20.7.2010

Täydellisen ihanan lämmin kesä ja villalanka, mikä ihana yhdistelmä!

Täydellisen ihanan lämmin kesä ja värikäs villalanka, mikä ihana yhdistelmä!
Nämä sukat ovat kaikki kyllä tulleet tarpeeseen.
Ensin huomasin, ettei Herttaisella Apulaisella ollut lainkaan ehjiä, sopivankokoisia villasukkia, olihan ne tehtävä. Aiemmista pikasniikkereistä oli jäänyt Novita Nalle Kukkaketo Ruusu-lankaa ja ja kerä neuloontuikin nopeasti sukiksi. Tässä vielä päättelemättöminä, mutta kyllä ne nyt jo ovat ihan valmiit :) En vaan voinut vastustaa, kun tekovaiheessa mökillä osui silmiin ruusuinen torkkupeite. Prinsessalle alle ja ylle.

Mökillä tein seuraavatkin pikasniikkerit ja ne oli tarkoitettu ihan itselle yösukiksi (Novitan Tico Tico- lankaa), mutta Äiti jotenkin ovelasti (?) sai ne puhuttua itselleen. kun ei muka hänellä ole kuin yhdet ainoat yösukat ja niiden kotiinjäämistä pitää aina niin varoa.... haloo: monetkohan sukat olet viime vuosien aikaan saanut, kai niistä jotain voi öisinkin käyttää ??
Sinne menivät kuitenkin, mutta kostoksi annoin samantien päättelemättöminä, kun ei mökillä voinut päätellä.

Heti kotiintultua piti tehdä itselle uudet, niistä tuli ihan samanlaiset, paitsi 1/2 numeroa pienemmät kuin nämä. Värien vaihtuminen näyttää olevan tasan yhden koon 37 sniikkerin pituinen (52 s). Nämä on myös kuvattu mökillä iltaauringossa - päättelemättöminä ja höyryttämättöminä.

Epäjärjestykseen ja kaaokseen tottuneena en ymmärrä miten värien vaihtumisesta on tullut suorastaan pakkomielle, en voi nykyään ajatellakaan, että en katsoisi tarkkaan miten väri vaihtuu. tässäkin langassa vähänkään isommista sukista tulisi aivan eriparisukat - ja millaisia unia silloin näkisi ??? Nyt näkee hyvin värikkäitä ainakin.

Ja värikäs oli iltataivaskin tässä yhtenä iltana meillä kotona. Hyvin erikoista.

HerttainenApulainen 6 v -kummitusaskartelua

Synttärit olivat jo viime kuussa, mutta laitanpa tänne talteen millaiset olivat 6-v-synttäriaskartelut.

Ensin oltiin tehty ilmapalloista kummituksenmunia puhaltamalla niihin ilmaa ja liimaamalla suoraan pallon päälle Hesarinsuikaleita tapettiliisterillä.

Kun pallot olivat kuivuneet, niin niihin tehtiin reikä, jonka kautta sujautettiin kuhunkin munaan sopiva määrä karkkia ja pikkuyllätyksiä.

Reikä liisteröitiin sitten umpeen ja taas annettiin kuivua.

Pallojen pintaan liisteröitiin vielä munamaisuuden maksimoimiseksi (jotta saatoiin valkoinen, utuinen pinta). Hesari kun ei ollut uskottavuudeltaan ihan parasta mahdollista materiaalia. Parempi idea tosin olisi ollut maalata valmiit pallot vaikka sprey-maalilla, se olisi sujunut helpommin ja nopeammin.

Juhlissa näitä kummituksenmunia sitten etsiskeltiin pihalta niin kauan, että jokainen oli löytänyt omansa. Tässä vaiheessa vieraat jopa uskoivat tosissaan, että sateen jälkeen meidän pihalta löytyy kummituksenmunia vaikka muille jakaa... naamiaisten kummitusasut on jo heitetty kuumina ja hankalina pois päältä, mutta varsinainen haamujengin kokoontuminen täällä kyllä oli :) suorastaan pelottavaa sakkia.

Kaverisynttäreillä ja seuraavan päivän sukulaissynttäreillä oli vielä kummassakin yksi uusi kaveri käymässä, mutta tekohaamut rikottiin tarkoituksella, jotteivät jää häiritsemään uuden asuntomme rauhaa.
Vähän isompiin ilmapalloihin oli kanssa laitettu karkkia munien tapaan, mutta isommat oli tehty vanhasta lakanakankaasta
"hurjan" näköisiksi kummituksiksi. Näitä kummituksia roikutettiin narusta yläkerrasta ja tarkoituksena oli saada kummitus rikki. Ilo oli kova ja kiljumiset myös kun paperipallo hajosi ja karkit lensivät lattialle. Kummitukset kelpasivat piñata- aiheiksi vallan hyvin.

Kaverisynttäreillä oli tietysti kummitus-jätskikakkua, mutta tässä muistoksi myös kuva seuraavan päivän Littlest pet Shop- suklaakakusta (kuvat maalattu marsipaanilevyille ja joo myönnän, karkas vähän lapasesta tuo kiemuroiden teko) sekä sankarista (meidän oma muru, jo 6 v.)

16.7.2010

Annis

Kesäkuussa sain yhtäkkiä ahaa-elämyksen koittaessani selvittää missä jätesäkissä lankani olivatkaan. Kaikkia tavaroita ei suinkaan tosiaan ole laitettu vielä paikalleen, mutta hissukseen kyllä. Lankoja oli kateissa suuri määrä, mutta niitä etsiessäni osui silmiin monia lankoja, joita en enää muistanut omistavanikaan.

Kesäkuun ensimmäinen huivi syntyi noin 75 grammasta Kokon Zitron'a (35 % silkkiä, 35 % puuvillaa ja 30 % polyakryyliä), jota olin aiemmin käyttänyt jo vaikka missä, ainakin ylösalas-raglanpaita 3:ssa, hihattimessa, veljentytön kastelahjapeitossa ja omassa ylösalas-raglanpaidassa). Nyt tämä lanka kaiketi loppui, jos ei jotain jämäkeriä joskus löydy.


Tästäpä tuli kiva, varsinkin muotonsa takia. Huivi - kuten näkyy- ei ole tavallinen kolmiohuivi, vaan sen kerrokset tehdään lyhennetyillä riveillä ja näin saadaan kaareva muoto aikaiseksi. Mallista tulee hyvin hartioilla/ olalla pysyvä ja pitsireuna näkyy nätisti, vaikkei kietomisen kanssa olisikaan niin tarkka. Tämä on helposti kietaistavissa kaulaan/ hartioille ja lopputulos oli oikein kiva.

Tämä jää itselle.









No malli oli tosiaan niin kiva ja nopeatekoinen (2 iltaa), että tein heti perään toisen melkein samanlaisen (vajaat 2 iltaa). Tämä on ihan pikkuisen matalampi selkäsuunnassa, jotta saatoin olla varma langan riittävyydestä.

Tätä samaa lankaa oli aiemmin käyttänyt Go Fly like a kite- huivissa ja Minttumaarissa viime kesänä ja vajaat 75 grammaa oli jäänyt yli. Olin vähän niinkuin säästellyt tätä lankaa (Oulunkylän Fashion Housen ystävyysmyynnistä ostettu Hjertegarnin Merino silk (merinoa 60%, silkkiä 20%, bambua 20%)), joka on aivan ihanan pehmeää ja kaunista, mutta nyt tarvittiin äkkiä rakkaimmalle ystävälle parasta mahdollista lohduketta.

Tämä on täydellinen väri M:lle ja olin varma, että ilahtuu. Jos nyt vähän edes lohduttaisi, kun niin moni asia menee nyt pieleen. Vähän turhaan tätä toki olin säästellyt, huivin materiaalihinnaksi tuli alle euro.
Näissä kuvissa väri toistuu lähes oikeanlaisena, parhaiten tässä ekassa kuvassa..

Huivien malli on Annis by Susanna IC (Ravelryssä Annis Knitty) ja huivissa neulotaan ensin reunus ja sitten samaan kappaleeseen loppu lyhennetyillä kerroksilla. Helppoa ja nopeaa.


15.7.2010

Takauma toukokuusta

Toukokuussa käsityösaldo edelleen nolla :(

Oltiin taas Tammisaaren saaristossa, kuten niin usein ennenkin. Luonto oli heräämässä kevääseen ja oli tosi kaunista ja mukavaa. Oheisen kuvan värit ovat kuin Lacy Baktuksestani, ihanat.
Vesi oli kuulemma ihan lämmintä, mutta vain muutama meistä ui kunnolla. Hän kyllä ja HerttainenKitaristikin.
HerttainenApulainen ei vielä osannut toukuussa uida, mutta uimakouluun oltiin jo ilmoittauduttu.

Muuttohässäkkä vei liiat luppoajat, mutta Matias tuli ensimmäisenä kylään uuteen kotiimme. Kuva on käsitelty Photofunialla.

Takauma huhtikuusta

Huhtikuun saldo käsitöiden osalta oli täysi nolla.

Töissä oli ihan mahdotonta ja lisäksi päätimme "vahingossa" ostaa uuden asunnon ja muuttaa! Ilman mitään ennakkoajatusta! Tosin lähelle, vain 10 km päähän, mutta kuitenkin. HerttaiselleApulaiselle saatiin syksystä alkaen uusi päivähoitopaikka uuden kodin läheltä, menee sinne syksyllä eskariin. Voi raukan pahaa mieltä, kun ei enää näkisikään (ainakaan totuttuun tapaan) "poikiaan" Ottoa ja Matiasta tai hyväksi kaveriksi muodostunutta Hannaa.

Innostui sitten vähän, kun sai osallistua huoneensa sisustamiseen ja sai "oman" parvekkeen. Iloksi tilanne muuttui, kun naapuritalon Riikka ryhtyi heti kaveriksi ja heille sai mennä ihan yksin ja itse! aidan läpi :).

Balettikoululaisen kevätjuhlissa näin sievät pinkit perhoset hurmasivat.


Vaihdoimme siis kotia vanhasta rintamamiestalosta, jota oltiin remontoitu reilusti viime vuosina tällaisista tunnelmista

...ihan toisenlaisiin fiiliksiin, 15 vuotta vanhaan kivitaloon.























Äiti "yllätti" painostuksen alla ja teki meille muuttokakun :) Kiitos paljon! Oli hyvää ja kaunis ja mukavasti ajateltu jne :) Eikö äiti olekin taitava. Päällä oli kinuskikuorrutus ja sisällä lemon curd'ia. Suorastaan sairaan hyvää!....joko äiti kehuminen riittää vai laitanko vielä jotain ? :) Olet ihana, pusu.

Takauma maaliskuusta

Maaliskuun saldoksi tuli sukat ja kaksi huivia. Edelleen oli hysteerisen kiirettä töissä, mutta positiivisena puolena kättä ei enää särkenyt.

Tämä Lacy Baktus by Terhi Montonen tuli tehtyä lähinnä siksi, että netti pullisteli saman mallin mukaisia huiveja ja että malliin oikein sopivaa lankaa sattui löytymään varastosta jonkun inventaarion seurauksena.

Koska vyöte meni huivin mukana kevään lopuksi päiväkodin ihanalle Riitalle, niin en olekaan enää varma mitä se oli. Saattaa olla Marks & Kattens'n fame- lankaa tai sitten jotain muuta.

Huivin tekeminen oli suorastaan tylsää, mutta tekemistä helpotti se, että tiesin varmuudella tekeväni jotain, josta olisi iloa käyttäjälleen. Värit suorastaan kiljuivat "me ollaan Riitan !".

Kesän alussa kun lahja oli annettu tieto varmentui ja sain varmaan parhaan palautteeni mistään ikinä. Silloin ei enää muisteltu hetkiä yksitoikkoisen työn kanssa, hymyiltiin vaan leveästi kuin Hangon keksi (ja salaa surtiin, että HerttainenApulainen vaihtaisi syksyllä toiseen päiväkotiin, eikä Riitalle varmaan enää tulisi tehtyä mitään).. Riitta oli tosiaan ansainnut huivinsa, kun oli neitiämme hoitanut hyvin vuosikausia.

Maaliskuussa oli tosiaan vielä näin paljon lunta :)

Seuraava huivi olikin sitten ihan itselle. Käytettäväksi niinä päivinä, kun aika normaali musta vaatekerta tuntuu liian mustalta. Kun aurinko paistaa ja tarvitaan väriä. Tässä Hjertegarnin Kunstgarnissa väriä nimittäin piisaa jopa niin, että nyt myöhemmin mietiskelen, että onkohan tämä jopa liian kirjavaa minulle kuitenkin.

Nolo juttu tämän huivin esittelyssä on se, että malli on täysin kadonnut mielestäni. EDIT 9/2010 malli on North Roë Shawl (linkki .pdf:ään). Tässä välillä olen muuttanut ja kaikki vanhat (todella) massiiviset tulostetut ohjeniput ovat kadoksissa. Siis kyllä ne "jossain" ovat, todennäköisesti paikassa nimeltä "jemma". Kun laatikko joskus tulee vastaan, niin koitan muistaa kertoa täällä mistä mallin nappasin.

Tätä oli oikein mukava tehdä, tykkäsin mallista ja tykkäsin langasta (tähän kävi vallan mainiosti, vaikka edellisen kerran käyttäessäni arvostelinkin). Edelleenkään en tästä langasta kyllä sukkia tekisi, kun välissä lanka oli löhes ompelulangan paksuista ja paksuimmillaan Novitan isoveli- paksuista. Kerä oli ostettu muutamalla eurolla, joten kyllä tämä huivi hintansa arvoinen on.

Tämä viimeinen kuva on taas muistoksi siitä, että ryttyisestä mytystä voi muodostua perhonen, kunhan pingottaa.

Ja sitten vielä takautuman sukat. Ne on tehty isälle synttärilahjaksi. Aivan tavalliset varpaista loitetut sukat, joissa kiilakantapää. Varren päättely tuli toiseen sukkaan tehtyä hieman kireämmin kuin toiseen, katsotaan löystyykö käytössä. Näiden lanka on samaa mysteerilankaa kuin ylempänä oleva Lacy Baktus.

14.7.2010

Takauma helmikuusta

Helmikuussa käsi oli vieläkin kipeä, enkä oikeastaan innostunut ollenkaan mistään neulomisesta. Ettei taito kokonaan häviäisi, tein taas kerran Helmiksen pikasniikkerit. Nämä on itselle hieman suuret, mutta onkin tarkoitettu kaverille myöhemmin annettavaksi. Tätä Novita Nalle Kukkaketo Ruusu- väriyhdistelmää en vaan voinut vastustaa, se hyppäsi kaupassa koriin, vaikka kovasti olin ajatellut, että vanhoja lankoja on kertakaikkiaan käytettävä reilusti pois, ennenkuin saa ostaa uusia.

Helmikuussa kuulin myös HerttaisenApulaisen parhaan kaverin Oton tulevan isoveljeksi, joten tekaisin tällaisen kietaisupuseron tulevalle vauvalle. Tässä on lankana kummitäti H:n pussukoista löytynyt puuvilla-villalanka ja reunoissa vähän Viking Froya'a antamassa väriä. Myöhemmin tosin päätin antaa hänelle sittenkin jemmassa olleet pikkuiset supervauvan polvisukat, jotka olin tehnyt jo aiemmin. Tämä pusero on tehty samalla mallilla kuin eräs aiempi ja jopa koristeena oleva reikärivi on samantapainen, tässä versiossa reikärivejä on vaan enemmän.

No innostuin vielä kolmennenkin työn tekemään, näitä Katja Kvintuksen Minttumaareja olin tehnyt useamman jo aiemminkin. Tämä on tarkoitettu vihreästä kovasti pitävälle naapurillemme, joka niin-ihanan-oikeilla-sanankäänteillä on aina kommentoinut näkemiään tekeleitäni. Minttumaari on tuttu, mutta jos pari kuvaa kuitenkin..

ihan vaan yllästykseksi Pirkolle, kun on niin mukava.
 Neidiltämme lähti ensimmäinen hammas 14.2.


Helmikuussa oltiin myös Teneriffalla lämmittelemässä, paitsi että useimpina päivinä siellä oli myrsky ja viileää..

Takaumaa tammikuusta

Jos alla olevat talven muistelukuvat hieman jäähdyttäisivät oloa :) nyt ulkona on yli 33 astetta jo ties monettako päivää.
*****
Kovien pakkasten aikaan oli muutaman kerran tullut ihmeteltyä, että eikö mulla muka ole pipoa, joka peittäisi korvatkin kunnolla. Oikein mieleistä ei tullut laatikkoja penkoessa vastaan, joten sain hyvän syyn tehdä uuden.


Utopia-pipo oli nopea yhden päivän homma, mutta lopputuloksen huono puoli on, että siitä tulikin vähän turhan tiukka; ihan kuin kiskoisi päähän uimalakkia! Muutenhan tämä on ihana palmikonkiertoineen! Paksuhan tämä on ja lämmin (lankana Raggegarn + Hjertegarnin Kunstgarn), vähän kova, kun on tehty kolmosen puikoilla (ihan tarkoituksella, jotta ne suojassa olevat korvat olisivat suojassa tuuleltakin). Ylempää palmikkokuviota on varmuuden vuoksi tehty yksi ylimääräinen mallikuvio, jotta varmasti olisi tarpeeksi pitkä.

Raggegarn on itsessäänkin "rouheaa", lisää sinisyyttä+pehmeyttä pipoon tuova Kunstgarn sen sijaan oli pettymys, onneksi olin saanut kerän edullisesti. Tämän piti olla niin ihanaa ?? Lanka olisi itsekseen neulottuna ollut aivan mahdotonta; välillä tosi-tosi-ohutta ja hetken päästä samaa paksuutta kuin 3 mm puikko. Todelle epätasaista ja se kai ei ole oletuksena tämän langan ominaisuus, vaikka se kuinka taiteellisen vaikutelman antaisikin?

Onneksi tämä on sopiva ja mieluinen HerttaiselleApulaiselle ja mahtuu jopa luistelukypärän alle. Ja onneksi hänen lempivärikseen muuttui viime viikolla sininen - kylläpä oli hyvä tsägä (ja ihana äiti)!

Ihmettelen ääneen laskurin käyttäytymistä, yhtäkkiä pari päivää sitten se väheni itsestään noin tuhannella ?? Pientähän tuo on - tiedän - mutta ette tiedä miten ilahdun, kun joku täällä käy.
*****
Lisäksi kovien pakkasten aikaan oli aihetta ihmetellä omaa villasukkatilannetta. Ohuita löytyi useat, mutta kunnon paksuja, luistimen sisään mahtuvia ei näköjään ollut yhtään paria. HerttainenApulainen oli oppinut luistelemaan, mutta mukana oli ikävä olla, koska varpaat olivat itsellä heti jäässä. Tähänkin piti ratkaisuksi tehdä heti samantien uudet, mahdollisimman lämpimät sukat.

Ihanainen kummitäti oli antanut ison muovipussillisen lankoja, joita ei enää tarvinnut ja pussista löytyi 100% villaa useampaakin lajia. Näihin sukkiin on lisäksi ympätty edellisessä pipossa käytettyä Famea ja varressa vielä jotain jämälankaa. Nyt ei enää palellut luistelureissuilla. Lähes kokonaan villaa olevina eivät kai kestä ihan niin hyvin kuin tavalliset sukat, mutta nämä ovatkin "vain luistelukäyttöön", kantapää on vahvistettu.














Niin ne aiemmin mainitut pakkaset eivät juurikaan auttaneet neulomista, koska jouluna satuttamani käsi oli kipeä koko tammikuun. Tyydyin käppäilemään keskuspuistossa ihailemassa näkymiä, edes hiihtää en voinut, vaikka lunta olisi taatusti ollut tarpeeksi.







pahimpien pakkasten aikaan meillä juoksenteli aika usein pieni keijukaisprinsessa :)