15.7.2011

Liehuva tunika ihan itselle

Uusin työ on yhdistelmä "Rosa's sleeveless cardi'' a (by Emma Fassio/ Ravelry-linkki, tästä idea liehukkeesta), Sherborne Abbey'n palmikkoa - kun se vielä oli hyvässä muistissa- ja Ulla-neulelehden Ylösalaisneuletta (joita muuten olen tehnyt ainakin kolme aiemminkin).

Lankana tässä Lumoavasta Langasta ostettu BC Garnin Allino (puolet pellavaa ja puolet puuvillaa), ihanaa lankaa ja hupsis vaan, linkkiä etsiessäni huomasin, että Lumoavassa langassa onkin taas ale... hupsista.. :) no ei, en oikeesti langennut.. :) Luulin käyttäneeni tähän kaikki ostamani langat (350 gr), mutta äsken löysinkin vielä yhden 50 gramman täysinäisen kerän.. tää on just tätä, taas yksi epämääräinen kerä,pöh. On tehty 5-puikoilla, jottei vaan tuntuisi peltipaidalta, nyt on vilpoinen ja pehmeä.


Tykkään kovasti lopputuloksesta. Aivan sopiva ja mukava. Kuvat eivät tee tälle ollenkaan oikeutta, mikä lie tyyppi yrittää ottaa itselaukaisimella kunnollista kuvaa itsestään.. Niilo pudisteli vieressä päätänsä ja haukotteli...eikö muka osaa seistä suorassa ja vetää vatsaa sisään samaan aikaan...get a life!

14.7.2011

sikapaljon nappeja ja pikanen tilannetiedoitus

Paint it black- blogin linkkivinkistä siirryin näppärästi Buzzybee:n Etsy-sivuille ja - oho - tuli tilattua yli 150 nappia hujauksessa. Edulisia ja ihania ja jo matkalla Thaimaasta meille. Nyt on taas millä koristella ja/tai napittaa.

Josko joku kelpaisi kävisi itsellekin, kun Ilulta (vanhasta blogista, täältä) jo vuosia sitten löytyneen ohjeen mukainen Sherborne Abbey on nappeja vaille valmis. Langasta onkin jo vinkkiä aiemmassa postauksessa, se on tehty paksusta Dropsin Nepalista. Ilun ohje oli hyvä, mutta menin vielä lisäilemän etumukseenkin palmikonkiertoja, ettei koko vartalo-osuuden tekeminen olisi ollut ihan tylsää. Kuvia tulossa, kunhan saan napit paikoilleen. Nyt on ollut niin kuuma, ettei edes nappien ompelu jaksa kiinnostaa, kun työ on paksu ja lämmin. Onneksi pitää nyt odottaa nappien saapumista.

Amsterdamissa olisi joskus kaivannut lisää lämmintä päälleen, mutta S.A ei tosiaan ollut vielä ihan valmis. Mitään työtä ei ollut mukaakaan reissussa, kuten ei yleensäkään matkoilla. Kotona odotti kuitenkin myös toinen peräkkäinen itselle tehty työ viimeisiä kierroksiaan, tästä(kin) tuli ihana.

Nyt kädet syyhyävät taas uuden työn pariin. HerttainenKitaristi on Porissa ja HerttainenApulainen kutsui itse itsensä Mummalle ja Vaarille yökylään. Ihmeellinen, harvinainen vapaus!

Neiti 7v

Tämäkin juttu olisi kuulunut kesäkuun tunnisteisiin, mutta tulkoon dokumentoitua edes tänne.
Rakas HerttainenApulainen täytti 7 v.

Hän odottaa koulua innokkaana ja on onnellinen, kun oppi lukemaan ennen kouluunmenoa.
Kaverisynttäreilla oli toiveen mukaisesti mustekalakakku,
tässä oli alimpana munaton muropohja,
välissä hyydytetty mustikka-valkosuklaa-kermavaahto-rahka-kerros ja
vesi oli liivatteella hyydytettyä spriteä (joka oli värjätty siniseksi). Hiekka keksinmuruja.

Marsipaani-mustekala on edellisen yön tekemisen tuloksia ja vielä tarjolle mennessä aika kostea, se kun oli maalattu toiveen mukaisesti punaiseksi nestemäisillä elintarvikeväreillä.


Mustekala piteli lonkeroissaan tärkeää tiedonantoa "Hertta 7 v".

Onneksi oli kaunis ilta, niin vilkkaat vieraat pystyi nakkaamaan vähän pihalle jäähtymään välillä, vaikka jonkun kilpailun merkeissä sinne taidettiin muka mennä. Onneksi Niilo oli hoidossa, olisi kyllä taatusti osallistunut juhlintaan aivan liian innokkaasti.

Seuraavana päivänä vietettiin kummi-sukulaisjuhlia ja sinne oltiin tehty taas toiveen mukaisesti Little Pet shop-kakku,  kuva oli maalattu marsipaanille nestemäisillä väreillä. Kuva oli tällainen: (kimmellys ei ole tällä kertaa salaman aiheuttamaa vaan kimalteista tomuväriä). Kakussa oli domino-kekseistä tehty pohja, välissä mustikka-vadelma-valkosuklaa-kermavaahto-seos ja päällä Kinuskikissan peilikirkas suklaakuorrute. Tuo kuorrute on muuten tosi helppo tehdä kakun päälle ja oikeasti siisti, kirkas ja hyvänmakuinen. Ja -kuten Kinuskikissa itsekin mainitsee- maistuu muuten Jacky-makupalalle.


Sankari näytti tältä:

ja tässä vielä kaverinsa neiti K:n (7v)  kanssa. Äitinsä oli paras kaverini jo kun itse olimme paljon nuorempia kuin tytöt nyt... oho :) kyllä aika rientää kun on mukavaa.


Että tulee myös jotain käsityöaiheista, niin vielä yksi kuva jo toukokuussa tekemästäni isoäidinneliöpeitteestä, joka nyt pääsi omistajalleen (kuten myös neidin eka oma puhelin, jota kynttilöiden-puhalluskuvassakin puristaa tiukasti kädessään) :) Puhelimen saatuaan vanheni silmissä ainakin vuodella.