen haitata.

27.12.2009

Keeping your ears warm, vol II


Pipon malli (by Stephanie) on sama "poikaystävän hattu" kuin viime vuoden isänpäivälahjassa, mutta näin oli toiveenakin. Nyt vaan piti saada vähän mustempi versio (ja tuli tästä kyllä paksumpikin, sopivasti näille pakkasille). Pakkaset on olleet nyt kyllä niin kovia, että tämän olisi pitänyt olla vielä syvempi, nyt on ongelmana ettei peitä korvia kokonaan.

Tässä on 120 silmukkaa ja lankana sekä mustaa 7-veljestä että harmaata Nallea. Ei mikään ihmeellinen, mutta toiveiden mukainen.

Oma mielikuva: kavennukset näyttävät kivalta, 3 o 2 n -ribbiä 18 cm ennen kavennuksia.

Lämmittävä citykaninpoikanen



Tämä Eevin saama kaninpoikanen on yhdistelmä huovutusintoilua ja Tilli Mössönpojan inspiroimaa kirjailua. Kirjailut ovat kyllä kaukana esikuvistaan, mutta muuten tästä tuli sangen kiva.

Pupunen on neulottu Fritidsgarnista ja huovutettu kerran 60 asteen pikapesussa.

Pupua voi käyttää käsinukkena tai jos lämmittää sisuspussia mikrossa muutaman minuutin, niin pupunen lämmittää mukavasti aikansa vaikka vaunuissa pakkasella. Koska Eevi tykkää maistella kaikkea niin en harjannut pintaa pehmeämmäksi, jottei tästä irtoaisi nöyhtää tukehduttamaan pientä.

Sisuspussi on tehty ohuesta puuvillakankaasta ja sisus on täytetty ohranjyvillä. Minuutin-parin lämmitys mikrossa riittää tälle määrälle jyviä. Koko pupusen koko on noin 12 * 20 cm.
Takana on vielä omistajan nimikirjain. HEH- kirjailua täytyy vielä vähän treenata....

11.12.2009

ISO HOME

Nyt hiljaiselo saa jo loppua ja jouluyllätysten paljastaminen alkaa...onneksi olin nämä jo saanut tehtyä, sillä viikkoon en ole pystynytkään neulomaan lainkaan, kun ensin tulehtui toinen peukalo ja nyt on oikea käsi paketissa kun tuli kaaduttua joulupäivänä stigan kanssa :( välipäivinä oli kyllä ajatus tehdä jotain kivaa itselle välillä, mutta antaa käden huilata!

Kun alkukesästä tein nimikirjaimillisia sisustustyynyjä (kuten tämä) pohdiskelin HOME tai KOTI tai RAKAS tai vastaavan tyynyn koko tekstillä tekemistä jo silloin. Jossain vaiheessa "T":n ja "A":n saajien joukosta tuli ilmi, että heillekin mahtuisi HOME.

Toivottavasti tämä home ei ole koskaan uuden talonne ongelma :).


Mahtumisesta en sen sijaan ole enää ihan varma, sillä tästä tuli sangen suuri! Meillä on itsellä sohvalla aikoinaan IKEASTA hommatut samankokoiset isot (72*72 cm) tyynyt ja laskeskelin, että sen kokoiset saan näppärästi, kun alunperin mallina olleet olivat 40 * 40 cm.
Huono puoli on, että tämä kun oli tarkoitus kiinnittää valmiiseen koristetyynyyn tai ainakin -tyynynpäälliseen, niin enpä tuon kokoisia enää löytänytkään!! HÖH. Päällinen oli siis ommeltava itse - sori vaan. Yritin kyllä parhaani. Päällisen tein pussiksi, joka solmitaan kiinni nauhoilla. Sisätyynyksi täytyy keksiä jotain virittelyä, jos oikean kokoista ei ala tulemaan vastaan.

Koko perhe mahtuu kyllä yhtä aikaa lepuuttamaan päitään. Lankaa tähän meni vähän vajaa 2 kerää luonnonvalkoista 7-veljestä lankaa. Jotta olisi ollut jotain muutakin tekemistä kuin kirjainten osuuden odottelua, niin laitoin "rajat" kirjainten väliin.

Vaakaraita on pintaneuletta kirjasta "Kauneimmat neulemallit", pystyraidan hunajakennot ovat samaa Novitan mallia kuin Isän sliparissa (esittely myöhemmin).

Kirjainkaaviot ovat samaa mallia kuin aiemmissa tyynyissä, kirjasta "Neuleita kullannupuille" (Erika Knight).

Aika kiva, tosin nyt ehkä tekisin kuitenkin ennemmin toisen mallisena vaikka 40 * 160 cm kokoisena niin sisään mahtuisi 4 pikkutyynyä.
HerttainenKitaristi ihmetteli aikansa tekstiä, kunnes rohkaisi mielensä ja kysyi "miksi ihmeessä tossa lukee home ??"
Revi nyt siitä, että se on kiva sana - kato hei - eng-lan-ti-a :)
Tiivistelmä: ala-ja yläreunoissa 7 kerrosta ainaoikeaa. Kummassakin sivureunassa on 5 s ainaoikeaa. 20 krs ennen kirjaimen tekoa, kirjain 30 krs, kirjaimen ja "väliviivan" välissä taas 20 krs. Väliviiva-kuvio on 6 cm korkea, sitten taas 20 krs + kirjain 30 krs ja 20 krs ennen ainaoikein-kerroksia. Koko ajan 140 silmukkaa.

Open unisukat



Oheinen Hesarin fiksu tutkimus maaliskuulta todistaa, että ihminen ehdottomasti tarvitsee unisukkia. Varsinkin jos on päiväkodin ope ja ihan poikki päivän töiden jälkeen. Yömyssykin sallitaan joskus, mutta pidempiaikaisessa käytössä nämä ovat ehkä paremmat. Näin vanhemman näkökulmasta katsottuna ainakin.

Nämä unisukat on tehty Gjestalin Bris soija-villa-yhdistelmälangasta, eivätkä valitettavasti pidä lainkaan pesukonepesusta. Mutta ovat sangen pehmeät, hyvin neuloutuvat ja sopivat unisukiksi.
Lämmittävät varmaan mielellään ihanan open varpaita joulun jälkeen ja ei-ihan-sattumalta ovat enimmäkseen turkoosit, eli open lempiväriä. Koristeeksi on kiinnitetty Fritidsgarnista virkkaamalla tehdyt ja huovutetut kukat, joihin on ommeltu turkooseja pikkuhelmiä.

Nuku hyvin, Kaisu!

Ja nuku hyvin Riitta myös, hänen sukkansa tein jo keväällä, nyt ompelin vielä vihreitä helmiä päälle.

Pikkupeikon villatakki


Joskus ensijaisena tekosyynä on malli, mihin tarvitaan (tai jo löytyy) langat, joskus tekeminen alkaa siitä, että "jotain pitäis tehdä" ja joskus lanka suorastaan hyppää käsiin ja kertoo miksi haluaa tulla.

Tämä viimeinen kävi tällä kertaa. Katselin edellisissä Oulunkylän Fashion Houden ystävyysmyynnissä ihan muita lankoja, kun silmäkulmassa näin Marks & Kattensin Jytte-lankakeriä, 200 gramman kerä 4 euroa. Visio syntyi samantien; meidän pikkupeikko tykkäisi kovasti, jos tuosta tekisi villatakin. Joo - siinä pitää olla muutama helposti kiinni laitettava nappi, v-kaulus ja huppu ehdottomasti kanssa, sellainen terävähkö. Selvä pikkupeikon tai menninkäisen villatakki väreistä pitävälle.

Tämä on tehty täysin omasta päästä, vähän mittaillen olemassaolevaan, sopivaan villatakkiin. 6 puikoilla.

Neulottu kainaloihin kanssa yhtenä kappaleena 110 silmukalla ja v-aukko eteen. Kavennettu edessä ensin joka kerroksella ja hetken päästä joka toisella kerroksella, kunnes hartioihin jäi 12 silmukkaa. Hartiat on päätelty 3 puikon päättelyllä. Hihat on neulottu poimimalla silmukat (48) ja olkapäältä ranteeseen päin neuloen. Muutaman sentin jälkeen kavennukset (2 s/kerta) joka toisella kerroksella.

Helmassa, etureunoissa ja ranteensuissa on ainaoikeaa, etteivät reunat kääntyilisi. Olin tähän jo valinnut palmikkomallinkin, mutta sitä ei langan kirjavuuden ja paksuusvaihteluiden takia kannattanut tehdä, ei se mihinkään olisi näkynyt.

Hupun kanssa joudui vähän jo pohdiskelemaankin, mites se oikein tehdäänkään, kun tähän tuli tehtyä v-aukko..ongelma ratkaistu tekemällä muutaman sentin jälkeen pidennettyjä kerroksia ensin toisessa reunassa ja sitten toisessa, näin tuli näppärästi vinot reunat, jotka sitten vaan lopussa virkkasin kiinni villatakkiin. Hupussa on pidennettyjä kerroksia myös loppuvaiheessa - vähän niinkuin olisinkin ollut tekemässä sukkaa, näin tuli pikkuisen lisää muotoiluja. Hupunkin sauma on tehty 3 puikon päättelyllä.

Luulisin, että joulupukin tuominen saa hymyn huulille. Ainakin tätä oli mukava tehdä ja lopputulos on pehmeä.

30.11.2009

Vielä ehtii marraskuulle


En ole kuollut, enkä lopettanut neulomista! Valmiiksikin on tullut kaikenlaista ja lisää tulossa, mutta kun en voi laittaa niitä vielä tänne. noin 24 päivän päästä sitten :) Alempana muutama kuva ihan sen vuoksi, että kuvallisia juttuja on mukavampi lukea.

Ettäs tiedätte uteliaat potentiaaliset saajat - turha tulla kurkkimaan näyttääkö se jotain uutta - en teille ainakaan :) nimenomaan teidän ei kannata tulla ennen joulua takaisin. Laitan kyllä jotain juttuja näytille jo ennen joulua, mutta niistä ei nyt tähän hätään ole edes kuvaa.

Hyvää pian alkavaa joulukuuta kaikille tasapuolisesti! Oheisessa kuvassa tonttulakin virkaa esittää Pajunkissa-pipo, ohje by Memmu. Olisi kiva jos jättäisitte kommenttia, että vähän tietäisin keitä täällä oikein käy! Mistä te tänne osaatte ?

Jotta nyt kuitenkin tulisi jotain päivityksiä, niin laitan pari kuvaa aiempien vuosien joululahjoista - näitä varten nostin jopa ompelukoneen esille :) Valokuvat on tulostettu t-paitakankaalle, silitetty lakanakankaalle ja ommeltu kiinni joulusukkaan. Sukkien sisältä vaihteli aika rajusti saajasta toiseen: pipoja, karkkia, kuohuviiniä, glögiä tai valokuvia.





6.11.2009

Kolmet käsineet lisää


Oikeasti nämä kai olisivat nimeltään lapaskämmekkäät vai kämmekkälapaset. Näiden idea tuli Tornado- lapassormikkaista (Mira Lanki), mutta lanka on eriä, samoin kuin silmukkalukumäärät ja palmikkokin. En myöskään tehnyt näitä kynsikkäiksi vaan kämmekkäiksi, joissa siis on huppu. Minulle liian isot, mutta niin oli tarkoituskin.


Valmistuttuaan vaikuttavat sangen näppäriltä, toiste tehdessä pitää muistaa funtsia, josko silmukkojen poimimisen olisi voinut tehdä kämmekäsosan sisäpuolelta, eikä palmikkokuviosta ulkopuolelta - ehkä olisi voinut poimia helpommin sisältä?


Näiden näppärin idea on mielestäni se, että peukalo ei ole kokonainen, mutta silti pitkä. Useimmitenhan kämmekkäissä ja kynsikkäissä peukalo on ihan tavallinen kokonainen, joten miten pinsettiote sujuukaan ... näitä peukaloita voi tarvittaessa nykäistä vähän alaspäin, joten esim lapsen nuhaisen nenän pyyhkiminen pulkkamäessä onnistuu ilman että a) lapanen likaantuu tai b) lapsen nenä raapiintuu ..nämä ovat nimittäin aika "rouheaa lankaa", Naturgarnia. Lankaa meni noin 75 grammaa.



Kirjoneuletta aiemmin tehdessä ja HerttaisenApulaisen niitä sovittaessa tarvittiin yhtäkkiä hänellekin uudet lapaset "tällaiset paksut".

Mikäs siinä, kyllä vielä viidennenkin parin saa peräkkäin tehtyä, kun kerran on tarvetta/ toiveena. Näissä on hänen värivalintansa - tosin valmistumisen jälkeen ilmoitti "että mä taidan kyllä sittenkin tykätä enemmän kelkusta ja vihkusta (siis keltaisesta ja vihreästä) kuin punkusta (siis punaisesta)... anteeks vaan".

Paksuus näissä kuitenkin miellytti ja pääsevät käyttöönkin kun nyt näköjään ilmat jo kylmenevät sellaiseksi, että hanskat on oltava - jopa hänenlaisellaan hikikädellä. Nämä on tehty mutu-tuntumalla ja ajatuksella, että pitkä varsi on hyvä. 40 silmukkaa oli sopiva arvio ja kumpikin lanka on 7-veljestä.

Lisäksi sain aikaiseksi virkata! itselle kiinteillä silmukoilla lapaset, tämä virkkaaminen oli sangen suuri saavutus minulta, mutta nopeastihan nämä sitten valmistuivat (tässä kuvassa vielä päättelemättöminä). Varressa on virkattu silmukan takareunasta ja lapasosassa molemmista reunoista, aika eri näköistä.

Punaiset unipolvisukat


Hellyyttävä kolmivuotias halusi oppia neulomaan ja pyysi apua. Kun sitten vähän tarkemmin kyselin, että mitähän olisi ajatus tehdä, niin reipas oli päättänyt ihan itse tarvitsevansa oikein pitkät sukat itselleen :)

Väärä oletus: pikkuisilla naperoilla on lyhyt sääri, joten täti pystyi aivan ohimennen lupaamaan, että kovista kasvusäryistä kärsivä lapsonen saisi pikimiten polvisukat lämmittämään kipeitä jalkoja öisin. Voidaan me joskus opetella neulomaankin, mutta ehkä polvisukkia ei kannata ottaa ensimmäiseksi tavoitteeksi.
Välipäätelmä sovituksen jälkeen: no ei ne sääret nyt niin kovin lyhyet olleetkaan, kokeiltaessa nehän olivat aivan liian lyhyet. Ei todellakaan mitkään polvisukat, vähän tavallisia nilkkasukkia pidemmät vain. Lopputulos: Kylläpä kolmevuotiaalla voi olla pitkä jalka! alkuperäiset nimittäin olivat melkein polvisukat meidän 5-vuotiaallekin.

Mitäs sitten, otetaan sukat takaisin, poimitaan silmukat varresta ja aletaan neulomaan lisää...
Päätetään olla harmistumatta siitä, että aiemmassa sukkien elämässä niissä oli jopa pohjemuotoilut, jotka nyt osuvat vähän väärään paikkaan. Onneksi sukat muotoutuvat jalassa, eikä muotoiluja juurikaan erottanut. Lapsen nilkka ei kuitenkaan ole mitenkään poikkeavan paksu :)
Nämä on tehty punaisen ystävälle ja kun olivat "vain ohimennen tekaistut", niin käytin vain 7-veljestä jämälankoja, jotka tosin kaikki olivat punaisia. Nyt punaiset langat ovatkin loppuneet. Resorissa on 40 silmukkaa, pohjelevennysten jälkeen 46 (lisäykset heti resorien jälkeen joka kolmas kerros) ja takaisin kavennus ensin joka kolmas kerros 40 silmukkaan ja nilkan kohdalla muutaman rivin välein 36 silmukkaan. Näiden koko on noin 26 ja varsien pidennysten jälkeen ajanevat asiansa sangen mallikkaasti.
Hus-hus- pois kasvukivut, nämä sukat jalassa ei enää satu koko yötä! Jospa nyt vanhemmatkin saisivat nukkua paremmin :)

29.10.2009

Hurjia kummituksia

HerttaisenApulaisen Halloween- juhlaviemiseksi väsättiin kummituksia. HUHUU- nämä ovat hurjia tyyppejä!



Näitä oli hauska ja nopea tehdä (vain valkosuklaan sulatus mikrossa ja pursotus suurinpiirtein kummituksen näköisiksi). HerttainenApulainen hoiti itse koko koristelupuolen, jokaisesta haluttiinkin yksilöllinen. Tyttökummituksilla on helmiä koruina, "kun ne haluavat aina hienostella". Kummitusideaa ei keksitty itse, vaan se napattiin täältä, jonne löysin täältä (Crafty Crow muuten ohimennen sanoen sisältää tosi paljon kivoja askarteluideoita eri ikäisten lasten kanssa touhuttavaksi, linkkivinkki lapsien kanssa touhuaville).

26.10.2009

2 litraa Betty Boop'ia




Mun äiti on ihan kuin Betty Boop :) Ja kun Betty Boop päätti mielummin liota syntymäpäivänsä aattona kylpylässä kylpylässä mielummin kuin valmistella juhliaan, niin juhlat piti siis kehitellä itse!

HerttaisenApulaisen ja minun osuudeksi tuli pikkukakku, tätä ei tosiaan ollut tarkoituskaan syödä montaa päivää - mutta ihmeen isot palat siitä riitti kuitenkin meillekin, kun ängettiin joka tapauksessa paikalle varsinaisena synttärinä..

Varsinaiset isommat juhlat ovat kuulemma myöhemmin - nyt me odotellaan kovasti esimerkiksi itsenäisyyspäivän vastaanotolle kutsua, kotelomekkoja ja kunniamerkkejä on kyllä jo vähän katseltu sillä silmällä :) Äiti: heti se kutsu postiin!

Tämä kakku on hyydytetty 2 litran leipävuoassa ja päällystetty suklaaganachella. Välissä on omenamarmelaaadi- kermavaahto-sekoitus ja koristeeksi "meidän omalle Bettylle" kuva itsestään ja HerttaisenApulaisen tekemä marsipaani-rannekorukin pääsi kakun päälle. Vähänkö kimalteleva :) sateiseen syksyyn pitää saada glamouria ja pilkettä, jos ei muuten niin kimallekoristespray'n ja kultahelmien avulla.

20.10.2009

Neljän lapasparin pläjäys


Suvun nuorimmainen ei käytä tuttia vieläkään, mutta päiväunilla ulkona ollessaan imeskelee pörröisiä lapasiaan niin, että hyvä kun ei tukehdu.

Täti sai toiveen vähemmän pörröisistä lapasista ja niitä syntyikin samantien kaksi paria. Nämä ovat nopeita tehdä, kun silmukoita on vain 40, eikä tietenkään tarvita vielä peukaloita. Ensimmäiset tein alkuperäisen toiveen mukaan puuvillalangasta (ja sitäpaitsi väri sopii toppahaalariin), mutta toiseen pariin tuli jo villaakin mukaan, ettei sormet heti olisi ihan jäässä. Toinen pari on tehty Novitan Syksy-langasta (kun sitä jäi yli aiemmin tehdyistä sukista) ja nämä luullakseni mahtuvat puuvillaisten allekin. Strategiset mitat molemmissa lapasissa ovat: noin suurinpiirtein 5 cm leveät ja 18 cm pitkät. Nämä molemmat ovat siis lähes kyynärtaipeeseen asti, että pysyisivät paremmin käsissä.


Sitä Syksy -lankaa jäi tietysti vieläkin ja tein siitä samantien isommat lapaset, nämä ovat miehen kokoiset, 52 silmukkaa. Ihan peruslapaset (tarkkasilmäinen huomaa, että resori ja kärkikavennus ovat kyllä muuta lankaa, ne on tehty Maija-langasta).


Neljäntenä parina putkahtivat puikoilta Villapallon Malla-lapaset, kun tuntui mukavalta tehdä kirjoneuletta. Ihan peruslapaset nämäkin, hyvän ohjeen mukaan tehty. Jäivät ehkä aavistuksen lyhyiksi (mutta mä en ainakaan valmista, muuten hyvännäköistä lapasta pura, ennemmin vaihdan lennossa saajaa :)). Lopputulos on kiva. Lankana tummanruskeaa 7-veljestä ja Marks & Kattensin Carolina Tweed- lankaa. Carolina tweed on hillitysti kiiltävää akryyliä, mutta lapaset varmasti ovat lämpimät paksuutensa ansiosta.

10.10.2009

Yllätyskakku & luksussukat


Ei tästä ole tulossa leivontablogi, vaikka joskus näitä kakkukuvia tänne laitankin. Nyt päätimme herttaisenApulaisen kanssa väsätä pikakakun vanhempieni hääpäivän kunniaksi ja saimmepa hyvän syyn (ikäänkuin muka sellaisia tarvitsisimme) mennä taas käymään. Asuvat siis hyvin lähellä meitä.

Tämän pikakakun erikoisuus on, että täyte on täysin HerttaisenApulaisen (5v) kehittelemä, sai ottaa mitä löysi ja sekoitella niinkuin itse hyväksi näki (ihan pikkuisen vaan tarkastelin taka-alalla, ettei kakkuun nyt mitään todella outoa tulisi). Ihan lopuksi sotkeuduin asiaan ja änkesin paikalle muutaman liivatelehden kanssa, jotta saataisiin kakku jähmettymäänkin. Pohjan keksimurupohjankin teki itse (tässä itse onnneksi tiesi rajansa ja komensi minut sulattamaan margariinin:))


Täytteessä on ainakin omenasiiderimarmelaadia (tämä on ihanaa, bongasin reseptin Hannalta, mutta alkuperäinen lienee tämä Ruokamaailman sivuilla oleva), omenahilloa, kermavaahtoa, valkosuklaarouhetta, sokeria ja tyrnimarjoja (ja lisäksi ne mukaantunkemani muutama liivatelehti).

Tyrnimarjoja meillä riittää, sillä naapuri tuo niitä reilusti kaveriltaan aina näin syksyisin. Marjat ovat hyviä, jos niitä ei puraise :) 2 kai päivässä tuo vuorokauden c-vitamiinit, joten kyllä näitä ihan oikeastikin meillä syödään mielummin kuin pillereitä.


Ja vielä luksussukka-osuuteen. Tasan tämän verran saa aikaiseksi yhdestä kerästä Zitron Noblesse lankaa. Sangen ylellistä - 70 % merinovillaa ja 30 % silkkiä - ja kallista - paitsi tämä kerä oli hyvin halvalla ostettu myös Oulunkylän FashionHousen ystävyys- myynnistä (siis lankamaailma Nordiasta). Ihanan täydellisen pehmeää lankaa!! Reunustus piti tehdä eri langalla, kun päättelyyn tätä ei riittänyt :) Nämä on varpaista aloitettu lappualoituksella, muuten Nutkin -sukkien ohjeen mukaan. Helpot ja sievät, käytännössä ilmeisesti unisukkakäyttöön, kun tuskin lanka kestäisi suurempaa käyttöä.

4.10.2009

Timanttiostoksilla ja paljon kullan+hopean kimallusta

Vauvan kastelahjasta jäi yli pieni pätkä vuorisilkkiä ja kun HerttainenApulainen niin innoissaan kietoutui siihen esitellen ihanan pehmeää viittaansa.. niin siitä se ajatus sitten lähti...


Ompelukone ja vanhoja nauhoja kaivettiin esille ja yhdessä illassa kangaspala muuttui prinsessan viitaksi. Vanhoja nauhoja oli suuri sen verran, että viitan sai kantattua niillä, yläreunaan rypytys, että muoto olisi parempi ja vielä yhdestä nauhasta leikattuja kimaltavia kuvioita sinne tänne..oi mikä ilo syntyikään! Koko tuli sattumalta sellaiseksi, että voi tätä käyttää esiliinanakin :)


Muutamaa päivää myöhemmin osui kuitenkin lelukaupan alennusmyynnissä silmään pussillinen "timantteja" ja olihan niitä ostettava, heti kotiin päästyä alkoikin niiden liimaaminen kuumaliimalla. Samalla muistin aiemmin yhdestä vanhasta paidasta irroittamani toisenlaiset "timantit" ja liimasimme niitäkin viittaan. Kylläpä tuli kimaltava :) ja mieluinen helpolla.



Eikä tässä kaikki! Oulunkylän FashionHousen ystävyysmyynnistä bongaamani Gjestalin Golden Silver- lanka muuttui jo samana iltana kimaltavaksi baskerimyssyseksi. Tässä langassa on 44% akryyliä, 44% villaa ja 12% metallilankaa. Lanka oli aika epätasaista neuloa., välillä hyvinkin ohutta ja seuraavassa hetkessä tosi paksua. Metallilankaosuus tuntui neulottaessa kovalta ja terävältäkin ja välillä jo ajattelin, että ei kai se raavi päätä, kun piponen on valmis.




Tämä oma baskeri on 6 puikoilla tehty, 14 cm jälkeen alettiin kaventamaan ja jo olikin valmis, nopeaa näin paksulla langalla. Pipo on tehty "käsityön uudet ulottuvuudet"- blogin "Pipo on pop"- ohjeella ihan ohjeen mukaan, paitsi että resorissa oli 75 silmukkaa. Nyt odotellaan auroinkoisia viileitä syysilmoja, että pääsee kimaltelemaan kilpaa auringon kanssa :)



... eikä tässä vielä kaikki; HerttaiselleApulaiselle piti kanssa tehdä oma! Hänen pipossaan on silmukoita vain 60. Taas tuli myös kokeiltua virkkausta ja on meillä kimaltavat kukkasetkin lätsissämme, johan kimalletaan. Melkein ei tarvita edes heijastimia :)