25.9.2009

Syyskuun loppua, pikkukakku

Työn alla etenee kiivaasti yksi työ, mitä nyt ei voikaan paljastaa vielä pitkään aikaan! Siitä tulee kiva, Dropsin uusilla malleilla palmikkoa :)

Tajusin nimittäin yhtäkkiä hölmistyneenä, että liian moni sellainen, jolle mitään teen, käy täällä. Toisaalta kiva - toisaalta ei - sillä lahjan antamiseen ja saamiseen kyllä aika oleellisesti mun mielestä kuuluu yllätysmomentti; se hetki kun saaja on avaamassa pakettiansa, mutta ei vielä tiedä mikä se on. Nyt täytyykin ruveta tarkemmin pohtimaan, että mitä tänne laittaakaan ja ennenkaikkea koska laittaa.

...Hmmm. tietysti Ravelryyn kuvan voisi valmistuttuaan laittaa, sinne sentään eivät pienet nuuskivat nenät taida sentään löytää..

Juttu ilman kuvaa on tylsä, joten tästä aasinsillalla Tätösen saamaan yllärikakkuun. Hän oli ajatellut juhlia kerrankin syntymäpäiviään, mutta monenlaisten sattumuksien ja aikataulumuutosten takia juhlat onkin siirretty hamaan tulevaisuuteen. Olen kyllä jatkuvasti yrittänyt kysellä juhlapäivää, mutta vaikka varsinaista päivää ei ole vielä tiedossa, niin ei me unohdeta :), ei juhlista niin vaan eroon pääse meidän suvussa!

HerttainenApulainen oli yökylässä heillä ensimmäistä kertaa ja oli yhtenä toimeksiantona saanut hommaksi aamulla ilmoittaa oven takana olevan jonkun pikkuisen yllärin. Kahvintuonti sänkyyn ei vielä onnistunut, kun ei saa käyttää kahvinkeitintä, eikä tämän kakun hakeminenkaan ulkoa onnistunut itsekseen, kun ei osannut avata ulko-ovea.

Tällaisen pikkukakun olimme tehneet jo etukäteen, tästä riitti hyvin kahdelle (ja vielä Tätöselle itselleen iltapalaksi lisää). Pikkuinen kakku on tehty allaolevanlaisella vanhanajan jäädykemuotilla, jonka kyllä vuorasin tuorekelmulla, jotta pystyin olemaan varma kakun saamisesta kokonaisena pois muotista. Muottien koko ei tässä ehkä tule esille, ne vetävät puoli litraa.

Juuri sopivan kokoinen (illemmalla mahtui vielä pizzaa vatsaan ja kakkuakin oli siis vielä pala jäljellä).

Kakussa tuoreita mustikoita, valkosuklaata, kermavaahtoa ja liivatetta, päälle oli paineltu dominokekseistä ja rasvasta tehty keksipohja..joka kumottaessa tietysti jäi pohjaksi. Keskellä oleva kuoppa oli täytetty mustikoilla. Päällä kuvassa valkoisena näkyvä ei suinkaan ole hometta :) vaan kristallitomuväriä, jolla kakusta tuli "tyttömäinen".


Uskon kyllä että oli hyvää, vaikka en itse kakkua maistanutkaan. Aineksista, jotka eivät mahtuneet vuokaan teimme nimittäin samalla itselle maistiaisia. Nämä oli hyydytetty siikonisiin muffinssimuotteihin, johon pohjalle sulatettiin hieman valkosuklaata. Valkosuklaata oli niin ohut kerros, että se hieman halkeili irrotettaessa muotista, mutta ei se menoa haitannut. Nam.

Ei kommentteja: