Syyskuun loppua, pikkukakku

Työn alla etenee kiivaasti yksi työ, mitä nyt ei voikaan paljastaa vielä pitkään aikaan! Siitä tulee kiva, Dropsin uusilla malleilla palmikkoa :)

Tajusin nimittäin yhtäkkiä hölmistyneenä, että liian moni sellainen, jolle mitään teen, käy täällä. Toisaalta kiva - toisaalta ei - sillä lahjan antamiseen ja saamiseen kyllä aika oleellisesti mun mielestä kuuluu yllätysmomentti; se hetki kun saaja on avaamassa pakettiansa, mutta ei vielä tiedä mikä se on. Nyt täytyykin ruveta tarkemmin pohtimaan, että mitä tänne laittaakaan ja ennenkaikkea koska laittaa.

...Hmmm. tietysti Ravelryyn kuvan voisi valmistuttuaan laittaa, sinne sentään eivät pienet nuuskivat nenät taida sentään löytää..

Juttu ilman kuvaa on tylsä, joten tästä aasinsillalla Tätösen saamaan yllärikakkuun. Hän oli ajatellut juhlia kerrankin syntymäpäiviään, mutta monenlaisten sattumuksien ja aikataulumuutosten takia juhlat onkin siirretty hamaan tulevaisuuteen. Olen kyllä jatkuvasti yrittänyt kysellä juhlapäivää, mutta vaikka varsinaista päivää ei ole vielä tiedossa, niin ei me unohdeta :), ei juhlista niin vaan eroon pääse meidän suvussa!

HerttainenApulainen oli yökylässä heillä ensimmäistä kertaa ja oli yhtenä toimeksiantona saanut hommaksi aamulla ilmoittaa oven takana olevan jonkun pikkuisen yllärin. Kahvintuonti sänkyyn ei vielä onnistunut, kun ei saa käyttää kahvinkeitintä, eikä tämän kakun hakeminenkaan ulkoa onnistunut itsekseen, kun ei osannut avata ulko-ovea.

Tällaisen pikkukakun olimme tehneet jo etukäteen, tästä riitti hyvin kahdelle (ja vielä Tätöselle itselleen iltapalaksi lisää). Pikkuinen kakku on tehty allaolevanlaisella vanhanajan jäädykemuotilla, jonka kyllä vuorasin tuorekelmulla, jotta pystyin olemaan varma kakun saamisesta kokonaisena pois muotista. Muottien koko ei tässä ehkä tule esille, ne vetävät puoli litraa.

Juuri sopivan kokoinen (illemmalla mahtui vielä pizzaa vatsaan ja kakkuakin oli siis vielä pala jäljellä).

Kakussa tuoreita mustikoita, valkosuklaata, kermavaahtoa ja liivatetta, päälle oli paineltu dominokekseistä ja rasvasta tehty keksipohja..joka kumottaessa tietysti jäi pohjaksi. Keskellä oleva kuoppa oli täytetty mustikoilla. Päällä kuvassa valkoisena näkyvä ei suinkaan ole hometta :) vaan kristallitomuväriä, jolla kakusta tuli "tyttömäinen".


Uskon kyllä että oli hyvää, vaikka en itse kakkua maistanutkaan. Aineksista, jotka eivät mahtuneet vuokaan teimme nimittäin samalla itselle maistiaisia. Nämä oli hyydytetty siikonisiin muffinssimuotteihin, johon pohjalle sulatettiin hieman valkosuklaata. Valkosuklaata oli niin ohut kerros, että se hieman halkeili irrotettaessa muotista, mutta ei se menoa haitannut. Nam.

Liila palmikkoreunainen jakku

Jonkun lehden välissä jokin aika sitten tuli kuponki, jolla saisi valitsemansa lehden ilmaiseksi. Tilaisuudesta ilahtuneena valitsin Suuren Käsityölehden ja se ilmaantuikin postilaatikkoon tosi nopsasti. Minähän en juurikaan ompele kuin hätätapauksessa, enkä osaa edes virkata, joten lähinnä ne neuleohjeet kiinnostivat.

Lehden tuloa seuraavana iltana tuli edellinen työ valmiiksi ja piti saada uutta puikoille.. pikaisella silmäyksellä aloitin liilasta Maijasta mallin 4 mukaista palmikkoreunaista jakkua. Langantiheys oli sopiva, joten pystyin tekemään suoraan ohjeen mukaan, kokona tässä s:n ja m:n välimuoto.

Tämä on jopa jotakuinkin ohjeen mukaan tehty, tosin kainalokavennuksiin saakka olen tehnyt pyörönä. "Jotakuinkin ohjeen mukaan" tarkoittaa tässä, että sen tein minkä ymmärsin, kylläpä oli hankalasti useammassakin kohdassa kerrottu mitä pitää tehdä. Ja ylipäätänsä sellaiset ohjeet, joissa joka 4. kerros tehdään jotain ja joka 6.kerros jotain muuta ja pitää muistaa monta asia yhtäaikaa... ei ihan mielijuttuja! Muutenhan tämä oli helppo, tuplahelmineuletta ja yksinkertaista palmikkoa, olisi periaatteessa ollut hyvä telkkarineule, mutta se alituinen laskeminen.. voi itku.

Kehittelin sitten tukkimiehen kirjanpitoon perustuvan viiva-piste-selostuksen, että toiset puolet (etuyläosa ja hiha) tulisivat keskenään samanlaisiksi - ei tämä muuten olisi onnistunutkaan.
Ilman erillistä apupaperia homma olisi ollut aika hankalaa. Ai miksi äidin papereihin EI SAA tehdä yhtään lisäviivaa eikä yhtään värikästä täplää?? Ja mitä enemmän kiellät koskemasta ohjeeseen, sitä vastuttavammaksi ohjeen lisämuokkaus muuttui.

Tuli sentään valmiiksi ja on jopa sangen hyvä. Oma mielipiden ohjeesta siis on "sekava" ja palmikon reunaan olisi voinut tehdä vielä muutaman lisänurjan, jotta se erottuisi paremmin. Varsinkin niskan taakse tuleviin kaitaleihin, niskasta ei nyt kovin hyvin näy, että sitä kiertää palmikko. Hihansuun leveät "lärpäkkeet" ovat aika kivat.

Pidensin tosin hihat kokopitkiksi ja vartalo-osaankin tuli hieman lisää pituutta, koko on nyt ihan oikea.

Olen tätä jo käyttänytkin, mutta nappia en ole tullut ommelleeksi, kun en osannut valita sopivaa.

Tämä kuvauksen aikainen kiinnipitolusikka ei sentään ollut käytössä töissä :)

Vaarallinen dinosaurus-pipo

HerttaisenApulaisen ystävä Matias täyttää pian 5 vuotta ja sain aika tarkasti ohjeistetun vihjeen lahjaksi (tai oikeastaan sen osaksi). Viime vuonna tein hänelle Spiderman- sukat, jotka ovat vieläkin ylpeyden aihe, mutta suurin mielenkiinto onkin kuulemma nyt siirtynyt dinosauruksiin "tai lohikäärmeisiin ja kaikenlaisiin vaarallisiin liskoihin jotka puree ja joiden suusta tulee tulta". .

Pipo itse on oliivinvihreää Maija-lankaa ja on aloitettu päälaelta lappualoituksella. Leventelin ihan näppituntumalla ja vähän mittailin kokoa HerttaisenApulaisen viimekeväiseen pipoon...kyllä tämä mahtuu, itselle on vähän liian pieni :) Tästä oli tulossa kai liian suuri (144 s), joten resori on tehty taas vähän pienemmillä silmukkamäärillä (130) ja kun lanka uhkasi loppua kesken, niin resori jäi sen verran lyhyeksi, että ompelin sen varmuuden vuoksi kiinni.

Dinosaurus-lisko-lohikäärmeen teko oli itse asiassa hitaampaa kuin varsinaisen pipon. Tämä on neulottu tasona summittaisen hahmotelman mukaan ja ommeltu lopuksi kiinni pipoon. "Kelpaa", sanoi HerttainenApulainen ja ilmoitti tarvitsevansa balettipipon (naperobaletti aloitettu maanantaina ja hän tietää jo ensimmäisen tunnin perusteella olevansa hyvä ellei täydellinen), mikä mainio itseluottamus. Hoilotteli mennessään, että "täytyy mennä tanssitunnille" - ei sentään ole vielä lumikelit, jotta olisin jäänyt seisomaan lumeen..

Syksy-sukat

Nämä eivät ole mitenkään erikoiset sukat, mutta uskon, että vastaanottaja tulee ilahtumaan yllätyksestä.


Aloitettu varpaista lappualoituksella, jotta värinvaihtuminen varpaissa on varmasti samanlainen molemmissa jaloissa - erilainen raidoitus sukissa on yhä enemmän ruvennut ärsyttämään- ja normaali kiilakantapää (muistaakseni ensimmäistä kertaa itsellä yhdistelmä kiilakantapää + varpaista aloitus). 56 s -> koko 38 ja lankana selvästi Novitan "syksy"- Nallea. Lankaa jäi vielä :)

"Kevät"- Nalle olisi ollut omasta mielestä kauniimpaa, mutta tämä nyt jotenkin syksyn lähestyessä valikoitui kuitenkin. Syksymäinen oli kyllä sääkin näitä tehdessä, kaatosadetta ja kovaa tuulta.