Ei sulla oo iso pää, ei sulla oo iso pää - laita saunahattu päähän vaan!

Tästä kuulkaas revittiin meidän perheessä huumoria oikein urakalla (suvussa kyllä on sangen isopäisiä, mutta ei nyt mitään friikkejä sentään :)) , mutta onneksi lopputulos oli sellainen kuin kuvittelinkin.

Broidilla(kin) on paha migreeni ja on silti kova saunomaan. Luin netistä useammastakin paikasta, että huovutettu saunahattu olisi kokeilemisen arvoinen ja ilmeisesti toimii usealla - ainakin sen verran, että saunassa voi heittää löylyäkin, eikä heti tule pää kipeäksi.

"Hatun sisällä lämpötila pysyy alle 40°C, joten se ehkäisee verisuonien laajenemisen kuumassa ja supistumisen kylmässä. Monet avantouimarit ja migreenipotilaat ovat todenneet saunahatun hyväksi päänsäryn tainnuttajaksi". oheinen lainaus täältä.

Kaikkea kannattaa kokeilla, joten...

Tähän meni 150 gr Huopanen- lankaa, 6-puikoilla tehty 120 silmukkaa. Kavennukset aloitettu, kun hatun syvyys oli vähän vajaa 40 cm.

Ennen huovutusta epäuskoiset kommentoivat

..."ei sulla ole iso pää, ei sulla ole iso pää, laita päähän vaan".. :)

ja Niilokin tarkasteli tilannetta ihmeissään.

Mutta kappas vaan, melkein-päästä-vedetty-ohje toimi ja lopputulos on varmaan ihan oikean kokoinen. Tiivis ja aitoa villaa, käyttökokemuksia en vielä (vaikka sai jo jouluksi!!) ole kuullut, toivottavasti broidi tajusi, että ei tätä tarvitse ulkona julkisesti käyttää :)

Liinan Minttumaari

HerttanenApulainen kehuskeli ennen joulua kaverilleen huiviaan ja miten jokaisella lapsella pitäisi olla oma pitsihuivi.

Kulman takaa kuuntelin, että vastauksena oli, että toinenkin haluaisi samanlaisen samasta langasta.

Helppo oli siis keksiä syntymäpäivälahja 7- vuotiaalle - paitsi että malliksi tuli taas Katja Kvintuksen Minttumaari (kun se on niin nopea tehdä, eikä tarvitse katsoa kaavioita koko aikaa) ja että vanha jämälanka (Nalle Colori) loppuikin kesken kaiken.

Reunuspitsi on tehty Maija-langalla ja näyttää aika pitkälle siltä, että näin oli tarkoituskin...

Syntymäpäiväsankari tuli iloiseksi :) ja itsekin olin mielissäni vastaanotosta.

Oma pitsihuivi - parempi mieli!

Niin en nyt ihan kenelle tahansa HerttaisenApulaisen kaverille ala huivia tekemään synttärilahjaksi, mutta Liina on eri juttu, kun on "melkein sukua"...

Iskälle mustikkaa




Oikeasti väri on ihan tummanvihreä.
Ja mikä ihme tämän kuvan koko ajan pistää väärinpäin?

Isä pitää kovasti mustikanpoiminnasta (ja onko vähän outo tyyppi kun tykkää myös saaliin perkaamisesta), mutta ei sillä oikeastaan ollut tekemistä tämän pipon mallin valinnassa.

Palmikko vaan näytti niin kivalta, että halusin tehdä tällaisen, eikä isällä kai vihreää pipoa ollutkaan (vaikka ainakin joku talvitakki vihreä onkin). Malli: Mustikka (Suvi Simola/ Villapeikko)

7-veljestä lankaa, 3,5 puikoilla, tehty isoimman koon mukaan. Lopputulos olisi liian iso itselle (itselle muistiin, että olisi sopiva, jos ei tekisi resoria palmikko-osaan). Tai mielummin pienemmät puikot/ ohuempi lanka.

Tässä(kin) oli aluksi hieman käynnistämisvaikeuksia ja palmikkoa tuli aloiteltua pariin kertaan ennenkuin näytti menevän oikein. Uskoisin, että lopputulos on hyvä ja pääsee käyttöön.

Autumn leaves vest - Kaarokeliivi

Alunperin tästä piti tulla nimipäivälahja 1,5 vuotiaalle...Vähän paksummalla (7-veljestä) langalla, että ehtisi ajoissa valmiiksi ja mahtuisi päälle vielä keväälläkin, malli on kaksivuotiaalle tiheydellä 21 s/10 cm..Kaarroke-osaan päästyäni rupesin mittailemaan tarkemmin; oho - tämähän mahtuisi vaikka HerttaiselleApulaiselle (6v)! ja suunnitelmat muuttuivat lennossa.

Kaarrokkeen jälkeisen kokeilun tuloksena oikein hyvän kokoinen muuten, paitsi tietysti liian lyhyt (kun kerran piti tulla paljon pienemmälle).. niinpä alareunasta on poimittu silmukat ja lähdetty pidentämään alaspäin.


"Päivänkakkara"-osuudet (Daisy-pattern) piti muuten tehdä edestakaisneuleena, koska "kukkien" muodostaminen tehtiin nurjalla puolella, muutoin työ on saumaton (paitsi ihan pikkuiset kolot kainalossa piti myös ommella kiinni)..

Onneksi neiti oli iloinen saadessaan mieluisan neuleen ja itseäkin lämmitti, kun työt tuli käyttöön. Poseerauskuvia olisi tullut vaikka kuinka paljon..mutta kuvatessa ei oikein tullut katsottua edes sitä, että koko helma näkyisi, tässä on jo pyöriessä välillä kääntynyt housujen alle..

Ennen joulua tilatuista napeista pari piti kuulemma aivan ehdottomasti kiinnittää taskunsuuhun kiinni.

Ainoa huono puoli tässä on, että se pikkuisen tytön slipari on edelleen tekemättä ja rupesin tekemään aivan muita juttuja..

Niilo tässä, moi

Mä tulin vaan toivottamaan kaikille oikein mukavaa ystävänpäivää!

Tässä mulla ei ole paitaa, kun on olevinaan vähän lämpimämpi ilma, mutta kyllä mä muuten villapaidan vetäsen päälle ihan mielellään.

Äiti sanoo, että musta on tullut niin iso poika, että sen tarttis tehdä mulle uusi paita, kun täähän alkaa olemaan jo snadi.. mutta ei mua haittaa, kun ei tää edelleenkään purista ollenkaan. Onhan tää jo vähän boleromalli, jos nyt niin tarkkaan halutaan tsekata.

Mä nyt laitan tähän kanssa kuvan se paita päällä, kun ei sitä(kään) aiemmin näköjään esitelty ollu, ja kai se johonkin pitäis dokumentoida. Mulla on siis vihree ja systerillä punainen. Se systerille tehty on jo kauan sitten esitelty täällä, vaikka tää mun valmistui kyllä aiemmin (tietysti).

Mutta koska mä loikin lumipenkoissa kuin kani ja lumi tarttuu paakkuina mun jalkoihin, kun ei mua oo vielä trimmattu ollenkaan, niin ehkä siinä seuraavassa voisi olla pitkät lahkeet - tai jotkut irroitettavat,kun se lumipaakkujen irroittaminen kotona ei oo ollenkaan kivaa..

Mutta nukkuminen on kivaa :)

ja sit Äiti halus vielä kertoa, että ystävänpäiväksi tai synttäriksi voisi joku ihana ihminen tilata mulle tällaiset mahtavat kumpparit - katsokaa nyt, ihan kuin meidän Niilo! Voi kälynen tai äiti - huomatkaa nämä!!

Seliseli

Aiemmin tehdyt jutut odottavat edelleen kuvien siirtoa kamerasta.. jonain päivänä taas uusia juttuja - olen kyllä neulonut(kin).

Olen elossa, jatkan bloggausta!