Jäi myös vähän nolo olo, kun puhe paikallisten kanssa oli joskus varsinaista sillisalaattia, lause alkoi ruotsiksi mutta loppuikin englanniksi. Tai alkoi englanniksi ja seuraava lause ruotsiksi, kun kuuntelija ei ymmärtänytkään. Kuulin kotona lauseen, joka kolahti.
"Jag trivs bäst i öppna landskap, nära havet vill jag bo"
Mä kans.
Oikeasti- kuuntelen kyllä ruotsalaistakin musiikkia, mutta kehtaanko edes tunnustaa, että Ulf Lundell oli mennyt kokonaan ohi. Huolimatta siitä, että asema ruotsalaisessa musiikkikentässä ja lauluntekijätraditiossa lienee yhtä järkälemäinen kuin Hectorin meillä tai Bruce Springsteenin USAssa (lainaus Soundista). Nolostuin ja ihastuin.
Täytyy ehkä hommata hänen kirjojaan(kin), levyjä meillä (!) kuulemma jo on..
Miten ihana lause.
Tein tyynyn. Katson ja ihailen. Onneksi asun jo valmiiksi meren lähellä.
Rakastan merta; aaltoja ja kallioita, pieniä luotoja, pyöreitä veden hiomia kiviä ja horisonttia jossain kaukana.
Pitäisi ostaa vene. Tai merenrantamökki. Siihen asti mennään tällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti