Tää on kuule ihan tervejärkinen harrastus- kuka hullu leikkelee "melkein valmista"

Alla paitsi pohdiskelua, niin myös steeking- leikkausta vaiheineen:

Tie muuttuu jyrkemmäksi kun kriittisyys kasvaa.
Tässä HerttainenApulainen kiipeää
Åren jyrkkiä rinteitä viime kesänä.
Kuva kääntyi jostain ihmeellisestä syystä väkisin
vaakakuvaksi, mutta ehkä näin kuvaa
steeking-ajatteluani vieläkin paremmin...
Näyttää pahemmalta kuin onkaan.

 
Joskus pysähdyin ajattelemaan mitä olen viime vuosien aikana oppinut neulomisen tiimoilta, miten ajatusmaailma onkaan muuttunut. 

Huomasin, että yhä enemmän kokeilen tehdä asioita eri tavalla. Joskus muutos voi olla vain uudenlaisen kantapään neulominen sukkaan, työn aloittaminen "väärästä päästä" vain vaihtelun vuoksi tai vaikeamman pitsimallin helpompi hahmottaminen. Periaatteellisella tasolla muutos voi olla esimerkiksi (näkyvien) virheiden huonompi sietäminen, purkamisen suurentunut määrä yksittäisenkin väärän silmukan takia tai ihan vaan siksi, että lanka (varsinkaan pätkävärjätty/ raidoittuva) ei näytäkään työssä niin hyvältä kuin mikä ajatus oli...

Edes ajatus "melkein valmiin" leikkelystä vain sen takia, että tehdessä pääsisin helpommalla ei ole ollut ollenkaan innostava. Steeking toimenpiteenä on kuulostanut kauhealta ja silti huomasin tosissani miettivän mihin työhön leikkuun tekisin..

Sitten villatakki-innostuksen vallatessa tilanne olikin jo tämä (yhtenä kappaleena tehty tuubi):

ja tässä hihan leikkauskohta (vielä voi hengittää vapaasti, Saksikäsi-Edward on vasta tulossa):

ja lopulta leikkelyn jälkeen (leikkely itsessään oli toki helppoa kuin mikä). Jos ei oteta huomioon sitä, että keskittyessä ei uskaltanut hengittääkään...

Mitäs sitten pitäisi tehdä ?? Poimin olalta silmukat ja annoin mennä vaan, hihoista tuli vähän liian pitkät, mutta ranteita kiertävään reunukseen on kuvien jälkeen pujotettu kuminauha pitämään hihansuu ranteen kohdalla. Onpahan vähän kasvunvaraa.

En vieläkään oikein tiedä miten reunukset oikeasti olisi pitänyt tehdä, kyllä kirjoneuleen langanpätkät sojottivat sinne ja tänne ja pelkäsin, että ompelusta huolimatta kuviot alkavat purkautumaan.

Niinpä kaikki reunukset on tehty poimimalla silmukat ulkopuolelta, tekemällä Novitan Tico-Ticolla tarpeeksi pitkät kaistaleet ja sitten ompelemalla kaistaleet kiinni sisäpuolelle. Nyt tuntuu tarpeeksi tukevalta.

Kiinnityssysteemi on vielä hakusessa koska kaitale on aika ohut, niin en taidakaan ommella siihen vetoketjua.

Mitä tästä opimme? Vartalo-osan tekeminen on toki paljon nopeampaa kuin tasoneuleena tehdessä, mutta leikkuun jälkeiseen aikaan pohtimisineen ja reunusten neulomisineen ja ompelimisineen meni suhteessa liikaa aikaa - tuohan on "ylimääräistä työtä" työhön, joka on jo lähes valmis. Ilmeisesti - ja muiden blogien kokemusten mukaan - napinläpikaistaleet olisi voinut tehdä ihan normaalisti, mutta mihin ne langanpätkät sitten olisi piilottanut? Olisiko reunat pitänyt kääntää kaksinkerroin vai antaa vain olla ? Ainakaan minulla ei olisi tullut näin siistit reunat.

Väri ja kuviot on sovittu HerttaisenApulaisen kanssa, nyt pitäisi vielä saada hänet uskomaan, että tällaista paksumpaa villatakkia voi oikeasti käyttää. Neiti kun näyttää ajattelevan, että vielä on melkein kesä ja nauroi ääneen kun kerroin, että pian saattaa sataa lunta! Ihan vaan korostaakseen ilman lämpimyyttä juoksi ihan kurillaan muutaman kerran talon ympäri ulkona pelkissä pikkareissa wurm-pipo päässä..

Huokaan helpotuksesta, ei mennyt koko työ pilalle ja saatan tehdä näin joskus toistekin. Mikään into uusiin leikkauksiin ei kuitenkaan tullut...tai ainakin ensi kerralla ompelen koneella vielä useamman kerroksen leveämmällä siksakilla. Kirjoneule itsessäänkään ei ole tainnut kuulua kaikista mieluisimpiin metodeihin, mutta se sentään alkaa sujua (ainakin prässäyksen jälkeen :))

Ompelukone on ollut esillä ompelusta saakka, ehkä jonain päivänä saisin olohuoneen uudet sohvatyynytkin aikaiseksi..



HUOH! kiinnityssysteemiä lukuunottamatta "valmis".

Malli syntyi samalla kuin eteneminen ja mukaan valikoitui aiemmin vastaantulleita kuvioita, jotka tuntuivat sopivan tähän. Lankana 7-veljestä ja superwash-100%-villalankoja. Norsuja ja pupuja erityisesti pyydettiin ja flamingot halusivat mukaan väkisin..