16.12.2013

Mä haluaisin lapaset, joissa mörkö asuu

Helppo nakki. Paitsi että eihän nämä oikein lapaset ole, vaan kynsikkäät, kun oikein kuuntelin toivetta.


On kuulemma näppärää, ettei tarvitse ottaa lapasia pois kädestä, kun koulumatkalla kerää kiviä taskuunsa. Peukalo on tehty juuri siksi vähän liian pitkäksi ja ilman kärkeä - nyt pinsettiote toimii kuulemma vallan mainiosti.

Möröt ovat kilttejä ja mukavia, ne teki neiti itse käsin ompelemalla huovanpaloista ja helmistä. Täytteenä vain muutama jämälangan pätkä.

Möröt asuvat siis taskussa, jossa voisi säilyttää myös vaikka bussilippua, mutta tällöin pitäisi varmaan tehdä jokin sulkumekanismi, edes nappi.


Rautavuon lammas- ja vuohitilan 100 % villaa, hieman liukuvärjättyä ja tuoksuvatkin vielä vähän lampaalle. Lanka on ostettu kesäreissulla Vääksystä.


Ja kun lankaa vielä jäi, niin tekaisin pipon samalle tyypille.

Tähän on jo tehtynä myös pupunkorvat, mutta ei niitä ehkä tähän kiinnitetäkään.
Ja tuosta toisesta langasta tuli tosi paksut ja lämpimät sukat.
Ihan perussukat, joissa pikkuisen pitsiä.

Tämä sukkalanka olikin aika karkeaa ja sukat vaatinevat alle toiset sukat.
Mökin viileillä lattioilla ei liene ongelma.

9.12.2013

kuplalapaset, kuplapipo, kuplakauluri

Kuplajuttuja taas,


Aiemmat kuplalapaset olivat niin näppäriä tehdä, että vielä tuli ainakin yhdet parit (nämä on 7-veljestä lankaa ja tehty ihan ohjeen mukaan).

Ja näissäkin toki mallina Kuplalapaset (Neulova Narttu, Soile Pyhänniska)




Ja kun kuplia kerran oli kiva tehdä, niin tuli vielä kuplapipo ja kuplakaulurikin. 






Pipo sai HerttaiseltaApulaiselta hyväksynnän ja on ollut päässä usein, mutta kauluri-parka ei päässyt suosioon - toisaalta on kyllä ollut niin lämmintäkin, että ilmankin on pärjännyt. Nyt sentään pikkupakkasta, toivottavasti joskus kelpaisi pipon kaveriksi..Eivät kyllä kutita, kun ovat kokonaan akryyliä (tehty lähinnä sopimaan talvitakkiin), lanka on Hemtextistä.

Niilo sentään tarkasti ja hyväksyi kaikki kuplat. Eikä edes pöllinyt lankakeriä, kun nyt ei ollut missään merinoa tai alpakkaa tai silkkiä - ne valitettavasti saavat usein kyytiä. 



Ulkona siis pikkupakkasta, mutta lunta vain milli - aivan toisin kuin viime vuonna, jolloin kinokset tähän aikaan olivat jo sangen komeat. Kai sitä lunta ja valoa jossain vaiheessa tänäkin talvena tulee..?

7.12.2013

Kettuja ja hanhia ja pupukin vielä - lämpimiä pipoja talven varalle

Piti mennä Amerikkaan asti Knittyn sivuille ihailemaan "Made in USA" -lapasia huomatakseen, että kiertoteitse palaakin Liettuaan ja Puolaan. Amerikan "kettuja ja hanhia" kuvion sovelluksia kun näköjään on tuon historiikin mukaan  tehty myös siellä ainakin "kompassi ja ruusu" -kuviona.

On meillä täällä kotipihallakin kettu nähty ja hanhet lensivät syysmuuttoaan taivaalla kun näitä tein.

Ei tullut mallin lapasia,koska nyt tarvittiin kirjoneulepipoja.
Heti olivat saajat valmiina, mutta kyllä näitä varmaan tulee tehtyä lisääkin, langanjuoksut olivat sangen maltillisia ja tulos näyttää tasaiselta ja kivalta.

Nämä molemmat pipot on tehty Dropsin Limasta ja vähän Nepalistakin (villa-alpakkasekoitteina sangen lämpimiä siis), mutu-tuntumalla, fiiliksen mukaan.

Eka pipo on HerttaiselleIsälle, joka kuulemma kadotti aiemman kirjoneuleisen lempipiponsa viime keväänä. Tämä on vähän niinkuin lohdutuspalkinto. 

Ilmeisesti kelpasi, kun todistettavasti on ollut päässäkin.

Musta pohja ja ruskea-keltaiset kuviot. Samalla värityksellä loppuun asti.


Toinen on vähän naisellisempi ja hieman pienempi versio - mutta ei HerttainenÄiti tätä saa, vaikka ehkä taitaisi halutakin. Tässä on beessiä, ruskeaa ja mustaa vähän sen mukaan miten langat näyttivät riittävän. 

Onneksi Dropsin alpakkalangat ovat vielä tarjouksessa - ihana syy ostaa lisää lankaa, jos edes joku väri loppuu.



Varsinkin varovaisen höyrytyksen jälkeen jälki on tasaista ja voisin tätä itsekin kuvitella käyttäväni.
Olkoon saaja pää lämpimänä joulun jälkeen. 


 Kavennukset tuli tehtyä ihan päästä, mutta hyvinhän kuviot seurasivat mukana.


Ai miksei HerttainenÄiti saa nyt tällaista pipoa... no vaikka siksi, että on pelkästään tänä vuonna saanut jo kolme pipoa, yksi niistä (äitienpäivän helteessä saatu) oli Ski, bunny, ski ---siis hiihdä jos haluat pupu, mutta on tämä lämmin ihan kävelyretkilläkin.

Palmikot ovat kyllä luonnossa tasaisemmat, kuin mitä tästä höyryttämättömästä versioista otettu kuva antaa ymmärtää.


Samanlainen pipo tuli tehtyä itselle heti alkuvuodesta beessinä ja osoittautui viime talven paukkupakkasilla sangen lämpimäksi.

Mallina Margerite Nathen Ski, Bunny, Ski! 

Omaa tehdessä lopetus muka tuntui jotenkin kököltä, mutta hyvin se toimi ja tämäkin on tehty muuten ihan mallin mukaan, paitsi ei tupsua eikä toisenväristä resoria. Kun kerran mustaa toivottiin.
Joskus saa mitä tilaa ja toiste jotain sinnepäin :)

5.12.2013

Keramiikkaa, hevosenjouhisavustusta ja henkarivääntelyä

On muuten taas tullut tehtyä vaikka mitä erilaisista koruista keramiikkaan ja betonivaluihin ja neuleita tietysti... 

Bloggaaminen laahaa ikuisuuksia jäljessä, mutta jos taas aloittaisi julkaisemisen, että ehdittäisiin edes suurinpiirtein oikean vuoden aikana..Nyt heti iso satsi kuvia, kun oli sen verran outoa hommaa..

Vaikken vantaalainen olekaan, niin silti siellä pidetyt (lyhyt)kurssit Vantaan aikuisopistossa tuovat tervetullutta lisää repertuaariin, 
uusia (outoja) juttuja on aina kiva kokeilla.

Toinen tämän syksyn kursseista, mihin itseni ilmoitin oli hevosenjouhisavustus, vaikken kyllä ilmoittautuessani yhtään tiennyt mitä se edes on. Myöhemmin kävi ilmi, että aika pielessä olivat ennakkoajatukset, mutta kurssiesineessä mainittu "taianomainen" kyllä piti paikkaansa.

"Kokeile persoonallista savustustekniikkaa syysiltojen iloksi! Jouhisavustuksen jälki on hyvin graafista ja vaikuttavaa, ja itse savustustapahtuma kuin taianomainen happening. Hevostenjouhien lisäksi voi myös kokeilla minkälaista efektiä sokerilla tai höyhenillä saa aikaiseksi"

Kurssilla kun jokainen sai tehdä "mitä halusi", niin lopputuloksetkin eroavat toisistaan tietysti huomattavasti. Alla olevia työskentely- ja lopputuloskuvia on paljon ja joukossa siis paljon muidenkin tekemisiäni kuin minun, mutta ehkä näin saa vähän paremman käsityksen koko hommasta. Oli muuten mukavaa! Ehdottomasti joskus uusiksi!

Ensin teimme savesta työt (töitä), joita seuraavana päivänä vielä viimeisteltiin esim kiillottamalla ja jätettiin sitten muutamaksi viikoksi kuivumaan ja raakapoltettavaksi. Keramiikkaa on tullut aiemmin vuosia sitten tehtyä reilumminkin, jotakuinkin 10 vuotta. 
Oli mielenkiintoista huomata, että kädet kyllä tiesivät mitä tehdä ja miten saada savi muotoutumaan halutusti, vaikka aikaa edellisestä kerrasta oli lähes hmm..15 vuotta. Tuli uusi tunnistekin blogiin :)

Noiden peräkkäisten päivien tuloksena syntyi isohko vati (halkaisija noin 40 cm) ja ihan ylimääräisinä töinä puolisalaa tein myös enkelinmekkoja. Vati on viimeistelty kiillottamalla ja enkelinmekkoihin on ennen raakapolttoa lorautettu hieman väriä pintaan.

Tässä alla on kolmannen päivän alkuasetelma -
kuivia ja raakapoltettuja töitä odottamassa jatkokäsittelyjä
eli päästään varsinaiseen savustustapahtumaan..


Tässä ollaan saatu jo uunit, kaasupullot ja muut tarvikkeet kannettua pihalle ja 
aletaan täyttämään ensimmäistä tynnyriuunillista:
Ja uunihan lämmitettiin sitten kaasulla tosi kuumaksi 
- olikohan 900 (?) asteiseksi - 
reiästä sisään kurkatessa näyttääkin siltä - hehkuu kuin keltuainen :)

Ja kun työt varmasti olivat kuumia, niin Johanna-Ope nostikin ne yksitellen pois hehkuvan kuumana


Useimmissa töissä kaivattiin auttavia käsipareja, joskus reilumminkin, jotta suunnitelma saataisiin toteutettua edes suurinpiirtein. 
Liian tarkkoja mielikuvia ei kannata tehdä, sillä tuulenpuuskat ja -henkäyksetkin saattoivat tuottaa odottamattomia tuloksia, samoin työn senhetkinen lämpötila selkeästi vaikutti tulokseen - 
useimmiten piti malttaa odottaa hetki ennen aloittamista. 

Hyvin kuuma keramiikka siis "imaisi" "savustus"aineen itseensä ja syövytti pintaan kuvion.

Tässä allaolevassa savustetaan oksanpalasilla, kuivilla siemenkodilla, karvoilla ja lyhyillä jouhilla


Luulisin, että tämä reunan kuvio on hevosenjouhta - joka joskus suostui pysymään suorana ja toisella kertaa kihartui hyvinkin paljon. 
Tässä haluttiinkin mahdollisimman kiharaa tulosta.

  

Tässä ainakin asetellaan hevosenjouhta. 
Lisäksi sisälle on laitettu palamaan heinää tai paperia, 
jotta sisäpuolikin savustuisi.


Rautasahan terällä pystyi painamaan (tässä jouhta) hyvin kuumaan työhön, 
vaikka välillä aina joltakulta meinasi unohtua, 
että niitä ei todellakaan sormin kannata painella kiinni..


Äskeisen jouhien asettelun jälkeen päälle on vielä siroteltu sokeria, 
joka tietty paloi myös saven sisälle.

  

 Ja toisen työn höyhenhän on myös ihan tunnistettava edelleen, 
vaikka tosiaan suli aivan tasaiseksi pinnan kanssa.

 

Varsinkin tämän kuviointi hevosenjouhilla onnistui mielestäni tosi hyvin-
mutta kauheaa oli kuunnella jäähtymisen aikaista raksetta ja pauketta -
ilmeisesti uuni pääsi kuumenemaan liikaa ja useimmat sen kuumennussatsin töistä halkesi -tämäkin tosi harmittavasti lähes pystysuoraan
(ja kun oli makkaratekniikalla tehty, niin ei kyllä uskota tekovikaankaan)

  

Alla sitten omia töitä, joiden koristelua ei tietty pystynyt kuvaamaan,
kun itse oli työn touhussa.

Tässä isoimmassa enkelinmekossa on jo tehty varsinainen koristelu hevosenjouhilla ja höyhenellä ja tässä palaa enää sisälle laitetut sahanpurut.
Sisäosan tummuus nostaa hyvin esille kolmiulotteisuutta.

Vähän kauhea kuva "palavasta enkelistä".


Ja kuten toivoinkin, savustus korostaa pintakuviointia.
(siivet on kaaviloitu kangaspitsin päälle ja 
mekko vohvelikankaisen pyyhkeen päällä)


Päätyö vati muuttui tämännäköiseksi. Pinta on hipelöitävän sileä.


Yksityiskohtia vielä -
ja käytetty siis pelkkää jouhta


 Tässä kuvassa on yksittäinen jouhi ja toisen samanlaisen tekemää jälkeä
(ilmeisesti on tullut tuulenvire, joka vei savut laakeasta vadista poispäin)


No oli niitä pikainen-lisätyö-enkelinmekkoja siis neljä, 
jos nyt tunnustaa kehtaa...
savustusmateriaalina jouhta ja/tai höyheniä.

Mutta oma riesansa tuli sitten vielä kotona, kun visio piti tehdä loppuun asti...

Piti mennä k-rautaan hakemaan rautalankaa, kun ei tarpeeksi vahvaa kotoa löytynyt ja väkerrellä mekoille henkarit. Vitsi kun tykkään.
Henkarit on niin vahvoja, että työt voi halutessaan vaikka ripustaa niistä roikkumaan.

Pari ensimmäistä henkariversiota pääsivät HerttaisenApulaisen nukkien henkareiksi, kun olivat liian ohutta rautalankaa kannattamaan näiden mekkojen painon.



 


5.11.2013

Kuinka puhveli pilkotaan?

Ei olla teurastettu ketään eikä mitään!


Meidän vanha puhvelinnahkainen kulmasohvamme "Puhveli" alkoi valitettavsti olemaan niin huonossa kunnossa, että oli hommattava uusi. Istuinnahka oli jostain kohdasta jo kulunut ihan ohueksi ja jopa puhki ja Niilo oli vielä pentuaikanaan vedellyt niistä kohdista sisuksia ulos ilmeisesti heti kun silmä oli välttänyt.


Puhveli oli kestänyt kovaa käyttöä kauan ja siinä oli erikoisen mukava istua, joten mieli suorastaan haikeana odottelimme uuden sohvan tuloa.

Viimeisenä iltana ennen uuden tuontia valmistauduimme jo siirtämällä Puhvelin osat pois olohuoneesta, kun se kuitenkin vietäisiin samalla pois. 

Tässä vaiheessa olohuone oli kyllä aika tyhjän (ja siistin) näköinen
Koska nahka lähes kaikkialta oli vielä erinomaisessa kunnossa, niin keksimmekin HerttaisenApulaisen kanssa, että otetaan nahka parempaan talteen! Saatiin muuten monta neliötä hienoa nahkaa "askartelumateriaaleiksi"! 

Siinä mattoveitsen kanssa touhutessa tulikin mieleen, että tuo kulmapalahan on ihan erinomaisen hyvässä kunnossa, kun eihän siellä oltu juuri edes istuttu... 

...mitäs jos.... 

ja niin se puhvelinpoikanen jäikin meille edelleen, vaikka muut palat vietiin kaatopaikalle.

Kun muualta oltiin saatu reilusti nahkaa, niin mepä leikattiin vain sivuosiin sopivan kokoiset palat ja kiinnitettiin ne nahkaliimalla ja osittain ommelleenkin kiinni runkoon.. 


Vähän hassu, mutta mukava ja toimiva, joten sopii meille. Tässä voi istuskella tai lueskella tai (nimenomaan Niilon tapauksessa) tarkkailla naapurin liikkeitä.



Mahtuu se, vaikka kuvan jälkeen jo vähän järjesteltiinkin.
On muuten hyvä tuo uusikin sohva ja taas päästään pilkkomaan nahkaa joskus toivottavasti useiden  vuosien päästä. Puhveli tuli pilkottua, uusi sohva on "Possu" - vaikka ei kyllä ole porsaannahkaa.

Jos oikein tarkasti tsiigaa, niin vahtikoira on tarkkailuasemissa, vaviskaa te haravoijat, teidät on nähty!




2.11.2013

Piñatat ja synttärionnea

HerttainenApulainen ehti jo kesän aluksi - siis jo kauan sitten - täyttää 9 vuotta. Laitetaan nyt kuitenkin jokunen muisto synttäreistä talteen, niin muistetaan myöhemminkin.

Sekä lasten- että sukulaisjuhliin askarreltiin taas tradition mukaan piñatat. Haamu - ja Angry Birds- versiot oltiin tehty jo aikaisempina vuosina nyt tehtiin linnut. 

Ensin puhallettiin ilmapallot ja liimattiin tapettiliisterillä pinta täyteen suikaleita ja annettiin kuivua.
Sitten puhkaisttin ilmapallo, täytettiin tapettiliisterisuikaleista tehtdyt pallot karkeilla ja liimattiin täyttöreikä kiinni. Tällä kertaa ei pintaa ajanpuutteen takia maalattu, mutta teimme paperista "höyheniä", jotka teipattiin palloihin kiinni.
Hienot tulivat ja tyttöjä taisi vähän säälittää rikkoa nämä.

Minun sisälläni on reilusti karkkia

Minunkin sisälläni on karkkia ja mulla on pitkä pyrstö
Tekeminen vie aikaa ja ilo kestää vain hetken


Suklaakakku, tottakai. Ja marsipaanilevylle maalattuja Littlest Pet Shp-tyyppejä onnittelemassa - tottakai.

Yksi kauan heeveiltu toive täyttyi, kun sain korviin reiät



Lahjaksi saaduista räpylöistä ja maskista riitti iloa erityisesti seuraavalla viikolla kun Espanjassa sukelteli oma todistetusti jo keväällä yleisen uimataidon oppinut merenneitomme.


Ui Beibi, ui. Ja hänhän ui - parhaimmillaan 6 h päivässä. 
Ihmekkös se, että joskus oli jalat kovin kipeät :)