31.12.2009

Citykaneja meille ja muille

Todistetusti lähipuistossakin on citykaneja, mutta tämä parivaljakko pääsi ihan sisällekin.




Vaaleanpunanen on kokeiluversio muiden ostoksien lisukkeena tulleesta huovutettavasta Viking Naturgarn-langasta ja on käsinukke. Sillä on nappisilmät ja sydämenmuotoinen nappi nenänä, muliinilangalla kirjaillut silmäripset ja joulunpunainen suu. Vaaleanpunainen ei edes halua lähteä pois, sillä HerttainenApulainen omi sen nähtyään samantien, olin vähän kyllä suunnitellut muuta, mutta kun tämä jo kastettiinkin Ruusunnupuksi, niin ei sitä enää voi eteenpäin luovuttaa.


Ruskea citykani muutti jo jouluksi Tätöselle, tällaisen voisin haluta itsekin. Joskus kauan sitten näin tämantapaisia jossain, olisivatkohan olleet Taito ry:n mainoksessa.


Kun aiemmat huovutuskokeilut Fritidsgarn'lla olivat onnistuneet hyvin, niin päätin kokeilla onnistuuko pullopiilon/ -suojuksen teko. Ehkä tällä pysyy kylmä kylmänä ja lämmin lämpimänä jonkun aikaa, sittenhän pullo pitää juoda pois joka tapauksessa ettei väljähdy.

Pupunen on neulottu kutosen puikoilla, alaosassa 45 silmukkaa, kaulan kohdalla 16 silmukkaa, tiimalasikantapäällä (9 silmukkaa) on tehty takaraivo ja sitten jo kavennettiinkin. Korvat on tehty 4 silmukan i-cordilla. Töpöhäntä on myös tehty huovuttamalla ja kiinnitetty virkattu "pallo" kiinni jo ennen pesukoneeseen menoa.

Ennen pesukonehuovutusta Pupun vartalo oli noin 35 cm ja kaula n. 10 cm ja takaraivosta nenänpäähän pituus noin 11 cm.lla on pitkät korvat. Tästä tuli just passelin kokoinen ainakin pnaviinipullon piiloksi tai lämmittäjäksi. Etutassut + kukka on kirjailtu muliinilangalla.

29.12.2009

Isän siniharmaa slipari


Isä sai jo viime vuonna sliparin joululahjaksi, mutta eihän yksi riitä vielä mihinkään, kun Korhosen Omollakin on vaikka kuinka monta; joka kerta tavattaessa erilainen päällä!

Nyt pääsee isäkin sentään jo keräilyvaiheeseen, tämänvuotinen on sinertävänharmaa.

Tämä on taas "päästä tehty" ja silmukkamäärät on saatu yhdistelemällä useaa eri ohjetta.

Hunajakennoneuleen helppo mutta näyttävä mallikuvio on talven 2009 Novita-lehdestä mallista 39, muuten ihan peruspalmikkoa. Tätä mallikuviota tulee varmaan käytettyä jatkossakin, muhkeata helposti. Tämä on kooltaan sopiva HerttaiselleKitaristille, joten sopii myös isälle, koko xl. Slipari on tehty kainaloihin asti pyörönä, tällöin 220 silmukkaa, jotka jaoin tasaisesti etu -ja takakappaleiksi.

Päätä varten on v-aukko, koska isä on aika isopäinen, eikä kaulus saa kiristää. Lanka oli aika paksua, joten tämäkin on lämmin, Korhoset voi seuraavan kerran tavata vaikka sunnuntaikävelyllä reippaassa pakkassäässä :) Tai ainakin tästä saa tekosyyn siihen, että on kävelyllä hiki päässä (vaikkei taaskaan ole ainakaan kaulaliinaa tai lapasia)





Tässäkin on takana samaa mallineuletta, ettei ihan tylsää olisi:
Lankana: Lankamaailman Nordiasta ostettu Gjestalin Raggegarn "Konepestävä rouhea villasekoitelanka, jossa tweedmäinen pinta. 80% villa/20% polyamidi/20% akryyli
Pesuohje: Konepesu 30C".

Yleensä pingotan aina, mutta tämä oli tasaista ja oikean muotoinen jo valmiiksi. Ehkä sittenkin pitää pingoittaa tai ainakin kostuttaa ja venyttää, sillä muutama sentti lisää pituutta tekisi hyvää.

Minusta tästä tuli hieno, tosin langan "rouheisuuden" takia vähän karkea, mutta ei se varmaan isää haittaa.

28.12.2009

Koko sliparillinen kukkia


Suoranainen kirjoneulemania ilmeni muutamaa päivää ennen kuin kirjastosta lainattu kirja piti jo palauttaa. Suoranainen kukkamania kanssa. Kun en ollut varma kuinka kivaa tällainen "isomman" kirjoneuletyön (sliparin) tekeminen on, niin päätin tehdä pienehkön.

Tekovaiheessa oli jopa ajatus, että jos tästä tulee liian pieni, niin leikkaan keskeltä auki ja teen jonkun ihanan koristeellisen nappilistan. Nappilistan köynnöskuviomallikin oli itseasiassa jo valittu. Pyörönä kun on niin paljon helpompi tehdä kirjoneuletta, niin ajattelin, että jopa tuo leikkaus (onko steeking-sanalle suomenkielistä vastinetta?) onnistuu.

Kukkakiemuran mallikuvio on kirjasta "Kuviot silmukoiksi : nostalgisia neuleita" by Solveig Hisdal ja tämänkokoinen 3-4 vuotiaan slipari tulee kolmen kuviokerran toiston silmukkamäärillä.

Valmistuttuaan ja pingoituksen jälkeen pystyin kuitenkin huokaamaan helpotuksesta (aika iso huokaus :)), ei tätä onneksi tarvitse leikata! netistä olisi löytynyt ihan hyviä ohjeita, eikä tämän tekemiseen kovin kauaa mennyt, mutta silti oli huomattavan huojentavaa huomata, että pingoituksessa leveni juuri sopivasti.


Kaulus ja hihansuut on ihan vaan virkattu, kun tuntui ettei niihin varsinaista resoria tarvitse tehdä.

7 veljestä- langasta tehtynä aika kuumahan tämä on, mutta lämmittänee kerrospukeutumisessa ainakin ulkona. ehkä sisälläkin kelvollinen, jos ei juosta koko aikaa ympäriinsä. Hyvä juttu on myös helppo pestävyys, koneeseen vaan jos sattuu sotkeentumaan vaikka vesiväriin.

Saaja pitää Hello Kitty'stä, ja kun näitä nappeja nyt vielä oli, niin tuli ommeltua nappi vielä ihan lisäkoristeeksi.








Aika hyvä, jopa sisäpuolelta katsottuna.
Oikeasti tässä on ylimmässä kuviossa yhden rivin mittainen virhe ja langan väri on koko ajan väärä, mutta ei anneta sen haitata.

27.12.2009

Keeping your ears warm, vol II


Pipon malli (by Stephanie) on sama "poikaystävän hattu" kuin viime vuoden isänpäivälahjassa, mutta näin oli toiveenakin. Nyt vaan piti saada vähän mustempi versio (ja tuli tästä kyllä paksumpikin, sopivasti näille pakkasille). Pakkaset on olleet nyt kyllä niin kovia, että tämän olisi pitänyt olla vielä syvempi, nyt on ongelmana ettei peitä korvia kokonaan.

Tässä on 120 silmukkaa ja lankana sekä mustaa 7-veljestä että harmaata Nallea. Ei mikään ihmeellinen, mutta toiveiden mukainen.

Oma mielikuva: kavennukset näyttävät kivalta, 3 o 2 n -ribbiä 18 cm ennen kavennuksia.

Lämmittävä citykaninpoikanen



Tämä Eevin saama kaninpoikanen on yhdistelmä huovutusintoilua ja Tilli Mössönpojan inspiroimaa kirjailua. Kirjailut ovat kyllä kaukana esikuvistaan, mutta muuten tästä tuli sangen kiva.

Pupunen on neulottu Fritidsgarnista ja huovutettu kerran 60 asteen pikapesussa.

Pupua voi käyttää käsinukkena tai jos lämmittää sisuspussia mikrossa muutaman minuutin, niin pupunen lämmittää mukavasti aikansa vaikka vaunuissa pakkasella. Koska Eevi tykkää maistella kaikkea niin en harjannut pintaa pehmeämmäksi, jottei tästä irtoaisi nöyhtää tukehduttamaan pientä.

Sisuspussi on tehty ohuesta puuvillakankaasta ja sisus on täytetty ohranjyvillä. Minuutin-parin lämmitys mikrossa riittää tälle määrälle jyviä. Koko pupusen koko on noin 12 * 20 cm.
Takana on vielä omistajan nimikirjain. HEH- kirjailua täytyy vielä vähän treenata....

11.12.2009

ISO HOME

Nyt hiljaiselo saa jo loppua ja jouluyllätysten paljastaminen alkaa...onneksi olin nämä jo saanut tehtyä, sillä viikkoon en ole pystynytkään neulomaan lainkaan, kun ensin tulehtui toinen peukalo ja nyt on oikea käsi paketissa kun tuli kaaduttua joulupäivänä stigan kanssa :( välipäivinä oli kyllä ajatus tehdä jotain kivaa itselle välillä, mutta antaa käden huilata!

Kun alkukesästä tein nimikirjaimillisia sisustustyynyjä (kuten tämä) pohdiskelin HOME tai KOTI tai RAKAS tai vastaavan tyynyn koko tekstillä tekemistä jo silloin. Jossain vaiheessa "T":n ja "A":n saajien joukosta tuli ilmi, että heillekin mahtuisi HOME.

Toivottavasti tämä home ei ole koskaan uuden talonne ongelma :).


Mahtumisesta en sen sijaan ole enää ihan varma, sillä tästä tuli sangen suuri! Meillä on itsellä sohvalla aikoinaan IKEASTA hommatut samankokoiset isot (72*72 cm) tyynyt ja laskeskelin, että sen kokoiset saan näppärästi, kun alunperin mallina olleet olivat 40 * 40 cm.
Huono puoli on, että tämä kun oli tarkoitus kiinnittää valmiiseen koristetyynyyn tai ainakin -tyynynpäälliseen, niin enpä tuon kokoisia enää löytänytkään!! HÖH. Päällinen oli siis ommeltava itse - sori vaan. Yritin kyllä parhaani. Päällisen tein pussiksi, joka solmitaan kiinni nauhoilla. Sisätyynyksi täytyy keksiä jotain virittelyä, jos oikean kokoista ei ala tulemaan vastaan.

Koko perhe mahtuu kyllä yhtä aikaa lepuuttamaan päitään. Lankaa tähän meni vähän vajaa 2 kerää luonnonvalkoista 7-veljestä lankaa. Jotta olisi ollut jotain muutakin tekemistä kuin kirjainten osuuden odottelua, niin laitoin "rajat" kirjainten väliin.

Vaakaraita on pintaneuletta kirjasta "Kauneimmat neulemallit", pystyraidan hunajakennot ovat samaa Novitan mallia kuin Isän sliparissa (esittely myöhemmin).

Kirjainkaaviot ovat samaa mallia kuin aiemmissa tyynyissä, kirjasta "Neuleita kullannupuille" (Erika Knight).

Aika kiva, tosin nyt ehkä tekisin kuitenkin ennemmin toisen mallisena vaikka 40 * 160 cm kokoisena niin sisään mahtuisi 4 pikkutyynyä.
HerttainenKitaristi ihmetteli aikansa tekstiä, kunnes rohkaisi mielensä ja kysyi "miksi ihmeessä tossa lukee home ??"
Revi nyt siitä, että se on kiva sana - kato hei - eng-lan-ti-a :)
Tiivistelmä: ala-ja yläreunoissa 7 kerrosta ainaoikeaa. Kummassakin sivureunassa on 5 s ainaoikeaa. 20 krs ennen kirjaimen tekoa, kirjain 30 krs, kirjaimen ja "väliviivan" välissä taas 20 krs. Väliviiva-kuvio on 6 cm korkea, sitten taas 20 krs + kirjain 30 krs ja 20 krs ennen ainaoikein-kerroksia. Koko ajan 140 silmukkaa.

Open unisukat



Oheinen Hesarin fiksu tutkimus maaliskuulta todistaa, että ihminen ehdottomasti tarvitsee unisukkia. Varsinkin jos on päiväkodin ope ja ihan poikki päivän töiden jälkeen. Yömyssykin sallitaan joskus, mutta pidempiaikaisessa käytössä nämä ovat ehkä paremmat. Näin vanhemman näkökulmasta katsottuna ainakin.

Nämä unisukat on tehty Gjestalin Bris soija-villa-yhdistelmälangasta, eivätkä valitettavasti pidä lainkaan pesukonepesusta. Mutta ovat sangen pehmeät, hyvin neuloutuvat ja sopivat unisukiksi.
Lämmittävät varmaan mielellään ihanan open varpaita joulun jälkeen ja ei-ihan-sattumalta ovat enimmäkseen turkoosit, eli open lempiväriä. Koristeeksi on kiinnitetty Fritidsgarnista virkkaamalla tehdyt ja huovutetut kukat, joihin on ommeltu turkooseja pikkuhelmiä.

Nuku hyvin, Kaisu!

Ja nuku hyvin Riitta myös, hänen sukkansa tein jo keväällä, nyt ompelin vielä vihreitä helmiä päälle.

Pikkupeikon villatakki


Joskus ensijaisena tekosyynä on malli, mihin tarvitaan (tai jo löytyy) langat, joskus tekeminen alkaa siitä, että "jotain pitäis tehdä" ja joskus lanka suorastaan hyppää käsiin ja kertoo miksi haluaa tulla.

Tämä viimeinen kävi tällä kertaa. Katselin edellisissä Oulunkylän Fashion Houden ystävyysmyynnissä ihan muita lankoja, kun silmäkulmassa näin Marks & Kattensin Jytte-lankakeriä, 200 gramman kerä 4 euroa. Visio syntyi samantien; meidän pikkupeikko tykkäisi kovasti, jos tuosta tekisi villatakin. Joo - siinä pitää olla muutama helposti kiinni laitettava nappi, v-kaulus ja huppu ehdottomasti kanssa, sellainen terävähkö. Selvä pikkupeikon tai menninkäisen villatakki väreistä pitävälle.

Tämä on tehty täysin omasta päästä, vähän mittaillen olemassaolevaan, sopivaan villatakkiin. 6 puikoilla.

Neulottu kainaloihin kanssa yhtenä kappaleena 110 silmukalla ja v-aukko eteen. Kavennettu edessä ensin joka kerroksella ja hetken päästä joka toisella kerroksella, kunnes hartioihin jäi 12 silmukkaa. Hartiat on päätelty 3 puikon päättelyllä. Hihat on neulottu poimimalla silmukat (48) ja olkapäältä ranteeseen päin neuloen. Muutaman sentin jälkeen kavennukset (2 s/kerta) joka toisella kerroksella.

Helmassa, etureunoissa ja ranteensuissa on ainaoikeaa, etteivät reunat kääntyilisi. Olin tähän jo valinnut palmikkomallinkin, mutta sitä ei langan kirjavuuden ja paksuusvaihteluiden takia kannattanut tehdä, ei se mihinkään olisi näkynyt.

Hupun kanssa joudui vähän jo pohdiskelemaankin, mites se oikein tehdäänkään, kun tähän tuli tehtyä v-aukko..ongelma ratkaistu tekemällä muutaman sentin jälkeen pidennettyjä kerroksia ensin toisessa reunassa ja sitten toisessa, näin tuli näppärästi vinot reunat, jotka sitten vaan lopussa virkkasin kiinni villatakkiin. Hupussa on pidennettyjä kerroksia myös loppuvaiheessa - vähän niinkuin olisinkin ollut tekemässä sukkaa, näin tuli pikkuisen lisää muotoiluja. Hupunkin sauma on tehty 3 puikon päättelyllä.

Luulisin, että joulupukin tuominen saa hymyn huulille. Ainakin tätä oli mukava tehdä ja lopputulos on pehmeä.